Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Kyllä, kokemuksesta puhun tässä. Kun olin ahkerasti somessa wokettamassa, sain tykkäyksiä muilta wokeilta. Parasta oli, kun ei ajatellut itse, vaan toisti mantroja. Se "ystäviltä" saatu huomio ja hyväksyntä oli todella koukuttavaa.
Wokeus on naisia syrjäyttävä alakulttuuri, jossa keskitytään muiden ongelmiin ja keksimään tapoja, joilla ollaan syrjäytyneitä ja sitten syytetään yhteiskuntaa, vaikka oma fokus elämässä on ihan kadoksissa. Käydään terapiassa ja suhtaudutaan muihin ihmisiin niin kuin heidän täytyisi olla itselle tukihenkilöinä.
Onneksi pääsin irti. Aloin ottaa vastuuta elämästäni, jätin wokepiirit ja somessa tykkäysten kalastelun. Taustalla omaan wokeentumiseeni oli ahdistava lapsuus, koulukiusaaminen jne. Hain turvaa nettiyhteisöstä korvaamaan lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jos olisin ollut mies, olisin komeroitunut peleihin ja pornoon. Samalla tavalla hakenut tukea virtuaalisesta sille, mitä oikeassa elämässä ei saa/ole saanut/osaa vastaanottaa.
Kävikö mielessä, että tuo on ihan normaalia toimintaa, eikä sinänsä liity mitenkään tuohon päässäsi asuvaan woke-mörköön. Tee vaikka testi, ala somettaman ahkerasti siitä kuinka hieno harrastus seinäkiipeily on, niin varmasti muut lajista kiinnostuneet tulevat tykkäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Aika säälittävää, jos pillu ja sen saaminen ovat ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat elämässä. Ja oli näitä ennevanhaankin, niitä kutsuttiin peräkammarin pojiksi ja - tytöiksi.
Tästä tuli mieleen, kun Yle kertoi eräästä dokumenttisarjastaan vuosikausia sitten. Pohjalaismies: "Elämä pyörii lähinnä siinä naisen pillun ympärillä". Jäi kyllä mieleen, että millainenkohan ihminen tuokin mahtaa oikein olla.
Yksi syy minulla miksi en ole ikinä tullut naisten kanssa oikein toimeen, on se että kohtelen heitä kuin kaikkia muitakin. Elämäni ei siis ikinä pyöri kenenkään pillun ympärillä eikä yksikään nainen tule saamaan mitään erikoiskohtelua pelkän sukupuolensa takia. Kun nainen kohtaa minunlaisia miehiä on se joillekin lähes shokki, nainen ei pystykkään manipuloimaan minua.
Ihana! Ensin sanotaan, että kohtelee naisia kuin kaikkia muitakin ja sen jälkeen tekee tekstissä kuitenkin selväksi, että naiset ovat kuitenkin ihan erityislaatuisia, manipuloivia poikkeusihmisiä kaikki tyyni.
Nämä palstamiesten voimafantasiat ovat aina päivän piristys :D
Ei se ole mikään fantasia, minä ihan oikeasti kohtelen naisia kuten kaikkia muitakin. Olen vain luonteeltani sellainen ihminen, minua ei voi manipuloida, jotkut naiset ihan oikeasti suuttuu kun he huomaavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Aika säälittävää, jos pillu ja sen saaminen ovat ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat elämässä. Ja oli näitä ennevanhaankin, niitä kutsuttiin peräkammarin pojiksi ja - tytöiksi.
Tästä tuli mieleen, kun Yle kertoi eräästä dokumenttisarjastaan vuosikausia sitten. Pohjalaismies: "Elämä pyörii lähinnä siinä naisen pillun ympärillä". Jäi kyllä mieleen, että millainenkohan ihminen tuokin mahtaa oikein olla.
Yksi syy minulla miksi en ole ikinä tullut naisten kanssa oikein toimeen, on se että kohtelen heitä kuin kaikkia muitakin. Elämäni ei siis ikinä pyöri kenenkään pillun ympärillä eikä yksikään nainen tule saamaan mitään erikoiskohtelua pelkän sukupuolensa takia. Kun nainen kohtaa minunlaisia miehiä on se joillekin lähes shokki, nainen ei pystykkään manipuloimaan minua.
