"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Njaa. Meille kävi noin eräällä suurehkolla suomalaisella paikkakunnalla ca vuonna 2012. Työt loppui, oli muutettava työn perässä, koti ei mennyt kaupaksi, tuli tappioita. Tätä tapahtuu juuri nytkin suurelle osalle Suomen asuntovarallisuutta.
Kuka asunnostaan pystyi velkajärjestelyjen avulla pitämään kiinni 90-luvun devalvaation jälkeen, sai myöhemmin nähdä asuntonsa arvon palautumisen. Suuri osa lainoistahan oli sitä paitsi valtiorahoitteisia ARA-lainoja, joihin sai kyllä maksuvapaata.
Kuule, velkajärjestely tuli vasta myöhemmin, kun pahin oli jo tapahtunut. Eikä pankit suinkaan antaneet mitään lyhennysvapaata, niille oli edullista pakkolunastaa asunto ja myydä se eteenpäin voitolla myöhemmin.
Totta, pankit sai siihen aikaan perseillä ihan miten halusivat ja halusihan ne. Pakkohuutokaupoissa asunnot voitiin myydä miten alihintaan tahansa, jos pankki niin halusi. Lainojen takaajiksi hyväksyttiin myös just 18 vuotta täyttäneet, joilla oli vielä lukio kesken eikä tuloja. Jos joku rupesi takaajaksi pieneen lainaan, pystyi pankki myöntämään samalla takauksella lisälainaa kertomatta siitä takaajalle. Tosi kiva, kun luuli taanneessa kymppitonnin lainan, mutta maksettavaa tuli satatonnia plus korot.
Nyt sentään pankeilla on velvollisuus kertoa mitä lainen takaaminen tarkoittaa eikä väittää sen olevan pieni muodollisuus. Ymmärtääkseni takauksia ei voi enää ketjuttaa. Yksi tuttu takasi ystävänsä lainan, mutta ystävä oli takajaana toiselle, joka oli takaajana sukulaisensa yrityslainassa. Yritys meni konkurssiin ja lopulta tuttuni oli se, joka joutui maksamaan yrityslainan. Hänen tulot ei riittäneet edes korkoihin.
Perseilikö pankit, vai niitten asiakkaat, jotka lainoja halusivat?
Useinhan kyse oli siitä, että pankkipalveluja oli silloin paljonkin enemmän, ja pankin työntekijät tunsi asiakkaat. Kun ihmiset tuntee, niin ymmärtää että heillä on tarve mm.parantaa elämänlaatua. Toki tässä oli myös paljon kyse illuusiosta joka romahti sen laman myötä.
Mutta onko tämä nykyinen toiminta parempi, että täytyy maksaa olemattomista palveluista ja ihmiset ei enää tiedä kenen kanssa ne asioi?! Nykyiset pankit on sitäpaitsi täysin tarpeettomia, sillä samanlaiset nettikäyttöiset palvelut voisi mennä suoraan keskuspankkien kautta (joka Eu:n tapauksessa sijaitsee Frankfurtissa), jolloin yksinapaisesti kaiken säätely olis paljon helpompaa, ja pankit eivät kilpailisi toisiaan vastaan. Myös investointimielessä pankeista hyötyminen voi näin ollen käydä liki mahdottomaksi ...
Pankit perseili. Ei pankkivirkailjat silloinkaan tunteneet asiakkaitaan. Meille ja kavereille tarjottiin asuntolainaneuvotteluissa lainaa enemmän mitä oli tarvis, sitä suorastaan tyrkytettiin. Me ehdittiin ottaa oma laina just ennen kuin pitkät laina-ajat tuli. Meidän lainan maksuaika oli 10 vuotta, joillekin esitettiin heti alkuun 25 vuoden laina hyvänä ratkaisuna. Olihan se hyvä, sille pankille siis. Velalliset maksoi korkoja eikä laina lyhentynyt. Sitten romahti asuntojen arvot, mutta lainat säilyi entisellään. Vaikka asunnon sai kaupaksi, jäi velkaa vielä maksettavaksi.
