Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanha mies kirjoitti:
Ihmetyttää kovin että tuntuvat nuo teeveen kanavien määrät ja viihde-elektroniikka olevan asiota millä määritetään ovatko asiat hyvin. Karmea on ihmisten arvomaailma nykyisin. Lopuksi vielä; Elin lapsuuttani / nuoruuttani 80-luvulla eika silloin OIKEASTI pelätty ydinsotaa niin paljon kuin nyt väitetään. Vallitsi "kauhun tasapaino" ,kumpikaan puoli ei voinut aloittaa ydinsotaa koska olisi tuhonnut myös itsensä. Neuvostoliitossakin tämä ymmärrettiin, eivät silloiset johtajat olleet psykopaatteja vaikka kauheuksia tekivätkin. Nykyään tilanne on pahempi koska ko. maan nykyjohto on henkisesti nyrjähtänyttä ja heille kaikkien tappaminen on parempi vaihtoehto kuin joutua häpeään.
Kyllä pelättiin. Ydinsodasta puhuttiin koulussakin 80-luvun alussa.
Järjestettiin myös rauhanmarsseja, niihin osallistuin itsekin. Itse olin varma, että nyt alkaa kolmas maailmansota, kun Falklandin sota alkoi 1982.
Sama. Olisikohan ollut Lappeenrannassa yksi rauhanmarssi, jonne liftasin kaverini kanssa noin 400 km päästä. Tai sitten sekoitan sen Motörheadin konserttipaikkaan. Jompikumpi tai molemmat oli Lappeenrannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Jos nyt pysyisit faktoissa. 60-luvulla syntyneet joutui kärsimään 90-luvun lamasta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla syntyneet. He juuri joutui velkahelvettiin usein.
Tuskin olit asuntovalallinen lama-aikaan pikkulapsena tai menetit työpaikkaasi ja jäit velkaloukkuun kuten moni 60-luvulla syntynyt opinto- ja asuntolainoineen. Ostovoima on nykyään huomattavasti korkeampi kuin 80- ja 90-luvulla.
ostovoima ei ole korkeampi nyt 2020-luvulla. Sen voit tarkistaa ihan tilastokeskuksen sivuilta.
Lama oli usealle henkilökohtainen syvä kriisi. Niin myös taannoinen finanssikriisi, josta puhutaan huomattavasti vähemmän, koska ilmiö oli globaali, eikä ole niin helppoa asettaa syyllisen viittaa esim silloiselle hallitukselle. Keskimäärin keskituloisella meni 1980-1990 luvuilla paremmin kuin nyt.
Kyllä on noussut. Ihan tilastot sen kertoo. https://www.hs.fi/raha/art-2000002794814.html
Nope. Ei keskimäärin:
https://www.ts.fi/uutiset/1073994275
ja täältä kun etsit ansiotasoindeksin, reaaliansiotasoindeksin sekä elinkustannusindeksin niin asia alkaa avautumaan.
Luitko edes itse linkkiäsi? Siinä puhutaan nuorista ja pienituloisista. Tuloerot ovat kyllä kasvaneet 70- ja 80-luvuilta, ja se on oikea ongelma, jonka ratkaisuun ei vain tahdo löytyä poliittista kykyä tai halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Mutta osasivat tehdä itse: Rakensivat itse talonsa ja mökkinsä, hoitivat itse lapsensa, auto oli vain niillä jotka oikeasti sellaisen tarvi, taistelivat paremmat työolot (joita nyt hyvää vauhtia rappautetaan), tekivät itse vaatteensa. Elektroniikka, se mitä oli, tehtiin kestämään eikä hajoamaan vuoden-parin välein, sama juttu vaatteiden ja kaiken muunkin kanssa.
Auton kun ostivat, niin sen korjaaminen ei maksanut maltaita ja auto korjaantui ihan vain osia vaihtamalla, autot ei olleet puolirobotteja kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli n. 2 tuntia viikossa jotain muuta kuin puhetta, humppaa tai virsiä. Oli mahtavaa :D
Kyllä mä muistan kuulleeni radiosta paljon viihdemusiikkia. Miksi Suomessa ylipäänsä oli niin paljon iskelmää ja poppia tekeviä artisteja jossei olisi ollut radiosoittoa?
