Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin yli 50v miehenä kun olen jo nähnyt maailmaa, naisia ja todella surkeita parisuhteita, joissa ollaan suunnilleen saman ikäisiä, tiedä tehneeni oikean ratkaisun. Otin vaimoksi naisen, joka oli neitsyt, kulttuurista, jossa vaalitaan perinteisiä perhearvoja, on n. 20v nuorempi, erittäin kaunis ja meillä peitto heiluu päivittäin jne jne jne.

Dementia-vaarin päiväunet taas palstoilla 😂

Ja siinä taas yksi kateudesta vihreä valittaa :), kun minulla ei onnistu ...niiks..niisk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK".  Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa.  Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.

Enpä voisi enempää olla eri mieltä. Tuo on minusta todella surullinen näkemys että suhteissa on ensihuuma joka sitten laimenee, laimenee ja laimenee ihan ok:ksi. Todellisuudessa hyvissä suhteissa on yleensä ensihuuma, joka kasvaa, kasvaa ja kasvaa rakkaudeksi. Useimmat pitkään yhdessä olleet tietämäni parit rakastuvat toisiinsa uudelleen ja uudelleen, moni vaikuttaa eniten rakastuneilta 30-70 vuoden yhdessäolon jälkeen. 

Myös talousasian olen kokenut toisin. Miehillä on usein suuremmat tulot, mutta vielä nykyaikanakin usein käy niin että nainen elättää pienestä palkastaan sekä miestä että lapsia. Nainen ostaa ruuat, pesuaineet, lasten vaatteet, kaiken kuluvan tavaran. Miehellä jää koko oma palkka sijoituksiin ja pysyvään tavaraan. Tällöin naisen rahatilanne paranee erossa. 

Ihme illuusiossa olet, täyttä harhaa mutta ota ja kokeile

Ensimmäisen 40 vuoden jälkeen (nyt niitä on jo enemmän) sanoisin, että ei vaihtamalla parane. Kumpikin on hionut toista tai oppinut sietämään. Lapset on lähteneet ja lisääntyneet. Jäljellä on olla mummia ja ukkia ja ... no aikanaa jompikumpi menee edeltä huonoksi ja toinen luonnollisesti auttaa. Sitten kun työntää puolisoaan S-marketilta ylämäkeen kohti kotia, "vastamäessä" toteutuu ihan 100% niin kuin aikanaan papin edessä ja yleisön todistaessa tuli luvattua. Sitä se tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa olen miettinyt, tosin suhteeemme ei ole ollut edes kauhean ok viime vuosina. Läheisyys on kadonnut ja seksiä on harvoin. Nukumme eri huoneissakin miehen kuorsauksen takia. Tuntuu että olemme vain lasten takia yhdessä, lapset nyt teini-ikäisiä. Kaipaisin enemmän arvostusta ja huomiota, ihan pienissäkin asioissa. Mies ei ole esim. muistanut hääpäiväämme enää moneen vuoteen. Olen huomannut miettiväni eroa viime aikoina. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen huomannut ihastuneeni työkaveriin. Ja viimeksi firman juhlissa ajauduimme suutelemaan ihastukseni kanssa, mikä vain syvensi tunteitani. Työkaveri on myös varattu, eikä halua erota puolisostaan. Olemme puhuneet asiasta, ja tunnustin työkaverille ihastukseni ja kerroin oman parisuhteeni huonosta tilasta. En tiedä miten tästä jatkaa, en haluaisi elää loppuelämää ihan ok parisuhteessa jossa ei ole enää intohimoa ja läheisyyttä.

N42

Mitä aviomiehesi on sanonut, kun kerroit tarpeistasi ja toiveistasi?

Ei tainnut oma aviomies kuulla mitään vaimon tarpeista ja toiveista

Olen kertonut toiveistani ja siitä, miten väsyn kaikkien asioiden hoitamiseen. Mies yleensä vain loukkaantuu tästä, ja kokee että valitan siitä, ettei tee mitään kotona. Tekee kyllä, mutta yleensä vain silloin kun hänelle sanoo asioista. Monta vuotta olen myös patistanut lääkäriin kuorsaamisesta, on selkeät uniapnean oireet. (Jos kuorsaaminen loppuisi, voisimme taas nukkua samassa sängyssä) Mies kuitenkin osti itselleen uuden sängyn työhuoneeseen, jossa nukkuu. Hänellä ei tunnu olevan mitään halua hoitaa parisuhdetta, vaan käyttäytyy muutenkin itsekkäästi. (Omat harrastukset ja työ menee kaiken edelle)

Jos kerran asioista on puhuttu ja mies ei puheista huolimatta näytä haluavan huomioida sinun hänelle puhumiasi toiveita niin ehkäpä ero olisi paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK".  Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa.  Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.

