Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä penskat(noin 20v?) kynsin ja hampain puolustelevat tätä nykyajan rappeutunutta ja sontaista aikaa, oikein uhmakkaasti yritetään lytätä ihmisten oikeat kertomukset eletystä elämästä 80-luvulla joka oli monissa asioissa parempaa&laadukkaampaa elämää:)
Taitavat olla samoja trolleja/vaikuttajia jotka tosissaan vertailevat 80-luvun snägäri"pahiksia" nykyajan ulkkishu umejen giläisiin, kasari olisi muka ollut vaarallisempaa aikaa LOL.
Täällä enemmän keuhkoaa ne jotka on kasarilla olleet lapsia, eivät siis aikuisia jotka edes kunnolla tajuaisi millaisessa yhteiskunta elettiin. Me jotka olimme silloin aikuisia emme näe sitä aikaa yhtä ruusuisena.
Jaa että "pennut hiljaa kun aikuiset puhuvat!"... ihan kuin silloin kultaisella kasarilla :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun nuori kirjoitti:
Parhaimpia asioita 70- (ja vielä) 80-luvullakin oli se, että maailma oli vielä turvallisesti ns. 'kaksinapainen'
Oli siis (poliittisesti ) itä ja oli länsi.
Terrorismia Euroopassa ja yleensä länsimaissa oli ihan minimaalinen määrä siihen verrattuna mitä sitä nykyisin on.
Työnsaanti oli paljon helpompaa kuin nykyisin ja työvoimatoimisto lähetti kotiin (saajan postilaatikkoon) työpaikkailmoituksen jos ei ollut mitään työtä omin toimin onnistunut löytämään.
Nykyinen ns. digimaailma taas on toki helpottanut siihen aikaan verrattuna monia asioita, mutta se on myös mahdollistanut valtavan määrän todella negatiivisia asioita,jotka ilman sitä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä ) olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, syntymättä, tai edes kehittymättä sihen asteeseen minkä netti nykyisin mahdollistaa niille .
Teknisesti nykyään varustautunut byrokratia ja valta on lopullisesti saanut yliotteen ihmisistä ja pian koko ihmiskunnasta .
Kehityssuunta ei näytä hyvältä.
Kehitys Ei monessa suhteessa todellakaan näytä hyvältä. Nuoriso jengiytyy nykyään ihan ammattirikollistasoisesti, ja on jengitappeluita ja todella hurjia välienselvittelyitä. Ihan liikaa muista kulttuureista tulleita, jotka eivät pysty tänne sopeutumaan ja integroitumaan, vaan jengiytyvät myös omissa piireissään ja käyttävät väkivaltaa todella häikäilemättömästi. Koulurauha on nykykouluissa mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli n. 2 tuntia viikossa jotain muuta kuin puhetta, humppaa tai virsiä. Oli mahtavaa :D
Kyllä mä muistan kuulleeni radiosta paljon viihdemusiikkia. Miksi Suomessa ylipäänsä oli niin paljon iskelmää ja poppia tekeviä artisteja jossei olisi ollut radiosoittoa?
Radiomafiaa kyllä kuunneltiin, joten tuo kirjoittaja ei ole ko aikakaudella ollut ainakaan nuori
Kas tässä kopsattu pätkä Wikipediasta:
"Radiomafia oli Yleisradion pääasiassa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radiokanava, joka aloitti toimintansa vuoden 1990 radiouudistuksessa 1. kesäkuuta 1990 ja lopetti Ylen radiouudistuksen myötä 12. tammikuuta 2003."
Kanava oli sitä ennenkin olemassa. Vain eri nimellä
Tämä selviää myös siitä ihan samasta Wikipedia-artikkelista, jonka 80-luvulla elänyt kyllä osaa ja jaksaa lukea.
Esim kirjoitti:
Olin teiniäiti silloin ja ei se mitään kyllä helpompaa elämä ollut, vaikka miehellä, (käytännössä teini hänkin) oli kolmivuorotyöpaikka.
