Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen myös itselleen. Antaako tämä suhde mitä. Tietenkin jos on rakkautta, kunnioitusta, on hyvä olla yhdessä, saa myös omaa tilaa, yhteisiä intressejä, keskusteluita, tietenkin seksiä molemmin puolin myös niin mikä ettei, forever,
Kyllä noita kaikkia voi olla mutta se kaikkein tärkein oli intohimoinen rakkaus puuttuu niin silloin pitää ensin etsiä uusi intohimoinen rakastaja ja lähteä. Parisuhteessa ei tule ottaa mitään muita rooleja kuin intohimoisen rakastajan rooli. Kiintymys ja kumppanuus sekä ehdoton uskollisuus ovat tunkkaisia jäänteitä 50-luvulta eikä niihin pidä jäädä kiinni. Muutenhan sitä voi olla katkerana kiikkustuolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK". Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa. Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.
Enpä voisi enempää olla eri mieltä. Tuo on minusta todella surullinen näkemys että suhteissa on ensihuuma joka sitten laimenee, laimenee ja laimenee ihan ok:ksi. Todellisuudessa hyvissä suhteissa on yleensä ensihuuma, joka kasvaa, kasvaa ja kasvaa rakkaudeksi. Useimmat pitkään yhdessä olleet tietämäni parit rakastuvat toisiinsa uudelleen ja uudelleen, moni vaikuttaa eniten rakastuneilta 30-70 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Myös talousasian olen kokenut toisin. Miehillä on usein suuremmat tulot, mutta vielä nykyaikanakin usein käy niin että nainen elättää pienestä palkastaan sekä miestä että lapsia. Nainen ostaa ruuat, pesuaineet, lasten vaatteet, kaiken kuluvan tavaran. Miehellä jää koko oma palkka sijoituksiin ja pysyvään tavaraan. Tällöin naisen rahatilanne paranee erossa.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen ketju ja ei ole antaa "oikeaa vastausta", semmoista ei ole, sillä me ihmiset olemme kovin erilaisia.
Itselläni 30 vuotta kestänyt suhde, johon kuuluu paljon iloja, elämän suruja, kasvun asioita yms. On aikoja, jolloin on miettinyt omia tunteita eli on ollut hetkiä kun suhde on tuntunut "vain Ok" suhteelta. Ikinä, milloinkaan en ole eroa miettinyt. Onneksi, sillä rakastan todella paljon edelleen ja syvästi. Seksielämä on edelleen aktiivista ja ihanaa. Meidän suhde ei ole väljähtynyt päin vastoin syventynyt.
Tätä palstaa kun lukee niin jää miettimään sitä, että mitä ihmiset odottavat suhteilta tai toki myös sitä, että miksi ihmiset ovat huonoissa suhteissa vuositolkulla. Toisaalta taas tuntuu, että ihmiset ei arvosta pitkiä suhteita, mieheni on myös paras ystäväni ja teemme paljon asioita yhdessä. Kuitenkaan suhdetta ei voi pitää itsestäänselvyytenä, huonoimpina kausina pitää tehdä myös se päätös, että haluaa rakastaa ja olla yhdessä.
Minulla on ehkä käynyt hyvä tuuri rakkauden suhteen
Kyllä kannattaa lähteä jos siltä tuntuu. Elämä on lyhyt.
Jos tuntuu, että olisit jotakuinkin yhtä tyytyväinen tai tyytyväisempi yksin kuin nykyisessä suhteessasi niin silloin lähteminen varmasti kannattaa. Uuden ja etenkään paremman suhteen löytäminen ei ole mitenkään varmaa eli jos olet niitä ihmisiä, jotka eivät siedä omaa seuraansa en lähtisi riskeeraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen myös itselleen. Antaako tämä suhde mitä. Tietenkin jos on rakkautta, kunnioitusta, on hyvä olla yhdessä, saa myös omaa tilaa, yhteisiä intressejä, keskusteluita, tietenkin seksiä molemmin puolin myös niin mikä ettei, forever,
Kyllä noita kaikkia voi olla mutta se kaikkein tärkein oli intohimoinen rakkaus puuttuu niin silloin pitää ensin etsiä uusi intohimoinen rakastaja ja lähteä. Parisuhteessa ei tule ottaa mitään muita rooleja kuin intohimoisen rakastajan rooli. Kiintymys ja kumppanuus sekä ehdoton uskollisuus ovat tunkkaisia jäänteitä 50-luvulta eikä niihin pidä jäädä kiinni. Muutenhan sitä voi olla katkerana kiikkustuolissa.