Minä tienaan 1,5 kertaa enemmän kuin mieheni. Ja näin on varmaankin about puolella ystävistäni tilanne.

En jaksa enää tätä narratiivia, että nainen on aina miehen lompakon armoilla.

Yleensä näin on, miehet tienaa enemmän.

Nainen yleensä tienaa hyvin, jos on valtiolla/kunnalla ylemmässä asemassa, mutta muilla aloilla saa vähemmän noin yleisesti.

Teillä asiat päinvastoin, toivottavasti maksat verojakin enemmän kuin miehesi ja olet tuottava eli yksityisellä. Jos taas mies on yksityisellä ja nainen julkisella sekä tienaa enemmän, tilanne on väärä - asetelma toimii velalla aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK".  Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa.  Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.

Enpä voisi enempää olla eri mieltä. Tuo on minusta todella surullinen näkemys että suhteissa on ensihuuma joka sitten laimenee, laimenee ja laimenee ihan ok:ksi. Todellisuudessa hyvissä suhteissa on yleensä ensihuuma, joka kasvaa, kasvaa ja kasvaa rakkaudeksi. Useimmat pitkään yhdessä olleet tietämäni parit rakastuvat toisiinsa uudelleen ja uudelleen, moni vaikuttaa eniten rakastuneilta 30-70 vuoden yhdessäolon jälkeen. 

Myös talousasian olen kokenut toisin. Miehillä on usein suuremmat tulot, mutta vielä nykyaikanakin usein käy niin että nainen elättää pienestä palkastaan sekä miestä että lapsia. Nainen ostaa ruuat, pesuaineet, lasten vaatteet, kaiken kuluvan tavaran. Miehellä jää koko oma palkka sijoituksiin ja pysyvään tavaraan. Tällöin naisen rahatilanne paranee erossa. 

Ihme illuusiossa olet, täyttä harhaa mutta ota ja kokeile

Keskusteluun kuuluu se että pitäisi edes jotenkin perustella sanomisensa. Mikä tuossa lainaamassasi on illuusiota ja harhaa? Itse olen kokenut molemmat todeksi. Erossa tuloni paranivat. Sen jälkeen olen myös löytänyt suhteen jossa rakkaus vain kasvaa vuosien myötä. Voi kun kaikki saisivat kokea saman, se on niin eri asia kuin ensihuuman laantuminen ihan ok:ksi

Kannattaa, jos siltä tuntuu eikä ole esteitä.

Mitä ihmeen tajunnan räjäyttävää se sitten pitää vielä olla?

Eiköhän ne suurin osa keski-ikäisten suhteista ole ihan vain ok? Siis hyväkin asia, koska nuoruuden draamat on myös monella taakse jäänyttä elämää. Harvoin se vaihtamallakaan paranee. Jos esimerkiksi otan oman isäni, niin erosi äidistäni ja haaleasta liitosta 43-vuotiaana ja olivat olleet yhdessä 17-vuotiaista saakka. Uusi naisystävä valehteli olevansa vähän päälle 40. Katsoin naamaa ja mietin, että ei voi olla. Vasta useamman vuoden seurustelun jälkeen paljastui yli 50-vuotiaaksi, isäni oli nähnyt syntymäpäiväkortin useamman vuoden takaa, jossa toivotettiin hyvää syntymäpäivää 50-vuotiaalle. Outo tyyppi, jos ikä pitää valehdella. En tiedä, mitä muuta lie salannut.

Toinen naisystävä oli jatkuvassa rahapulassa. Teki paljon yötöitä ja silti jatkuvasti rahat loppu. Koska asuivat eri paikkakunnilla, vaikuttihan se niinkin, ettei puoleen kuuhun tämä nainen pystynyt ajamaan isäni luo, bensarahaa ei ollut, ja kun isäni kävi siellä, joutui ostamaan koko viikonlopun ruuat. Tämä selvisi minullekin vasta myöhemmin, kun ihmettelin, miksi erosivat. Nätti oli nainen, mutta miten lie talous ollut kroonisesti niin huonossa jamassa.