Rahat riittivät siten, että pari päivää oltiin kaurapuurolla ennen tiliä.
Vaatteita oli kyllä vähän.
Lapsille saatiin lapsilisällä ne tarvittavat. Hermo meinasi monesti mennä siihen varattomuuteen.
Kirjastossa ja puistoissa ja kesällä kalassa käytiin.
Siitä sitten pikkuhiljaa työttömyyskursseille ja ammattia oppimaan, kun lapsetkin jo eskariin ja kouluun pääsivät.
Saatiin stereot, mankka, väri tv ja Datsun finn ja kahvinkeitinkin. Osamaksulla sohvakalusto ja kirjahylly.
Sitten vähän kerrassaan säästettiin ja päästiin osaomistus arava osakkeeseen jne. Eteenpäin,Se varsinainen "pääoma" on nuorella se työikä ja terveys, kumpaakaan ei ole vara tuhlata, vaan siitä pitää mitata mahdollisimman paljon ulos kun on sen aika.
Kovaa työtä se on ollut ja ihan turha on kuluttaa kallista aikaa tyhjään kadehtimiseen ja haikailuun ja ajatteluun, että olisin se minäkin, jos olisin silloin elänyt. No ei niin.
tuo ei eroa mitenkään yhden insinöörin ja yhden opiskelijan elämänmenosta 2000-luvun alun Suomessa. Paitsi, ettei ollut varaa lapseen ja ikääkin oli jo 20-25. Tuloja oli vajaa 200 euroa opintorahaa ja miehen palkka, joka oli nettona reilu 1500. Vuokra kaksiosta 750, velaksi ostettu 10v vanha Opel oli iso kulu. Vasta kun minäkin menin töihin ja ansiot hiljaa kasvoivat oli varaa siihen yhteen lapseen eli 28 /33 vuotiaana. Sitä hoidin kotona 11 kk, sitten töihin.
Nyt keski-ikäisenä on toki rahaa ihan eri lailla, mutta jos kuvittelette, että nykynuori elää leveästi kun toinen hoitaa lapsia kotona, olette aivan hakoteillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pitsaa ja hampurilaisia sai kioskista kymmeneen.
Pizzaa kioskista? Olipa teillä ihme kioskit.
Tätä ihmettelee vain ne jotka ei ole asunnut helsingissä jossa melkein kaikki burgerketjut ja pikaruoka paikat on pikkukiskakoppeja pitkin poikin.
Pitsat tulivat myyntiin Suomessa jo 60luvulla, ensimmäiset pitsapaikat ei olleet Helsingissä, eikä edes Uudellamaallakaan. 80luvulla vasta alkoi niiden yleistyminen koko maahan, mutta yksittäisiä paikkoja oli ollut jo aikaisemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Jos nyt pysyisit faktoissa. 60-luvulla syntyneet joutui kärsimään 90-luvun lamasta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla syntyneet. He juuri joutui velkahelvettiin usein.
Tuskin olit asuntovalallinen lama-aikaan pikkulapsena tai menetit työpaikkaasi ja jäit velkaloukkuun kuten moni 60-luvulla syntynyt opinto- ja asuntolainoineen. Ostovoima on nykyään huomattavasti korkeampi kuin 80- ja 90-luvulla.
ostovoima ei ole korkeampi nyt 2020-luvulla. Sen voit tarkistaa ihan tilastokeskuksen sivuilta.
Lama oli usealle henkilökohtainen syvä kriisi. Niin myös taannoinen finanssikriisi, josta puhutaan huomattavasti vähemmän, koska ilmiö oli globaali, eikä ole niin helppoa asettaa syyllisen viittaa esim silloiselle hallitukselle. Keskimäärin keskituloisella meni 1980-1990 luvuilla paremmin kuin nyt.
