Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuoret tuntuu kuvittelevan, että ollut joku ihmeellinen yltäkylläisyyden aika ja kaikilla oli kaikkea. En ymmärrä mistä tällainen luulo on tullut.
Nykyään on ihan mielettömän korkea elintaso verrattuna siihen mitä mun nuoruudessa oli. Olen nyt viidikymppinen eli aikuistunut kana-ajan Suomeen 90-luvulla. Kyllä se oli ankeaa aikaa. Nuorilla oli silloin tosi vähän rahaa. Nykyajan nuoret opiskelee ulkomailla ja ajaa mopoautolla kouluun. Kyllä on ajat muuttuneet.Juuri näin. 80-luvulla nuorten ulkomaanmatkailun huippuhetki oli interrail, jota varten piti säästää rahaa ja silti tyhjä lompakko iski kesken matkan.
Siellä sitä hiki päässä istuttiin Keski-Euroopan asemilla ja rahdattiin rinkkaa paikasta toiseen. Nykyään nuoret lentelee tuosta vaan Aasiaan ja reilaamassa käy vain nuoruutta haikailevat ikäihmiset.
Olennainen ero nykyaikaan oli, ettei ollut kännyköitä ja nettiä, joilla olla helposti yhteydessä kotimaahan ja perheeseen.
Matkustin yksin jo 17-vuotiaana, olin interreilillä ja Kreikan-matkalla. Olin ollut kesätöissä ja saanut rahaa ja pidin välivuoden lukiosta. Ystävät olivat koulussa, joten matkustin yksin. Melkein joka päivä soitin kotiin jostain automaatista, että hyvin menee. Kolikoita piti aina varata tietysti, ja Euroopassa oli silloin vielä joka maassa oma valuutta, monenlaisia hiluja siis meni.
Matkustaminen junassa aikana, jolloin kellään ei ollut kännyköitä, oli hienoa. Ajatukset vaelsivat, seurasin Schwarzwaldin kumpuilevia maisemia, välillä luin kirjaa ja joskus keskustelin muiden matkalaisten kanssa. Joka ikinen hetki on jäänyt paremmin mieleen kuin älykännykkäaikojen matkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.
Johtuu siitä, että olet niin nuori, alakoululainen pahimpina lamavuosina. Vähän vanhemmat muistavat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Ihmiset saivat olla sen näköisiä kun olivat , ei ollut huulitäytteittä ym. Ei oltu niin ulkonäkö keskeisiä ja kropat ei ollu treenattuja kuten nyt .
Vierailija kirjoitti:
Naiset oli naisia, miehet miehiä. Oi niitä aikoja.
Ja ne siltä väliltä olevat sai olla mitä oli, ei tehty numeroa tai paraatia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Näin, juppikulttuuri toi sen että kaikki paitsi osakekeinottelijat oli luusereita, muistan miten yhdessä halveksimme lukion opettajiamme ja olimme kaikki ihan varmoja, ettei meistä ikinä tule noin köyhiä. No aika harva sitten pääsi edes niille lukio-open palkoille. Kun rahan ihailu oli avointa, niitä tavallisia ihmisiä pidettiin köyhinä (mitä nykymittapuulla oltiikin).
Se perusarki oli tylsää ja aika vaarallistakin, oli ihan tavallista että sai turpaan kun oli vääränvärinen kaulahuivi kaulassa, eikä ketään kiinnostanut.
Ja sitten muutaman lainarahalla eletyn vuoden jälkeen erääntyi se lasku, kaikki ne konkurssit ja kodin menetykset, kun pankki saattoi irtisanoa asuntolainen vaikka sitä oli lyhennetty ihan sovitusti, vaikka korko oli 16%. Ei mitään velkajärjestelyjä, lisävakuuksia pankki saattoi vaatia kun sitä huvitti, lunastaa asunnon ja myydä se polkuhintaan samaan konserniin kuuluvalle jobbarille joka myi asunnon uudelleen hyvällä voitolla. Ja velka jäi, ja kasvoi korkoa korolle niin ettei ollut mitään saumaa päästä vapaaksi.