Kolmas naisystävä astui kuvioihin, kun isä oli jo yli 60. Korkeasti koulutettu nainen, jolla oli kolme aikuista lasta ja yksi niistä asui kotona. Sen lisäksi että asui äitinsä helmoissa, muutenkin oli koko ajan jaloissa pyörimässä. Ei ihan tavallista, että 25v. poika lähtee ulkomaanmatkalle mukaan kolmanneksi pyöräksi äitinsä ja äidin miesystävän seurassa. Jotain outoa siinä kaverissa muutenkin oli. Tapasin vain kerran, mutta puhui jostain ihmisistä, joita voi palkata seuraamaan, jos haluaa tietää, missä ne liikkuu ja kenen seurassa. Tuli kummallinen oli niistä jutuista. Minä itse asiassa sanoin isälleni, onko hänellä turvallinen olo, kun se outo tyyppi on läsnä ja isäni totesi, että on sillä jotain hoitotaustaa. Mitä lie ollutkin.

Nyt on menossa naisystävä nro 4, joka on minusta muuten mukava, mutta kun kesällä oltiin mökillä yhdessä isäni kutsumana, sehän veti yksinään pari viinipulloa. Isäni on vähän viitannut siihen suuntaan, että tuntuu viikonloput kuluvan saman juomaharrastuksen parissa, olipa vieraita läsnä tai ei. Minulla on itselläni vielä pieniä lapsia, enkä viitsi viedä heitä katsomaan parin viinipullon voimalla hölöttävää tätiä. Olen sanonut, että meillä saa käydä, ja naisystävätär myös tervetullut, selvin päin. Jotenkin tullut tunne, että taitaa tuokin suhde olla hiipumassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajautumassa suhteeseen, jossa kaikki perusteesit kohtaavat, käymme teatterissa ja leffassa, mutta kummallakaan ei ole suuria tunteita. 

Kaikki on ookoo, mutta jotenkin mietin, että eikö hän ole ansainnut parempaa ja tietysti tämä itsekkyys. 

Näin viisikymppisenä olen aivan varma, että minulle löytyisi oikea nainen, mutta ei vain jaksa baareilua tai brändää somea. 

Kaikki on jotenkin laimeaa nykyään.

Täälläkin samanlainen suhde ja sitä miettii olisko se nyt tässä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne suurin osa keski-ikäisten suhteista ole ihan vain ok? Siis hyväkin asia, koska nuoruuden draamat on myös monella taakse jäänyttä elämää. Harvoin se vaihtamallakaan paranee. Jos esimerkiksi otan oman isäni, niin erosi äidistäni ja haaleasta liitosta 43-vuotiaana ja olivat olleet yhdessä 17-vuotiaista saakka. Uusi naisystävä valehteli olevansa vähän päälle 40. Katsoin naamaa ja mietin, että ei voi olla. Vasta useamman vuoden seurustelun jälkeen paljastui yli 50-vuotiaaksi, isäni oli nähnyt syntymäpäiväkortin useamman vuoden takaa, jossa toivotettiin hyvää syntymäpäivää 50-vuotiaalle. Outo tyyppi, jos ikä pitää valehdella. En tiedä, mitä muuta lie salannut.

Toinen naisystävä oli jatkuvassa rahapulassa. Teki paljon yötöitä ja silti jatkuvasti rahat loppu. Koska asuivat eri paikkakunnilla, vaikuttihan se niinkin, ettei puoleen kuuhun tämä nainen pystynyt ajamaan isäni luo, bensarahaa ei ollut, ja kun isäni kävi siellä, joutui ostamaan koko viikonlopun ruuat. Tämä selvisi minullekin vasta myöhemmin, kun ihmettelin, miksi erosivat. Nätti oli nainen, mutta miten lie talous ollut kroonisesti niin huonossa jamassa.

Kolmas naisystävä astui kuvioihin, kun isä oli jo yli 60. Korkeasti koulutettu nainen, jolla oli kolme aikuista lasta ja yksi niistä asui kotona. Sen lisäksi että asui äitinsä helmoissa, muutenkin oli koko ajan jaloissa pyörimässä. Ei ihan tavallista, että 25v. poika lähtee ulkomaanmatkalle mukaan kolmanneksi pyöräksi äitinsä ja äidin miesystävän seurassa. Jotain outoa siinä kaverissa muutenkin oli. Tapasin vain kerran, mutta puhui jostain ihmisistä, joita voi palkata seuraamaan, jos haluaa tietää, missä ne liikkuu ja kenen seurassa. Tuli kummallinen oli niistä jutuista. Minä itse asiassa sanoin isälleni, onko hänellä turvallinen olo, kun se outo tyyppi on läsnä ja isäni totesi, että on sillä jotain hoitotaustaa. Mitä lie ollutkin.

