Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset miehet ei enää välttämättä halua seksiä. Joudut tyytymään sinkkuna nuoriin kiimaisiin kolleihin
Miksi te jankkaatte tuota "eivät halua seksiä?" :D
Kyllä minulta ainakin monet yli 50-v. miehet haluaisivat seksiä ja jotkut saavatkin.
Ehkä ne jankkaa siksi kun oma mies ei halua niin luullaan, tai halutaan uskoa, että se on normaalia. Me ollaan seurusteleva pari, molemmat 62 v. ja seksiä useamman kerran viikossa. Yhdessä 16 vuotta ja yhteen ei muuteta. Oma tupa oma lupa. Nähdään kun halutaan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 49v nainen mietin juuri myös että lähteäkö 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja avioliitosta 52-vuotiaan miehen kanssa, tapaamani 37-vuotiaan miehen mukaan :) Olemme tuon nuoremman kanssa tasaveroisemman näköiset iältä, ajatukset kohtavat, harrastukset kohtaavat, vaikuttaa sielunkumppanilta.
Ketjun sanoma näyttäisi kiteytettynä olevan, että jos pelkää yksinäisyyttä yli kaiken tai ei usko, että löytävänsä ketään muuta niin ok suhteesta ei kannata lähteä, mutta jos osaa olla onnellinen yksin ja/tai uskoo mahdollisuuksinsa löytää uuden paremman suhteen kannattaa lähteä .
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on vain ok, niin kannattaa tarkkaan punnita lähteekö. Itselläni ok suhde vaihtui paljon surkeampaan suhteeseen.
Miksi huolit sen huonomman suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Minä 49v nainen mietin juuri myös että lähteäkö 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja avioliitosta 52-vuotiaan miehen kanssa, tapaamani 37-vuotiaan miehen mukaan :) Olemme tuon nuoremman kanssa tasaveroisemman näköiset iältä, ajatukset kohtavat, harrastukset kohtaavat, vaikuttaa sielunkumppanilta.
Mitä niin pahaa se sun miehesi on tehnyt, että olet valmis heittämään hänet menemään vielä 20 yhteisen vuoden jälkeen? Eikö hän merkitse sinulle yhtään sen enempää... Voi mies parkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä jos ei ole oikeaa suhdetta, jossa on seksiä.
Eli kaikkien vanhusten pitäisi erota? :D Olipa typerä kommentti. Todellakaan ei kannata AINA erota jos ei ole seksiä.
Miten niin kaikkien vanhusten? Kyllä vanhuksetkin saattaa haluta ja harrastaa seksiä. Jopa vainhainkodeissa on seksisuhteita hoidokkien välillä, niin vaikeaa kuin se voikin olla hyväksyä. Kunhan ketään ei pakoteta tai käytetä hyväksi, niin mikäs siinä.
Tämä ei tarkoita, että seksi on mikään oikean suhteen mittari. Seksitön suhde on hyvä, mikäli seksittömyys sopii suhteen osapuolille.
Tällaisia suhteita on kaiken ikäisillä ihmisillä, ei vain vanhoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun sanoma näyttäisi kiteytettynä olevan, että jos pelkää yksinäisyyttä yli kaiken tai ei usko, että löytävänsä ketään muuta niin ok suhteesta ei kannata lähteä, mutta jos osaa olla onnellinen yksin ja/tai uskoo mahdollisuuksinsa löytää uuden paremman suhteen kannattaa lähteä .
Ja sen lisäksi ketju paljastaa sen, että miesten haluttomuus on yllättävän yleistä. Niin surullista. Monessa suhteessa vieläpä tiedetään, että kenkä puristaa seksin vähyydestä, mutta silti haluton osapuoli ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin asian selvittämiseksi (lääkärillä käynti, terapia, avun hakeminen) vaan kuvitellaan, että puoliso olisi valmis olemaan ilman läheisyyttä tästä hetkestä kuolemaan asti. Mistä siinä on kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen etkä halua elää ilman parisuhdetta hautaan asti niin ei kannata lähteä. Uutta puolisoa et tule saamaan, sillä olet liian vanha kaikille miehille, jopa 70-80-v papparaisille. Yli 45-v naisella ei ole mitään arvoa työ- eikä parisuhdemarkkinoilla. Se on karua mut niin se vaan on. Itse elän yksin erottuvani, olen 57-vuotias ja vaikka en ikinä sitä omalla nimelläni myöntäisi, niin ero oli kannaltani suuri virhe. Tulen elämään vanhuuteni yksin ja yksinolo on yhtä helvettiä, se näivettää sielun ja ruumiin. Jokaisen vastoinkäymisen kannat ja kestät yksin, ilonaiheita et voi jakaa. Siihen ei pidä tuudittautua, että vaikka välisi omiin lapsiisi olisivat läheiset ja hyvät, lapset olisivat sinun tukesi ja turvasi. Yksinäisyyteen ja läheisyyden puutteeseen ei kuole ainakaan heti, mutta ne näivettävät ihmisen.
