Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
"Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken"
Eli olet ap. miehen kaltainen vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää.
Väärin. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja tehdään se vähä yhdessä, kun kumpikaan ei tee asiasta vaikeaa ja vaivalloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Tapaatte siis ystäviä niin, että puoliso ottaa oman lautasen mukaan ja lähtee syömään yksin toiseen huoneeseen. Mitäs, jos teille tulee sovitusti kylään puolison vanhemmat? Sinä et tee yhtään mitään vaan muhjotat toisessa huoneessa koko vierailun ajan?
Ei. Sovimme ystävien kylään tuloon yhdessä. Laitetaan ruokaa tai kahvit samalla tavalla kuin oltaisiin kahdestaankin, koska pyydämme yleensä kylään vain yhden pariskunnan kerrallaan. Eli ei tavallisesta arjesta poikkeavaa järjestelyä, neljä menee siinä missä kaksikin. Jos lapset on paikalla, homma menee samalla tavalla. Samoin se, että puolison tai omat vanhemmat tulevat kylään. Aivan normi ruokailu- tai kahvihetki, sillä erotuksella että on pari ihmistä enemmän. Eihän se vaadi kuin vähän isomman aterian, tuplasti kahvileipää ja kahvia.
Lastenjuhlat on erittäin simppeli järjestää. Limpparia, mehua, sipsiä, poppareita sun muuta pöytään, lapset viihtyy parhaiten kun saavat pelata ja leikkiä keskenään vapaasti, aivan kuten aikuisetkin ilman, mitään turhaa pönötystä ja pakko-ohjelmaa. Ei tuollainen vaadi mitään suunnittelua ja isoja järjestelyitä, kaupassa käydessä keräillään kokemuksesta mitä ylimääräistä tarvitaan.
Onneksi ei ole sitä teennäistä puolisoa, joka haluaa esittää jotain.
Anna vaan puolisosi järjestää kaikki ja mene itse sohvalle murjottamaan. Noinhan sinä toimisit, jos olisit kuten aloittajan puoliso. Nyt sinä olet itse keksinyt, että aloittaja järjestää kaikesta suuren spektaakkelin, kun miehelle olisi välttänyt vähemmän. Se miehen vähemmän on aloittajan tapauksessa se, että joulua eikä lasten synttäreitä vietetä ollenkaan. Vieraillekin on on ihan turha tarjota mitään kahvia tai ruokaa, kai ne osaa syödä kotonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
"Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken"
Eli olet ap. miehen kaltainen vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää.
Väärin. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja tehdään se vähä yhdessä, kun kumpikaan ei tee asiasta vaikeaa ja vaivalloista.
Sano puolisollesi, että tänä vuonna hänen ei tarvitse tehdä joulun eteen yhtään mitään. En ymmärrä, miksi vaadit puolisoltasi osallistumista, kun hän ei selvästikään sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä vanhan kansan miehiä.
Riittää, kun kotona on nainen ja lapsia. Kulissi on kunnossa. Homma hoidettu.
Älä vaadi mieheltä liikaa.
Vanhan kansan miehiä?
Ei kyllä tuollaisia hyypiö miehiä ole eläkeläisissä, sillä he olivat kiitettävästi koti-isänä, käytti lapset neuvolassa ja hammaslääkärissä 80-90-luvulla ja näkyvät myös tutkimuksissa, joka oli koti-isien kulta-aikaa.
Isäni on syntynyt 1920 ja kun olin lapsi, osallistui kotitöihin, siinä missä äitini ja oma mieheni on ollut koti-isänä 80-luvulla ja yli 30v yhdessä olo ajan hoitanut ruokahuollon ja tehnyt kotitöitä ja aina olleet tasavertaisia vanhempia.
En päivääkään katsoisi tuollaisia miesvauvoja, enkä yhtään ihmettele, miksi juuri naiset haluavat avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea.
Voi luoja. Tuli myötähäpeä kommenttiasi lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
"Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken"
Eli olet ap. miehen kaltainen vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää.
Väärin. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja tehdään se vähä yhdessä, kun kumpikaan ei tee asiasta vaikeaa ja vaivalloista.
