Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.
Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt 69. Kyllä aika on monien muistot kullannut. Itselläni hyvä keskiluokkainen perhe.
Kotimme lähellä liikuskeli mies joka jahtasi meitä lapsia kepin kanssa. Olihan se jännittävää, mutta herranjumala kukaan aikuinen ei puuttunut äijän touhuihin.
Koulukiusaaaminen oli jäätävää eikä siihen puututtu. Syynä mm hurja elintasokuilu. Toisilla vielä kotona ulkovessa, toiset matkusteli ja lasketteli. Luokkakoot oli pahimmillaan todella isoja ja vaikkei integraatiota edes tunnettu, siellä oli nepsyt ja normit samassa yli 30 lapsen luokassa. Muistan alakoulussa pelänneeni usein.
Muistan liian monta itsemurhan tehnyttä nuorta.
Joukkotappelut oli ihan tavallisten nuorten miesten yleistä hupia. Ja turpiin sai jos eksyit väärälle alueelle.
Keskimäärin oltiin sivistymättömiä metsäläisiä suuri osa. Nykyään niitä on enää harvassa.
Ei millään pahalla, mutta tuo kertomasi ei eroa mitenkään nykyajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Loistoidea! Mä olin teini 70-luvulla ja olisi tosi kiva nähdä, kun nää realityyn osallistujat haahuilisi kavereineen 20 asteen pakkasessa iltaisin kierrellen pitkin lähiötä, kun ei ollut kahviloita eikä kauppakeskuksia, mihin mennä lämmittelemään.
Oli ihanaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt 80- ja 90-luvulla ja kyllä elämä silloin oli kaikin tavoin nykyistä leppoisampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Mistä sinä tollasen repäisit? Ennemminkin nuoria käy sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Elin nuoruuden noihin aikoihin ja oli parempi kuin nykyisillä. Oli silloinkin videopelit ja tarpeeksi tvohjelmaa oli myös videot, korvalappustereot. Menin jo 15 vuotiaana töihin.
Ei kaikilla nuorilla ollut videopelejä eikä korvalappustereoita, eivätkä päässeet kesätöihinkään.
Ne kehuu menneitä vuosikymmeniä, jotka olivat etuoikeutettuja silloin. Eivät he jaksa muistella niitä luokkakavereitaan, joille meni huonosti (enkä nyt tarkoita mitään tarkkisluokkalaisia).
Meidän luokalla oli yksi poika, joka oli köyhästä perheestä. Hänellä oli usein likaiset ja liian pienet vaatteet. Mutta hän oli sinnikäs! Keräsi pulloja, että pääsi mukaan luokkaretkelle. Kouluun kun piti tuoda tietyin väliajoin kymmenen tai kaksikymmentä markkaa. Nykyäänhän luokkaretkiä ei saa järjestää niin, että vaaditaan kaikilta rahaa, koska ne ovat osa opetusta ja opetuksen pitää olla ilmaista.
Mutta tuosta pojasta tuli työteliäs mies ja hyvä perheenisä, ja on muuten lahjakaskin eräällä erityisalalla. Nykymaailmassa perhe ja tuo poika olisi ehkä tukitoimilla tuettu passiivisiksi, mutta nämäpä tekivät töitä köyhyydestä huolimatta ja sinnittelivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
Johtuisiko siitä, että ihmiset ei yleensä ylpeile epäonnistumisilla? Lama ajoi yrittäjiä konkurssiin, asuntovelallisia velkaloukkuun, ihmisiä työttömyyteen ja köyhyyteen. Sanoisitko tosiaan, että he muistelevat kyseistä aikaa "onnellisena"?
Esimerkiksi omaan ikäpolveni se heijastui siten, että nuorten oli vaikea luottaa tulevaisuuteen ja yliopistossakin oli tapana pelätä, että valmistuu työttömäksi ja opintolainaa ei uskallettu ottaa missään tilanteessa, kun 90-luku oli muistissa.
Aloittajalle: reaaliansiot olivat 1980-luvulla korkeammat kuin nyt, eli palkansaajan ostovoima parempi. Työttömyys matalampi, nuorten koulutustaso korkeampi. Opiskelupaikan sai korkeakouluun melkein 2 krt useampi kuin tänään. Omistusasuminen oli yleisempää, perheissä useampi lapsi. Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla koulussa saatavilla tukitoimia, mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saivat hoitoa.
Monella tapaa Suomi oli parempi maa lapselle ja nuorelle 1980, jopa 1990-luvulla kuin tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Ihan voi katsoa rikostilastoja. Sieltähän ne tiedot löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: reaaliansiot olivat 1980-luvulla korkeammat kuin nyt, eli palkansaajan ostovoima parempi. Työttömyys matalampi, nuorten koulutustaso korkeampi. Opiskelupaikan sai korkeakouluun melkein 2 krt useampi kuin tänään. Omistusasuminen oli yleisempää, perheissä useampi lapsi. Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla koulussa saatavilla tukitoimia, mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saivat hoitoa.
Monella tapaa Suomi oli parempi maa lapselle ja nuorelle 1980, jopa 1990-luvulla kuin tänään.
Tämä ei ole totta. Reaaliansiot ja ostovoima on nykyään selkeästi korkeammalla tasolla kuin 80-luvulla.
Korkeakouluissa oli huomattavasti vähemmän opiskelijoita 80-luvulla kuin nykyään joten kyllä nykyään paljon suurempi osa kansasta kouluttautuu pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
Johtuisiko siitä, että ihmiset ei yleensä ylpeile epäonnistumisilla? Lama ajoi yrittäjiä konkurssiin, asuntovelallisia velkaloukkuun, ihmisiä työttömyyteen ja köyhyyteen. Sanoisitko tosiaan, että he muistelevat kyseistä aikaa "onnellisena"?
Esimerkiksi omaan ikäpolveni se heijastui siten, että nuorten oli vaikea luottaa tulevaisuuteen ja yliopistossakin oli tapana pelätä, että valmistuu työttömäksi ja opintolainaa ei uskallettu ottaa missään tilanteessa, kun 90-luku oli muistissa.
Mutta miten tuokaan eroaa nykyajasta? Itse olen työtön akateeminen, jolla on kymmenien tuhansien opintolainat niskassa. Ihmiset eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä.
Ja mikä parasta, ei tätä naurettavaa woke-ilmiötä!
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.