Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Olen 54 v, seksiä kyllä on, mutta ei se mitenkään intohimoista ole.
Miksi ihmeessä lähtisin? Mitä siitä voittaisin? Menettäisin vain kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, matkustella, ja jonka vieressä voi kyhjöttää. Saisin vastineeksi yksinäisyyden. Ystävät eivät korvaa läheisyyttä eikä arkea.
Aitä paitsi kaveria ei jätetä.
Meillä on intohimoa ja seksiä. Kerrankin saan tarpeeksi munaa. Eikä seksi ole tylsää. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta.
52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin samanlaisesta, tosin kyllä miehen aloitteesta. Kohta pari vuotta on eropäätöksestä, ja melkein vuoden ajan mulla on ollut uusi "kaveri". Kyllä sitä voi uuttakin löytää "vanhana".
Ja siis ikää mulla 47.
Minä tapasin uuden aviomieheni 45-vuotiaana, mutta nyt kun olen 50+ kavereita kuunnellut, niin 50 v on aikamoinen raja deittimarkkinoilla.
Monet viihtyvät aidosti hyvin yksin. On oltu jo suhteissa, kuka minkäkinlaisessa. Jos suhteeseen tosissaan haluaa, niin vaikea uskoa ettei ketään löytäisi. Mutta moni ei enää jaksa, ei ainakaan deittailun kautta. Enkä kyllä ymmärrä, mitä väärää on yksinelämisessäkään. Kaikkihan on kiinni siitä, mitä toisen kanssa voi jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 49v nainen ihan ok suhteessa. En ikipäivänä, koskaan jättäisi kumppaniani siten että lähtisin vain tyhjän päälle sinkuksi.
Kumppanista on seuraa arkeen ja kaikenlaiseen tekemiseen. En halua päätyä elämään loputonta ja lohdutonta yksinäisyyttä tyhjässä asunnossa, ilman ihmisen kosketusta tai juttuseuraa. Ajatus on suoraan sanottuna ihan karmiva.
Tässä teille tyypillinen av-mamma, jolla ei ole yhtään henkistä pääomaa, ja joka ei itsekään kestäisi itseään.
Tyypillistä av-mammaa ei ole olemassakaan. Siis muualla kuin mielikuvituksessasi.
Ei kannata. Ei aina tarvi olla ihanaa. Hyvä kun on edes ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 49v nainen ihan ok suhteessa. En ikipäivänä, koskaan jättäisi kumppaniani siten että lähtisin vain tyhjän päälle sinkuksi.
Kumppanista on seuraa arkeen ja kaikenlaiseen tekemiseen. En halua päätyä elämään loputonta ja lohdutonta yksinäisyyttä tyhjässä asunnossa, ilman ihmisen kosketusta tai juttuseuraa. Ajatus on suoraan sanottuna ihan karmiva.
Tässä teille tyypillinen av-mamma, jolla ei ole yhtään henkistä pääomaa, ja joka ei itsekään kestäisi itseään.
Tyypillistä av-mammaa ei ole olemassakaan. Siis muualla kuin mielikuvituksessasi.
Ehkä se oliki skotti? (sisältää olkiukkovihjailun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne muutkaan miehet seksiä meidän viisikymppisten naisten kanssa halua. Itse ole ns kaveri mieheni kanssa.
No mikseivät tahtoisi, mikä vikana muka?
Vierailija kirjoitti:
Miehille se yleensä tarkoittaa, jos ei lopullista yksinäisyyttä, niin pitkäaikaista sellaista. Ainakin oma kokemus. Mutta sekin on itsestä kiinni. Kuntoilulla pärjää pitkälle. Jos on pääsyt maha kasvamaan niin pitää ainakin 3kk kuntokuuriin varautua jos haluaa uuden naisen löytää. Ei välttämättä se ulkonäkö siinä vaan itsetunto pitää kohottaa myös.
Eikö sinulla ole ystäviä?
