Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?

Vuosi sitten mieheni sanoi haluavansa eron. Se oli kauhea shokki minulle ja toipuminen ja omille jaloilleen pääseminen kesti 9 kk.

Meillä oli juuri tuollainen "ihan ok" suhde. Toinen meistä eli mies pystyi kuitenkin ottamaan sen ensimmäisen askeleen eron suuntaan. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olen siitä hänelle jo todella kiitollinen nyt kun kokonainen vuosi on kulunut.

Ajan mittaan olen tajunnut että olemme niin erilaisia ihmisiä että ero oli ihan järkevä juttu. Pystymme tahoillamme toteuttamaan nyt unelmiamme jotka olivat siis todella erilaiset.

22 yhteisen vuoden jälkeen toimimme sujuvasti teinipoikamme vanhempina. Olemme ystäviä ja läheisiä sellaisia exän kanssa. Elämä jatkuu ja asioilla on tapana järjestyä.

Aloittajalle toivotan voimia, mitä tahansa päätätkin tehdä.

Meillä se taas on tyypillisesti nainen, joka ei puhu eikä pukahda muuten kuin silloin kun mun pitäis jotain esinettä korjata.

Mellä ainakin nainen muuttui täysin eri henkilöksi vaihdevuosien myötä. Siihen päälle vakava sairaus, josta onneksi on jo toipumassa, ni kaverisuhteeks tämä on menny.

En jaksa enää vongata, eikä rouvaa enää kiinnosta yhtään, niin olen päättänyt jättää hänet rauhaan.

Olis taloudellinen katastrofi lähteä tästä suhteesta, enkä ole siihen valmiskaan. Enkä ole yli 30 vuoteen sillä silmällä metsästellyt eikä siihen ole halujakaan.

Toki tämän ikäisenä pitäisi säännöllisesti päästä purkautumaan, ettei eturauhanen ala syöpää kasvamaan. Se on kyllä järjestettävissä omin käsin mutta fyysinen läheisyys toisen kanssa olisi kyllä mukavaa. No muistellaan menneita vuosia sitten. Silloin onnistui hommat ja 4 lastakin on saatu aikaan.

Ei tietenkään suhteesta kannata lähteä.  Joskus jokaisella suhteessa on kriisejä. 

Niistä kannattaa puhua. Pariskunnan kannattaa joskus lähteä  yhdessä matkalle,

joskus  on hyväkin, että vain toinen lähtee matkalle, ei aina yhdessä tarvitse lähteä.

Ei pidä liikaa rajoittaa toisen menoja ja pienentää hänen maailmaansa.

Pitäisi osata kunnioittaa toista, kehua aina välillä.

Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.  

.

Avioliitto on taloudellinen sopimus, joten siitä ei ihan vähin perustein kannata lähteä. Jos seksi ei toimi, hanki sivusuhde. Olen ollut yli 30 vuotta naimissa ja sovimme puolisoni kanssa, että meillä voi olla muita kumppaneita don't ask, don't tell -periaatteella. Toimii ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin samanlaisesta, tosin kyllä miehen aloitteesta. Kohta pari vuotta on eropäätöksestä, ja melkein vuoden ajan mulla on ollut uusi "kaveri". Kyllä sitä voi uuttakin löytää "vanhana".

Ja siis ikää mulla 47.

 

Minä tapasin uuden aviomieheni 45-vuotiaana, mutta nyt kun olen 50+ kavereita kuunnellut, niin 50 v on aikamoinen raja deittimarkkinoilla.

Naisille kyllä, miehille not so much. Jos on rahaa ja valtaa niin 50+ nappaa vielä 30+ VELA muikin markkinalta suhteellisen helposti jos on hyvässä fyysisessä lyönnissä ja "vehkeet" pelaa normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on taloudellinen sopimus, joten siitä ei ihan vähin perustein kannata lähteä. Jos seksi ei toimi, hanki sivusuhde. Olen ollut yli 30 vuotta naimissa ja sovimme puolisoni kanssa, että meillä voi olla muita kumppaneita don't ask, don't tell -periaatteella. Toimii ihan hyvin.

Hieno järjestely. Niin suomalaista. Tätähän on tehty vuosisadat mutta ilman "lupaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin samanlaisesta, tosin kyllä miehen aloitteesta. Kohta pari vuotta on eropäätöksestä, ja melkein vuoden ajan mulla on ollut uusi "kaveri". Kyllä sitä voi uuttakin löytää "vanhana".

Ja siis ikää mulla 47.

 

Minä tapasin uuden aviomieheni 45-vuotiaana, mutta nyt kun olen 50+ kavereita kuunnellut, niin 50 v on aikamoinen raja deittimarkkinoilla.