Onko sulla joku syvempikin kauna normaaleja parisuhteita kohtaan jossa kumppanit kommunikoivat suhteen alusta lähtien toisilleen avoimesti ja rehellisesti tunteistaan ja tarpeistaan , myös niistä vaikeista sellaisista?
Tätä kautta kun se hyvä ja myös intohimoinen parisuhde rakentuu. Kannattaa opetella ajoissa noita.
Vierailija kirjoitti:
Keskittyisin tekemään nykyisestä suhteesta parhaan mahdollisen.
Sitä on yritetty, mutta jos tunteet ovat kaveritasolla, ei suhteesta saa millään konstein parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä toimiva suhde on elämisen arvoinen. Seksi tai läheisyys on yksi perustarpeista. Erosin yli 50 v, sen jälkeen on ollut intohimoa, seksiä ym. nuorempiakin miehiä saa, vanhemmissa ei aina potkua :) Arvostan kyllä hyvää parisuhdetta, sinkkuna olossa omat hyvät ja omat huonot puolensa. Sitoutumisen kammo alkaa olla vanhemmiten.
Voit solmia suhteita vain palvelutalojen ja hautaustoimistojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivääkään ei kannata huonossa suhteessa olla. Erosin pari v sitten. Olin tuolloin 38v. Miehen puolelta seksi loppui vuosia aiemmin. Harmittaa että erosin liian myöhään
Paljon tulee sinkkuja, kerran ei seksi luista niin bänät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen myös itselleen. Antaako tämä suhde mitä. Tietenkin jos on rakkautta, kunnioitusta, on hyvä olla yhdessä, saa myös omaa tilaa, yhteisiä intressejä, keskusteluita, tietenkin seksiä molemmin puolin myös niin mikä ettei, forever,
Kyllä noita kaikkia voi olla mutta se kaikkein tärkein oli intohimoinen rakkaus puuttuu niin silloin pitää ensin etsiä uusi intohimoinen rakastaja ja lähteä. Parisuhteessa ei tule ottaa mitään muita rooleja kuin intohimoisen rakastajan rooli. Kiintymys ja kumppanuus sekä ehdoton uskollisuus ovat tunkkaisia jäänteitä 50-luvulta eikä niihin pidä jäädä kiinni. Muutenhan sitä voi olla katkerana kiikkustuolissa.
Onko sulla joku syvempikin kauna normaaleja parisuhteita kohtaan jossa kumppanit kommunikoivat suhteen alusta lähtien toisilleen avoimesti ja rehellisesti tunteistaan ja tarpeistaan , myös niistä vaikeista sellaisista?
Tätä kautta kun se hyvä ja myös intohimoinen parisuhde rakentuu. Kannattaa opetella ajoissa noita.
Ihmettelen kuinka monella voi mennä täysin selkeä sarkasmi noin viuhuen ohi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin enkä hanki enää miestä.
Mun mielestä äärettömän harvat 50set
miehet on houkuttelevia.
Niillä on kalju, läskimaha, lapsia, hankalia exiä ja piintyneitä kummallisia tapoja.
Tai tietysti vaimo.
Parin löytäminen ei ole helppoa nuorenakaan, mutta keski-ikäisenä se on myöhäistä. Jokaisella on siinä vaiheessa oma elämä vakiintunut.
Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.