Mitäpä jos keskittyisit siihen, että etsit ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat olla seurassasi, vaikka muutama ylikilo löytyykin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei tunnu ottavan vastuuta omasta parisuhteestaan. Tietenkään noin 30 vuoden jälkeen suhde ei ole yhtä ilotulitusta, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Kertakäyttökulttuurin ihmiset ovat heti eroamassa kun suhde tasaantuu, eivätkä itse laita tikkua ristiin suhteen eteen. Jokaisessa parisuhteessa on kaksi ihmistä, ei vain se toinen jonka pitäisi muka pitää kipinää ja hekumaa yllä. Kait osa keski-ikäisistä on kasvanut liikaa jossain Kauniiden ja Rohkeiden maailmassa.
Mielestäni ihmiset eroavat nykyään tosi herkästi.
Ja aina se ei ole oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jotenki ymmärrä kun ihmiset eroavat noin.kuusikymppisinä.
Saattaneet olla yhdessä lähemmäs neljäkymmentä vuotta.
Mikä meni vikaan?
Kertokaa.......
Jos siltä ja tyhjältä tuntuu, pitää sitten lähteä. Se on erittäin opettavaista noin yleisesti ja itsekohtaisesti. Kaikkea hyvää jatkoa vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen onni on hänestä itsestään kiinni. Meillä on vain yksi elämä ja jos mitään ei muuta ei anna myöskään mahdollisuuksia muutoksille. Itse koin saman tilanteen kuin ap ja ajattelin että kumpi on parempi - riutua vai olla ainakin vapaa. Valitsin jälkimmäisen ja muutaman viikon päästä tapasin aivan ihanan naisen, kimpassa nyt 4v. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Olen 54 v, seksiä kyllä on, mutta ei se mitenkään intohimoista ole.
Miksi ihmeessä lähtisin? Mitä siitä voittaisin? Menettäisin vain kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, matkustella, ja jonka vieressä voi kyhjöttää. Saisin vastineeksi yksinäisyyden. Ystävät eivät korvaa läheisyyttä eikä arkea.
Aitä paitsi kaveria ei jätetä.
Jos ei kaipaa seksiä, silloin tuo on ok. Itse viisikymppisenä vielä haluaisin kokea seksiä, nyt takana 15 vuotta selibaattia, ei suhdetta. Elämäni rakkautta en ole vielä kohdannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on "ok" suhde, kumppanuutta, naurua, haleja. Ei missään intohimojen harjalla purjehdita, eikä niitä edes haikailla, ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää. Elämässäni on ollut monta pitkääkin miessuhdetta, mutta nyt tunnen olevani "turvasatamassa" ja tunne on molemminpuolinen. Silti, elämästä ei koskaan tiedä. Oli aika, jolloin pohdin eroa, mutta totesin perustelujen olleen hataria, juuri tuota "haikailua" jonkun "paremman" perään. Alussahan ihastuminen ja rakastuminen on niiiin ihanaa, mutta ne samat vaiheet tulevat uusissakin suhteissa eteen.
En kuitenkaan tarkoita, etteikö ero olisi joillekin oikea ratkaisu. Jokaisen pitää asia punnita. Eikä ole sanottu, etteikö nykyistäkin suhdetta voisi virkistää, jos halua on.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen onni on hänestä itsestään kiinni. Meillä on vain yksi elämä ja jos mitään ei muuta ei anna myöskään mahdollisuuksia muutoksille. Itse koin saman tilanteen kuin ap ja ajattelin että kumpi on parempi - riutua vai olla ainakin vapaa. Valitsin jälkimmäisen ja muutaman viikon päästä tapasin aivan ihanan naisen, kimpassa nyt 4v. Tsemppiä!
Ja alkuvaihetta taas eletään palaa asiaan 20 vuoden päästä, ehkä olet taas samassa pisteessä kuin ennen. 4 vuotta on lyhyt aika, toivottavasti olet itse muuttunut matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä jos ei ole oikeaa suhdetta, jossa on seksiä.
Mutta ei sitä välttämättä löydä miestä joka haluaisi seksiä.
Riippuu siitä, pitääkö höyläämistä tärkeämpänä kuin ystävyyttä.
Kasvoimme erillemme.
Mikä vitsi
Miksi "ihan ok" ei riitä sinulle? Vaihtoehtona voi olla loppuiän yksinäisyys.
Ei