Ihana! Ensin sanotaan, että kohtelee naisia kuin kaikkia muitakin ja sen jälkeen tekee tekstissä kuitenkin selväksi, että naiset ovat kuitenkin ihan erityislaatuisia, manipuloivia poikkeusihmisiä kaikki tyyni.
Nämä palstamiesten voimafantasiat ovat aina päivän piristys :D
Ei se ole mikään fantasia, minä ihan oikeasti kohtelen naisia kuten kaikkia muitakin. Olen vain luonteeltani sellainen ihminen, minua ei voi manipuloida, jotkut naiset ihan oikeasti suuttuu kun he huomaavat sen.
Ja miehet eivät siis suutu, kun huomaavat, etteivät voi manipuloida sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt van on niin, että sieltä kodista pitää ihan itse lähteä. Niin naisetkin tekevät. Pojat saa ottaa itseään niskasta kii, grow up, people!
Jaa miksi kodista pitäisi lähteä ulos? Miksi sinäkin näet syrjäytymisen pahana tai huonona asiana?
Kun elätät itse itsesi etkä pyydä siihen minulta euroja, niin mätäne toki miesluolassasi.
Elätä sinä omat jälkikasvusi äläkä pyydä siihen minulta euroja.
Minä elätän lapseni työlläni. Elätätkö sinä edes itseäsi?
Etkö sinä ole maannut kotona yhteiskunnan rahoilla(vanhempainvapaa), etkö saa lapsilisää, eikö lapsesi käy päivähoidossa, eikö lapsesi käy neuvolassa, eikö lapsesi käy koulussa...? Nuo kaikki asiat kustannetaan yhteiskunnan verorahoista eli sinä et itse elätä omaa lastasi työlläsi.
Jos äitisi makasi kotona lapsuutesi, se johtui psyykkisestä ja/tai fyysisestä sairaudesta. Se ei liity muihin perheisiin tai vanhempainvapaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Ennen ei ollut nettejä, silloin ryypättiin jossain peräkammarissa.
Voin kertoa näin vanhempana miehenä, että nykynuoret on huomattavasti paremmin käyttäytyviä kuin me olimme joskus aikoinaan. He juovat vähemmän alkoholia, tappelevat vähemmän. On totta, että yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että syntyy kuppikuntia ja miehet ja naiset ei oikein kohtaan niinkuin ennenvanhaan, mutta kyllä tästäkin ongelmasta varmasti päästäisiin yli jos vain olisi halua. Tuntuu, että suurin osa ajasta käytetään riitelyyn ja toisten syyttelyyn, kuin että pyrittäisiin ihan aidosti ratkaisemaan näitä ongelmia.
Minusta nuoria miehiä pitäisi kuunnella enemmän, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavaa, älkää heti suuttuko ja ruvetko riitelemään. Jos ei edes halua aidosti kuunnella mitä toinen sanoo, on aika vaikea saada mitään muutostakaan.
M46
Muuten hyvä mutta miksi vain nuoria MIEHIÄ pitäisi kuulla?
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
En päässyt lukemaan juttua.
Se todella vaikuttaa olevan niin yleensä, että mitä pitempään on eristäytynyt sosiaalisesti, sitä korkeammaksi tulee kynnys lähteä taas ihmisten pariin. Erityisessä vaarassa ovat ne, jotka viihtyvät yksin.
Tilanne voi aluksi tuntua siltä, että kaikki on omassa hallinnassa.
Jos viihtyy yksin, miksi pitäisi lähteä ihmisten pariin?
Tämä on erinomainen kysymys eli tässä ne ihmiset jotka viihtyvät yksinään eivätkä halua ja kaipaa samoja asioita kuin ihmisjoukoissa viihtyvät, tavallaan halutaan pakottaa elämään niinkuin muut, vaikka heidän mielenterveytensä uhalla. Koska se on ikäänkuin normi ja kaikki pitää väkisin tunkea siihen normiin, ihmisten ei vain haluta antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Ennen ei ollut nettejä, silloin ryypättiin jossain peräkammarissa.
