Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
En ole koskaan kokenut luontevana parisuhteita, en vain pysty elämään jonkun toisen kanssa. Pelkän seksin takia en olisi valmis luopumaan nykyisestä elämästäni ja vapaudestani. Nykynaiset eivät vain kiinnosta ja pidän heitä lähinnä outoina kaikkine vaatimuksineen ja juttuineen. Olenkin ihan valmis elämään yksin loppuelämäni, ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herrat ovat vain huolissaan ettei nämä nuoret koskaan tule rehkimään rahaa heille. Sama on ihmisten terveyden suhteen. Pitää ollaja pysyä kunnossa että pystyy raatamaan oravanpyörässä, jotta herrat voi uida rikkauksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m58v kirjoitti:
Kyllä niitä peräkammarin poikia on aina ollut. Aikaisemmin niistä vaan ei kukaan ole kiinnostunut.
Tuo ilmaisu on inhottava. Tiedän miehiä, jotka asuivat pitkään vanhempiensa luona, mutta kyse ei ollut siitä stereotypisesta "mammanpoika" -tilanteesta. Vanhemmat, ne mammat ja papat, he vanhenevat. Heille tulee kremppaa, taloa ja maita ei pysty hoitamaan. Ei jaksa siivota, ei saa enää ajaa. Tällöin ne "mammanpojat" astuvat hommiin: he hoitavat töitä, he kuskaavat, he hakevat ruokaa.
Käytännössä "mammanpoika" saattaa olla omaishoitaja ilman palkkaa. Henkilö, joka mahdollistaa kodissa asumisen. Muualla maailmassa lapset saattavat asua pitkään kotona (esim. Italia) eikä kukaan pidä sitä outona. Meillä nauretaan mammanpojille ja -tytöille. Meillä ei arvosteta hyviä suhteita vanhempiin.
Kyse ihan asiasta. Italian mammanpojat ei ole sosiaalisesti syrjäytyneitä vaan heillä on kavereita ja tyttöystäviä ja muuttavat kotoa naimisiin mennessään.
Suomessa vaikeaa päästä naisen kanssa treffeille, jos asuu vielä vanhempien kanssa. Vaikka olisikin työelämässä ja hyvässä työssä. Vanhempien luona asuminen on miehelle tässä kulttuurissa suuri häpeä.
Mikä sen työssäkäyvän miehen pakottaa asumaan vanhempiensa luona?
Ei mikään välttämättä varsinaisesti pakota, mutta miksi asua täysin yksin? Hyvä syy voi olla myös säästäminen asumiskustannuksissa.
Mulla on molemmat lapset (tyttö ja poika) asuneet lapsuudenkodissaan aika pitkään. Kumpikaan ei katsonut järkeväksi maksaa älyttömiä vuokria ja koska kotona oli tilaa, asuivat täällä, kunnes omistusasuntoon oli pankin asuntolainaan edellyttämä summa kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta ja koulu tuottaa näitä syrjäytyjiä. Koulun pitäisi muuttaa opetusmenetelmiään: enemmän tutkivan oppimisen ryhmätöitä ja myös enemmän leikkiä yläkoulussa. Ilmaisutaidon tunnit pakollisiksi. Ja ryhmäjaoissa opettajan pitäisi tehdä ryhmäjaot vaihtuviksi systemaattisesti niin, että kaikki joutuvat tekemään kaikkien kanssa lukuvuoden mittaan hommia. t. ope
Kaikenlaiset koulun ryhmätyöt ja pakkoesiintymiset luokan edessä ovat useimmille introverteille ja ujoille yhtä kärsimystä. Sitä ei ekstrovertti opettaja yleensä tajua.
Pienryhmässä tai parin kanssa työn tekemisen ei pitäisi olla ylivoimaista, varsinkin jos aloitetaan tuttujen ihmisten yhteenlaittamisesta. Työtä ei välttämättä tarvitse edes esitellä kaikille, tai sen voivat esitellä ne, jotka siihen pystyvät.
Miten sinun mielestäsi ujojen ja introverttien kykyä ilmaista itseään muiden kanssa pitäisi kehittää - vai jätetäänkö heidät vain rauhaan tekemään yksin juttujaan eikä kehitetä heidän kykyjään?