Todellakin pankit perseili, lainaa tyrkytettiin ja takaajaksi otettiin ihmisiä jotka ei tajunneet edes mitä se takaus tarkoittaa. Jopa just 18 v täyttäneitä koululaisia, jotka sitten olikin ihmeissään kun tuli maksettavaksi jonkun tuttavan lainat.
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Höpö höpö ei 7080 luvulla ollut mitään ihmeellistä ihmiset köyhiä ja töitä painettin 7 pv vk. Revi siitä.
Oletko hakenut siivoojan tiskaajan lehdenjakajan hommia vai eikö kelpaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Olet varmaankin 70-luvun loppupuolella syntynyt? Vielä 80-luvun alussakin oli nimittäin erittäin harvinaista, että paprikoita olisi ylipäänsä ollut myynnissä ympärivuotisesti. Tuolloin kauppojen heviosastot oli sanalla sanoen todella ankeita verrattuna nykypäivään, perunaa, porkkanoita, sipulia ja lanttua sai, mutta muuten oli vahvasti sesongin mukaan tarjonta. Hedelmiä ostettiin tölkeissä todella paljon, esim. ananasta, persikkaa, päärynää jne.
Sekä jauheliha että kahvi olivat 40 vuotta sitten kalliimpia verrattuna keskimääräiseen ansiotasoon kuin nykyään.
Rasvamatkat Ruotsiin, kuka muistaa? Asuimme Kainuussa, mistä oli kyllä matkaa Haaparantaan, mutta silti kahvia, voita ja sokeria haettiin äidin kanssa Haaparannasta. Sinne järjestettiin bussimatkoja ja ihmiset rahtasivat hurjia määriä em. tuotteita takaisin päin. En tiedä, jäätiinkö voitolle, kun hintaan lisätään se bussireissu, varmaan siinä oli mukana myös äidin halua päästä "näkemään maailmaa".
Kyllä. Oikeasti suunnilleen ainoa asia, joka nykyään on reaalisesti kalliimpi kuin tuolloin, on (kasvukeskusten) asunnot. Sillä on tietty iso vaikutus kun on niin kalliista hyödykkeestä kysymys. Mutta ruoka, vaatteet, matkustaminen jne on halventunut radikaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Keittiö suunnitteilla ja pohdin hintakehitystä, vuonna 80(isäni) & 82 (me) remontoimme keittiön, keittiön hinta kuukauden bruttopalkka, silti sitä varten piti todella säästää, eikä monikaan pystynyt siihen. Remontti vuonna 21 hinta noin 15 k€, 22 17 k€. Jokainen voi mielessään pohtia panosta, mutta noissa 80-luvun rempoissa korjattiin yli 20 vuotta vanhoja keittiöitä. Vuoden 21 rempassa edellisellä keittiöllä oli ikää 15 vuotta, ja se oli nykyajassa jo iäkäs keittiö.
Silloinkin varmaan jokainen valitsi itselleen sopivan keittiön vaikka valinnanvaraa oli vähemmän.v.90 laitettiin uusi keittiö ja kalusteet maksoi reilusti yli vuoden palkan.Nyt saisi paljon halvemmalla.
Tuo vuoden 82 keittiö oli puolen hinnan saksalainen tarjouskeittiö. Sitä myytiin silloin jonkin aikaa, ei mennyt kaupaksi kalliin hinnan takia. Laadussa ei vieläkään löydy kuin 1-2 kilpailijaa Suomesta. Itse en epäröisi hetkeäkään valita sitä. Ainoa joka menisi heittäen ohi olisi se ranskalainen umpipuinen keittiö, missä koristeena olevat 'madonreiätkin' porataan käsin, mutta sen hinta mahtaisi mennä nyt pilviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Olet varmaankin 70-luvun loppupuolella syntynyt? Vielä 80-luvun alussakin oli nimittäin erittäin harvinaista, että paprikoita olisi ylipäänsä ollut myynnissä ympärivuotisesti. Tuolloin kauppojen heviosastot oli sanalla sanoen todella ankeita verrattuna nykypäivään, perunaa, porkkanoita, sipulia ja lanttua sai, mutta muuten oli vahvasti sesongin mukaan tarjonta. Hedelmiä ostettiin tölkeissä todella paljon, esim. ananasta, persikkaa, päärynää jne.
