Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Siis ap:n perheen lasten synttärien vietto on synttärikakkua perheen kesken aamulla. Mikä siitä tekee teennäistä? Entä spektaakkelimaista? En nyt käsitä. Ja siis jos viduttaa se, ettei lasten synttärinvietto taaskaan ollut sitä mitä ajatteli sen olevan, niin mitähän on mahtanut sen ajatella olevan, jos kakku perheen kesken ollut mitä ajatteli ja sitten ahdistaa kamalasti? Ja miksei sitten avaa suutaan ja ehdota sitä mitä haluaa lasten synttäreiden olevan?
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Siis ap:n perheen lasten synttärien vietto on synttärikakkua perheen kesken aamulla. Mikä siitä tekee teennäistä? Entä spektaakkelimaista? En nyt käsitä. Ja siis jos viduttaa se, ettei lasten synttärinvietto taaskaan ollut sitä mitä ajatteli sen olevan, niin mitähän on mahtanut sen ajatella olevan, jos kakku perheen kesken ollut mitä ajatteli ja sitten ahdistaa kamalasti? Ja miksei sitten avaa suutaan ja ehdota sitä mitä haluaa lasten synttäreiden olevan?
En usko tuohon sekuntiakaan että nyt yllättäen jouljut ja synttärit on vain kakunpala aamupöydässä. Ei 100varmasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?
Kertoisin jos osaisin selittää. Tuntuu vain että tämä ei ole minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa itsekkäältä alkaa valmiiksikin laitetussa joulussa alkaa marista, miten joulut ei tunnu jouluilta, saati jossain lapsen synttäreillä. Eihän ne synttärit sille miehelle ole, vaan lapselle.
Joidenkin ehdotukset siitä että jättää itsekin kaiken laittamatta on aika huonoja. Sepä vasta kivaa olisi lapselle, jos molemmat istuisi sohvalla jouluaattona märisten, että ei tunnu miltään.
Isäni oli juuri samanlainen kaikissa juhlissa. Joulut hänellä meni surkutellessa, että ei ole joulut niin kuin ennen. Vaikka oli pienet lapset ja hyvä tunnelma, kaikilla muilla. Lasten synttäreille tämä ei edes osallistunut. Hyvä niin, eipä tarvinut katsella naama nurpalla istuvaa mököttäjää.
Isäni oli hyvin itsekeskeinen ihminen, hänen mielestään kaikki liittyi häneen ja ajatteli kaikki asiat itsensä kautta. Empatia ja ymmärrys muita kohtaan puuttui täysin. Esimerkiksi kun siskoni sai keskenmenon, niin tämän isän suurin surkuttelunaihe oli, että kun hän ei nyt saakaan sitä lapsenlasta, kun se vauva olisi ollut niin kiva. Puhui siis tällaisia myös siskon ja miehensä kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Niin mitä? Minulla on itselläni ollut lapsuudessa tuollainen isä ja se oli ihan hirveää! Ei todellakaan äidin takia, vaan ihan isän takia, kun oli niin itsekäs. Juuri tätä, että jouluna mökötti tyyliin jossain autotallissa ryyppäämässä ja rypemässä jossain itsesäälissä, kun me muut söimme vaikka joulupuuroa. Kaikki oli HÄNEN mielestään niin turhaa ja kamalaa eikä osannut yhtään asettua meidän lasten asemaan, että nimenomaan meille se oli tärkeää.
Ei aikuisen tarvitse tykätä mistään lasten synttärikemuista tai vaikka joulupukeista erityisemmin, mutta lasten takia pitää näitä sietää ja tehdä lasten eteen kaikkensa, jotta lapset saavat hyvän lapsuuden. Se nyt on se juttu. Aikuinen ei saa olla itsekäs tuollaisissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Nuo sinun vastaukset tuskin miellyttää ketään normaalia ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Älä vaan tee koskaan lapsia. Sillä se sinun Rodoksen matka yksin jouluna on sinun lastesi ainoa lapsuus.
ApJuu, osuin näemmä arveluissani naulan kantaan sen osalta, että sinulla todellakin on pakkoneuroosi ja harhaisia kuvitelmia siitä, millainen perhe-elämä ja yhdessäolo on sinun mielestäsi oikeaa. Olet myös niin umpimielinen, että käsityskykyysi ei mahdu se, etteivät kaikki ole luonteeltaan ja mielenkiinnon kohteiltaan samanlaisia kuin sinä. Muistutat vähän siskoani.