Esiintyminen luokan edessä on usein hankalaa sellaisessa ryhmässä, jota ei ole sosiaalisesti huollettu lainkaan. (Eli suurimmassa osassa..) Silloin ryhmässä on paljon jännityksiä ja epävarmuutta.
Itse huollan yläkoululaisten luokkieni sosiaalista ilmapiiriä leikittämällä heitä. Pelataan läpsyä tai kierrätetään avainta piirissä jne. Vanhat kunnon seuraleikit toimivat hyvin ryhmän rentouttajana.
Ehkä juuri leikkimisen väheneminen lapsuudessa on rapauttanut nuorten sosiaalisia taitoja, koska leikkiessä täytyy noudattaa ryhmän sääntöjä, sooloilu ei käy.
Hitto, että ärsyttää tämä introvertti-termin jatkuva väärinkäyttäminen.
Ihmetyttää vähän tämä ryhmätöiden ehdottoman positiivisuuden korostaminenkin. Ei ehkä ne opetuksen realiteetit inkluusioineen ole ihan tiedossa, on paljon pienryhmiä, joissa oppimista ei tapahdu yhtään ja sen sijaan siellä tapahtuu ihan kaikkea muuta, mitä ei voi ikinä kuvitellakaan. Joku opettaja tuossa jo kävi kuohkaamassa, että intensiivisen ohjaamisen kanssa tietenkin näitä toteutetaan. Miten ohjaat oikeasti intensiivisesti jotain 6-8 pienryhmää, ehdit ehkä pari kertaa käydä joka ryhmässä tunnin aikana. Opettaja ehkä itse kokee ohjaavansa hyvinkin intensiivisesti, mutta se tuki yksittäisille oppilaille voi jäädä aika vähäiseksi. Jos möin itsenäisesti opitaan, niin sitten se tehtävä on ollut sellainen, että se ei ole paljoa ponnisteluja vaatinutkaan. Ei ne ryhmätyöt todellakaan aina ihan autuaiksi tee, eivätkö opeta sosiaalisia taitoja, eikä mitään muutakaan, jos siinä ryhmässä niitä ei entuudestaan ole. On ihan hölmöä kuvitella, että kun laittaa kolme nuorta keskenään tunniksi, niin siinä heidän sosiaaliset taidot ihan kuin itsestään kypsyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys eli kuinka kauan miehen oletetaan kestävän jatkuvaa hylkäystä, 5v,10v,20v ? Ennenkuin hänen annettaan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa naisiin elämässään. Jos sinä naisena tulisit hylätyksi 20v putkeen jaksaisitko yrittää vielä toiset 20v vai loppettaisitko yrittämisen. Minusta on aika selvää, että yhteiskunta on tehnyt selväksi, että noita miehiä ei haluta osaksi yhteiskuntaa muuten kuin tekemällä sille rahaa ja maksamalla veroja.
Meillä on yhteiskunta jonka rakenteet tuottaa syrjäytettyjä miehiä kasvavalla vauhdilla, he eivät pysty täyttämään nykypäivän vaatimuksia ja tuo joukko kasvaa sukupolvesta toiseen vain isommaksi.
Olen sinkkunainen ja ihan samalla tavalla yhteiskunta haluaa mun käyvän töissä ja maksavan veroja eikä elävän yhteiskunnan tukien varassa. Mutta en mä käy töissä VAIN yhteiskuntaa varten vaan rahoittaakseni oman elämäni. Maksaakseni asuntolainani, maksaakseni laskuni, maksaakseni ruokani, vaatteeni, huvitukseni jne. Veroja maksan, jotta hanasta tulee vettä, ulkona ei tarvitse kävellä pimeässä vaan on katuvalot, pääsen bussilla kauppakeskukseen, hätätilanteissa voin soittaa 112:een jne. Olen myös joutunut opiskelemaan itselleni toisenkin ammatin, kun ekasta ammatista työt Suomessa vähenivät.
Oletpa sinä hieno ihminen, mutta sepä ei ollutkaan kysymys, kuinka hieno ihminen sinä olet vaan ohitit kysymyksen ja päätit kertoa kuinka upea ja uljas veronmaksaja olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m58v kirjoitti:
Kyllä niitä peräkammarin poikia on aina ollut. Aikaisemmin niistä vaan ei kukaan ole kiinnostunut.
