Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
perus provoilua, kaikki klassiset ainekset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on huomannut, ettei hänen mielipiteillään ole mitään väliä. Luovuttanut.
Tämä! Av-mammoset eivät tajua, että mies on jo luovuttanut huomatessaan olevansa vain statisti vaimonsa ohjaamassa perhenäytelmässä, jossa pääosaa esittää tässä nimenomaisessa järjestyksessä siis vaimo, lapset, sukulaiset, vaimon ystävät, lemmikit ja jossain kaukana tosiaan tulee sitten ehkä mies. AP:n postauksessa kuulemme vain toisen osapuolen version, jossa kuulemme tosiaan oireet, mutta emme (tietenkään) niiden syitä. Vähän kuin lääkärissä terveyskeskuksessa - saamme lääkettä oireisiin, mutta sairaus jää hoitamatta eikä ketään edes kiinnosta mikä sairaus kyseessä. Mies on täysin vaimonsa henkisesti alistama ja lyömä. Puuhavaimon toistuvat juhlat ja milloin mikäkin projekti milloin mistäkin aiheesta ovat juuri sopiva keino tämän toteuttamiseen. Veikkaan AP:n koti ei ole henkisesti kovin miellyttävä paikka olla. Siellä ei mieli lepää ja rauhoitu vaan jatkuva stressitila (=nalkutusta?) on päällä.
Puuhavaimon toistuvat juhlat eli lasten synttärikakkua kerran vuodessa? Ja joulu kerran vuodessa. Juuuh, kuulostaa tosiaan aivan hirveältä pirttihirmupuuhavaimolta.
Tässä oli kuitenkin kyse muustakin kuin vain lasten synttäreistä ja jouluista. Puuhavaimo haluaa puuhata viikonloppuisinkin ja ilmeisesti mielellään vielä arkisinkin.
-eri
Oltiin naimisissa 13v, 2 lasta. Kun jätin mieheni, hän ei tiennyt lasten ikää, opettajia, luokkia, kavereita, vaate- tai kenkäkokoja, harrastuksia, lempiruokia tai inhokkeja, mitään mielipiteitä tms. Ei siis niin mitään.
Hän on työnsä hoitanut - sanoi. Ja raskas työ vaatii raskaat huvit eli kaljaa. Hän vieraantuinyt jo aikuisista lapsista täysin. Nai thainaisen ja teki kanssaan lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Älkää vaan tehkö lapsia. Minä hölmö hölmö ihminen luulin, että meillä olisi erilaista, kun mies pitkään niin puhui haluavansa perheen ja lapsia. Ja kaikissa asioissa (ennen lapsia) vaikutti niin perhekeskeiseltä. Minua kaduttaa. Mutta myöhäistä on katua. Ap
TÄMÄ!!! Meillä ihan sama kun sulla ap. Mies halusi vielä kolme lasta mutta yhden jälkeen viisastuin korkojen kera ja nyt ei tule enää yhtään lisää, yhdessäkin on sarkaa!
Vähän samanlaista käytöstä on meilläkin. Mies on huono suunnittelemaan mitään arjesta poikkeavaa aktiviteettia - uimahallikäynnit metsäretket, kesälomareissut, hoplopit, leikkipuistoulkoilut jne. on lähes täysin minun aloitteestani toteutettu. Ulkona syömistä tai ystäväperheen näkemistä saattaa kyllä ehdottaa. Onneksi mies sentään osallistuu, kun ehdotan.
Mies on kotoisin syrjäkylän maatilalta, ja on sitä joskus sanonutkin, että he eivät ikinä tehneet mitään perheenä (tai ainakaan lähteneet mihinkään), ehkäpä tuo passiivisuus kumpuaa sieltä.
Kotitöissä hän on vastuullinen ja oma-aloitteinen, mutta lasten asiat on kyllä enemmän minun vastuullani. Minä hommaan vaatteet, ostan sukset ja luistimet ja opetan niitä käyttämään, mulla on Wilma-tunnukset, lähden potkimaan palloa ja ilmoitan harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista käytöstä on meilläkin. Mies on huono suunnittelemaan mitään arjesta poikkeavaa aktiviteettia - uimahallikäynnit metsäretket, kesälomareissut, hoplopit, leikkipuistoulkoilut jne. on lähes täysin minun aloitteestani toteutettu. Ulkona syömistä tai ystäväperheen näkemistä saattaa kyllä ehdottaa. Onneksi mies sentään osallistuu, kun ehdotan.