Voin kertoa näin vanhempana miehenä, että nykynuoret on huomattavasti paremmin käyttäytyviä kuin me olimme joskus aikoinaan. He juovat vähemmän alkoholia, tappelevat vähemmän. On totta, että yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että syntyy kuppikuntia ja miehet ja naiset ei oikein kohtaan niinkuin ennenvanhaan, mutta kyllä tästäkin ongelmasta varmasti päästäisiin yli jos vain olisi halua. Tuntuu, että suurin osa ajasta käytetään riitelyyn ja toisten syyttelyyn, kuin että pyrittäisiin ihan aidosti ratkaisemaan näitä ongelmia.
Minusta nuoria miehiä pitäisi kuunnella enemmän, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavaa, älkää heti suuttuko ja ruvetko riitelemään. Jos ei edes halua aidosti kuunnella mitä toinen sanoo, on aika vaikea saada mitään muutostakaan.
M46
Muuten hyvä mutta miksi vain nuoria MIEHIÄ pitäisi kuulla?
N46
Sentakia koska heitä ei kuunnella, naisten ääni on kyllä kuuluvilla joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m58v kirjoitti:
Kyllä niitä peräkammarin poikia on aina ollut. Aikaisemmin niistä vaan ei kukaan ole kiinnostunut.
Tuo ilmaisu on inhottava. Tiedän miehiä, jotka asuivat pitkään vanhempiensa luona, mutta kyse ei ollut siitä stereotypisesta "mammanpoika" -tilanteesta. Vanhemmat, ne mammat ja papat, he vanhenevat. Heille tulee kremppaa, taloa ja maita ei pysty hoitamaan. Ei jaksa siivota, ei saa enää ajaa. Tällöin ne "mammanpojat" astuvat hommiin: he hoitavat töitä, he kuskaavat, he hakevat ruokaa.
Käytännössä "mammanpoika" saattaa olla omaishoitaja ilman palkkaa. Henkilö, joka mahdollistaa kodissa asumisen. Muualla maailmassa lapset saattavat asua pitkään kotona (esim. Italia) eikä kukaan pidä sitä outona. Meillä nauretaan mammanpojille ja -tytöille. Meillä ei arvosteta hyviä suhteita vanhempiin.
Kyse ihan asiasta. Italian mammanpojat ei ole sosiaalisesti syrjäytyneitä vaan heillä on kavereita ja tyttöystäviä ja muuttavat kotoa naimisiin mennessään.
Suomessa vaikeaa päästä naisen kanssa treffeille, jos asuu vielä vanhempien kanssa. Vaikka olisikin työelämässä ja hyvässä työssä. Vanhempien luona asuminen on miehelle tässä kulttuurissa suuri häpeä.
Mikä sen työssäkäyvän miehen pakottaa asumaan vanhempiensa luona?
Ei mikään välttämättä varsinaisesti pakota, mutta miksi asua täysin yksin? Hyvä syy voi olla myös säästäminen asumiskustannuksissa.
En seurustelisi aikuisen miehen kanssa, joka asuu vanhempiensa luona. Jokainen tekee mitä tykkää, mutta kertoohan se paljon miehen luonteesta jos ei halua itsenäistyä vanhemmistaan.
Vanhempiin voi olla läheiset välit kotoa muuttamisen jälkeenkin, mutta katson että kehityksessä on jäänyt jokin vaihe väliin, jos mies ei kaipaa yksityisyyttä sen vertaa, että saisi muutettua omilleen.
Tämähän on vain minun mielipiteeni. Jokainen etsii itselleen omilla kriteereillään kumppaninsa.
Niin. Vähemmän tuomittavaa on sitten kuitenkin se, kun kolmekymppinen italialaismies muuttaa vanhempien luotaan pois asumaan vaimonsa kanssa.