Tuo ilmaisu on inhottava. Tiedän miehiä, jotka asuivat pitkään vanhempiensa luona, mutta kyse ei ollut siitä stereotypisesta "mammanpoika" -tilanteesta. Vanhemmat, ne mammat ja papat, he vanhenevat. Heille tulee kremppaa, taloa ja maita ei pysty hoitamaan. Ei jaksa siivota, ei saa enää ajaa. Tällöin ne "mammanpojat" astuvat hommiin: he hoitavat töitä, he kuskaavat, he hakevat ruokaa.
Käytännössä "mammanpoika" saattaa olla omaishoitaja ilman palkkaa. Henkilö, joka mahdollistaa kodissa asumisen. Muualla maailmassa lapset saattavat asua pitkään kotona (esim. Italia) eikä kukaan pidä sitä outona. Meillä nauretaan mammanpojille ja -tytöille. Meillä ei arvosteta hyviä suhteita vanhempiin.
Kyse ihan asiasta. Italian mammanpojat ei ole sosiaalisesti syrjäytyneitä vaan heillä on kavereita ja tyttöystäviä ja muuttavat kotoa naimisiin mennessään.
Suomessa vaikeaa päästä naisen kanssa treffeille, jos asuu vielä vanhempien kanssa. Vaikka olisikin työelämässä ja hyvässä työssä. Vanhempien luona asuminen on miehelle tässä kulttuurissa suuri häpeä.
Mikä sen työssäkäyvän miehen pakottaa asumaan vanhempiensa luona?
Ei mikään välttämättä varsinaisesti pakota, mutta miksi asua täysin yksin? Hyvä syy voi olla myös säästäminen asumiskustannuksissa.
En seurustelisi aikuisen miehen kanssa, joka asuu vanhempiensa luona. Jokainen tekee mitä tykkää, mutta kertoohan se paljon miehen luonteesta jos ei halua itsenäistyä vanhemmistaan.
Vanhempiin voi olla läheiset välit kotoa muuttamisen jälkeenkin, mutta katson että kehityksessä on jäänyt jokin vaihe väliin, jos mies ei kaipaa yksityisyyttä sen vertaa, että saisi muutettua omilleen.
Tämähän on vain minun mielipiteeni. Jokainen etsii itselleen omilla kriteereillään kumppaninsa.
Niin. Vähemmän tuomittavaa on sitten kuitenkin se, kun kolmekymppinen italialaismies muuttaa vanhempien luotaan pois asumaan vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys eli kuinka kauan miehen oletetaan kestävän jatkuvaa hylkäystä, 5v,10v,20v ? Ennenkuin hänen annettaan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa naisiin elämässään. Jos sinä naisena tulisit hylätyksi 20v putkeen jaksaisitko yrittää vielä toiset 20v vai loppettaisitko yrittämisen. Minusta on aika selvää, että yhteiskunta on tehnyt selväksi, että noita miehiä ei haluta osaksi yhteiskuntaa muuten kuin tekemällä sille rahaa ja maksamalla veroja.
Meillä on yhteiskunta jonka rakenteet tuottaa syrjäytettyjä miehiä kasvavalla vauhdilla, he eivät pysty täyttämään nykypäivän vaatimuksia ja tuo joukko kasvaa sukupolvesta toiseen vain isommaksi.
Jos jatkuvasti tulee hylätyksi, ensimmäinen askel on ottaa ihmisten suhteen vähän rennommin.
Herkkä mies = kovat odotukset naisista ja suhteista. Ei osata ottaa rennosti "katellaan" vaihetta, vaan kun omat toiveet ei toteudu (nainen usein kokee tällaisen miehen ahdistavana) = hajottava hylkäämisen kokemus -> katkeroituminen.
No, en tiedä mikä tähän auttaa. Temperamentti on synnynnäinen, mutta kannattaa miettiä miten sen kanssa vois elää hajottamatta sillä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta ja koulu tuottaa näitä syrjäytyjiä. Koulun pitäisi muuttaa opetusmenetelmiään: enemmän tutkivan oppimisen ryhmätöitä ja myös enemmän leikkiä yläkoulussa. Ilmaisutaidon tunnit pakollisiksi. Ja ryhmäjaoissa opettajan pitäisi tehdä ryhmäjaot vaihtuviksi systemaattisesti niin, että kaikki joutuvat tekemään kaikkien kanssa lukuvuoden mittaan hommia. t. ope
Juuri tuo ilmaisutaidon, esitelmien tms.pakollisuus ja ryhmätyöt syrjäyttävät paljon nuoria.