Sekä jauheliha että kahvi olivat 40 vuotta sitten kalliimpia verrattuna keskimääräiseen ansiotasoon kuin nykyään.
Rasvamatkat Ruotsiin, kuka muistaa? Asuimme Kainuussa, mistä oli kyllä matkaa Haaparantaan, mutta silti kahvia, voita ja sokeria haettiin äidin kanssa Haaparannasta. Sinne järjestettiin bussimatkoja ja ihmiset rahtasivat hurjia määriä em. tuotteita takaisin päin. En tiedä, jäätiinkö voitolle, kun hintaan lisätään se bussireissu, varmaan siinä oli mukana myös äidin halua päästä "näkemään maailmaa".
Minun mummoni teki Haaparantaan noita rasvamatkoja (voita & sokeria) bussilla Kuopiosta oman sisarensa ja heidän yhteisen ystävänsä kanssa kolmistaan. Kaipa ne kannattivat ja tulipa siinä samalla käytyä ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Höpö höpö ei 7080 luvulla ollut mitään ihmeellistä ihmiset köyhiä ja töitä painettin 7 pv vk. Revi siitä.
Oletko hakenut siivoojan tiskaajan lehdenjakajan hommia vai eikö kelpaa
Meiltä on lähtenyt elääkkelle niitä 65 vuotiaita, jotka olivat siinä 80-luvulla jo työelämässä ja ovat sanoneet, että kyllä työelämä on mennyt rankemmaksi monellakin tavalla. Ja näkeehän sen ihmisistäkin: Saa olla perusluonteeltaan hyvin energinen, että jaksaa töiden lisäksi mitään ihmeellisiä enää tehdä.
Pelkät työtunnit/työpäivien määrä ei aina kerro kaikkea, asiaan vaikuttaa mm. työnteon intensiivisyys esim. olen katsonut Japanista nyt dokumentteja, miten siellä on sen työelämän kanssa: Vaikka sielläkin ihmiset uupuu, niin näissä dokkareissa on nähtävillä myös se, ettei se työ ole niin intensiivistä: Eivät he siellä paina sitä koko 12 tunnin työpäivää täyttä häkää hommia ilman mitään taukoja ja mahdollisimman tehokkaasti eeeehei: Ihan rauhaksiin suorittavat työtehtäviään, käyttävät aikaa syömiseen ja seurusteluun ja taukoihin jne.
Suomessa meillä on työkulttuuri sellainen, että täysillä pitää painaa koko ajan siellä töissä, jos sanasenkaan vaihtaa työkaverin kanssa se katsotaan heti laiskotteluksi, vielä parempi jos jättää tauot ja syömiset välistä niinkuin kunnon työihminen tekee ja töitä oikeasti TEHDÄÄN.
Jos Suomessa välitettäisiin tänä päivänä ihmisten hyvinvoinnista, niin työtahtia vähennettäisiin ja tehtäisiin siitä työnteosta mielekkäämpää: Ei riitä että on 2 vapaapäivää viikossa jos työtahti sen 8 tuntisen työpäivän aikana on kestämätön ja lisää vain vaaditaan jatkuvasti.
Itse olen lastenhoitaja varhaiskasvatuksessa, mutta näen tätä samaa väsymistä kyllä muunkin alojen ihmisillä, ihan asiantuntijoita myöten: Tiedän monta ihmistä jotka ovat jääneet jo ennen varsinaista eläkeikää eläkkeelle jos suinkin vain ovat olleet riittävän hyvin palkatussa työssä, että voivat niin tehdä.
Mielestäni yleisilmapiiri on sellainen alakuloinen, voisi kuvitella että juurikin 90-luvun laman mieliala vastasi tätä samaa mihin ollaan menossa: Todella moni ihminen kokee työnsä ahdistavaksi, miettii alanvaihtoa tai työpaikan vaihtoa ja todella moni on vähentänyt työtunteja vaikka se tuntuukin tilipussissa: Mieluummin pienempi palkka kuin henki pois työkuorman alla.
Itse harkitsen myös jättäytymistä joksikin osa-aikaiselle, en vain jaksa työtahtia mikä vaaditaan.