Radiomafiaa kyllä kuunneltiin, joten tuo kirjoittaja ei ole ko aikakaudella ollut ainakaan nuori
Kas tässä kopsattu pätkä Wikipediasta:
"Radiomafia oli Yleisradion pääasiassa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radiokanava, joka aloitti toimintansa vuoden 1990 radiouudistuksessa 1. kesäkuuta 1990 ja lopetti Ylen radiouudistuksen myötä 12. tammikuuta 2003."
Ennen radiomafiaa oli rockradio, joka ei toki ollut Ylen kanava vaan ohjelma(paketti), jossa oli kaikenlaista mikä nyt sopi tuon otsikon alle. En muista kuinka usein se tuli, useampi kerta viikossa kuitenkin. 70-luvusta en tiedä sanoa, mutta 80-luvun alusta saakka tuli muutakin kuin humppaa kyllä paljon. Siis muuallakin kuin rockradiossa.
Rockradiota ennen oli useampia rockohjelmia radiossa, jotka sulautuivat sitten yhdeksi ja samaksi. Näitä olivat mm."Härmärock" ja "Matkalla maineeseen", ja joitain muitakin.
Itse rockradio taisi tulla kolmesti viikossa, ainakin jossakin vaiheessa. Mutta jonkin verran sen lähetysajat vaihtelivat. Alkuperäinen rockradio tuli vuosina 1980- -90, ja se loppui Radio Mafian perustamiseen, myöhemminkin on tullut rock - ohjelmaa samalla nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Jaa, et vastannut kysymykseeni?
Eikö vastaukseni kertonut, että haaveiltiin siitä, että olisi helpompi tapa katsoa sellaisia ohjelmia, joista tykkää? Osaatko sinä kaivata nyt jotain, mikä keksitään joskus tulevaisuudessa ja jota silloin tulet käyttämään paljon ja jota tulevat lapset ja nuoret tulevat pitämään itsestäänselvyytenä? Jos osaat, niin lupaan, että rikastut ideallasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Kyllä minä silloinkin kaipasin, että ihmisiä olisi saanut kiinni. Meillä ei ollut lankapuhelinta eikä minulla ollut sitä silloinkaan, kun muutin pois kotoa. Monta kertaa sai odottaa pitkään kaveria, kun hän ei pystynyt ilmoittamaan, että ei pääse tulemaan tai bussia, kun sitä ei kuulunut tunninkaan jälkeen. Ja miten ilmoitat töihin, että olet sairaana, kun sinulla ei ole puhelinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Jaa, et vastannut kysymykseeni?
Eikö vastaukseni kertonut, että haaveiltiin siitä, että olisi helpompi tapa katsoa sellaisia ohjelmia, joista tykkää? Osaatko sinä kaivata nyt jotain, mikä keksitään joskus tulevaisuudessa ja jota silloin tulet käyttämään paljon ja jota tulevat lapset ja nuoret tulevat pitämään itsestäänselvyytenä? Jos osaat, niin lupaan, että rikastut ideallasi!
No sinä kaverisi kanssa onnistuitte keksimään että radionauhoituksen voisi keksiä myös koskemaan televisiota: Tuosta on vielä aika pitkä matka älypuhelimeen ja netflixiin. Ainahan ihmiset haaveilee "vähän paremmasta" mutta se on fakta, että ette te 70-luvulla osanneet kaivata 2020-luvun mukavuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Koulujen syyslomaviikko suurimmassa osassa maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Jaa, et vastannut kysymykseeni?
Eikö vastaukseni kertonut, että haaveiltiin siitä, että olisi helpompi tapa katsoa sellaisia ohjelmia, joista tykkää? Osaatko sinä kaivata nyt jotain, mikä keksitään joskus tulevaisuudessa ja jota silloin tulet käyttämään paljon ja jota tulevat lapset ja nuoret tulevat pitämään itsestäänselvyytenä? Jos osaat, niin lupaan, että rikastut ideallasi!
No sinä kaverisi kanssa onnistuitte keksimään että radionauhoituksen voisi keksiä myös koskemaan televisiota: Tuosta on vielä aika pitkä matka älypuhelimeen ja netflixiin. Ainahan ihmiset haaveilee "vähän paremmasta" mutta se on fakta, että ette te 70-luvulla osanneet kaivata 2020-luvun mukavuuksia.