Näin omallanikin, joka joutui kiusatuksi ja syrjityksi yläkoulussa.
Kaikista ei vain tule niitä suosittuja, hyväitsetuntoisia joita ei heilauta kiusaaminen. Näköjään myöskään ei millään kaikista tule niitä jotka eivät kiusaa, ja suhtautuvat asiallisesti toisiin, tämän heikkouksia yms. ymmärtäen.
Näitä yksin puurtajiakin työelämässä varmasti tarvitaan, nykyinen koululaitos vain nujertaa ja kiusaa heidät ennen aikuisikää syrjäytyneiksi.
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä peräkamarin poikia (ja tyttöjä) aina ollut. Kotiin vetäytyvät aikuisuuden kynnyksellä olevat tai aikuiset ihmiset eivät ole mikään uusi ilmiö. Juttu on maksumuurin takana joten en päässyt lukemaan että onko tuollainen yleistymässä päin.
Oma veljeni, nyt kolmekymppinen mies, oli hyvää vauhtia syrjäytymässä tietokoneelle. Jos äiti olisi sen antanut jäädä kotiin, varmaan vieläkin kittaisi kaljaa ja pelaisi aamusta iltaan. Äiti potkaisi veljeni kotoa pois ja veljen oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni, ja hankkia asunto ja työ. En nyt sano että tällainen on joku patenttiratkaisu lapsuudenkodissa asuvalle komeroituvalle nuorelle mutta yleensähän vanhemmat saattavat toimia mahdollistajina tuollaisissa tilanteissa.
Onhan tässä vähän samaa kuin alkoholismissa. Jos mahdollistaa juopolle asian maksamalla tämän laskut jne, tämä valuu yhä syvemmälle. Sama näillä komeroitujilla. Toki jos on psyykkisesti sairas, siihen ei auta kuin hoito ja kontrolli. Mutta jos on kutakuinkin täysipäinen, vastuuttaminen omasta elämästä voi olla ihan hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Aika säälittävää, jos pillu ja sen saaminen ovat ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat elämässä. Ja oli näitä ennevanhaankin, niitä kutsuttiin peräkammarin pojiksi ja - tytöiksi.
Tästä tuli mieleen, kun Yle kertoi eräästä dokumenttisarjastaan vuosikausia sitten. Pohjalaismies: "Elämä pyörii lähinnä siinä naisen pillun ympärillä". Jäi kyllä mieleen, että millainenkohan ihminen tuokin mahtaa oikein olla.
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Ennen ei ollut nettejä, silloin ryypättiin jossain peräkammarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta ja koulu tuottaa näitä syrjäytyjiä. Koulun pitäisi muuttaa opetusmenetelmiään: enemmän tutkivan oppimisen ryhmätöitä ja myös enemmän leikkiä yläkoulussa. Ilmaisutaidon tunnit pakollisiksi. Ja ryhmäjaoissa opettajan pitäisi tehdä ryhmäjaot vaihtuviksi systemaattisesti niin, että kaikki joutuvat tekemään kaikkien kanssa lukuvuoden mittaan hommia. t. ope
Periaatteessa noin, mutta ei kuitenkaan. Sanon näin keittiöpsykologina. On niin paljon erilaisia luonteita. Vaikka mitä ilmaisutaitoa yrität tuputtaa aralle ihmiselle, niin et sinä häntä voi muuttaa haluamaksesi. Hän voi jopa tuntea sen nöyryyttäväksi ja täysin itselleen sopimattomaksi.
Toki sitten on hyvä olla ryhmätöitä erilaisten ihmisten kanssa, ja varsinkin niin, että niissä saa kukin olla oma itsensä ja tuoda omalla tavalla panostaan. Tutkiva oppiminen on varmasti myös hyvä asia, ja varsinkin niin, että se liittyisi johonkin todelliseen ja kiinnostavaan aiheeseen.
