Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "ihan ok" ei riitä sinulle? Vaihtoehtona voi olla loppuiän yksinäisyys.
Tämä nyt saattaa kuulostaa hieman itseriittoiselta, mutta ihan vaan siksi koska olen upea tyyppi itse niin ansaitsen myös upean tyypin rinnalleni. Uskon myös kohtaloon ja siihen että mun ei ole tarkoitus viettää loppuelämääni jonkun ok-tyypiin kanssa.
Missä se upea tyyppi oli, kun aloitit parisuhteen?
Olen nuorempana kokeillut parisuhteita ns. ok-tyyppien (ja vielä vähemmän ok-tyyppien) kanssa vaikka intuitio on jo alkuvaiheessa sanonut että tuo mies ei ole se oikea pidemmän päälle ja eihän siitä sitten loppujen lopuksi ole mitään tullut. Vanhenin ja viisastuin ja tajusin, että onnellisempi olla sinkkuna siihen asti kunnes löytää sellaisen, joka oikein kunnolla säväyttää ja eikä voi enää kuvitellakaan elämää ilman tuota henkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KANNATTAA!
Mä olisin ikionnellinen jos löytäisin jonkun joka on kaikin puolin ihan ok.
Suhteita on monenlaisia, ei tarvitse heti yhteen muuttaa, ja toisesta voi nauttia vaikka vähän niinku kaverinakin / ystävänä jonka kanssa voi olla lähekkäin, niin kauan kun hänestä ei harmiakaan ole.
Älä missaa hyvää tilaisuutta.
Sitäpaitsi
Aina vaan parempaa etsiessä voi hyväkin mennä sivu suun!
Mietin, että jo lähtökohtaisesti on jotain vialla, jos eroa pohtii. Itse olen "kädenlämpöisessä" suhteessa, mutta en mieti enkä halua erota. Ei meilläkään mitään tolkutonta intohimoa ole, mutta läheisyyttä ja hellyyttä on ja arjessa hyvä olla. Olen oikein tyytyväinen. Puhu miehesi kanssa, itse yrittäisin parantaa nykyistä suhdetta ennen kuin alkaisin hakea uutta.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä jos ei ole oikeaa suhdetta, jossa on seksiä.
Jättikö mummisi impotentin vaarisi 85v? Tylyä, ei rakkaus ole tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
No itse sun pitää se ratkaisu tehdä.
Tässäpä olikin hyvä neuvo. Ratkaisi ap:n ongelman kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäiset miehet ei enää välttämättä halua seksiä. Joudut tyytymään sinkkuna nuoriin kiimaisiin kolleihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata erota avioliitosta, koska silloin jää perhe eläke saamatta. Voi vaikka asua kahta asuntoa, mutta ei erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin samanlaisesta, tosin kyllä miehen aloitteesta. Kohta pari vuotta on eropäätöksestä, ja melkein vuoden ajan mulla on ollut uusi "kaveri". Kyllä sitä voi uuttakin löytää "vanhana".
Ja siis ikää mulla 47.
Minä tapasin uuden aviomieheni 45-vuotiaana, mutta nyt kun olen 50+ kavereita kuunnellut, niin 50 v on aikamoinen raja deittimarkkinoilla.
Mitä hittoa mä luen?
Olen 56v eikä mulla ole mitään ongelmia deittimarkkinoilla. Tosin itseäni ei juuri kiinnosta deittailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota avioliitosta, koska silloin jää perhe eläke saamatta. Voi vaikka asua kahta asuntoa, mutta ei erota.
Perhe-eläkkeellä ei makseta kahta asuntoa.
Jos suhde on vain ok, niin kannattaa tarkkaan punnita lähteekö. Itselläni ok suhde vaihtui paljon surkeampaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kumppani on muuten mukava ja turvallinen ihminen, eikä suhteessa ole mitään suurempia ongelmia, niin en itse eroaisi, vaan tekisin suhteesta niin hyvän kuin se voi olla. Lisää yhteistä tekemistä ja muuta, josta molemmat tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on vain ok, niin kannattaa tarkkaan punnita lähteekö. Itselläni ok suhde vaihtui paljon surkeampaan suhteeseen.
Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Näin totesi ystäväni, joka pisti vähän viinaan menevän miehen vaihtoon. Hän oli viisi vuotta ennen kuin löysi uuden miehen. Raittiin, kyllä, mutta kontrollifriikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne muutkaan miehet seksiä meidän viisikymppisten naisten kanssa halua. Itse ole ns kaveri mieheni kanssa.
Eikä monet yli viisikymppiset miehetkään halua ylipäänsä tuota hikistä, limaista ähellystä. Sydärin pelkokin on ihan varteenotettava riski.
Kyllä terveet miehet haluavat, jos pääsevät äheltämään nuoremman naisen kanssa. Tai edes jonkun muun kuin vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Olen 54 v, seksiä kyllä on, mutta ei se mitenkään intohimoista ole.
Miksi ihmeessä lähtisin? Mitä siitä voittaisin? Menettäisin vain kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, matkustella, ja jonka vieressä voi kyhjöttää. Saisin vastineeksi yksinäisyyden. Ystävät eivät korvaa läheisyyttä eikä arkea.
Aitä paitsi kaveria ei jätetä.
Jos miehestä on seuraa, se on ihan hyvä juttu.
Minun haasteeni on, ettei mies jaksa kuunnella minua. Kun tulee asia, josta haluan hänelle kertoa tai keskustella, hän ei jaksa kuunnella.Sen sijaan hän jaksaa katsoa tv:tä hyvin keskittyneesti ja kuunnella julkkisten, poliitikkojen ja urheilijoiden haastatteluja ja keskusteluja.
Viimeksi olin mustasukkainen yhdelle näyttelijälle, jonka haastattelua hän seurasi intensiivisesti televisioista.
Pikku hiljaa mitta voi alkaa täyttyä.
Mutta eihän tuo ole ok.
Aloittaja sanoi heidän suhteensa olevan ok. Se tarkoittaa, että mies puhuu ainakin riittävällä tasolla.
Ap tota just kannattaakin kysyä täältä. not
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset miehet ei enää välttämättä halua seksiä. Joudut tyytymään sinkkuna nuoriin kiimaisiin kolleihin
Miksi te jankkaatte tuota "eivät halua seksiä?" :D
Kyllä minulta ainakin monet yli 50-v. miehet haluaisivat seksiä ja jotkut saavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on vain ok, niin kannattaa tarkkaan punnita lähteekö. Itselläni ok suhde vaihtui paljon surkeampaan suhteeseen.
Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Näin totesi ystäväni, joka pisti vähän viinaan menevän miehen vaihtoon. Hän oli viisi vuotta ennen kuin löysi uuden miehen. Raittiin, kyllä, mutta kontrollifriikin.
Missä vaiheessa suhdetta tuo kontrollifriikkeys ilmeni? Luulisi, että siitä on varoitusmerkkejä jo ihan suhteen alkuvaiheilla.
Kun olin nuori morsian, eräs perhetuttu mies kysyi, miten rakkausasiat voi. Vastasin, että siinähän toi menee. Hän sanoi, että jos rakkaus roikkuu niin kuin hantuuki naulassa niin ei hyvä. Se on jäänyt mieleen. No menin naimisiin ja erosin muutaman vuoden päästä.
Muistakaa myös, että sen näkee naamasta...
"Ihan ok" on aika hyvä asia avioliitossa minusta, mulle riittäis :)
Aina voi itse sitten miettiä, voisko joillain toimilla saada upgreidattua asioita vielä paremmiksi.