Sano puolisollesi, että tänä vuonna hänen ei tarvitse tehdä joulun eteen yhtään mitään. En ymmärrä, miksi vaadit puolisoltasi osallistumista, kun hän ei selvästikään sitä halua.
No et ymmärtänyt sitäkään. Tehdään vähän yhdessä, mikä on laatuaikaa. Ei tarvii mitään "suunnittelua" ja palavereja, pikkuisen jutellaan arjen lomassa, että mitä ostetaan lapsille ja millä budjetilla. Joulun valmistelu ei vaadi ylimääräistä hommaa juuri yhtään ja sitten itse joulu on rauhallista ja kivaa yhdessä oloa, työtä on vähemmän kuin normi viikonloppuna. Olen pahoillani puolestasi, ettet osaa ja ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea.
Voi luoja. Tuli myötähäpeä kommenttiasi lukiessa.
Häpeä vain itseäsi, kun pitää olla teennäinen typerys. Me nautimme yhdessä ja teemme yhdessä. Lapset ja aikuiset on onnellisia, joten sinun on turha yrittää sitä halveksua ja pukea väheksyntäsi "myötähäpeäksi". Olet tosi nolo ja tyhmä ihminen.
Täällä ymmärrys autismista on varmaan luokkaa "niin ne hullut", mutta tommonen sosiaalisissa tilanteissa sulkeutuminen voi vähän viitata sinne. Varsinkin jos hän itse kokee että on ihan paikalla eikä tajua sosiaalista normia että pitäis osallistua aktiivisesti. Onko hän ylipäätänsä huono tekemään niinku muutkin tekee (esim. ei tajua kuiskailla vaikka muut kuiskailee)?
Meidän on myös usein vaikea ymmärtää mitä kirjottamattomia sääntöjä (esim. kumppani sanoi että laita puita vähän, mietin kauhuissani että mikä ihme on vähän ja otin muutaman, oli kuulemma liian vähän). Lähinnä kun mainitsit tuon että tekee vain jos on tarkat säännöt, ehkä häntä ahdistaa tehdä kun ei tajua mitä häneltä ihmiset haluaa muttei osaa pukea sanoiksi.
Vilkase netistä autismin oireita. Ja toki, vaikka hän autisti olisikin niin se ei muuta sitä että hän varmaan vaan on sellainen että pitää samanlaisuudesta eikä koe tarvetta yhteisellä tekemiselle (toki yksi mahollinen oire on että pitää rutiineistä ja inhoaa muutoksia.) Mutta olispahan joku selkeä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
"Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken"
Eli olet ap. miehen kaltainen vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää.
Väärin. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja tehdään se vähä yhdessä, kun kumpikaan ei tee asiasta vaikeaa ja vaivalloista.
Sano puolisollesi, että tänä vuonna hänen ei tarvitse tehdä joulun eteen yhtään mitään. En ymmärrä, miksi vaadit puolisoltasi osallistumista, kun hän ei selvästikään sitä halua.
No et ymmärtänyt sitäkään. Tehdään vähän yhdessä, mikä on laatuaikaa. Ei tarvii mitään "suunnittelua" ja palavereja, pikkuisen jutellaan arjen lomassa, että mitä ostetaan lapsille ja millä budjetilla. Joulun valmistelu ei vaadi ylimääräistä hommaa juuri yhtään ja sitten itse joulu on rauhallista ja kivaa yhdessä oloa, työtä on vähemmän kuin normi viikonloppuna. Olen pahoillani puolestasi, ettet osaa ja ymmärrä.
Aloittajan mieshän ei halua osallistua edes tuon vertaa. Ja suunnittelua tekin teette, nimitätte asiaa eri nimellä. Minulle joulu on tärkeä juhla enkä silloin ainakaan mitään eineslaatikoita syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä vanhan kansan miehiä.
Riittää, kun kotona on nainen ja lapsia. Kulissi on kunnossa. Homma hoidettu.
Älä vaadi mieheltä liikaa.
Vanhan kansan miehiä?