Ikävää, että sulle on käynyt noin. Mutta tiedän monia, jotka ovat yli viisikymppisenä löytäneet kumppanin, joten älä tee omasta kohtalostasi mitään yleispätevää totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä jos ei ole oikeaa suhdetta, jossa on seksiä.
Mutta ei sitä välttämättä löydä miestä joka haluaisi seksiä.
eihän niitä yksinäisiä seksiä haluavia miehiä ole kuin ehkä miljoona suomessa. sitten siihen vielä lisää parisuhteessa olevat miehet, joiden vaimo pihtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempaa naista kun saisi.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin samanlaisesta, tosin kyllä miehen aloitteesta. Kohta pari vuotta on eropäätöksestä, ja melkein vuoden ajan mulla on ollut uusi "kaveri". Kyllä sitä voi uuttakin löytää "vanhana".
Ja siis ikää mulla 47.
Minä tapasin uuden aviomieheni 45-vuotiaana, mutta nyt kun olen 50+ kavereita kuunnellut, niin 50 v on aikamoinen raja deittimarkkinoilla.
Nuo " deittimarkkinat" kannattaa muutenkin unohtaa kuin iän myötä. Siellä on pääosa seikkailua hakemassa. Kyllä potentiaalisemman kumppanin löytää ihan elävästä elämästä
Itse löysin elämäni rakkauden +55 v iässä harrastuksen piiristä ja seksiäkin on säännöllisesti vielä 65 iässä
Ihmnettelen tuota 50 v ikäisten vähättelyä.
Olen oppinut ajattelemaan että elämä on tässä ja nyt, on itsestä kiinni miten sen käyttää.
Toisaalta ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen ja jos ei ole varsinaisia ongelmia suhtessa, miksi haikailla muusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittyisin tekemään nykyisestä suhteesta parhaan mahdollisen.
Se kortti on kyllä käytetty. Miehessä ei ole omasta mielestään mitään vikaa, ikinä ollutkaan. Minä ja muut ihmiset ärsyttäviä ja huumorintajuttomia, jos emme toimi hänen tahtiinsa niinkuin hän haluaa. Toimii spontaanisti täysin yksin ja ymmärtää nyt vanhempana, että ei ole valmis kompromisseihin. Käytännössä olen siis jo yksin itseni kanssa naimisissa. Seuraa on miehestä sosiaalisiin menoihin, siis se partneri, mutta ei tukea. Niin miten minä tätä suhdetta parannan? Voin tietysti joustaa vielä lisää, niinkuin nuorempana, mutta se ei enää motivoi. Mitä minä siitä saan?
Miten ihmeessä olet koskaan alkanut millekään tuollaisen möllin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota avioliitosta, koska silloin jää perhe eläke saamatta. Voi vaikka asua kahta asuntoa, mutta ei erota.
Perhe-eläkkeellä ei makseta kahta asuntoa.
Ymmarrä nyt että sen perhe-eläkkeen saa vasta sitten kun puoliso on kuollut ! Miksi silloin tarvitsee 2 asuntoa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä samaa. Mitähän muut sanoo tähän, ne kokeneemmat.
Lähtekää HETI kädenlämpösestä suhteesta! Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi intohimottomaan elämään.
Olen kohta 60 vuotias, joka tapasi 54 vuotiaana miehen, joka on loistava rakastaja, älyllinen haastaja ja vielä komeakin...
Olin kitunut -tai oikeammin kuihtunut- avioliitossa joka oli ihan ok eikä mitään muuta.
Tämä unelmieni mies astui elämääni juuri sellaisessa vaiheessa, kun aviomieheni alkoi kutsumaan minua akaksi ja muijaksi.
Kun aviomieheni kulki harrastuksensa perässä kaikki viikonloput ja lomat.
Kun hän alkoi huomauttelemaan pukeutumisestani, vanhenemisestani, ystävistäni jne.
Olisin edelleen siinä avioliitossa, ellei tämä nyksä olis astunut elämääni.Se oli kuulkaa jalat alta kerta heitolla!
Meillä oli salasuhde melkein puoli vuotta, ennen kuin ilmoitin aviomiehelle lähteväni.
Vastaus oli, että siitä vaan, tollasia akkoja on pilvin pimein lehdellä soittelemassa (hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka rakastunut olin puhumattakaan, että oli jo uusi ihana mies katsottuna).Vanhin lapsi sanoi vaan, että ihmeen kauan sä sitä dissaamista jaksoit katellakin.
Suosittelen lämpimästi tekemään korjaavia peliliikkeitä, jos kumppani ei enää sytytä!
Kuten sanottu, elämä on liian lyhyt...
ps. ex aviomieheni kommentteja:
Akka sai etsiä uutta miestä koska ex mieheni on niin kiltti, hyväuskoinen ja kova tekemään töitä (paha hän ei ollut mutta ei ollut kyllä työteliäskään).Kun akka tulee häntä koipien välissä takas, niin katotaan kuinka suu sitten pannaan (vaikka tämä suhde loppuisi, niin takaisin en menis).