Jätti kyllä jäljen meihin jotka onneksi olimme kyllin nuoria ollaksemme vielä velkaantuneita. Se pelko jäi muistiin ja sai meidät hakeutumaan julkiselle töihin, eli vaikutukset jatkuvat yhä niilläkin joille ei näennäisesti tapahtunut mitään pahaa. Ja monelle tapahtui, melkein kaikki tunsi jonkun jonka firma oli kaatunut ja ihminen tehnyt itsemurhan. Sellainen idylli.
Että sellaista idylliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Ja mikä parasta, ei tätä naurettavaa woke-ilmiötä!
woken pilaa se, että ei olla tekemässä hyvää vaan näyttämässä silt' että tehdään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset oli naisia, miehet miehiä. Oi niitä aikoja.
Ja ne siltä väliltä olevat sai olla mitä oli, ei tehty numeroa tai paraatia asiasta.
Ei tehty paraatia, mutta turpaan vedettiin kyllä, ihan siitä että kehtasivat olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
Asiat todella olivat hyvin 90-luvulla, lamasta huolimatta. Omat vanhempani eivät joutuneet laman aikana eikä sitä ennen tai myöhemminkään irtisanotuiksi kumpikaan. Ei koko kansa missään kortistossa tai leipäjonossa ollut, vaikka olen toki tiedostanut sen että minulla kävi tässä asiassa onni.
Muistan toki syvimpinä lamavuosina, että joka päivä oli sanomalehdissä uutisia siitä kun joku ryösti pankin. Ei päivää ilman pankkiryöstöjä.
Omalla työpaikalla väkeä irtisanottiin muutamaan otteeseen ennen kuin se suljettiin pysyvästi. Minut irtisanottiin ensimmäisellä kerralla. Meillä oli pari vuotta aiemmin ostettu velkainen asunto ja vuoden ikäinen lapsi. Uuden työn etsiminen oli kovan työn takana ja kaikki mahdolliset työmuodot tuli tutuksi. Olisin muuttanut töiden perässä, mutta en halunnut pienen lapsen yksinhuoltajaksi ilman tukiverkkoja.
Kyllä minä tuosta trauman sain ja tunnen hyvin monta, joille kävi vielä huonommin. Osa ei päässyt takaisin työelämään ja muutama teki itsemurhan. Minä olen edelleen hyvin turvallisuushakuinen ja lainanottoa pelkään yli kaiken. Olen opettanut lapsillekin, että opintolaina on pahasta ja asuntolainaa kannattaa ottaa sen verran, että sen maksaa työttömänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
Jos viihtyisit paremmin 80-luvulla, et hakeutuisi nettiin vapaa-aikana vaan olisit ihan muissa puuhissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muunsukupuoliset eivät olleet vielä syntyneet, eivätkä miehet vielä osanneet synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meille ostettiin videonauhuri joskus 80-luvun puolivälissä. Se maksoi yli 6000 markkaa, joka oli tuolloin todella iso summa.
Muistelen itsekin että kodinkoneet oli todella kalliita. Kiinnostuin, ja päätin vähän vertailla. Tasan 40 vuotta sitten Hesarissa mainostettiin Akain videolaitetta hintaan 4990,- Valitettavasti foorumi näköjään sensuroi aijaa-linkit, joten en voi jakaa mainosta.
Vuonna 1982 teollisuuden toimihenkilöiden keskimääräinen kuukausipalkka oli 5614 markkaa (lähde: https://www.doria.fi/handle/10024/170251), eli todellakin lähes kuukausipalkan (brutto) verran piti maksaa tuollaisesta.
Vertailun vuoksi: nyt saa blu-ray -soittimen hintaan 59,90 €, eli teollisuustyöntekijän muutaman tunnin palkalla. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon enemmän katsottavaa nyt on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuoret tuntuu kuvittelevan, että ollut joku ihmeellinen yltäkylläisyyden aika ja kaikilla oli kaikkea. En ymmärrä mistä tällainen luulo on tullut.