Otetaan esimerkkinä osakesäästäminen. Siinä konkretisoituu omien säästöjen kasvattaminen omilla valinnoilla. Se, että voit tehdä sijoituspäätöksen, sinun pitää ottaa selvää, mihin rahasi kannattaa laittaa, että saisit tuottoa, etkä esim. menettäisi säästöjäsi. Aiheessa riittää tutkittavaa ja säästöjen kehitystä voi konkreettisesti seurata päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Aika säälittävää, jos pillu ja sen saaminen ovat ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat elämässä. Ja oli näitä ennevanhaankin, niitä kutsuttiin peräkammarin pojiksi ja - tytöiksi.
Tästä tuli mieleen, kun Yle kertoi eräästä dokumenttisarjastaan vuosikausia sitten. Pohjalaismies: "Elämä pyörii lähinnä siinä naisen pillun ympärillä". Jäi kyllä mieleen, että millainenkohan ihminen tuokin mahtaa oikein olla.
Yksi syy minulla miksi en ole ikinä tullut naisten kanssa oikein toimeen, on se että kohtelen heitä kuin kaikkia muitakin. Elämäni ei siis ikinä pyöri kenenkään pillun ympärillä eikä yksikään nainen tule saamaan mitään erikoiskohtelua pelkän sukupuolensa takia. Kun nainen kohtaa minunlaisia miehiä on se joillekin lähes shokki, nainen ei pystykkään manipuloimaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys eli kuinka kauan miehen oletetaan kestävän jatkuvaa hylkäystä, 5v,10v,20v ? Ennenkuin hänen annettaan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa naisiin elämässään. Jos sinä naisena tulisit hylätyksi 20v putkeen jaksaisitko yrittää vielä toiset 20v vai loppettaisitko yrittämisen. Minusta on aika selvää, että yhteiskunta on tehnyt selväksi, että noita miehiä ei haluta osaksi yhteiskuntaa muuten kuin tekemällä sille rahaa ja maksamalla veroja.
Meillä on yhteiskunta jonka rakenteet tuottaa syrjäytettyjä miehiä kasvavalla vauhdilla, he eivät pysty täyttämään nykypäivän vaatimuksia ja tuo joukko kasvaa sukupolvesta toiseen vain isommaksi.
Olen sinkkunainen ja ihan samalla tavalla yhteiskunta haluaa mun käyvän töissä ja maksavan veroja eikä elävän yhteiskunnan tukien varassa. Mutta en mä käy töissä VAIN yhteiskuntaa varten vaan rahoittaakseni oman elämäni. Maksaakseni asuntolainani, maksaakseni laskuni, maksaakseni ruokani, vaatteeni, huvitukseni jne. Veroja maksan, jotta hanasta tulee vettä, ulkona ei tarvitse kävellä pimeässä vaan on katuvalot, pääsen bussilla kauppakeskukseen, hätätilanteissa voin soittaa 112:een jne. Olen myös joutunut opiskelemaan itselleni toisenkin ammatin, kun ekasta ammatista työt Suomessa vähenivät.
Oletpa sinä hieno ihminen, mutta sepä ei ollutkaan kysymys, kuinka hieno ihminen sinä olet vaan ohitit kysymyksen ja päätit kertoa kuinka upea ja uljas veronmaksaja olet.
No vastaus kysymykseesi: vaikka koko elämäni. Jos elän 100-vuotiaaksi, niin sitten 100 vuotta. Mä käyn töissä itseäni varten. Kuten edellisessä kommentissani kerroinkin. Ja maksan verojakin suureksi osaksi itseäni varten, senkin kerroin edellisessä kommentissani. Jotta yhteiskunta voisi järjestää infrastruktuuria ja palveluita, joita minäkin käytän tai saatan joutua jonain päivänä käyttämään. Puoliso ja parisuhde eivät ole asioita, joita yhteiskunta voisi sulle tarjota, vaikka maksaisit miten paljon veroja tahansa. Sen sijaan nk postimyyntivaimon voit kyllä hankkia, jos puoliso ja parisuhde on sulle ainoa syy käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys eli kuinka kauan miehen oletetaan kestävän jatkuvaa hylkäystä, 5v,10v,20v ? Ennenkuin hänen annettaan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa naisiin elämässään. Jos sinä naisena tulisit hylätyksi 20v putkeen jaksaisitko yrittää vielä toiset 20v vai loppettaisitko yrittämisen. Minusta on aika selvää, että yhteiskunta on tehnyt selväksi, että noita miehiä ei haluta osaksi yhteiskuntaa muuten kuin tekemällä sille rahaa ja maksamalla veroja.