Kuten sanottu: jos osaat ennakoida, mitä mukavuuksia 2070-luvun ihmiset haluavat, rikastut varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Sama täällä, ei voi katsoa kuin yhtä kerrallaan. Ja elämässä voisi olla muutakin kuin tv:n katsominen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
En ole samaa mieltä. Varsinkin 70 ja 80-luvulla oli kokoajan painetta ja pelkoa ydinsodasta. Eri levelillä kun mitä tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vanha mies kirjoitti:
Ihmetyttää kovin että tuntuvat nuo teeveen kanavien määrät ja viihde-elektroniikka olevan asiota millä määritetään ovatko asiat hyvin. Karmea on ihmisten arvomaailma nykyisin. Lopuksi vielä; Elin lapsuuttani / nuoruuttani 80-luvulla eika silloin OIKEASTI pelätty ydinsotaa niin paljon kuin nyt väitetään. Vallitsi "kauhun tasapaino" ,kumpikaan puoli ei voinut aloittaa ydinsotaa koska olisi tuhonnut myös itsensä. Neuvostoliitossakin tämä ymmärrettiin, eivät silloiset johtajat olleet psykopaatteja vaikka kauheuksia tekivätkin. Nykyään tilanne on pahempi koska ko. maan nykyjohto on henkisesti nyrjähtänyttä ja heille kaikkien tappaminen on parempi vaihtoehto kuin joutua häpeään.
Kyllä pelättiin. Ydinsodasta puhuttiin koulussakin 80-luvun alussa.
Sanoisin, että ydinsota oli 80-luvulla samaa, mitä "ilmastotuho" nykyään. Media lietsoo hysteriaa, jonka pelokkaimmat ja herkkäuskoisimmat nielevät sellaisenaan. Niille, joilla on kapasiteettia ajatella asioita omilla aivoillaan, ei todellista syytä paniikkiin ole.
M57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Vuonna 2020 itsemurhia tehtiin 717, mikä on 29 vähemmän kuin vuonna 2019. Itsemurhien määrä on laskenut suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Itsemurhien määrässä oli pientä kasvua vuosina 20162017, jonka jälkeen itsemurhien määrä on taas vähentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen elänyt lapsuuteni siinä 90-luvun taitteesta eteenpäin (jos nyt ei ihan pikkulapsiaikaa ajatella) ja kyllä mun täytyy myöntää, etten osannut kyllä kaivata mitään netflixejä tai älypuhelimia, vaan ihan elin siinä maailmassa missä elin: Toki sitä saattoi fantasioida ties mistä roboteista yms. mutta ei ne nyt mitään vakavia haaveita olleet.
Mielestäni sitä mennyttä olotilaa ei voi verrata siihen, että jos nykyajasta paiskattaisiin ihminen yhtäkkiä elämään sinne oloihin x, vaan mitä se elämä silloin oli. Onhan se totta, että minä esim. en lapsena viettänyt aikaani niin paljon ruudun ääressä: Pikkukakkonen kerran päivässä on jäänyt mieleen, koska sitä katsottiin kerran päivässä, eikä se muistaakseni kestänyt edes sitä tuntia mitä nykyään ja ohjelmatkin olivat nykymittapuulla "tylsiä" mutta silloin ihan tarpeeksi viihdyttäviä.
Oman kännykän kun sai, niin siinä oli se matopeli, ei se riittänyt oikein lumoamaan tuntikausiksi puhelimen ääreen ja tekstareitakaan ei voinut kaverille ihan mielettömästi lähetellä.
Kyllä minä sanoisin, että itsessäni ainakin huomaan, että lumoudun tästä ruudulla olemisesta ihan liikaa, nytkin olen viettänyt vapaapäivästäni ruudun äärellä jo ainakin 7 tuntia ja sen mitä en ole ollut ruudun äärellä varsinaisesti, olen silti vilkuillut puhelintan jatkuvasti. Aika helposti tässä jää muu elämä elämättä, ellen nyt irrottaudu ja lähde lenkille. Toista tämä olisi, jos ruudun tarjonta olisi huomattavasti suppeampaa, että nyt katsot kauniita ja rohkeita tai teet jotain järkevämpää.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1994, varmaan jäänyt siihen aikaan. Jos teen jotakin tärkeää niin unohdan puhelimen ja minua ei saa moneen päivään kiinni, jos kirjoitan kirjakielellä niin olen automaattisesti "trolli". Olen fiksu ja sivistynyt. Luen paljon kirjoja, tekin voisitte kokeilla.
Nainen 28
Olen viimeisten kolmen päivän aikana lukenut kaksi kirjaa ja tänään hain kirjastosta kolme kirjaa. Niillä uskoisin pärjääväni sunnuntaihin saakka.