Minun mielestä oikeaa perhe-elämää on sellainen, jossa vähintään välillä vietetään aikaa yhdessä perheenä niin, että kaikki on oikeasti siinä läsnä. Ja että lasten synttäreillä molemmat vanhemmat osoittaisi jotenkin olevansa kiinnostunut lapsen synttäripäivästä, vähintään olemalla läsnä ja ottamalla edes vaikkapa palan kakkua. Se varmaan on tullut kaikille lukijoille kommenteistani esille, sinullekin. Jos tämä on sinusta pakkoneuroottista ja harhaista, niin toivotan onnea tulevaisuuteesi naisten kanssa. Tulet nimittäin sitä tarvitsemaan.
Ap
Aika hyvinhän tuo ukkosikin on pärjännyt samalla mentaliteetilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?
Kertoisin jos osaisin selittää. Tuntuu vain että tämä ei ole minun elämääni.
Omien lasten synttäreillä vanhempien ilo ja hyvä mieli tulee siitä kun näkee oman lapsen ilon kakusta ja lahjoista. Jos näin ei käy vaan vanhempi tuntee vain teennäisyyden tunnetta oman lapsen ilosta, niin tähän voi olla vain kaksi syytä. Joko henkilö on niin itsekeskeinen, että ei kykene tuntemaan iloa muiden, edes omien lasten puolesta. Tai sitten ne omat lapset ei juuri kiinnosta eikä niitä rakasta.
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Jäin miettimään tuota outoutta. Jos siis outoudella tarkoitetaan epänormaalia.
Sekä minun, että mieheni lapsuudenperheissä isät eivät ole syöneet muun perheen kanssa ainakaan juhlatilaisuuksissa. Tämä on meille se normaali tapa toimia. Eli erityisesti juhlissa, mutta usein muutoinkin miehet syövät salin puolella ja naisväki ja lapset keittiössä.
Viimeksi viime viikonloppuna anoppilassa lounaalla ja vanhempieni luona kahvilla. Lounaalla appiukko ja mieheni siirtyivät ruokasaliin/olkkariin syömään. Samoin kahvit mieheni joi isäni kanssa ruokasalissa.
Joskus ennen koronaa olimme viettämässä joulua anoppilassa. Miehen sisko (jonka perheessä roolit ovat ei-perinteiset) huuteli minulle, että nyt mennään me syömään olkkariin/ruokasaliin ja miehet jääköön lasten kanssa keittiöön. No mentiin, mutta hankalaahan se oli, kun juoksin sitten auttamassa lapsia keittiössä. Mies kun päätti syödä vasta seuraavassa vuorossa appiukon kanssa kaksin.
Eikä tämä edes ole mikään vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Jäin miettimään tuota outoutta. Jos siis outoudella tarkoitetaan epänormaalia.
Sekä minun, että mieheni lapsuudenperheissä isät eivät ole syöneet muun perheen kanssa ainakaan juhlatilaisuuksissa. Tämä on meille se normaali tapa toimia. Eli erityisesti juhlissa, mutta usein muutoinkin miehet syövät salin puolella ja naisväki ja lapset keittiössä.
Viimeksi viime viikonloppuna anoppilassa lounaalla ja vanhempieni luona kahvilla. Lounaalla appiukko ja mieheni siirtyivät ruokasaliin/olkkariin syömään. Samoin kahvit mieheni joi isäni kanssa ruokasalissa.
Joskus ennen koronaa olimme viettämässä joulua anoppilassa. Miehen sisko (jonka perheessä roolit ovat ei-perinteiset) huuteli minulle, että nyt mennään me syömään olkkariin/ruokasaliin ja miehet jääköön lasten kanssa keittiöön. No mentiin, mutta hankalaahan se oli, kun juoksin sitten auttamassa lapsia keittiössä. Mies kun päätti syödä vasta seuraavassa vuorossa appiukon kanssa kaksin.
Eikä tämä edes ole mikään vitsi.
No, tuo mitä kerroit on outoa ja epänormaalia.
Eli olet käytännössä samalla tasolla hänen äitinsä kanssa. Hän on siivonnut huoneensa kun äiti on käskenyt ja mennyt ruokapöytään kun äiti on käskenyt. Tytöt on opetettu emännöimään ja huolehtimaan kotona, pojat isännöimään ja toimimaan kodin ulkopuolella.
Alue: Aihe vapaa
[/quote]
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea. [/quote]
Voi luoja. Tuli myötähäpeä kommenttiasi lukiessa.[/quote]
Mikä tuossa aiheuttaa myötähäpeää?