Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Ajattelitko, että ensiasuntoon pääsi helposti kiinni, kun asuntolainojen korot oli 16 % ja maassa suurtyöttömyys?
Ei työttömän pidäkään ostaa asuntoa. Miksi edes haluaisi. Kestikö lama monta vuosikymmentä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Njaa. Meille kävi noin eräällä suurehkolla suomalaisella paikkakunnalla ca vuonna 2012. Työt loppui, oli muutettava työn perässä, koti ei mennyt kaupaksi, tuli tappioita. Tätä tapahtuu juuri nytkin suurelle osalle Suomen asuntovarallisuutta.
Kuka asunnostaan pystyi velkajärjestelyjen avulla pitämään kiinni 90-luvun devalvaation jälkeen, sai myöhemmin nähdä asuntonsa arvon palautumisen. Suuri osa lainoistahan oli sitä paitsi valtiorahoitteisia ARA-lainoja, joihin sai kyllä maksuvapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat todella olivat hyvin 90-luvulla, lamasta huolimatta. Omat vanhempani eivät joutuneet laman aikana eikä sitä ennen tai myöhemminkään irtisanotuiksi kumpikaan. Ei koko kansa missään kortistossa tai leipäjonossa ollut, vaikka olen toki tiedostanut sen että minulla kävi tässä asiassa onni.
Muistan toki syvimpinä lamavuosina, että joka päivä oli sanomalehdissä uutisia siitä kun joku ryösti pankin. Ei päivää ilman pankkiryöstöjä.
Eli koska sinä ja jokainen muu ei ollut leipäjonossa, ei haittaa että lukemattomien ihmisten elämä meni pilalle laman takia? Aika itsekäs ajattelutapa, joku voisi sanoa. Onko sinun hyvinvointi tärkeämpi kuin niiden, joilla ei mennyt hyvin?
Sanoinko jossain noin? Sanoinko?
Tämä juuri on nykyajan ongelma: ollaan toisten sanomisia kyttääviä moraalisia puhepoliiseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.
Ei lapsi kiinitä huomiota samanlailla maailman menoon, kuin aikuinen. Jos kysyy 85, 75 tai 65 syntyneeltä, että miten hän on kokenut 80 ja 90 luvun niin jokainen vastaa erilailla. Itse olen syntynyt 85 ja esim tsernobyl loi aikamoisen pelon maailmalla ja itse en alle yksi vuotiaana osannut pelätä asiaa. Lisäksi 90 luvun alussa olevia sotia en muista vaikka olen ollut yli 5 vuotias jo. Jos kysyy 98 syntyneiltä, että mitä ne muistaa wtc iskuista niin tuskin mitään. Itse olin jo wtc iskujen aikaan sen verran vanha, että ollut ehkä yksi merkittävimmistä jutuista jonka muistan koko loppuelämäni. Lisäksi estonia oli sellainen. En muista mitään afrikan sotia 80 luvun lopulta joka oli kuulemma isokin pelkäämisen aihe. Lisäksi kaikki berliiniin muurin murtuminen ja neuvostoliiton hajoamisesta ei oo mitää muistikuvia mitkä varmasti kaikki 70 luvulla syntyneet jo muistaa. 60 luvulla ja 70 luvulla oli myös koronaa pahempia pandemioita (espanjantauti). Et ole vain elänyt silloin niin et tiedä sitä pelkoa. Lisäksi on ollut 90 2000 luvulla sars, lintuinfluenssa, hullunlehmäntauti, sikainfluenssa joilla peloteltiin. Itseasiassa tuo sars on covidin esi-isä. Se oli vain liian tehokas, että kerkesi tappamaan kantajan ennen, kuin levisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä töistä ihmisiä irtisanottiin laman aikana? Tietääkseni kaikki tuntemani ihmiset olivat töissä laman aikaankin.
Taas sarjassa outoja kysymyksiä. Mitä luulet, saiko konkurssiin menneiden yritysten työntekijät pitää työnsä?