Samaan aikaan kun toiset uupuu töissä, niin on myös valtava määrä ihmisiä työttöminä "tyhjän panttina", varaa siis olisi jos haluttaisiin, keventää työtaakkaa, mikä lisäisi työapaikkojakin ja houkuttelisi töihin sellaisille aloille, missä kärsitään työvoimapulasta.
No jos ei muuta, niin ainakin ihmisillä oli aikaa enemmän toisilleen tuolloin. Lapseni aloittaessa päiväkodin vuonna 2018 tätini sanoi, että siellä sitten lapsi viihtyy, aivan kuten hänenkin lapsensa aikoinaan. Että miten jokaisella lapsella oli 80-luvulla oma nimikkohoitajansa ja sen kanssa yhdessä puuhailtiin. Joo, ei ollut minun lapselleni nimikkohoitajaa ja touhu kaikin puolin väsynyttä hoitajien vaihtuessa jatkuvasti. Itse olen opettaja ja usein kollegojen kanssa miettinyt, miten helppoa opettajan työ on ollut silloin 80-luvulla, kun itse oli kouluikäinen. Pari kertaa vuodessa pidit paperikoneet, häiriköivistä lapsista soitettiin kotiin ja se oli sillä selvä. Ei mitään tietoa koulujen digihelvetistä, jokapäiväisistä 20 wilma-viesteistä ja linjoja pitkin tulevista vanhemmista. Työelämä muuttunut kamalaksi, enkä puhu vain omasta alastani. Lähes kaikki tuttavani alasta riippumatta ovat lopen uupuneita työhönsä ja haaveilevat lottovoitosta, että stressi ja kiire loppuisi.
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
[/quote]
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
No mä voin avata sulle. Ihmiset tarjoili ravintolassa tissit paljaana, että lapset sai ruokaa. Perheenisiä yrittäjiä teki itsemurhia konkurssin takia. Yksi tuttu menetti kaiken, ja oli velkajärjestelyssä eläkkeelle asti. Se entinen liikemies jäi eläkkeelle bussikuskina. Moni tuntemani oli juuri ostanut asunnon. Sitten ne myytiin alihintaan, joten asuntoa ei ollut, mutta laina kyllä. Korko oli veljellä 16%. Ja vaimo äitiyslomalla. Joulun-90 jälkeen yhtäkkiä kaikki tutut oli työttömänä. Moni lähti Saksaan töihin.
Sain ensimmäisen työpaikan seuraavan kerran 1997, siihen asti tein siivouskeikkaa ja asuin purkutalossa kämppisten kanssa. Makkarissa oli talvella +13 astetta. Ensimmäisen oikean vakituisen työpaikan sain vasta nelikymppisenä 2000-luvun alussa. Voit kuvitella, miltä näyttää mun eläkelaskelma, ihan riippumatta mulle tuloille ennen eläkettä pääsen.
Kun viisikymppisten lapset nykyään ottaa lopputilin vakitöistä ilman tietoa seuraavasta työstä, vanhempien naama vetää valkoiseksi, mutta purevat huulta eivätkä sano mitään. Sama kun lapset ottavat asuntoainaa 300 000 tai perustavat yrityksen, ajatus täyttää kauhulla.
Jos sä et tunne ketään lama-ajasta traumatisoitunutta, et ilmeisesti ole jutellut siitä ihmisten kanssa.
Voihan sitä nytkin elää 70-luvun tyyliin. Telkkariin kaksi kanavaa käyttöön ja värisäädöt mustavalkoiselle.
Ostat keväällä vaatteita kesäksi ja syksyllä talveksi, jos entiset on kuluneet tai jääneet pieniksi.
Keittelet perunoita ruuaksi, ylijääneet paistat seuraavana päivänä. Lisukkeeksi ruskeaa kastiketta, ehkä makkaraa jos on varaa.
Haaveilet etelänmatkasta, vietät lomat kuitenkin vanhempien/sukulaisten luona maaseudulla.
Kaikki tämä onnistuu hyvin 2020-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan "iso" telkkari oli kokonaiset 28 tuumaa ja kuva suttuinen kun mikä nykyisiin verrattuna. Ja se telkkari vaihdettiin uuteen aikaisintaan 10v välein.