Nyt on menossa naisystävä nro 4, joka on minusta muuten mukava, mutta kun kesällä oltiin mökillä yhdessä isäni kutsumana, sehän veti yksinään pari viinipulloa. Isäni on vähän viitannut siihen suuntaan, että tuntuu viikonloput kuluvan saman juomaharrastuksen parissa, olipa vieraita läsnä tai ei. Minulla on itselläni vielä pieniä lapsia, enkä viitsi viedä heitä katsomaan parin viinipullon voimalla hölöttävää tätiä. Olen sanonut, että meillä saa käydä, ja naisystävätär myös tervetullut, selvin päin. Jotenkin tullut tunne, että taitaa tuokin suhde olla hiipumassa.

Aika epätavallinen galleria naisystäviä. Isäsi on jostain syystä valinnut noin.

 Toisille ei koskaan riitä mikään ,etsivät vaan etsimistään aina jotain ja toiset on ihan tyytyväisiä vaikka kaikki ei niin täydellistä olisikaan..eihän se koskaan ole.

Kumpi sinä olet?

Meillä yli 20 vuotta takana, ja alkuhuuma kadonnut vuosia sitten. Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen, että nukutaan tosiaan eri huoneissa, tosin enemmän miehen kuorsaamisen vuoksi. Ollaan molemmat toisella kierroksella, ja meillä on yksi yhteinen alakouluikäinen lapsi.

Olen monesti miettinyt eroa, sillä toinen ärsyttää oikeastaan koko ajan. Ei ole yhteisiä harrastuksia, yhteisiä haaveita tai toiveita, saati suunnitelmia. Meillä on myös ikäeroa (hän yli 10v vanhempi), ja mies on koko ajan väsynyt, valittaa kaikesta ja ties mistä kivuista koko ajan, on menettänyt elämänhalunsa ja vaikuttaa lähinnä masentuneelta.

MUTTA: Miksi lähtisin? Eniten tässä painaa se, että en oikeasti kaipaa seksiä enkä läheisyyttä, en kestä kosketusta tai jatkuvaa nuohoamista, ja haluaisin oikeasti olla vain enemmän YKSIN. Ajatuskin miehistä oksettaa (ainakin nyt). En myöskään usko mihinkään elämää suurempaan rakkauteen. Kaksi kertaa olen ollut hurjan rakastunut, ja molemmilla kerroilla todennut että se olin vain minä. Minua ei rakasta muut kuin lapset.

Tässä pysymällä voimme kuitenkin pitää yllä korkeampaa elintasoa, lapsi saa kasvaa lapsuudenkodissaan, ja minä voin keskittyä edes vähän useammin työhön ja liikuntaan, kun ei ole lapsenvahtiongelmia.

Eli ei tämä suhde ole edes Ok, ei ehkä edes suhde, mutta monesta muusta syystä se antaa paljonkin, tai turvaa elämää muuten. Miksi lähtisin tästä etsimään jotain mitä ei ole olemassakaan? Olen kuitenkin jo 49.

Sanoisin että kokeile ainakin josko suhdetta saisi paranettua. Ei ole varsinaisesti menetettävää jos makustelet olisiko ruoho vihreämpää. Jos ei keinoja löydy itse niin terapiasta ainakin pitäisi ohjeistusta saada. Kannattaisi myös yrittää puhua avoimesti kumppanin kanssa, ei nyt "mietin vaihtoa" tyyliin, vaan enemmån "Tuntuuko susta että me ollaan arkistuttu? Häiritseekö se? Kaipaisitko lisää intohimoa?" Hyvällä tuurilla hänkin kaipaa muutosta ja on valmis yrittämään. Ja jos mikään ei muutu nii pohdi uudelleen. Paha kysymys kyl on.

Taruolento kirjoitti:

Meillä yli 20 vuotta takana, ja alkuhuuma kadonnut vuosia sitten. Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen, että nukutaan tosiaan eri huoneissa, tosin enemmän miehen kuorsaamisen vuoksi. Ollaan molemmat toisella kierroksella, ja meillä on yksi yhteinen alakouluikäinen lapsi.

Olen monesti miettinyt eroa, sillä toinen ärsyttää oikeastaan koko ajan. Ei ole yhteisiä harrastuksia, yhteisiä haaveita tai toiveita, saati suunnitelmia. Meillä on myös ikäeroa (hän yli 10v vanhempi), ja mies on koko ajan väsynyt, valittaa kaikesta ja ties mistä kivuista koko ajan, on menettänyt elämänhalunsa ja vaikuttaa lähinnä masentuneelta.