Joka viides oli työtön. Ja tämä koski siis niitä jotka oli ikänsä tehneet töitä, eikä mitään elämäntapatyöttömiä vain. Työssäkäyvänä oli monella vähintään asuntovelkaa, osalla myös velkaa autosta tai jopa lomamatkoista, sitä aikaa elettiin että lainoja oli tyrkytetty niin ettei kaikki olleet tajunneet varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Ajattelitko, että ensiasuntoon pääsi helposti kiinni, kun asuntolainojen korot oli 16 % ja maassa suurtyöttömyys?
Helpommin kuin nyt esim. Yliopistokaupungeissa. Korot olivat muutaman vuoden korkeita, kunnes alkoivat laskea roimasti. Asuntojen hinnat olivat murto-osan nykyisestä (suhteutettuna palkkatasoon). Jokainen joka on ostanut asunnon yli 50 000 asukkaan kaupungista 90-luvulla on moninkertaistanut asuntonsa arvon, etenkin PK-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Njaa. Meille kävi noin eräällä suurehkolla suomalaisella paikkakunnalla ca vuonna 2012. Työt loppui, oli muutettava työn perässä, koti ei mennyt kaupaksi, tuli tappioita. Tätä tapahtuu juuri nytkin suurelle osalle Suomen asuntovarallisuutta.
Kuka asunnostaan pystyi velkajärjestelyjen avulla pitämään kiinni 90-luvun devalvaation jälkeen, sai myöhemmin nähdä asuntonsa arvon palautumisen. Suuri osa lainoistahan oli sitä paitsi valtiorahoitteisia ARA-lainoja, joihin sai kyllä maksuvapaata.
Kuule, velkajärjestely tuli vasta myöhemmin, kun pahin oli jo tapahtunut. Eikä pankit suinkaan antaneet mitään lyhennysvapaata, niille oli edullista pakkolunastaa asunto ja myydä se eteenpäin voitolla myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt 80- ja 90-luvulla ja kyllä elämä silloin oli kaikin tavoin nykyistä leppoisampaa.
Lapseni syntyi 1980-luvun lopussa. Sen ajan äiti-ihanne kannatteli toisella kädellään lastaan samalla kun toisella keitteli itse kasvattamiaan luomuperunoita ruoaksi väitökirjan kirjoittamisen lomassa. Luonnollisesti hänellä oli jo hyväpalkkainen työpaikka, vaikka suorittikin jatko-opintoja.
Ei ollut leppoisaa, kyllä odotukset olivat korkealla.
Ei todellakaan ollut noin. Kasarillajq ysärillä lapset heitettiin pihalle leikkimään muiden lasten kanssa. Lapsia ei kasvatettu, vaan ne ruokittiin ja siinä se. Kandin papereilla pääsit vakivirkaan kiinni helposti. Ruoka oli ravintoköyhää kotiruokaa tai lapset söivät kouluruuan lisäksi vain välipaloja, kuten leipäkoneella tehtyä leipää lauantaimakkaralla. Kukaan tai mikään taho ei odottanut tai vaatinut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli jos nuori on sitä mieltä, että nykyaika on parasta, niin väärässä on koska (1000 viestiä 70-80-lukujen nostalgiaa tässäkin ketjussa). Mutta jos nuori onkin sitä mieltä, että ennen varmaan olikin paremmin, niin sekin on sitten väärin ajateltu ja pilkan kohde, koska eihän nykynuoret ikinä pärjäisi (kauhistus) vain kahdella tv-kanavalla. Niin tai näin, aina on nuoret tyhmiä ja väärässä.
Nuoret ei ole tyhmiä eivätkä väärässä!
Kyllä 80-luvulla oli hyvä elää, varsinkin sen lopulla. Monenlaisia ahdistuksia tietysti oli, varsinkin kun tietoa ja vertaistukea ei saanut niin helposti kuin nykyään, mutta yleisesti ilmapiiri oli terveempi ja toiveikkaampi. Otettiin asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, eikä sotkettu kaikkea ideologiseksi vyyhdiksi.