Mulla on ollut sama Sonyn LED töllö nyt 12 vuotta. Hyvin pelittää.
Minulla on ollut Samsungin 40 tuuman LED-tv vuodesta 2011 ja se toimii edelleen moitteettomasti. Tekisin mieli vähän vaihtaa semmoiseen 55 tuuman QLED-tv:hen, mutta vanha telkkari on palvellut uskollisesti, joten en ole halunnut luopua siitä. Sitä ennen minulla oli noin 10 vuotta JVC:n 28 tuuman kuvaputkitelevisio, jonka kuvasuhde oli 16:9.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Olen syntynyt 1973 enkä muista minkäänlaista "ydinsodan pelkoa". Ihmettelen, kun sitä aina toistellaan. Joo, kyllä me marssittiin vappuna että Ei ydinaseita Eurooppaan, mutta ei sitä kukaan ainakaan meidän perheessä pelännyt. Ehkä ne pelkääjät oli siellä oikeistossa sitten. Mehän tiedettiin, ettei NL ainakaan aloita=)
Nykyisin on moninverroin vainoharhaisempi ja vaihtoehdottomampi maailma. Hirveä sensuuri joka puolella ja totuuksia on tasan yksi. Itsenäisyys on vain muisto ja symboleita, ja se on kaikille ihan ok, koska heille on kerrottu, että se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Njaa. Meille kävi noin eräällä suurehkolla suomalaisella paikkakunnalla ca vuonna 2012. Työt loppui, oli muutettava työn perässä, koti ei mennyt kaupaksi, tuli tappioita. Tätä tapahtuu juuri nytkin suurelle osalle Suomen asuntovarallisuutta.
Kuka asunnostaan pystyi velkajärjestelyjen avulla pitämään kiinni 90-luvun devalvaation jälkeen, sai myöhemmin nähdä asuntonsa arvon palautumisen. Suuri osa lainoistahan oli sitä paitsi valtiorahoitteisia ARA-lainoja, joihin sai kyllä maksuvapaata.
Kuule, velkajärjestely tuli vasta myöhemmin, kun pahin oli jo tapahtunut. Eikä pankit suinkaan antaneet mitään lyhennysvapaata, niille oli edullista pakkolunastaa asunto ja myydä se eteenpäin voitolla myöhemmin.
Totta, pankit sai siihen aikaan perseillä ihan miten halusivat ja halusihan ne. Pakkohuutokaupoissa asunnot voitiin myydä miten alihintaan tahansa, jos pankki niin halusi. Lainojen takaajiksi hyväksyttiin myös just 18 vuotta täyttäneet, joilla oli vielä lukio kesken eikä tuloja. Jos joku rupesi takaajaksi pieneen lainaan, pystyi pankki myöntämään samalla takauksella lisälainaa kertomatta siitä takaajalle. Tosi kiva, kun luuli taanneessa kymppitonnin lainan, mutta maksettavaa tuli satatonnia plus korot.
Nyt sentään pankeilla on velvollisuus kertoa mitä lainen takaaminen tarkoittaa eikä väittää sen olevan pieni muodollisuus. Ymmärtääkseni takauksia ei voi enää ketjuttaa. Yksi tuttu takasi ystävänsä lainan, mutta ystävä oli takajaana toiselle, joka oli takaajana sukulaisensa yrityslainassa. Yritys meni konkurssiin ja lopulta tuttuni oli se, joka joutui maksamaan yrityslainan. Hänen tulot ei riittäneet edes korkoihin.
Perseilikö pankit, vai niitten asiakkaat, jotka lainoja halusivat?
Useinhan kyse oli siitä, että pankkipalveluja oli silloin paljonkin enemmän, ja pankin työntekijät tunsi asiakkaat. Kun ihmiset tuntee, niin ymmärtää että heillä on tarve mm.parantaa elämänlaatua. Toki tässä oli myös paljon kyse illuusiosta joka romahti sen laman myötä.
