"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Oon syntynyt 69. Kyllä aika on monien muistot kullannut. Itselläni hyvä keskiluokkainen perhe.

Kotimme lähellä liikuskeli mies joka jahtasi meitä lapsia kepin kanssa. Olihan se jännittävää, mutta herranjumala kukaan aikuinen ei puuttunut äijän touhuihin.

Koulukiusaaaminen oli jäätävää eikä siihen puututtu. Syynä mm hurja elintasokuilu. Toisilla vielä kotona ulkovessa, toiset matkusteli ja lasketteli. Luokkakoot oli pahimmillaan todella isoja ja vaikkei integraatiota edes tunnettu, siellä oli nepsyt ja normit samassa yli 30 lapsen luokassa. Muistan alakoulussa pelänneeni usein.

Muistan liian monta itsemurhan tehnyttä nuorta.

Joukkotappelut oli ihan tavallisten nuorten miesten yleistä hupia. Ja turpiin sai jos eksyit väärälle alueelle.

Keskimäärin oltiin sivistymättömiä metsäläisiä suuri osa. Nykyään niitä on enää harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Paitsi että siihen aikaan yhden työmiehen palkalla maksettiin oma tupa.

Kaikilla oli talot ja autot. Eihän ne mitään upeita olleet, mutta olivat omia.

Kaikilla ei todellakaan ollut taloja eikä edes autoa.

Paljon asuttiin vuokralla kerrostaloissa ja monet yksinasuvat olivat alivuokralaisena jossain yhdessä huoneessa.

Vanhoissa puutaloissa, jotka nykyään on remontoitu yhden perheen kodeiksi, asui 1970-luvulla monta perhettä, asunnoissa ei välttämättä ollut edes omaa vessaa tai suihkua, vaan vessa oli rappukäytävässä yhteiskäytössä ja sauna kellarissa.

Myös piharakennuksissa oli asukkaita.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja jos oli, ne oli usein vanhoja ritsoja, joita sai olla koko ajan korjaamassa.

Lähes kaikissa perheissä molemmat vanhemmat kävivät töissä ja myös lauantai oli työpäivä. Jos jossain hyvätuloisessa perheessä on pärjätty yhden tuloilla, on nämä kuitenkin olleet vähemmistönä. Kyllä tavallisissa perheissä on tarvittu se molempien palkka perheen elättämiseen.

Nuorilla on muodostunut jostain syystä todella vääristynyt kuva siitä, kuinka niukkaa elämä oli vielä 60-ja 70-luvuilla.

Mutta ei ominpäin eikä minne vaan sielläkään. Asemies tarkisti rajalla passin ja ja viipurissa seuraavan kerran. Bussi ei saanut pysähtyä matkalla. Se oli kuin renny harliniin elokuvassa jäärävä polte. Matka keskitysleiriin.

Omat vanhemmat ostivat omakotitalon vaikka vain isä oli silloin töissä. Talo oli hatara, 1800-luvun lopussa rakennettu huoneen ja keittiön käsittävä talo, jossa oli sähköt, mutta ei vesijohtoa eikä viemäriä. Siinä me neljä henkilöä sitten asuttiin. Autonkin isä osti, sen pikkupikku-Fiiatin. Sillä isä ajoi työmatkat ja välillä mentiin mummolaan, mutta en ymmärrä, miten me mahduttiin siihen. Meillä lapsilla oli matkatavarat sylissä, kun ne ei muualle sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaste 70-80 lukua hehkuttaville:

Huomisaamusta alkaen seuraavat noin kaksi viikkoa eli loppukuun ajan elätte, kuten olisi eletty siinä vuosikymmenen taitteessa. Nettiä saa käyttää vain pankkiasioiden ja vastaavien hoitoon, koska niiden hoitaminen on nykyisin muulla tavalla hankalaa. Ei mihinkään muuhun. Televisiosta saa katsoa vain reaaliaikaisesti Ylen ykkös- ja kakkoskanavaa. Puhelinta saa käyttää vain soittamiseen. Kaupassa saa käydä arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13.

Jos tulee muita sellaisia asioita, joita en nyt tässä muista, niin nyrkkisääntö on, että pitää toimia kuten olisi toiminut 1980.

Maanantaina 31.10. illalla kuullaan, miten kokeilu onnistui.

Arvaanko oikein, ettei kukaan ota haastetta vastaan?

Tuolla tavalla olen elänyt koko ajan.

Et ole. Jos eläisit kuin 80-kuvulla, et olisi täälläkään palstailemassa.

Jokaisella vuosikymmenellä on ollut omat murheet ja pelot. Ja niin tulee olemaan siihen saakka, kunnes ihmiskunta lopulta itsensä hävittää maailman kartalta.

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.

Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.

Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.

Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.

Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei ominpäin eikä minne vaan sielläkään. Asemies tarkisti rajalla passin ja ja viipurissa seuraavan kerran. Bussi ei saanut pysähtyä matkalla. Se oli kuin renny harliniin elokuvassa jäärävä polte. Matka keskitysleiriin.

Karjalan evakot pääsi katsomaan vanhoja kotiseutujaan vasta 80- ja 90-luvun taitteessa. Siihen saakka Karjala oli suljettu suomalaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Elin nuoruuden noihin aikoihin ja oli parempi kuin nykyisillä. Oli silloinkin videopelit ja tarpeeksi tvohjelmaa oli myös videot, korvalappustereot. Menin jo 15 vuotiaana töihin.

Videopelit 70- ja 80-luvulla eivät olleet niin addiktoivia kuin älypuhelimiin ladattavat pelit, joihin ostetaan lisäjuttuja, tai TikTokin lyhyet videot. Tuskin kukaan nyt jaksoi Tetristä tai Legend of Zeldaa pelata aamusta iltaan. Tuonkin aikaiset pelit vaati jonkinlaista pitkäjänteisyyttä, mikä ei nykylapsilta onnistuisi. Nehän haluaakin pelata jotain GTA:ta, jossa käydään maksullisilla naisilla ja hakataan vanhuksia. Että sellaista tämä nykylapsuus on: "käydään maksullisilla naisilla ja hakataan niitä". Ja kun ne tämän päivän K18-pelit ovat niin realistisia, ettei niitä tule tarjota kehittyvälle psyykkeelle. Mutta vanhemman niin vaikeaa sanoa kaverilleen (lapselleen) ei... Jos tuollaisia pelejä olisi keksitty 70- tai 80-luvulla, niin varmasti olisi turpaan tullut vanhemmilta jos sellaisia piilotteli jossain. Silloin vanhempien sana painoi, piti siitä tai oli pitämättä.

Kerran kuussa ruokatunnilla juostiin pankkiin jonottamaan tiskille sitä, että pankkivirkailija naputteli ne laskut maksuun. Oli tosi hienoa "palvelua". 

Vaatteet kyllä kesti, mutta kyllä ne maksoikin, keskituloisella oli yhden hyllyn verran vaatteita, joita korjattiin ja paikattiin. Itse köyhänä perheenä olin kiusattu vaatteiden vähyyden vuoksi, pelastus tuli vasta kun sain kesätyörahoilla ostettua ompelukoneen ja ommeltua vaatteet itse. Oppihan siinä ompelemaan.

Ruoka oli perunaa ja kastiketta, jo joku lihakeitto oli parannus arkiruokaan. Mutta se oli juhlaruokaa, ei mitään arkimättöä. Salaatti oli lantturaastetta tai kiinankaalia raakana. Oltiin toki hoikkia, mutta joku hampurilainen tai pizza oli juhlaruokaa, jota ei saanut edes kertaa/kk.

Asuntopula oli todellisuutta, asuttiin ties missä alivuokralaisena, ja kallista oli. Siis tavalliselle työläiselle. Työtön ei pärjännyt niillä tuilla lainkaan, pakko oli lähteä Ruotsiin.

No muutama hyvä vuosi oli 85-89, sitten sitä laskua maksettiinkin seuraava vuosikymmen. Muistan kun olin vastakirjoittanut ylioppilas, töitä ei saanut mistään ja kun yritti soittaa sossuun, sieltäkään ei saanut aikaa, saati rahaa. Lopulta löysin osa-aikatyön, laihduin puolessa vuodessa hoikasta alipainoiseksi, kun ei ollut rahaa edes syödä vuokran maksun jälkeen. Eikä ollut mitään nettiä, minne olisi voinut tukihakemuksia jättää parilla klikkauksella. Ja valittaa, miten tuilla ei voi matkustella ja shoppailla vapaasti.

Ei ollut ei...mutta kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko 🤣

En kaipaa 1970-luvulle ja vaikea kuvitella että kukaan muukaan vaihtaisi nykyolot siihen.

Kouluissa vallitsi kadun lait, lapset selvittelivät välinsä keskenään ja opettajia tai viranomaisia se ei kiinnostanut niin kauan kuin kukaan ei kuollut.

Ilma oli saastuneempaa. Autoissa käytettiin lyijyllistä bensaa ja asbestijarrupaloja. Tehtaissa ei ollut hiukkassuodattimia. Dieselkuorma-autot päästivät paksua kitkerää savua. Maaseudullakin levitettiin vesakkomyrkkyä ja DDT:tä. Saastumista pidettiin kehityksen ja elintason nousun välttämättömänä hintana ja luonnonsuojelua pidettiin hörhöilynä.

Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.

Virkamiehet ja poliitikot olivat todella korruptoituneita ilman että naivit suomalaiset edes tajusivat sitä. Asioita ja isojakin päätöksiä suhmuroitiin salassa. Tavallisia kansalaisia ei kuunneltu, heidän äänensä oli häiriö hallinnollisessa prosessissa.