Lapsillemme hän on sanonut, että käytökseni osoittaa, että en välitä heistä (he asuivat jo omillaan, kun erosimme ja kuopus lomailee kanssamme...)
Vielä sellainen neuvo että jos lapset on pieniä, niin kannattaa ehkä muutama vuosi odottaa...
Teidän suhde ei kyllä kuulostanut ok-suhteelta. Tuollaisesta olisin lähtenyt aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä samaa. Mitähän muut sanoo tähän, ne kokeneemmat.
Lähtekää HETI kädenlämpösestä suhteesta! Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi intohimottomaan elämään.
Olen kohta 60 vuotias, joka tapasi 54 vuotiaana miehen, joka on loistava rakastaja, älyllinen haastaja ja vielä komeakin...
Olin kitunut -tai oikeammin kuihtunut- avioliitossa joka oli ihan ok eikä mitään muuta.
Tämä unelmieni mies astui elämääni juuri sellaisessa vaiheessa, kun aviomieheni alkoi kutsumaan minua akaksi ja muijaksi.
Kun aviomieheni kulki harrastuksensa perässä kaikki viikonloput ja lomat.
Kun hän alkoi huomauttelemaan pukeutumisestani, vanhenemisestani, ystävistäni jne.
Olisin edelleen siinä avioliitossa, ellei tämä nyksä olis astunut elämääni.Se oli kuulkaa jalat alta kerta heitolla!
Meillä oli salasuhde melkein puoli vuotta, ennen kuin ilmoitin aviomiehelle lähteväni.
Vastaus oli, että siitä vaan, tollasia akkoja on pilvin pimein lehdellä soittelemassa (hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka rakastunut olin puhumattakaan, että oli jo uusi ihana mies katsottuna).Vanhin lapsi sanoi vaan, että ihmeen kauan sä sitä dissaamista jaksoit katellakin.
Suosittelen lämpimästi tekemään korjaavia peliliikkeitä, jos kumppani ei enää sytytä!
Kuten sanottu, elämä on liian lyhyt...
ps. ex aviomieheni kommentteja:
Akka sai etsiä uutta miestä koska ex mieheni on niin kiltti, hyväuskoinen ja kova tekemään töitä (paha hän ei ollut mutta ei ollut kyllä työteliäskään).Kun akka tulee häntä koipien välissä takas, niin katotaan kuinka suu sitten pannaan (vaikka tämä suhde loppuisi, niin takaisin en menis).
Lapsillemme hän on sanonut, että käytökseni osoittaa, että en välitä heistä (he asuivat jo omillaan, kun erosimme ja kuopus lomailee kanssamme...)
Vielä sellainen neuvo että jos lapset on pieniä, niin kannattaa ehkä muutama vuosi odottaa...
Meinaatko, että tuollainen suhde on se muiden tarkoittama "ok"?
Ensin muutti tytär omilleen ja sitten vaimo. Viisikymppiä tulossa mittariin ja joku ikä tai identiteettikriisi kai päällä. Seksi ja hellyys loppui aikoja sitten kun rouvaa ei enää huvittanut. Suhteessa ei väkivaltaa, alko ongelmaa tai merkittävää ylipainoa. Seksikin oli hyvää niin kauan kun sitä oli. Kysyin eron syytä niin vastaus oli vain, että kaikki on jo sanottu ja morjens! Tässä sitä nyt sitten liki kolmenkymmenen vuoden jälkeen ollaan sitten sinkkuna. Toivottavasti rouva löytää sen mitä lähti hakemaan ettei ero ollut turha. Ai miten viisikymppinen mies löysi tänne? Ketjun otsikko tuli Iltasanomien sivulle bannerina, joten ajattelin kertoa oman kokemukseni.
Jos kyseessä on keski-ikäinen mies, kannattaa lähteä ja hommata kaunis ja reilusti nuorempi nainen. Voi hankkia vielä lapsiakin tämän kanssa.
Jos kyseessä on keski-ikäinen nainen, niin en suosittele. Parasta ennen-päiväys on ohitettu jo kauan sitten ja lopputulos on se, ettei kelpaa kenellekään ja sitten tuollainen pesiytyy jollekin naisvaltaisella palstalle miehiä vihaamaan.
Kammottavimpia parisuhdetarinoita on ne, joissa pitkä suhde, jossa ehkä on lapsiakin, päätetään jonkun kyllästymisen ja tavanomaisuuden takia.
Kyllästymisen yms. saa suht helposti korjattua, jos kerran on ihan ok suhde.
Itse taas eronneena ajattelen että hän tietää mitä haluaa ja mitä on sen vuoksi valmis maksamaan. Ihmisillä on eri prioriteetteja, tärkeintä että löytää omansa.