Mies on kotoisin syrjäkylän maatilalta, ja on sitä joskus sanonutkin, että he eivät ikinä tehneet mitään perheenä (tai ainakaan lähteneet mihinkään), ehkäpä tuo passiivisuus kumpuaa sieltä.
Kotitöissä hän on vastuullinen ja oma-aloitteinen, mutta lasten asiat on kyllä enemmän minun vastuullani. Minä hommaan vaatteet, ostan sukset ja luistimet ja opetan niitä käyttämään, mulla on Wilma-tunnukset, lähden potkimaan palloa ja ilmoitan harrastuksiin.
Kävikö koskaan niin että mies osti vaatteet joita et sitten kelpuuttanut, ja annoit miehen kuulla kunniansa?
Nää on näitä vanhan kansan miehiä.
Riittää, kun kotona on nainen ja lapsia. Kulissi on kunnossa. Homma hoidettu.
Älä vaadi mieheltä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista käytöstä on meilläkin. Mies on huono suunnittelemaan mitään arjesta poikkeavaa aktiviteettia - uimahallikäynnit metsäretket, kesälomareissut, hoplopit, leikkipuistoulkoilut jne. on lähes täysin minun aloitteestani toteutettu. Ulkona syömistä tai ystäväperheen näkemistä saattaa kyllä ehdottaa. Onneksi mies sentään osallistuu, kun ehdotan.
Mies on kotoisin syrjäkylän maatilalta, ja on sitä joskus sanonutkin, että he eivät ikinä tehneet mitään perheenä (tai ainakaan lähteneet mihinkään), ehkäpä tuo passiivisuus kumpuaa sieltä.
Kotitöissä hän on vastuullinen ja oma-aloitteinen, mutta lasten asiat on kyllä enemmän minun vastuullani. Minä hommaan vaatteet, ostan sukset ja luistimet ja opetan niitä käyttämään, mulla on Wilma-tunnukset, lähden potkimaan palloa ja ilmoitan harrastuksiin.Kävikö koskaan niin että mies osti vaatteet joita et sitten kelpuuttanut, ja annoit miehen kuulla kunniansa?
Olen eri. Mutta tuo on typerin tekosyy ikinä. Aika usein miehellä on kritisoitavaa naisen tekemistä hankinnoista (nämä kengät on vaikea pukea, nuo hanskat ei pysy jne.). Kehtaa valittaa, vaikkei itse tee asian eteen mitään. Ja ei, äiti ei lopeta ostamasta lapsilleen vaatteita, vaikka se lapsen isä kuinka valittaa.
Olen saman surun käynyt läpi ja tuollaisesta liitosta eronnut. Toki liitossa oli paljon muutakin ongelmaa.
Miehellä oli taustalla vaikea lapsuus ja huono malli vanhemmuudesta. Ei varmaan osannut olla isä.
Oli syy tilanteeseen mikä tahansa, jäin miettimään sitä että (kaikella rakkaudella) oletko sinäkään tietyllä tavalla läsnä niissä hetkissä joissa yrität luoda lapsille sitä hyvää arkea, kun huomio on emotionaalisesti siinä poissaolevassa puolisossa. Alitajuisesti suret ja tarkkailet mitä mies tekee tai jättää tekemättä ja se vie sinun huomiotasi.
Kun sinulla on paha mieli ja kärsit siitä, että mies ei ole läsnä, et pysty ehkä täysin nauttimaan niistä hetkistä samalla tavalla kuin haluaisit.
Et pysty vaikuttamaan siihen millainen miehesi on ja millaisia valintoja hän tekee. Olet yrittänyt puhua ja ymmärtää, mutta pystyisitkö löytämään tilanteeseen sellaisen näkökulman, että hyväksyisit asian sillä tasolla, että asia on juuri nyt näin (ja se voi joskus muuttua) ja et voi siihen vaikuttaa ainakaan juuri nyt.
Monesti se että me emme hyväksy asioita sellaisina kuin ne on, kaappaa meidän huomiosta ison osan. Vaikka elämässä olisi todella paljon hyviä asioita, huomio on siinä mikä ei toimi.
Jos päätät hyväksyä asian juuri nyt niinkuin se on, vapautat itsellesi energiaa ja pystyt olemaan itse 100% läsnä lapsillesi ja nauttimaan yhdessä olosta lasten kanssa, ilman että miehen passiivisuus varjostaa noita hetkiä.