Kyllä on noussut. Ihan tilastot sen kertoo. https://www.hs.fi/raha/art-2000002794814.html
Nope. Ei keskimäärin:
https://www.ts.fi/uutiset/1073994275
ja täältä kun etsit ansiotasoindeksin, reaaliansiotasoindeksin sekä elinkustannusindeksin niin asia alkaa avautumaan.
ja vielä se linkki https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html
Vierailija kirjoitti:
vanha mies kirjoitti:
Ihmetyttää kovin että tuntuvat nuo teeveen kanavien määrät ja viihde-elektroniikka olevan asiota millä määritetään ovatko asiat hyvin. Karmea on ihmisten arvomaailma nykyisin. Lopuksi vielä; Elin lapsuuttani / nuoruuttani 80-luvulla eika silloin OIKEASTI pelätty ydinsotaa niin paljon kuin nyt väitetään. Vallitsi "kauhun tasapaino" ,kumpikaan puoli ei voinut aloittaa ydinsotaa koska olisi tuhonnut myös itsensä. Neuvostoliitossakin tämä ymmärrettiin, eivät silloiset johtajat olleet psykopaatteja vaikka kauheuksia tekivätkin. Nykyään tilanne on pahempi koska ko. maan nykyjohto on henkisesti nyrjähtänyttä ja heille kaikkien tappaminen on parempi vaihtoehto kuin joutua häpeään.
Kyllä pelättiin. Ydinsodasta puhuttiin koulussakin 80-luvun alussa.
Järjestettiin myös rauhanmarsseja, niihin osallistuin itsekin. Itse olin varma, että nyt alkaa kolmas maailmansota, kun Falklandin sota alkoi 1982.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim kirjoitti:
Olin teiniäiti silloin ja ei se mitään kyllä helpompaa elämä ollut, vaikka miehellä, (käytännössä teini hänkin) oli kolmivuorotyöpaikka.
Rahat riittivät siten, että pari päivää oltiin kaurapuurolla ennen tiliä.
Vaatteita oli kyllä vähän.
Lapsille saatiin lapsilisällä ne tarvittavat. Hermo meinasi monesti mennä siihen varattomuuteen.
Kirjastossa ja puistoissa ja kesällä kalassa käytiin.
Siitä sitten pikkuhiljaa työttömyyskursseille ja ammattia oppimaan, kun lapsetkin jo eskariin ja kouluun pääsivät.
Saatiin stereot, mankka, väri tv ja Datsun finn ja kahvinkeitinkin. Osamaksulla sohvakalusto ja kirjahylly.
Sitten vähän kerrassaan säästettiin ja päästiin osaomistus arava osakkeeseen jne. Eteenpäin,Se varsinainen "pääoma" on nuorella se työikä ja terveys, kumpaakaan ei ole vara tuhlata, vaan siitä pitää mitata mahdollisimman paljon ulos kun on sen aika.
Kovaa työtä se on ollut ja ihan turha on kuluttaa kallista aikaa tyhjään kadehtimiseen ja haikailuun ja ajatteluun, että olisin se minäkin, jos olisin silloin elänyt. No ei niin.tuo ei eroa mitenkään yhden insinöörin ja yhden opiskelijan elämänmenosta 2000-luvun alun Suomessa. Paitsi, ettei ollut varaa lapseen ja ikääkin oli jo 20-25. Tuloja oli vajaa 200 euroa opintorahaa ja miehen palkka, joka oli nettona reilu 1500. Vuokra kaksiosta 750, velaksi ostettu 10v vanha Opel oli iso kulu. Vasta kun minäkin menin töihin ja ansiot hiljaa kasvoivat oli varaa siihen yhteen lapseen eli 28 /33 vuotiaana. Sitä hoidin kotona 11 kk, sitten töihin.
Nyt keski-ikäisenä on toki rahaa ihan eri lailla, mutta jos kuvittelette, että nykynuori elää leveästi kun toinen hoitaa lapsia kotona, olette aivan hakoteillä!