Mutta onko tämä nykyinen toiminta parempi, että täytyy maksaa olemattomista palveluista ja ihmiset ei enää tiedä kenen kanssa ne asioi?! Nykyiset pankit on sitäpaitsi täysin tarpeettomia, sillä samanlaiset nettikäyttöiset palvelut voisi mennä suoraan keskuspankkien kautta (joka Eu:n tapauksessa sijaitsee Frankfurtissa), jolloin yksinapaisesti kaiken säätely olis paljon helpompaa, ja pankit eivät kilpailisi toisiaan vastaan. Myös investointimielessä pankeista hyötyminen voi näin ollen käydä liki mahdottomaksi ...
Pankit oikein tyrkytti lainaa, kyllä tätä historiaa on kirjoitettu paljon, jos olet liian nuori. Moni pankki olisi mennyt nurin, koska olivat käynyt ahneeksi. Sitten valtio päätti pelastaa pankit, ja heitti asiakkaat junan alle. Myöhemmin Islannissa heidän valtio päätti toisin.
Pitäiskö tässä laittaa riita poikki ja todeta, että molempina aikakausina on omat ongelmansa, joita voi olla hyvin vaikea verrata toisiinsa? 90-luvun lama oli 90-luvulla ei 70-80-luvulla, lähtee vähän joillakin rönsyilemään ja ehkä muutenkin saattaa nämä aikakaudet sekoittua muistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Olen syntynyt 1973 enkä muista minkäänlaista "ydinsodan pelkoa". Ihmettelen, kun sitä aina toistellaan. Joo, kyllä me marssittiin vappuna että Ei ydinaseita Eurooppaan, mutta ei sitä kukaan ainakaan meidän perheessä pelännyt. Ehkä ne pelkääjät oli siellä oikeistossa sitten. Mehän tiedettiin, ettei NL ainakaan aloita=)
Nykyisin on moninverroin vainoharhaisempi ja vaihtoehdottomampi maailma. Hirveä sensuuri joka puolella ja totuuksia on tasan yksi. Itsenäisyys on vain muisto ja symboleita, ja se on kaikille ihan ok, koska heille on kerrottu, että se on ok.
Sinä olitkin silloin lapsi. Minä liki 10 vuotta vanhempana näin tilanteen toisin. Vai miten tiiviisti sinä seurasit uutisia?
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Höpö höpö ei 7080 luvulla ollut mitään ihmeellistä ihmiset köyhiä ja töitä painettin 7 pv vk. Revi siitä.
Oletko hakenut siivoojan tiskaajan lehdenjakajan hommia vai eikö kelpaa
Meiltä on lähtenyt elääkkelle niitä 65 vuotiaita, jotka olivat siinä 80-luvulla jo työelämässä ja ovat sanoneet, että kyllä työelämä on mennyt rankemmaksi monellakin tavalla. Ja näkeehän sen ihmisistäkin: Saa olla perusluonteeltaan hyvin energinen, että jaksaa töiden lisäksi mitään ihmeellisiä enää tehdä.
Pelkät työtunnit/työpäivien määrä ei aina kerro kaikkea, asiaan vaikuttaa mm. työnteon intensiivisyys esim. olen katsonut Japanista nyt dokumentteja, miten siellä on sen työelämän kanssa: Vaikka sielläkin ihmiset uupuu, niin näissä dokkareissa on nähtävillä myös se, ettei se työ ole niin intensiivistä: Eivät he siellä paina sitä koko 12 tunnin työpäivää täyttä häkää hommia ilman mitään taukoja ja mahdollisimman tehokkaasti eeeehei: Ihan rauhaksiin suorittavat työtehtäviään, käyttävät aikaa syömiseen ja seurusteluun ja taukoihin jne.
Suomessa meillä on työkulttuuri sellainen, että täysillä pitää painaa koko ajan siellä töissä, jos sanasenkaan vaihtaa työkaverin kanssa se katsotaan heti laiskotteluksi, vielä parempi jos jättää tauot ja syömiset välistä niinkuin kunnon työihminen tekee ja töitä oikeasti TEHDÄÄN.
Jos Suomessa välitettäisiin tänä päivänä ihmisten hyvinvoinnista, niin työtahtia vähennettäisiin ja tehtäisiin siitä työnteosta mielekkäämpää: Ei riitä että on 2 vapaapäivää viikossa jos työtahti sen 8 tuntisen työpäivän aikana on kestämätön ja lisää vain vaaditaan jatkuvasti.Itse olen lastenhoitaja varhaiskasvatuksessa, mutta näen tätä samaa väsymistä kyllä muunkin alojen ihmisillä, ihan asiantuntijoita myöten: Tiedän monta ihmistä jotka ovat jääneet jo ennen varsinaista eläkeikää eläkkeelle jos suinkin vain ovat olleet riittävän hyvin palkatussa työssä, että voivat niin tehdä.