Viinan juonnin mittasuhteet olivat käsittämättömät.

Kalliillakin rahalla ostetun auton ylläpitoon, huoltoon ja tarkastuksiin piti jokaisen perehtyä, ja silti uusikin auto sippasi helposti. 150-200 tuhatta ajettu auto oli jo täysin romu ja kymmenen vuotta vanha oli umpiruosteessa.

Ja niin edelleen.

Olen 70- luvun lapsi. Ei ollut nettiä, mutta oli raakaa koulukiusaamista. Luokan läskiä haukkui jopa opettaja.

Köyhät erottuivat köyhinä jo vaatetukseltaan. Jälleen kerran köyhiä sopi irvailla ihan luvan kanssa opettajaa myöden. Koska ei ollut yhteiskunnan tukimuotoja, köyhät pysyivätkin köyhinä.

Lapsia ei neuvottu millään tavalla kotona varomaan vaikkapa vieraita aikuisia. Paljon oli lasten seksuaalista ahdistelua. Jonka tapahduttua asia vaiettiin kuoliaaksi. Lapset liikkuivat yksinään ties missä ja näkivät ja kokivat ties mitä. Työn ja sodan raskauttamia vanhempia ei hennottu häiritä lapsen omilla "pienillä" murheilla

80 - luvulla oli kova ydinsodan pelko. Se on jäänyt vahvana mieleen.

Meille ostettiin videonauhuri joskus 80-luvun puolivälissä. Se maksoi yli 6000 markkaa, joka oli tuolloin todella iso summa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Loistoidea! Mä olin teini 70-luvulla ja olisi tosi kiva nähdä, kun nää realityyn osallistujat haahuilisi kavereineen 20 asteen pakkasessa iltaisin kierrellen pitkin lähiötä, kun ei ollut kahviloita eikä kauppakeskuksia, mihin mennä lämmittelemään. 

Sehän oli just sitä ikimuistoisinta ihastumista, kun varpaat jäässä kulki edestakaisin katuja että näkisi edes vilahduksen tunteiden kohteesta. Ja kun näki, leijui viikon ruusunpunaisissa unelmissa. Ei mitään wolttauksia olisi kaivannutkaan.

Silloin ennen nähtiin kaiken eteen enemmän vaivaa, ja siksi asiat tuntuikin merkityksellisemmiltä.

Anteeksi vaan, mutta kyllä sen ajan palkoilla pärjäsi, ja vielä hemmetin hyvin. Silloin oli kyllä asiat paremmin (kaihona muistelee)....

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastaa Uuno Turhapuroa, sketsiohjelmia, suomi verkkareita, saunaa ja kossua olisi kuin kala vedessä tuossa ajassa.

Telkkarista tuli myös upeita elokuvia Tsekkoslovakiasta, Puolasta ja Neuvostoliitosta. Muistan vieläkin joitain, vaikka en nimeltä. Haluaisin nähdä uudelleen. Nykyään tv:stä tulee jotain alastontreffejä ja ohjelmia pettämisestä ja ylilihavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.

Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.

Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.

Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.

Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.

Asiat todella olivat hyvin 90-luvulla, lamasta huolimatta. Omat vanhempani eivät joutuneet laman aikana eikä sitä ennen tai myöhemminkään irtisanotuiksi kumpikaan. Ei koko kansa missään kortistossa tai leipäjonossa ollut, vaikka olen toki tiedostanut sen että minulla kävi tässä asiassa onni. 

Muistan toki syvimpinä lamavuosina, että joka päivä oli sanomalehdissä uutisia siitä kun joku ryösti pankin. Ei päivää ilman pankkiryöstöjä.

Muistan, että kun 80-luvulla osti takin, niin se kesti. Pysyi napit ja saumat, kesti pesun eikä nyppyyntynyt, ei kiertynyt.

Nykyään kun ostaa takin niin hyvä jos kestää puoli vuotta. Ja napit irtoaa heti kun viet takin kaupasta kotiin ja laitat ekan kerran päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.

Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.

Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.

Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.

Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.

Asiat todella olivat hyvin 90-luvulla, lamasta huolimatta. Omat vanhempani eivät joutuneet laman aikana eikä sitä ennen tai myöhemminkään irtisanotuiksi kumpikaan. Ei koko kansa missään kortistossa tai leipäjonossa ollut, vaikka olen toki tiedostanut sen että minulla kävi tässä asiassa onni. 

Muistan toki syvimpinä lamavuosina, että joka päivä oli sanomalehdissä uutisia siitä kun joku ryösti pankin. Ei päivää ilman pankkiryöstöjä.

Eli koska sinä ja jokainen muu ei ollut leipäjonossa, ei haittaa että lukemattomien ihmisten elämä meni pilalle laman takia? Aika itsekäs ajattelutapa, joku voisi sanoa. Onko sinun hyvinvointi tärkeämpi kuin niiden, joilla ei mennyt hyvin?