Äitiysloma on kuitenkin 2000-luvun alussa ollut paljon pitempi mitä 70-80-luvuilla. Hoitovapaakin keksittiin vasta 1980-luvun lopulla, eihän sitä ennen lasten hoitamisesta maksettu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli n. 2 tuntia viikossa jotain muuta kuin puhetta, humppaa tai virsiä. Oli mahtavaa :D
Kyllä mä muistan kuulleeni radiosta paljon viihdemusiikkia. Miksi Suomessa ylipäänsä oli niin paljon iskelmää ja poppia tekeviä artisteja jossei olisi ollut radiosoittoa?
Radiomafiaa kyllä kuunneltiin, joten tuo kirjoittaja ei ole ko aikakaudella ollut ainakaan nuori
Kas tässä kopsattu pätkä Wikipediasta:
"Radiomafia oli Yleisradion pääasiassa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radiokanava, joka aloitti toimintansa vuoden 1990 radiouudistuksessa 1. kesäkuuta 1990 ja lopetti Ylen radiouudistuksen myötä 12. tammikuuta 2003."
Kanava oli sitä ennenkin olemassa. Vain eri nimellä
Tämä selviää myös siitä ihan samasta Wikipedia-artikkelista, jonka 80-luvulla elänyt kyllä osaa ja jaksaa lukea.
Rockradio oli, mutta eihän se tullut kuin kolmena päivänä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Miksi faktat ei olisi faktoja? Oma kokemukseni.us kertoo vain sinusta. Fakta on, että hyvinvointi on lisääntynyt.
Tässä ne itsemurhaluvut, jotka olivat huipussa vuonna 1996.
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä nyt kaikkea kaipaa. Ehkä 90-luku oli sellaista parasta aikaa koskaan olla Suomalainen teini. Silloin maa oikeasti vapautui. Palkat oli oikeasti jonkinlaisessa balanssissa kulutason kanssa. Oli helppo opiskella ja interreilata. Nokia nosti Suomea. Silloin oli ainoa aika, kun Suomessa tunsi olevansa VAPAA.
Nykyajassa kuitenkin eniten huolettaa lapset. Itse muistan 80-luvun lapsuuden kun oltiin aina ulkona ja joka paikka oli täynnä ikätovereita. Oikeasti leikittiin, puhuttiin, mielikuvitus oli rajatonta.
Mitä nykyisin on? Puhelin? Kaikki tuijottaa puhelinta apaattisena hiljaisena ja yksinäisenä. Kuinka nämä koskaan voisivat pariutua? Sosiaaliset taidot on kuin pesukoneella. Ei sitä voi oppia näpsyttelemällä jotain viestejä.
Nykyisin Suomi on kuin jokin hirveä diktatuuri, joka helv asia on jotenkin motkotettu valtion tai eu:n toimesta ja täällä vielä haukutaan venäjää ja kiinaa, vaikka tämä omakaan diktatuuri yhtään häpeä. Neukkulan kopio.
Poliittiset tahot on tuhonnut koko maasta ihan kaiken. Eikä siitä käärmelaumasta tunnu olevan vaihtoehtoja millään ilveellä. Oikeita valtiomiehiä, jotka oikeasti ajattelee Suomen parasta ja varsinkaan Suomen kansan parasta ei löydy koko arkadianmäeltä. Ihan se ja sama vaikka lanaisi koko talon sieltä maan tasalle.
Mikä hiton idea se on, että kuka tahansa voi lampsia rajan yli ja yhdellä ainoalla sanalla on jotenkin päätetty, että minä veronmaksaja alan sitä elättämään? Nyt sitten venäläisiä. Mihin me tarvitaan puolustusvoimia, rajavartiostoa tai sitä hiivatin natoa jos tämän maan voi valloittaa vain kävelemällä rajan yli? Oletteko ihan oikeasti tosissanne? On kyllä aikamme eletty, että täällä vihollista ruokitaan. Mutta siihen tämä tulee tuhoutumaan ja täysin ansaitusti. Tyhmyyteen.