On muuten jännä, että juuri suomalaisia jotkut haukkuu äitin ja isän asunnon nurkassa pyörimisestä, kun olemme ihan maailman mittakaavassa kansa joka muuttaa kotoa omaan asuntoon erittäin nuorena, muualla maailmassa ei todellakaan ole mikään normi muuttaa omilleen heti kun täyttää 18v. Tämä selviää ihan tilastoja katsomalla, joten ongelma ei todellakaan ole Suomessa kotinurkissa pyöriminen italialaiseen tyyliin lähes keski-ikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta tästä jos jostakin voi täysin syyttää vanhempia. Nytkin mies otti pojan ja sanoi, että mennään uimaan. Poika, jos olisi saanut valita, olisi pelannut. Mies sanoi, että nyt lähdetään uimaan. Monet pojat, jos saavat valita, pelaavat vaikka koko ajan. Vanhempien tehtävä on näitä viedä, jos eivät itse aktivoidu. Nuoret elävät hetkessä, eivätkä edes huomaa, että nyt meni jo neljä tuntia pelatessa ja videoita katsellessa. Vanhempien pitää herätellä näitä liikkeelle ja ulos.
Tuossa on sellainen vaara että tulee niitä "jääkaappilapsia", kun pakotetaan.
Pakotetaan uimaan, niin aikuisiällä ei koskaan enää uimaan koska traumat.
Pakotetaan aikarajat näytölle, aikuisena sinne takaisin 24/7 näytön äärellä.
Pakotetaan ulkoilemaan, vanhana ei viitsi edes nenää ulos pistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Kyllä, kokemuksesta puhun tässä. Kun olin ahkerasti somessa wokettamassa, sain tykkäyksiä muilta wokeilta. Parasta oli, kun ei ajatellut itse, vaan toisti mantroja. Se "ystäviltä" saatu huomio ja hyväksyntä oli todella koukuttavaa.
Wokeus on naisia syrjäyttävä alakulttuuri, jossa keskitytään muiden ongelmiin ja keksimään tapoja, joilla ollaan syrjäytyneitä ja sitten syytetään yhteiskuntaa, vaikka oma fokus elämässä on ihan kadoksissa. Käydään terapiassa ja suhtaudutaan muihin ihmisiin niin kuin heidän täytyisi olla itselle tukihenkilöinä.
Onneksi pääsin irti. Aloin ottaa vastuuta elämästäni, jätin wokepiirit ja somessa tykkäysten kalastelun. Taustalla omaan wokeentumiseeni oli ahdistava lapsuus, koulukiusaaminen jne. Hain turvaa nettiyhteisöstä korvaamaan lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jos olisin ollut mies, olisin komeroitunut peleihin ja pornoon. Samalla tavalla hakenut tukea virtuaalisesta sille, mitä oikeassa elämässä ei saa/ole saanut/osaa vastaanottaa.
Kävikö mielessä, että tuo on ihan normaalia toimintaa, eikä sinänsä liity mitenkään tuohon päässäsi asuvaan woke-mörköön. Tee vaikka testi, ala somettaman ahkerasti siitä kuinka hieno harrastus seinäkiipeily on, niin varmasti muut lajista kiinnostuneet tulevat tykkäilemään.
Harrastuspiirien somemaailma on erilainen. Olen muutamassa harrastussomeryhmässä edelleen, siellä keskusteluja (ei valmiiden toisilta kopioitavien mantrojen toistelua) ja vähän tykkäyksiä. Ei ole samanlainen halilaatikko. Fokus asioissa, ei tykkäyksissä.
Mitä sanot möröksi, oli mulle vuosia aktiivista kokemusmaailmaa. Meni koko ajan synkemmäksi. Koko ajan etsitiiin yhdessä uusia asioita miten oltiin "syrjittyjä" (oikeasti suht hyväosaisia kaikki), fokus täysin "yhteiskunnassa" (muiden ihmisten todellisissa ja kuvitelluissa asenteissa) ja oman elämän tunteiden säätely ja konkretia varsin hunningolla.
Mielenterveyden ongelmat ihmisillä toki todellisia, mutta samalla kulttuuri sellainen, joka ylläpitää mt-ongelmia vahvistavia negatiivisia ajatusrakennelmia. Esim. mustavalkoinen maailmankuva "joko olet puolellamme (täysin niin kuin me haluamme koskaan mitään kyseenalaistamatta) tai olet meitä vastaan, paha vihaaja" ja fokus toisten teoissa ja ajatuksissa omien sijaan "jos muut ihmiset vain ajattelisivat/tekisivät/suhtautuisivat minuun/maailmaan tavalla X, asiat olisivat hyvin."