Naisille kyllä, miehille not so much. Jos on rahaa ja valtaa niin 50+ nappaa vielä 30+ VELA muikin markkinalta suhteellisen helposti jos on hyvässä fyysisessä lyönnissä ja "vehkeet" pelaa normaalisti.

No kovin helpolta kuulostaa siihen nähden mitä täällä palstalla ulistaan, nuoret miehet kun ei tunnu pääsevän sille ensimmäisellekään kierrokselle, kenenkään kanssa. Ja tätä tukee kyllä ihan tilastot. Lisääntymisikäisiä miehiä on niin paljon enemmän kuin naisia, joten melkoinen määrä miehiä jää kokonaan ilman. 

Ei se vaihtamalla parane. Sitten kun ensihuuma jäähtyy ja kuherruskuukausi on ohitse, niin olet palannut taas lähtöruutuun. Ja olet koko ajan tullut vaan vanhemmaksi.

Aika paljon vanhoja aloituksia nostetaan. Tämäkin 2022. Onkohan aloituksista pulaa? Tehkää hyviä aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon vanhoja aloituksia nostetaan. Tämäkin 2022. Onkohan aloituksista pulaa? Tehkää hyviä aloituksia.

Moni googlettaa jotain asiaa ja nämä vanhemmat keskustelut tulevat sitä kautta esiin. Miksei siis jatkaa siitä, jos aiheesta on jo keskusteltu?

Ja kyllä, hyvistä aloituksista on pulaa, sillä niistä 70% on roskaa (incelvolinaa, puppajuttuja, ikuisia naiset sitä miehet tätä, sanna marin, persut, mistä saa naista/kakkosreikää). Kiitos Ylilauta, kun ajatit maksuillasi netin pohjasakan tälle palstalle.

Onhan se hyvä pohtia monenlaisia asioita, parisuhteessa tapahtuviakin käänteitä, eikä minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, mutta entäpä ne kymmenet tuhannet suomalaisetkin, jotka ovat olleet lapsuudesta asti yksin? Heillä ei ole koskaan ollut yhtään ystävää eikä koskaan suhdetta. Millaista heidän elämänsä on nuoruudesta vanhuuteen saakka yksin? He ovat todella vahvoja ihmisiä, niitä vahvimpia. Elää vuosikymmeniä vain toisen ihmisen kaipuu rinnassaan. Yksin.

Näitä asioita mittasuhteisiin asetellessa se, että lähteäkö parisuhteista vai ei vaikuttaakin olevan hyvin pieni, lähes mitätön asia. Heillä kuitenkin on ollut edes yksi parisuhde. 

Jos eroaa ihan ok suhteesta, voi tietysti päättää pysyä yksin jos tykkää olla yksin ja pärjää. Sitä voi testata eroamatta, vaikka lähtemällä pidemmäksi aikaa toiselle paikkakunnalle töihin. Jos viihtyy ja pärjää hyvin yksin, elämänlaatu voi nousta. Useimmat kuitenkin haluavat uuden suhteen, vaikka eivät olisi etukäteen uskoneet haluavansa. 

Jos jaetaan heidät kolmeen ryhmään, kuvitellaan ne yhtä suuriksi: yksi kolmannes löytää sen toivomansa entistä paremman suhteen ja kokee aidosti että olisi pitänyt lähteä aiemmin.

Toinen kolmannes löytää uuden kokonaisuutena ihan okei suhteen, vähän eei ongelmilla ja lisäksi kaikki uudet anopit ja uusperhekitkat kaupan päälle, vaikka lapset olisivat aikuisia. Kokonaisuutena ovat siis yhtä onnellisia tai onnettomia kuin ennen eroa. 

Viimeinen kolmannes päätyy aiempaa huinompaan suhteeseen ja katuu eroa. 

Summa summarum: hypoteettisesti vain yhden kolmanneksen elämänlaatu paranee uudessa suhteessa. Eli panostaisin vanhaan suhteeseen, jos se tosiaan on ihan ok. 

Jos teillä on riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita sidosaineena ja saat elää täysin oman näköistäsi elämää ilman että joudut kumppanisi tähden mistään sinulle tärkeästä luopumaan, tai sinua ei latista kotona vallitseva haalea tunnelma, niin silloin voi jäädä ellei seksi ole tärkeää tai sen hakee muualta.

Muutoin lähde. Hyvin kaikki menee, olen itse lähtenyt eikä vastassa ollut täällä peloteltu surkea yksinäisyys vaan aivan uskomaton uusi elämä. Ja miten tutustuinkaan uusiin ihmisiin! Jäi voimavaroja ihan eri lailla kun pääsi energiasyöpöstä exästä eroon.

Ikää minulla 57v. Ja mitä tulee siihen, ettei kukaan huoli yli viisikymppistä niin se ei pidä paikkaansa. Samat lainalaisuudet kiinnostavuudesta toimii nuorempana kuin vanhempanakin