Tää on niin totta. Me 70-luvun lapset totuttiin Urkkiin, joka hoiti hommat Suomen kansan parhaaksi.
hurjaa että kommentti johon vastaat on poistettu. Tätä juuri tarkoitamme kuristavalla ilmapiirillä tänä päivänä. Asenne kansalaista kohtaan on "otahan lääkkeesi nyt kiltisti vaan" , edes kritisoida ei saa kun maata ajetaan alas kaiken sen hyvinvoinnin osalta mikä on saatu rakennettua. Vain poliitikkojen uranäkymät merkitsee -joku on keksinyt, että kun on riittävästi vähäosaisia, saa heidän äänensä manipuloitua helposti puolelleen, joten niitähän sitten tarvitaan ja paljon. Otetaan rajan yli lisää tukien tarvitsijoita jos ei omasta takaa riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonne tai ei, aloittaja on oivaltanut jotakin tärkeää: digiaika rappeuttaa. Toisessa ketjussa joku haaveili elämästä ilman älykännykkää.
Entä onko täällä joku, joka ei viime aikoina olisi edes vähän toivonut elämän olevan kuin silloin ennen? Ennen, aikaan ennen koronaa ja Euroopan nykyistä tilannetta.
Mihin aikaan sitten olisi hyvä palata? Jos olisi nykyinen tieto tulevasta, 70- ja 80-luku olisi tarpeeksi kaukana menneessä, jotta rauhallista aikaa riittäisi, mutta olisi jo tarvittava teknologia olemassa, sisävessat, suihkut, jääkaapit, televisiot. Matkustelu olis kallista, mutta mahdollista ja tuntuisi vielä erityiseltä, kun jokaiselta ostarilla ei saisi samoja tuotteita eikä kaikkea voisi nopeammin ja helpommin nähdä netistä.
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Miksi faktat ei olisi faktoja? Oma kokemukseni.us kertoo vain sinusta. Fakta on, että hyvinvointi on lisääntynyt.
Tässä ne itsemurhaluvut, jotka olivat huipussa vuonna 1996.
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html
Pahoinvointia on muunkinlaista, kuin itsemurhaan johtavaa.
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Mutta osasivat tehdä itse: Rakensivat itse talonsa ja mökkinsä, hoitivat itse lapsensa, auto oli vain niillä jotka oikeasti sellaisen tarvi, taistelivat paremmat työolot (joita nyt hyvää vauhtia rappautetaan), tekivät itse vaatteensa. Elektroniikka, se mitä oli, tehtiin kestämään eikä hajoamaan vuoden-parin välein, sama juttu vaatteiden ja kaiken muunkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli n. 2 tuntia viikossa jotain muuta kuin puhetta, humppaa tai virsiä. Oli mahtavaa :D
Kyllä mä muistan kuulleeni radiosta paljon viihdemusiikkia. Miksi Suomessa ylipäänsä oli niin paljon iskelmää ja poppia tekeviä artisteja jossei olisi ollut radiosoittoa?
Radiomafiaa kyllä kuunneltiin, joten tuo kirjoittaja ei ole ko aikakaudella ollut ainakaan nuori
Kas tässä kopsattu pätkä Wikipediasta:
"Radiomafia oli Yleisradion pääasiassa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radiokanava, joka aloitti toimintansa vuoden 1990 radiouudistuksessa 1. kesäkuuta 1990 ja lopetti Ylen radiouudistuksen myötä 12. tammikuuta 2003."
Kanava oli sitä ennenkin olemassa. Vain eri nimellä
Tämä selviää myös siitä ihan samasta Wikipedia-artikkelista, jonka 80-luvulla elänyt kyllä osaa ja jaksaa lukea.
Ei se silti muuta sitä faktaa, että Radiomafiaa EI kuunneltu 70-80 -luvuilla, toisin kuin ylempänä väitettiin.
eri
Alue: Aihe vapaa
Ei se elämä teiniäitinä olisi helppoa nykyäänkään. Sinä näet asiat omasta näkökulmastasi, joka on ihan eri jos on elämäntilannekin ollut erilainen.