Ei kyllä tuollaisia hyypiö miehiä ole eläkeläisissä, sillä he olivat kiitettävästi koti-isänä, käytti lapset neuvolassa ja hammaslääkärissä 80-90-luvulla ja näkyvät myös tutkimuksissa, joka oli koti-isien kulta-aikaa.
Isäni on syntynyt 1920 ja kun olin lapsi, osallistui kotitöihin, siinä missä äitini ja oma mieheni on ollut koti-isänä 80-luvulla ja yli 30v yhdessä olo ajan hoitanut ruokahuollon ja tehnyt kotitöitä ja aina olleet tasavertaisia vanhempia.
En päivääkään katsoisi tuollaisia miesvauvoja, enkä yhtään ihmettele, miksi juuri naiset haluavat avioeron.
Ajattelin ihan samaa. Vanhan kansan miehet ovat olleet työteliäitä siinä missä naisetkin, ovat osallistuneet perheidensä elämään ja jakaneet kodin työtaakkaa, eivät mähöttäneet sohvalla odottamassa palvelua. Se on jotakin muuta.
Annoin lasten päättää mitä jouluna syödään. Tulos: tortillapöytä, prinssinakkeja, pikkulihapullia, erilaisia limsoja. Tätä on nyt toteutettu kymmenisen vuotta. Niinpä aattona yhdessä pilkotaan kasviksia ja tehdään kastikkeita.
Joulu ei tule laatikoista ja kinkusta vaan siitä että kaikilla on mukavaa. Minä käyn jouluisessa seisovassa lounaalla ystäväni kanssa jo ennen joulua koska minusta kerran joulussa pitää lootia syödä - muttamuiden ei tarvitse.
Minun isä on samanlainen kuin APn mies. Äiti hoiti omien töidensä lisäksi kotityöt ja lapset. Isälle jäi vain imurointi sekä satunnainen lasten ruokkiminen, jos äidillä oli poikkeuspäivä töissä. Isä ei osannut valmistaa mitään muuta kuin nakkimunakasta.
Istui kaikki juhlat sohvalla eikä ottanut osaa mihinkään. Ei tullut edes juhlapöytään. Kävi nappaamassa muutaman valokuvan juhlaväestä ja meni takaisin sohvalle istumaan. Tätä hän teki aina.
Ei ottanut osaa lasten elämään, ei osoittanut rakkautta ja kiintymystä äidille. En muista että isä olisi koskaan pitänyt sylissä, lukenut, peitellyt vuoteeseen tai osoittanut mitään välittämisen merkkejä. Isä oli paikalla, mutta ei kuitenkaan ollut paikalla (ns. valot päällä, mutta ei ketään kotona). Ainoa yhteinen toiminta oli kauppareissu kerran viikossa (me lapset kierrettiin tekemässä ostokset kun isä joko istui autossa tai meni harrastustavaraosastolle) ja kerran vuodessa ajettiin hiirenhiljaisuudessa 600 km mummolaan kertaakaan matkalla pysähtymättä. Siellä isä katosi joko pihatöihin tai metsiin samoilemaan.
Surettaa valtavasti kun oma isä on ihan vieras ihminen.
Kyllä ap. on syytä katsoa peiliin ja olet osa syyllinen.
Ja eniten olen huolissani lapsista.
Millaisen esimerkin ja asenteen siirrät äitinä lapsillesi ja annat eväät heidän aikuisuuteen.
Äiti on kotiorja ja isä perheen vapaamatkustaja?
Jos ei keskustelu auta, niin mies palvelutaloon, jossa voi elää huoletonta elämää palveluineen, maksamalla itse. Ei tuo ole normaalia perhe-elämää, kun miehellä isyys hukassa, eikä se ole lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin naimisissa 13v, 2 lasta. Kun jätin mieheni, hän ei tiennyt lasten ikää, opettajia, luokkia, kavereita, vaate- tai kenkäkokoja, harrastuksia, lempiruokia tai inhokkeja, mitään mielipiteitä tms. Ei siis niin mitään.
Hän on työnsä hoitanut - sanoi. Ja raskas työ vaatii raskaat huvit eli kaljaa. Hän vieraantuinyt jo aikuisista lapsista täysin. Nai thainaisen ja teki kanssaan lapsen.