Vielä 90-lukukin oli synkästä lamasta huolimatta jotenkin tervehenkisempi kuin nykyaika. Juuri tämä jatkuva itsereflektio, tiedostaminen, kriittisyys, syyllistävyys, wokettaminen ja nokittelu somessa puuttui. Yliopisto-opiskelijat tietenkin keskenään tiedostivat, mutta se ei ollut samanlainen loputon rasite kuin nykysomessa tapahtuva leimaaminen ja sheimaaminen vääristä mielipiteistä.
Voi kyllä, 85 vuonna syntyneenä tämän voin allekirjoittaa täysin.
Ei lapsi kiinitä huomiota samanlailla maailman menoon, kuin aikuinen. Jos kysyy 85, 75 tai 65 syntyneeltä, että miten hän on kokenut 80 ja 90 luvun niin jokainen vastaa erilailla. Itse olen syntynyt 85 ja esim tsernobyl loi aikamoisen pelon maailmalla ja itse en alle yksi vuotiaana osannut pelätä asiaa. Lisäksi 90 luvun alussa olevia sotia en muista vaikka olen ollut yli 5 vuotias jo. Jos kysyy 98 syntyneiltä, että mitä ne muistaa wtc iskuista niin tuskin mitään. Itse olin jo wtc iskujen aikaan sen verran vanha, että ollut ehkä yksi merkittävimmistä jutuista jonka muistan koko loppuelämäni. Lisäksi estonia oli sellainen. En muista mitään afrikan sotia 80 luvun lopulta joka oli kuulemma isokin pelkäämisen aihe. Lisäksi kaikki berliiniin muurin murtuminen ja neuvostoliiton hajoamisesta ei oo mitää muistikuvia mitkä varmasti kaikki 70 luvulla syntyneet jo muistaa. 60 luvulla ja 70 luvulla oli myös koronaa pahempia pandemioita (espanjantauti). Et ole vain elänyt silloin niin et tiedä sitä pelkoa. Lisäksi on ollut 90 2000 luvulla sars, lintuinfluenssa, hullunlehmäntauti, sikainfluenssa joilla peloteltiin. Itseasiassa tuo sars on covidin esi-isä. Se oli vain liian tehokas, että kerkesi tappamaan kantajan ennen, kuin levisi.
60-70-80-90 alkuun luvulla pelättiin ydinsotaa, kylmänsodan aikana ydinsodan alkaminen oli minuuteista parhaimmillaan kiinni ja se olisi tietänyt nykyisen maailman loppua. Ja on varmaan paljon jota me ei tiedetä edes kulisseista miten lähellä maailman tuhoutuminen on ollut ydinsodan vuoksi. on ollut korean sodat, vietnam, lähi-idän sota, irakin sota, afganistanin jne. Sotia on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
Jos viihtyisit paremmin 80-luvulla, et hakeutuisi nettiin vapaa-aikana vaan olisit ihan muissa puuhissa.
Ai niinku kenen kanssa? Kun kaikki muut on nykyään netissä. Ei se että haluaa elää 80-luvulla, tarkoita että haluaa tehdä sitä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeaa aikaa oli 80-luku nuorille kun ei voinut komeroitua somekuplaan, kun ei ollut nettiä. Kirjat joita kyllä oli aika nopeasti luettu, joten oli lähdettävä kirjastoon, ei ollut Netflixiä, ja telkkarissa vain pari kanavaa, oli lähdettävä elokuviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli n. 2 tuntia viikossa jotain muuta kuin puhetta, humppaa tai virsiä. Oli mahtavaa :D
Kyllä mä muistan kuulleeni radiosta paljon viihdemusiikkia. Miksi Suomessa ylipäänsä oli niin paljon iskelmää ja poppia tekeviä artisteja jossei olisi ollut radiosoittoa?
Radiomafiaa kyllä kuunneltiin, joten tuo kirjoittaja ei ole ko aikakaudella ollut ainakaan nuori
Kas tässä kopsattu pätkä Wikipediasta:
"Radiomafia oli Yleisradion pääasiassa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu radiokanava, joka aloitti toimintansa vuoden 1990 radiouudistuksessa 1. kesäkuuta 1990 ja lopetti Ylen radiouudistuksen myötä 12. tammikuuta 2003."