N42
Voisitko keskustella miehesi kanssa suhteenne tilasta. Voisitte yhdessä miettiä, miten eteenpäin - yhdessä tai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.
N42
Toista ei voi muuttaa vain itseään voi. Kannattaisi alkaa antamaan enemmän huomiota ja arvostusta miehelle. Kohtelemaan toista niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan. Kömpiä viereen aamuin ja illoin, pyytää miestä viereen. Läheisyys on elintärkeää suhteelle. Siksi tuo erillään nukkuminen saattaa olla suhteelle turmiollista, jos läheisyyttä ei sitten muutenkaan toteuteta, kun vierekkäin ei nukuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.
N42
Toista ei voi muuttaa vain itseään voi. Kannattaisi alkaa antamaan enemmän huomiota ja arvostusta miehelle. Kohtelemaan toista niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan. Kömpiä viereen aamuin ja illoin, pyytää miestä viereen. Läheisyys on elintärkeää suhteelle. Siksi tuo erillään nukkuminen saattaa olla suhteelle turmiollista, jos läheisyyttä ei sitten muutenkaan toteuteta, kun vierekkäin ei nukuta.
Tuo mies taitaa jo hakea kosketuksensa muualta. Kulissiliitossa lojuvat molemmat. Jälleen kerran esimerkki siitä kuinka ero on aina hyvinvointiteko itselle.
Ihmiset eroavat nykyään aivan liian vähän ja aivan liian myöhään.
Naiselle suosittelisin että seuraa tunteitasi olet niihin täysin oikeutettu, ei tunteitaan pidä tappaa tuota työkaveria kohtaan. Ei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelevat. Meillä on vain yksi elämä ja siitä pitää ottaa nautintoja itselleen.
Seksi nyt on yksi tärkeimmistä jollei tärkein yksittäinen syy olla missään tekemisissä naisten kanssa. Naisia riittää jossei ole juoppo, hakkaava persu eli ero on aina uusi mahdollisuus hyvälle miehelle ja vaihtaa vähintään 10v jopa 20v nuorempaan, elämänlaatu paranee merkittävästi. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK". Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa. Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.
Enpä voisi enempää olla eri mieltä. Tuo on minusta todella surullinen näkemys että suhteissa on ensihuuma joka sitten laimenee, laimenee ja laimenee ihan ok:ksi. Todellisuudessa hyvissä suhteissa on yleensä ensihuuma, joka kasvaa, kasvaa ja kasvaa rakkaudeksi. Useimmat pitkään yhdessä olleet tietämäni parit rakastuvat toisiinsa uudelleen ja uudelleen, moni vaikuttaa eniten rakastuneilta 30-70 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Myös talousasian olen kokenut toisin. Miehillä on usein suuremmat tulot, mutta vielä nykyaikanakin usein käy niin että nainen elättää pienestä palkastaan sekä miestä että lapsia. Nainen ostaa ruuat, pesuaineet, lasten vaatteet, kaiken kuluvan tavaran. Miehellä jää koko oma palkka sijoituksiin ja pysyvään tavaraan. Tällöin naisen rahatilanne paranee erossa.
Minusta taas on hassua, että muka "ihan ok" ei olisi riittävästi. Minun ja mieheni rakkaus on ihan ok, ja se todellakin riittää. Mitä rakkaus edes on? Mielestäni perushalua olla toiselle kiltti, ja toisekseen sietää toista silloinkin kun tämä on hankala tai ärsyttävä.
Joidenkin rakkaus kasvaa ja kasvaa, eli tarkoittaako et sietää paremmin ja paremmin? Kokijoita ja kokemuksia on niin paljon erilaisia kuin on ihmisiäkin, vaikea vertailla eri ihmisten rakkautta. Tosin ollaan oltu vasta 26v, voihan se satumainen rakastuminen alkaakin vasta sen 4 vuoden päästä =)
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.
N42
Mitä aviomiehesi on sanonut, kun kerroit tarpeistasi ja toiveistasi?
Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK". Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa. Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.