Näin tulee apn miehellekin käymään. Hän ulkoistaa itsensä ja ihmettelee sitten miksei mies kelpaa vaikka on työ ja muna. Avioituminen thain kanssa on kuin nappi silmään. Kai on nyt onnellinen.
Taattua av:ta. Ap erehtyi yhtenä esimerkkinä mainitsemaan joulun, ja nyt täällä ihmiset haukkuu häntä joksikin jouluhullupuuhaemännäksi, joka piinaa perhettä joulut. Vaikka hän kuvasi heidän joulunvieton varsin rennoksi ja vähällä vaivalla laitetuksi.
Mitähän on tapahtunut ihmisten kyvylle ymmärtää lukemaansa. Tämä aloitus ei koskenut joulua millään tavalla eikä ap:n pointti ollut ollenkaan jouluissa.
.[/quote]
Minulle ihan oikeasti tuli yllätyksenä, että miehestäni tuli tällainen isä. Olimme vuosia yhdessä ennen lapsia, naimisissakin muutaman vuoden. Emme ole edes ihan nuoria, vaan minä olin 36 ja mies 38 kun esikoinen syntyi. Toinen sai alkunsa aika pian esikoisen jälkeen. En tiedä miten olisin ennen lapsia saanut selville mitä tapahtuu lasten myötä.
Mies oli ennen lapsia esim. tuollainen, josta kirjoitit, että tuli auttamaan minua kun sairastuin, perui joskus jopa omia töitään auttaakseen kun sairastuin. Ei juossut baareissa vaan oli aika kotikeskeinen. Arvosti perhearvoja. Oli tukena vaikeissa tilanteissa. Ei ollut mikään perässä vedettävä vaan suunnitteli meille isojakin yhteisiä asioita. Teki paljon kotitöitä, oma-aloitteisesti.
Ap[/quote]
Kuulostaa siltä, että mies ei enää halua olla sinun ja lasten kanssa, mutta ei saa sitä sanotuksi, eikä uskalla lähteä avioliitosta. Hän ei halua hankkia yhteisiä muistoja, kokemuksia, vaan pyrkiin etääntymään teistä. Varmaankin toivoo, että saa sinut käytöksellään suuttumaan ja hakemaan eroa. Joillekin on vaikeaa erota, kun kaikki on ulospäin kunnossa; työpaikka, oma koti jne. Jos sinä teet ratkaisun, ei hän myöskään "ole syyllinen" perheen hajoamiseen. Lapset on jo siinä vaiheessa etäännyttänyt itsestään, ettei heitäkään tarvitse juurikaan tavata jatkossa.
Olen kolmekymppinen nainen, joka periaatteessa haluaa perheen. Uusien kumppaneiden kohdalla olen ottanut tavaksi seurata tätä käytöstä, jos vietetään aikaa yhdessä. Odottaako hän jatkuvasti, että minä päätän, että mitä tai missä syödään tai mitä ylipäänsä tehdään? Buukkaanko minä kaiken? Odottaako hän, että minä käyn kaupassa vai meneekö kyselemättä itse? Jne jne. Jos ilman lapsia odottaa tyttöystävän toimivan äitinä tai koordinaattorina, se piirre luultavasti vain voimistuu, jos kuvaan tulee perhe. Tämän vuoksi olen lopettanut juttuja vaikka olenkin muutoin ollut ihastunut/rakastunut. Minulla on täysi elämä, jossa paljon työtä ja tekemistä. Olen valmis kompromisseihin (tietysti) mutta en niin, että olen suhteen osapuolista ainoa, joka ajattelee yhteisiä asioita. Olen todennut, että parempi melkein saada lapsi yksin, kuin saada kaksi lasta yhtä aikaa (lapsi & mies, joka käyttäytyy kuin lapsi).
Ihan tuttua varmaan monessa perheessä. Ja kaiken pakertamisen kruunaa se, kun mies istuu jouluaattona pettyneen näköisenä joulupöytään ja ilmoittaa myös lasten kuullen, että ei tunnu yhtään joululta. Ja että ihan tavallinen päivähän tämä on. Joo kiva, pitääkö latistaa muidenkin tunnelma, vaikka itse ei viitsisi panostaa yhtään.