Ennen radiomafiaa oli rockradio, joka ei toki ollut Ylen kanava vaan ohjelma(paketti), jossa oli kaikenlaista mikä nyt sopi tuon otsikon alle. En muista kuinka usein se tuli, useampi kerta viikossa kuitenkin. 70-luvusta en tiedä sanoa, mutta 80-luvun alusta saakka tuli muutakin kuin humppaa kyllä paljon. Siis muuallakin kuin rockradiossa.
No jos totta puhutaan, niin mielelläni menisin takaisin ajassa ja eläisin siellä 2000-luvulla.
Mutta jos totta puhutaan, kaikki voivat mennä takaisin ajassa, kun vaan lopettavat internetissä ja sosiaalisessa mediassa olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuoret tuntuu kuvittelevan, että ollut joku ihmeellinen yltäkylläisyyden aika ja kaikilla oli kaikkea. En ymmärrä mistä tällainen luulo on tullut.
Nykyään on ihan mielettömän korkea elintaso verrattuna siihen mitä mun nuoruudessa oli. Olen nyt viidikymppinen eli aikuistunut kana-ajan Suomeen 90-luvulla. Kyllä se oli ankeaa aikaa. Nuorilla oli silloin tosi vähän rahaa. Nykyajan nuoret opiskelee ulkomailla ja ajaa mopoautolla kouluun. Kyllä on ajat muuttuneet.Juuri näin. 80-luvulla nuorten ulkomaanmatkailun huippuhetki oli interrail, jota varten piti säästää rahaa ja silti tyhjä lompakko iski kesken matkan.
Siellä sitä hiki päässä istuttiin Keski-Euroopan asemilla ja rahdattiin rinkkaa paikasta toiseen. Nykyään nuoret lentelee tuosta vaan Aasiaan ja reilaamassa käy vain nuoruutta haikailevat ikäihmiset.
Olennainen ero nykyaikaan oli, ettei ollut kännyköitä ja nettiä, joilla olla helposti yhteydessä kotimaahan ja perheeseen.
Matkustin yksin jo 17-vuotiaana, olin interreilillä ja Kreikan-matkalla. Olin ollut kesätöissä ja saanut rahaa ja pidin välivuoden lukiosta. Ystävät olivat koulussa, joten matkustin yksin. Melkein joka päivä soitin kotiin jostain automaatista, että hyvin menee. Kolikoita piti aina varata tietysti, ja Euroopassa oli silloin vielä joka maassa oma valuutta, monenlaisia hiluja siis meni.
Matkustaminen junassa aikana, jolloin kellään ei ollut kännyköitä, oli hienoa. Ajatukset vaelsivat, seurasin Schwarzwaldin kumpuilevia maisemia, välillä luin kirjaa ja joskus keskustelin muiden matkalaisten kanssa. Joka ikinen hetki on jäänyt paremmin mieleen kuin älykännykkäaikojen matkat.
Sinulle on jäänyt joka ikinen hetki paremmin mieleen, koska muilla ei ollut älykännyköitä? Eihän kukaan nytkään pakota käyttämään älykännykkää matkoilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjällekin sai vielä matkustaa niihin aikoihin. Tai Neuvostoliittoon siis.
Saihan siinne matkustaa helmikuuhun 2022 asti.
Venäjälle saa mennä edelleenkin, myöntävät viisumeita. Mistä tämä väärinkäsitys on syntynyt, ettei sinne pääsisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Minäkin olen stadilainen, eikä ollut huhupuhetta, ihan koulussa oli tavallista väkivaltainenkin kiusaaminen, joka ohitettiin "lasten kinasteluna". Ja tämä hyvän alueen koulussa, jota minä kävin.
Lapseni syntyi 1980-luvun lopussa. Sen ajan äiti-ihanne kannatteli toisella kädellään lastaan samalla kun toisella keitteli itse kasvattamiaan luomuperunoita ruoaksi väitökirjan kirjoittamisen lomassa. Luonnollisesti hänellä oli jo hyväpalkkainen työpaikka, vaikka suorittikin jatko-opintoja.
Ei ollut leppoisaa, kyllä odotukset olivat korkealla.