Meillä on yhteiskunta jonka rakenteet tuottaa syrjäytettyjä miehiä kasvavalla vauhdilla, he eivät pysty täyttämään nykypäivän vaatimuksia ja tuo joukko kasvaa sukupolvesta toiseen vain isommaksi.
Olen sinkkunainen ja ihan samalla tavalla yhteiskunta haluaa mun käyvän töissä ja maksavan veroja eikä elävän yhteiskunnan tukien varassa. Mutta en mä käy töissä VAIN yhteiskuntaa varten vaan rahoittaakseni oman elämäni. Maksaakseni asuntolainani, maksaakseni laskuni, maksaakseni ruokani, vaatteeni, huvitukseni jne. Veroja maksan, jotta hanasta tulee vettä, ulkona ei tarvitse kävellä pimeässä vaan on katuvalot, pääsen bussilla kauppakeskukseen, hätätilanteissa voin soittaa 112:een jne. Olen myös joutunut opiskelemaan itselleni toisenkin ammatin, kun ekasta ammatista työt Suomessa vähenivät.
Oletpa sinä hieno ihminen, mutta sepä ei ollutkaan kysymys, kuinka hieno ihminen sinä olet vaan ohitit kysymyksen ja päätit kertoa kuinka upea ja uljas veronmaksaja olet.
No vastaus kysymykseesi: vaikka koko elämäni. Jos elän 100-vuotiaaksi, niin sitten 100 vuotta. Mä käyn töissä itseäni varten. Kuten edellisessä kommentissani kerroinkin. Ja maksan verojakin suureksi osaksi itseäni varten, senkin kerroin edellisessä kommentissani. Jotta yhteiskunta voisi järjestää infrastruktuuria ja palveluita, joita minäkin käytän tai saatan joutua jonain päivänä käyttämään. Puoliso ja parisuhde eivät ole asioita, joita yhteiskunta voisi sulle tarjota, vaikka maksaisit miten paljon veroja tahansa. Sen sijaan nk postimyyntivaimon voit kyllä hankkia, jos puoliso ja parisuhde on sulle ainoa syy käydä töissä.
Olen itse naimisissa, mutta kiitos kun taas kerroit kuinka paljon parempi ihminen olet, kontribuutiosi tähän keskusteluun on ollut kerrassaan huikaiseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Kyllä, kokemuksesta puhun tässä. Kun olin ahkerasti somessa wokettamassa, sain tykkäyksiä muilta wokeilta. Parasta oli, kun ei ajatellut itse, vaan toisti mantroja. Se "ystäviltä" saatu huomio ja hyväksyntä oli todella koukuttavaa.
Wokeus on naisia syrjäyttävä alakulttuuri, jossa keskitytään muiden ongelmiin ja keksimään tapoja, joilla ollaan syrjäytyneitä ja sitten syytetään yhteiskuntaa, vaikka oma fokus elämässä on ihan kadoksissa. Käydään terapiassa ja suhtaudutaan muihin ihmisiin niin kuin heidän täytyisi olla itselle tukihenkilöinä.
Onneksi pääsin irti. Aloin ottaa vastuuta elämästäni, jätin wokepiirit ja somessa tykkäysten kalastelun. Taustalla omaan wokeentumiseeni oli ahdistava lapsuus, koulukiusaaminen jne. Hain turvaa nettiyhteisöstä korvaamaan lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jos olisin ollut mies, olisin komeroitunut peleihin ja pornoon. Samalla tavalla hakenut tukea virtuaalisesta sille, mitä oikeassa elämässä ei saa/ole saanut/osaa vastaanottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Aika säälittävää, jos pillu ja sen saaminen ovat ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat elämässä. Ja oli näitä ennevanhaankin, niitä kutsuttiin peräkammarin pojiksi ja - tytöiksi.
Tästä tuli mieleen, kun Yle kertoi eräästä dokumenttisarjastaan vuosikausia sitten. Pohjalaismies: "Elämä pyörii lähinnä siinä naisen pillun ympärillä". Jäi kyllä mieleen, että millainenkohan ihminen tuokin mahtaa oikein olla.