Kirjojen löytämistä helpotti se, että pystyin tekemään ensin googlella haun "islantilainen dekkarikirjailija", jonka perusteella löysin etsimäni nimen (olin nähnyt kyseisen kirjailijan kirja-arvosteluja aikaisemmin, mutta unohtanut hänen nimensä), jonka jälkeen pystyin kotoa käsin klikkaamaan lähikirjaston sivuille nähdäkseni, onko hänen kirjojaan vapaana. Oli. Aiemmin minun olisi pitänyt (olettaen, että ylipäänsä olisin nähnyt kyseistä kirja-arvostelua) mennä kirjastoon ja kysyä siellä virkailijalta, muistaisiko tai tietäisikö hän, kukahan kirjailija voisi olla kyseessä, ja vaikka hän muistaisi/tietäisi, niin ei olisi mitään varmuutta, olisiko kirjoja hyllyssä.
t. 60-luvulla syntynyt, joka ei todellakaan kaipaa menneitä vuosikymmeniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Vuonna 2020 itsemurhia tehtiin 717, mikä on 29 vähemmän kuin vuonna 2019. Itsemurhien määrä on laskenut suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Itsemurhien määrässä oli pientä kasvua vuosina 20162017, jonka jälkeen itsemurhien määrä on taas vähentynyt.
Vertaat lama-ajan tilastoja nykyiseen?
Ja edelleen: Itsemurhat eivät kerro pahoinvoinnista yhtään mitään, olen minäkin ollut masentunut tekemättä silti itsemurhaa = voin pahoin vaikken siihen viimeiseen ratkaisuun päätynytkään (kävi kyllä mielessä silti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Miksi faktat ei olisi faktoja? Oma kokemukseni.us kertoo vain sinusta. Fakta on, että hyvinvointi on lisääntynyt.
Tässä ne itsemurhaluvut, jotka olivat huipussa vuonna 1996.
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html
Pahoinvointia on muunkinlaista, kuin itsemurhaan johtavaa.
Kaikenlainen pahoinvointi on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Jaa, et vastannut kysymykseeni?
Eikö vastaukseni kertonut, että haaveiltiin siitä, että olisi helpompi tapa katsoa sellaisia ohjelmia, joista tykkää? Osaatko sinä kaivata nyt jotain, mikä keksitään joskus tulevaisuudessa ja jota silloin tulet käyttämään paljon ja jota tulevat lapset ja nuoret tulevat pitämään itsestäänselvyytenä? Jos osaat, niin lupaan, että rikastut ideallasi!
No sinä kaverisi kanssa onnistuitte keksimään että radionauhoituksen voisi keksiä myös koskemaan televisiota: Tuosta on vielä aika pitkä matka älypuhelimeen ja netflixiin. Ainahan ihmiset haaveilee "vähän paremmasta" mutta se on fakta, että ette te 70-luvulla osanneet kaivata 2020-luvun mukavuuksia.
Kuten sanottu: jos osaat ennakoida, mitä mukavuuksia 2070-luvun ihmiset haluavat, rikastut varmasti.
Kuten sanottu: Pointti olikin herätellä siihen, että ei ihmiset osaa kaivata jotain täysin utopistista tulevaa, juurikin osaavat haaveilla jostain vähän paremmasta ja senkin usein silleen huvikseen, mutta eivät jostakin huimasta tekniikan kehittymisestä tai muustakaan.
Ja olishan se aika jännä, jos joku 70-luvun lapsonen rantakivellä istuessaan olisikin miettinyt että "olispa mulla tässä joku pieni laite josta voisin katsella mitä ohjelmaa tahansa ja kuinka kauan tahansa, ettei tarvis katsella tätä tylsää rantamaisemaa".
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Keittiö suunnitteilla ja pohdin hintakehitystä, vuonna 80(isäni) & 82 (me) remontoimme keittiön, keittiön hinta kuukauden bruttopalkka, silti sitä varten piti todella säästää, eikä monikaan pystynyt siihen. Remontti vuonna 21 hinta noin 15 k€, 22 17 k€. Jokainen voi mielessään pohtia panosta, mutta noissa 80-luvun rempoissa korjattiin yli 20 vuotta vanhoja keittiöitä. Vuoden 21 rempassa edellisellä keittiöllä oli ikää 15 vuotta, ja se oli nykyajassa jo iäkäs keittiö.
Alue: Aihe vapaa
Jaa, et vastannut kysymykseeni?