Nykyään on ihan mielettömän korkea elintaso verrattuna siihen mitä mun nuoruudessa oli. Olen nyt viidikymppinen eli aikuistunut kana-ajan Suomeen 90-luvulla. Kyllä se oli ankeaa aikaa. Nuorilla oli silloin tosi vähän rahaa. Nykyajan nuoret opiskelee ulkomailla ja ajaa mopoautolla kouluun. Kyllä on ajat muuttuneet.Mä en päässyt vaihto-oppilaaksi 80-luvulla. Enkä interrailille. Koska ei mun vanhemmat olisi ikinä tuhlanneet sellaiseen turhuuteen.
Olin kuitenkin niin innoisssani englannin kielestä, että myöhemmin työelämässä hakkasin kouluenglannillani vaihdossa käyneet. Englantia oppi kuuntelemalla ulkolaisia bändejä ja katsomalla telkkarista amerikkalaisia ja englantilaisia tv-sarjoja ja elokuvia. Opettaja puhui koulussa muinaisenglantia, jota se oli oppinut 60-luvulla asuessaan Englannissa. Osasin ja osaan edelleen hyvin jutella englatilaisten vanhusten kanssa tuon ansiosta. Kun pääsimme ekalle Lontoon reissulle 80-luvun lopussa veljeni kanssa, niin olikin ällistys, millaista slangia nuoret oikeasti puhuivat siellä.
"Muinaisenglanti (muinaisenglanniksi Ænglisc, engl. Old English) on nykyisen englannin kielen varhaisin muoto, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa kansainvaellusajalta noin 400-luvulta jaa. vuoden 1100 tienoille asti. - - Muinaisenglannin ääntämyksestä ei tiedetä paljoakaan varmasti."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muinaisenglanti
Todellakinko?
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.
Voi hyvänen aika, sinähän olit lapsi. Miten sinulla olisi mitään tietoa mistään, kun kotiolosi olivat hyvät. Kyllä sinä muistaisit, jos äitisi olisi itkenyt päivittäin, isäsi olisi ratkennut ryyppäämään ja teille olisi tullut muutto pikkuyksiöön kaukana kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Opettajakin sai antaa koulussa satikutia jos oppilas öykkäröi. Ehkä siitä johtuu nykyisten nuorten pehmeneminen, ei ole konkreettista pelkoa seurauksista vaan pelkästään jotain pehmeitten puhumisia. Kyllä se näin vain on, väkivalta lopettaa v*ttuilun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.
Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?
Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?
Vuoden 2021 rahamäärää 3 000,00 euroa vastaava rahamäärä vuonna 1985 oli 8 665,25 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajakin sai antaa koulussa satikutia jos oppilas öykkäröi. Ehkä siitä johtuu nykyisten nuorten pehmeneminen, ei ole konkreettista pelkoa seurauksista vaan pelkästään jotain pehmeitten puhumisia. Kyllä se näin vain on, väkivalta lopettaa v*ttuilun.
Ruumiillinen kuritus oli kylläkin kiellettyä kouluissa 80-kuvulla.
Eihän tuo ole kuin järjestelykysymys. Itse en käytä sosiaalista mediaa ja puhelimena on vanha romu, telkkari meillä on, mutta siitä katsotaan vaan uutiset tai Avaraa luontoa. Asumme maalla niin korvessa ettei täällä ole mitään kotiinkuljetuspalveluita ja kylällä on vain yksi kauppa ja vanha sähköliike. Ei ole stressannut koronat eikä sodat kun niitä ei kokoajan jostain tuutista työnnetä. Elämä on ihanaa sekä rauhallista ja jotenkin tuntuu että tämän kylän elämä on pysähtynyt sinne "kultaiselle" 80-luvulle.
Elämä on valintoja.
N30
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.
79 syntynyt allekirjoittaa myös. 90-luvulla ei ollut näin ahdasmielinen ja painostava ilmapiiri kuin nyt. Itsehän olen jo keski-ikäinen, enkä välitä odotuksista ja syyllistämisistä, mutta nuoret on kyllä kovassa paineessa nyt.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.