Mielestäni yleisilmapiiri on sellainen alakuloinen, voisi kuvitella että juurikin 90-luvun laman mieliala vastasi tätä samaa mihin ollaan menossa: Todella moni ihminen kokee työnsä ahdistavaksi, miettii alanvaihtoa tai työpaikan vaihtoa ja todella moni on vähentänyt työtunteja vaikka se tuntuukin tilipussissa: Mieluummin pienempi palkka kuin henki pois työkuorman alla.
Itse harkitsen myös jättäytymistä joksikin osa-aikaiselle, en vain jaksa työtahtia mikä vaaditaan.
Samaan aikaan kun toiset uupuu töissä, niin on myös valtava määrä ihmisiä työttöminä "tyhjän panttina", varaa siis olisi jos haluttaisiin, keventää työtaakkaa, mikä lisäisi työapaikkojakin ja houkuttelisi töihin sellaisille aloille, missä kärsitään työvoimapulasta.
Mm. Japanissa on myös systeemi, että nuoret ihmiset jotka on aloittaneet työelämässä tekee sitä 12 tunnin työpäivää (alasta riippuen). Sitten kun tulevat kokeneemmiksi niin työkin helpottuu ja työaika lyhenee jatkuvasti. Toisinsanoen: Jaksetaan painaa kun tiedetään, ettei se ole ikuista.
Suomessa on paljon aloja, joilla ei ole mitään mahdollisuuksi esim. vaikuttaa omaan palkkaan tai saada kokemuksen myötä kovin kummoisia helpotuksia töihin: No kunnalliisella on kokemuslisät joista saa enemän lomia ja hieman enemmän palkkaa, mutta muuten vaaditaankin samaa 20 vuotiailta ja 60 vuotiailta, aika raskas ja armoton systeemi, väliin jää myös kaikki sellaiset jotka ei vain ole voimavaroiltaan/elämäntilanteensa vuoksi ihan samassa pisteessä sen 20 vuotiaan psyykkisesti hyvinvoivan elämä hymyilee-nuoren kanssa.
15 vuotta työelämää takana ja alan huomata, etten todellakaan jaksa kuten nuorempana, silti vaatimukset eivät suinkaan vähene vaan päinvastoin.
Itse olen mies. Vaimoni lakkasi haluamasta seksiä vaihdevuosien tultua. Ajattelen asiasta näin: avioliitto on ennen kaikkea sopimus, olla toisen tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Näin ollen en häntä jätä, vaan päin vastoin, osoitan muilla tavoin (kuin seksillä) rakastavani häntä edelleen, kaikessa epätäydellisyydessään. En ole mikään unelmapuoliso itsekään, mutta yritän kuitenkin.
Rakastaminen on toisen hyväksymistä ehdoitta, sellaisena kuin hän on. Jos siihen ei kykene, on alunperinkin valinnut puolisonsa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies. Vaimoni lakkasi haluamasta seksiä vaihdevuosien tultua. Ajattelen asiasta näin: avioliitto on ennen kaikkea sopimus, olla toisen tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Näin ollen en häntä jätä, vaan päin vastoin, osoitan muilla tavoin (kuin seksillä) rakastavani häntä edelleen, kaikessa epätäydellisyydessään. En ole mikään unelmapuoliso itsekään, mutta yritän kuitenkin.
Rakastaminen on toisen hyväksymistä ehdoitta, sellaisena kuin hän on. Jos siihen ei kykene, on alunperinkin valinnut puolisonsa väärin.
Sori väärä ketju :(
Tuota en muista, mutta asuimme kaukana rajoista. Mutta sen muistan kun ilmeisesti Suomessa oli joki "voivuori". Myytiinkö voita halvalla, kun meilläkin sitä oli tungettuna pienen jääkaapin pikkuruiseen pakastelokeroonkin.