Yksi syy minulla miksi en ole ikinä tullut naisten kanssa oikein toimeen, on se että kohtelen heitä kuin kaikkia muitakin. Elämäni ei siis ikinä pyöri kenenkään pillun ympärillä eikä yksikään nainen tule saamaan mitään erikoiskohtelua pelkän sukupuolensa takia. Kun nainen kohtaa minunlaisia miehiä on se joillekin lähes shokki, nainen ei pystykkään manipuloimaan minua.
Ihana! Ensin sanotaan, että kohtelee naisia kuin kaikkia muitakin ja sen jälkeen tekee tekstissä kuitenkin selväksi, että naiset ovat kuitenkin ihan erityislaatuisia, manipuloivia poikkeusihmisiä kaikki tyyni.
Nämä palstamiesten voimafantasiat ovat aina päivän piristys :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kysymys eli kuinka kauan miehen oletetaan kestävän jatkuvaa hylkäystä, 5v,10v,20v ? Ennenkuin hänen annettaan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa naisiin elämässään. Jos sinä naisena tulisit hylätyksi 20v putkeen jaksaisitko yrittää vielä toiset 20v vai loppettaisitko yrittämisen. Minusta on aika selvää, että yhteiskunta on tehnyt selväksi, että noita miehiä ei haluta osaksi yhteiskuntaa muuten kuin tekemällä sille rahaa ja maksamalla veroja.
Meillä on yhteiskunta jonka rakenteet tuottaa syrjäytettyjä miehiä kasvavalla vauhdilla, he eivät pysty täyttämään nykypäivän vaatimuksia ja tuo joukko kasvaa sukupolvesta toiseen vain isommaksi.
Olen sinkkunainen ja ihan samalla tavalla yhteiskunta haluaa mun käyvän töissä ja maksavan veroja eikä elävän yhteiskunnan tukien varassa. Mutta en mä käy töissä VAIN yhteiskuntaa varten vaan rahoittaakseni oman elämäni. Maksaakseni asuntolainani, maksaakseni laskuni, maksaakseni ruokani, vaatteeni, huvitukseni jne. Veroja maksan, jotta hanasta tulee vettä, ulkona ei tarvitse kävellä pimeässä vaan on katuvalot, pääsen bussilla kauppakeskukseen, hätätilanteissa voin soittaa 112:een jne. Olen myös joutunut opiskelemaan itselleni toisenkin ammatin, kun ekasta ammatista työt Suomessa vähenivät.
Oletpa sinä hieno ihminen, mutta sepä ei ollutkaan kysymys, kuinka hieno ihminen sinä olet vaan ohitit kysymyksen ja päätit kertoa kuinka upea ja uljas veronmaksaja olet.
No vastaus kysymykseesi: vaikka koko elämäni. Jos elän 100-vuotiaaksi, niin sitten 100 vuotta. Mä käyn töissä itseäni varten. Kuten edellisessä kommentissani kerroinkin. Ja maksan verojakin suureksi osaksi itseäni varten, senkin kerroin edellisessä kommentissani. Jotta yhteiskunta voisi järjestää infrastruktuuria ja palveluita, joita minäkin käytän tai saatan joutua jonain päivänä käyttämään. Puoliso ja parisuhde eivät ole asioita, joita yhteiskunta voisi sulle tarjota, vaikka maksaisit miten paljon veroja tahansa. Sen sijaan nk postimyyntivaimon voit kyllä hankkia, jos puoliso ja parisuhde on sulle ainoa syy käydä töissä.
Olen itse naimisissa, mutta kiitos kun taas kerroit kuinka paljon parempi ihminen olet, kontribuutiosi tähän keskusteluun on ollut kerrassaan huikaiseva.
Mun mielestä on surullista, jos jollekin ainoa syy käydä töissä on saada puoliso ja parisuhde. Jos se on tosiaan niin tärkeää, niin onhan postimyyntivaimoja olemassa. Senkus hankkii sellaisen. Ei sillä, mun puolestani voi olla työttömänäkin, jos yhteiskunnan tuet riittävät haluamaansa elämään. Joku ketjussa kirjoittikin, että järkevintä olisi työllistää ensin ne, jotka haluavat mennä töihin.
Yleensä halutaan asua täysin yksin, koska omat rajat, omat tavat ja yksityisyyden tunne. Jos asuu vanhempien kanssa, tottuu siihen että aina on seuraa, ei niin helposti opi säätelemään tunteitaan itsenäisesti, vaan kaipaa (usein juuri niiden vanhempien) tukea.