MUTTA: Miksi lähtisin? Eniten tässä painaa se, että en oikeasti kaipaa seksiä enkä läheisyyttä, en kestä kosketusta tai jatkuvaa nuohoamista, ja haluaisin oikeasti olla vain enemmän YKSIN. Ajatuskin miehistä oksettaa (ainakin nyt). En myöskään usko mihinkään elämää suurempaan rakkauteen. Kaksi kertaa olen ollut hurjan rakastunut, ja molemmilla kerroilla todennut että se olin vain minä. Minua ei rakasta muut kuin lapset.

Tässä pysymällä voimme kuitenkin pitää yllä korkeampaa elintasoa, lapsi saa kasvaa lapsuudenkodissaan, ja minä voin keskittyä edes vähän useammin työhön ja liikuntaan, kun ei ole lapsenvahtiongelmia.

Eli ei tämä suhde ole edes Ok, ei ehkä edes suhde, mutta monesta muusta syystä se antaa paljonkin, tai turvaa elämää muuten. Miksi lähtisin tästä etsimään jotain mitä ei ole olemassakaan? Olen kuitenkin jo 49.

Kyllä "ei rakasta minua, inhoan häntä" ja "elämää suuremman rakkauden" välille mahtuu paljon vaihtoehtoja. Ei hyvän suhteen tarvitse olla mitään älytöntä hullaantumista, ja tuon iän miehistäkin osa pärjää ilman seksiä. Ja näin itse eroperheessä asuneena, ei ole kiva kasvaa kodissa missä vanhemmat inhoavat toisiaan, kyllä sen huomaa vaikkei koko ajan riideltäisikään. Ja kasvatuspsykologian saralta me kopioidaan parisuhdemallimme vanhemmilta. Opetat hänelle paraikaa että tätä parisuhteet on ja tätä hänenkin kannattaa aikuisena hakea. Eli lapsia on turha vetää syyksi siihen miksei jaksa lähteä huonosta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Keskittyisin tekemään nykyisestä suhteesta parhaan mahdollisen.

Tämä

Jatkan säästämistä. Asun edelleen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa lähteä jos ei ole oikeaa suhdetta, jossa on seksiä.

Eli kaikkien vanhusten pitäisi erota? :D Olipa typerä kommentti. Todellakaan ei kannata AINA erota jos ei ole seksiä.

Ei todellakaan, joskus läheisyys ja hellyyskin riittää hyvin, ainakin omassa tapauksessa (kohta kuusikymppisinä). Seksiäkin on aina välillä, mutta kyllä meno vällyjen alla painotttuu hellimiseen ja rapsutteluun :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kaikki suhteet on muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen "ihan OK".  Ei se aina vaihtamalla parane, mutta saa siinä ehkä hetken huumaa.  Talousasiat pitää olla kunnossa jos erota meinaa. Ero on usein, varsinkin naiselle melkoinen lasku elintasossa. Useimmissa talouksissa ne miehen tulot on kuitenkin selvästi paremmat ja vaikka ei olisikaan, niin jatkossa kaikki kulut menee omasta pussista eikä kulut paljon vähene asuu sitten yksin tai kaksin. Molemmista on kokemusta ihan tarpeeksi.

Enpä voisi enempää olla eri mieltä. Tuo on minusta todella surullinen näkemys että suhteissa on ensihuuma joka sitten laimenee, laimenee ja laimenee ihan ok:ksi. Todellisuudessa hyvissä suhteissa on yleensä ensihuuma, joka kasvaa, kasvaa ja kasvaa rakkaudeksi. Useimmat pitkään yhdessä olleet tietämäni parit rakastuvat toisiinsa uudelleen ja uudelleen, moni vaikuttaa eniten rakastuneilta 30-70 vuoden yhdessäolon jälkeen. 

Myös talousasian olen kokenut toisin. Miehillä on usein suuremmat tulot, mutta vielä nykyaikanakin usein käy niin että nainen elättää pienestä palkastaan sekä miestä että lapsia. Nainen ostaa ruuat, pesuaineet, lasten vaatteet, kaiken kuluvan tavaran. Miehellä jää koko oma palkka sijoituksiin ja pysyvään tavaraan. Tällöin naisen rahatilanne paranee erossa. 

Ihme illuusiossa olet, täyttä harhaa mutta ota ja kokeile

Se, että itse et ole tällaista kokenut ei tarkoita sitä etteikö se ole mahdollista muille (tai sinullekin toivottavasti vielä joskus tulevaisuudessa).