Se vaatii harjoittelua, mutta kun sen tekee rakkaudesta itseä ja lapsia kohtaan eikä kiukusta miestä kohtaan, syntyykin lämmin tunnelma, johon ehkä lopulta mieskin kokee kaipuuta osallistua.
Ehkä hän ei osaa olla isä ja hakee vielä paikkaansa. Mutta sinä näytät hänelle hyvää vanhemmuuden mallia ja tärkeintä on, että lapsilla on yksi välittävä lämmin ihminen ja kasvattaja. Ehkä miehesi oppii ja hänellä on tilaa kasvaa, kun (pinnan alla tapahtuva) jännite poistuu tilanteista.
Tilanne varmasti surettaa ja vie energiaa, mutta suremistakin voi ja kannattaa rajata, niin että se ei vie huomiota tärkeistä hetkistä.
Paljon tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole outoa, että mies on ennen lapsia ajatellut olevansa erilainen isä kuin onkaan. Kyllä minäkin kuvittelin olevani täydellinen äiti. Hymyssä suin jaksaisin aina leikkiä lasten kanssa, opettaa heitä ja nauttia heidän seurastaan. Minun lapseni opettaisin kaikkiruokaisinsi ja hyvätapaisiksi.
Todellisuudessa välillä vaan haluaisi katsoa telkkaa yksin ja syödä rauhassa. Jos puolisoni mahdollistaisi tuon (eli hän söisi, leikkisi ja juttelisi lasten kanssa), niin mielelläni välillä ottaisin sitä omaa aikaa.
Ehkä se mies ei vaan kestä tätä touhukasta vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että mikään perusarjesta poikkeava ei ole miehelle tärkeää. Mutta jos on perheellinen tai parisuhteessa, on oltava valmis tekemään asioita kumppanin tai perheen vuoksi vaikka ne ei niin omia juttuja olisikaan. Ja olemaan niissä aidosti mukana, eikä vain perässävedettåvänä. Jos tämä ei onnistu tai tuntuu liian isolta uhraukselta, täytyy pysyä sinkkuna. Todennäköisesti myös kaverittomana, sillä eivät kaverisuhteetkaan kestä ellei ole alkeellistakaan kykyä osallistua yhteiseen tekemiseen, ellei se satu olemaan juuri itselle sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehesi ei piittaa juhlista ja lomista. Yksityiskohta: kakkua hän ei ota sen vuoksi, ettei tulisi sanomista siitä, että kyllä sinulle kakku kelpaa, kun joku tuo sen eteesi.
Kuvittele sitä, että miehesi pitää jostain työläästä touhusta, esimerkiksi vaeltamisesta. Kaikkea juhlistetaan kiipeämällä Öttiäisvaaran huipulle tai ainakin kupeeseen yöpymään. Lapset kuljetetaan repussa ja isompina kädestä pitäen kävellen. Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta riidan välttämiseksi teet, mitä käsketään, jos siis saat yksityiskohtaiset ohjeet. Jos vaeltaminen yhtäkkiä loppuisi, sinua ei haittaisi yhtään. Toistaiseksi keskityt vain siihen, ettet kannusta miestäsi yhtään osallistumalla valmisteluihin oma-aloitteisesti.
Juhlat ja lomat ovat sinun Öttiäisvaarasi. Koeta pärjätä.
Tämä aloitus ei koske vain juhlia ja lomia vaan kaikkea perheen yhteistä. Vaikka ihan tavallista tiistai-iltaa. Jos kaikki perheen yhteinen on minun Öttiäisvaarani, niin miksi mies halusi perheen? Ja mitä mies oikein kuvittelee sen tekevän lapsille, että kaikki yhteinen on vain minun ja lasten Öttiäisvaaraa?
Ap
Sun miestä selvästi kaduttaa että tuli tehtyä perhe.
Ei siinä sen kummempaa ole. Ei vaan saa sanottua tai ei raaski sitä ääneen sanoo.
Ja hän sanoo ettei halua erota koska oikeesti hän pääsee nyt niin paljon helpommalla kun
on muija joka hoitaa kaiken.
Jos te erootte niin hän joutuu lapsia tapaamaan ja yksin hoitaan asioita ja tekeen heidän kanssaan jotain.
Tiiän koska mun nykyinen mies on tollanen.
Hänellä on 2 lasta edellisestä liitosta ja hän ei vois vähempää olla kiinnostunut niiden muksujen asioista. Ja ei ois heidän kanssa tekemisissä ellen välillä vähä painostais, että olisko syytä välillä vähän kuulostella mitä lapsilles kuuluu.
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Yleisellä tasolla, osa syynä on pitkät perhevapaat, joita ei jaeta ja miehestä tulee vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää, kun nainen hoitaa lapset ja vastaa lapsiperheen arjesta.
Tämä näkyy myös tutkimuksissa, yhä harvempi mies on nykyään koti-isä, toisin kuin vielä 80-90-luvulla ja koti-isien määrä vähenee jatkusti.
Ja se näkyy myös työelämässä, harvassa on ne miehet, jotka jää kotiin hoitamaan sairastalasta, joka taas näkyy naisten palkkatasossa, kun joudutaan pitämään palkattomia vapaita.
Vielä 90-luvulle saakka työnantajat olivat tarkkoja ja molempien vanhempien työnantajat vertailivat vuositasolla poissaoloja, että suhde on 50/50. Ja naiset ovat myös niitä, jotka pitävät lapsen takia palkattomat vapaat.
Sama myös päiväkodin arjessa. Kyllä ne on äidit, jotka tuovat lapset hoitoon ja hakevat,osallistuvat vanhempainiltoihin ja kehityskeskusteluihin, lapsen neuvola- ja hammaslääkäripalveluihin jne.
Toivottavasti uusi lainsäädäntö muuttaa edes pienen osan perheen tasa-arvoa parempaan suun, mutta edelleen lakia pitäisi kiristää, sillä edelleen maksajana on äitien työnantajat,vaikka luulisi lapset ja perhe olevan molempien vanhempien yhteinen projekti ja vastuu jaetaan molempien vanhempien kesken.
Nykyinen malli vaikuttaa myös naisten työllisyyteen, kun miehet ovat vapaamatkustajia, mutta ovat hanakoita kannattamaan tasa-arvoa, kun puhutaan perheen kuluista ja moni nainen menee tähän ansaan. Muualla maailmassa ei tulisi kuulonkasn.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Tapaatte siis ystäviä niin, että puoliso ottaa oman lautasen mukaan ja lähtee syömään yksin toiseen huoneeseen. Mitäs, jos teille tulee sovitusti kylään puolison vanhemmat? Sinä et tee yhtään mitään vaan muhjotat toisessa huoneessa koko vierailun ajan?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
"Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken"
Eli olet ap. miehen kaltainen vapaamatkustaja ja yksi lapsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Tapaatte siis ystäviä niin, että puoliso ottaa oman lautasen mukaan ja lähtee syömään yksin toiseen huoneeseen. Mitäs, jos teille tulee sovitusti kylään puolison vanhemmat? Sinä et tee yhtään mitään vaan muhjotat toisessa huoneessa koko vierailun ajan?
Ei. Sovimme ystävien kylään tuloon yhdessä. Laitetaan ruokaa tai kahvit samalla tavalla kuin oltaisiin kahdestaankin, koska pyydämme yleensä kylään vain yhden pariskunnan kerrallaan. Eli ei tavallisesta arjesta poikkeavaa järjestelyä, neljä menee siinä missä kaksikin. Jos lapset on paikalla, homma menee samalla tavalla. Samoin se, että puolison tai omat vanhemmat tulevat kylään. Aivan normi ruokailu- tai kahvihetki, sillä erotuksella että on pari ihmistä enemmän. Eihän se vaadi kuin vähän isomman aterian, tuplasti kahvileipää ja kahvia.
Lastenjuhlat on erittäin simppeli järjestää. Limpparia, mehua, sipsiä, poppareita sun muuta pöytään, lapset viihtyy parhaiten kun saavat pelata ja leikkiä keskenään vapaasti, aivan kuten aikuisetkin ilman, mitään turhaa pönötystä ja pakko-ohjelmaa. Ei tuollainen vaadi mitään suunnittelua ja isoja järjestelyitä, kaupassa käydessä keräillään kokemuksesta mitä ylimääräistä tarvitaan.
Onneksi ei ole sitä teennäistä puolisoa, joka haluaa esittää jotain.
Niinhän se voisi olla. Ja tuollaiselle lähtisin mielelläni. MUTTA, minä saisin selvittää missä se laavu on, mistä sinne saa nuotion, pitäisi hankkia makkarat (ja ne tulitikut nuotiota varten) ja muut eväät, sytyttää nuotio, paistaa makkarat.
Ei AP, mutta tiedän mistä puhut. Voimia.