Todella mielenkiintoinen näkökulma. Tuntuu tosiaan, että joissain perheessä se pärjääminen, eli suorittaminen vie nekin voimavarat, joita tarvittaisiin lapsen kasvattamiseksi ihmiseksi. Ehkä nämä vanhemmat myös antavat lapsilleen sellaisen esimerkin, että tärkeintä on olla ja näyttää vahvalta, heikot jäävät jalkoihin. Vanhemmat eivät kuitenkaan elä tyhjiössä, suorituspaineet tulevat yhteiskunnasta ja siirtyvät vanhemmilta lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Se ei ole tervettä ja nuoren ihmisen elämä ei ole elää neljän seinän sisällä. Siinä sekoaa ennemmin tai myöhemmin pää. Nämä nuoret ja vanhemmatkin on pakotettava sieltä ulos. Ja yhteiskunnan tehtävä ei ole elättää tuollaisia.
Kunniallisena työttömänä säästän rahaa olemalla mahdollisimman paljon ylihinnoitellussa vuokrakämpässä. En ole haitaksi kenellekään, en häiritse ketään. Lisäksi olen kroonisesti keuhkosairas. Jättäkää minut rauhaan. Kohta onneksi täytän 65 ja pääsen eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Kyllä, kokemuksesta puhun tässä. Kun olin ahkerasti somessa wokettamassa, sain tykkäyksiä muilta wokeilta. Parasta oli, kun ei ajatellut itse, vaan toisti mantroja. Se "ystäviltä" saatu huomio ja hyväksyntä oli todella koukuttavaa.
Wokeus on naisia syrjäyttävä alakulttuuri, jossa keskitytään muiden ongelmiin ja keksimään tapoja, joilla ollaan syrjäytyneitä ja sitten syytetään yhteiskuntaa, vaikka oma fokus elämässä on ihan kadoksissa. Käydään terapiassa ja suhtaudutaan muihin ihmisiin niin kuin heidän täytyisi olla itselle tukihenkilöinä.
Onneksi pääsin irti. Aloin ottaa vastuuta elämästäni, jätin wokepiirit ja somessa tykkäysten kalastelun. Taustalla omaan wokeentumiseeni oli ahdistava lapsuus, koulukiusaaminen jne. Hain turvaa nettiyhteisöstä korvaamaan lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jos olisin ollut mies, olisin komeroitunut peleihin ja pornoon. Samalla tavalla hakenut tukea virtuaalisesta sille, mitä oikeassa elämässä ei saa/ole saanut/osaa vastaanottaa.
Kävikö mielessä, että tuo on ihan normaalia toimintaa, eikä sinänsä liity mitenkään tuohon päässäsi asuvaan woke-mörköön. Tee vaikka testi, ala somettaman ahkerasti siitä kuinka hieno harrastus seinäkiipeily on, niin varmasti muut lajista kiinnostuneet tulevat tykkäilemään.
Harrastuspiirien somemaailma on erilainen. Olen muutamassa harrastussomeryhmässä edelleen, siellä keskusteluja (ei valmiiden toisilta kopioitavien mantrojen toistelua) ja vähän tykkäyksiä. Ei ole samanlainen halilaatikko. Fokus asioissa, ei tykkäyksissä.
Mitä sanot möröksi, oli mulle vuosia aktiivista kokemusmaailmaa. Meni koko ajan synkemmäksi. Koko ajan etsitiiin yhdessä uusia asioita miten oltiin "syrjittyjä" (oikeasti suht hyväosaisia kaikki), fokus täysin "yhteiskunnassa" (muiden ihmisten todellisissa ja kuvitelluissa asenteissa) ja oman elämän tunteiden säätely ja konkretia varsin hunningolla.
Mielenterveyden ongelmat ihmisillä toki todellisia, mutta samalla kulttuuri sellainen, joka ylläpitää mt-ongelmia vahvistavia negatiivisia ajatusrakennelmia. Esim. mustavalkoinen maailmankuva "joko olet puolellamme (täysin niin kuin me haluamme koskaan mitään kyseenalaistamatta) tai olet meitä vastaan, paha vihaaja" ja fokus toisten teoissa ja ajatuksissa omien sijaan "jos muut ihmiset vain ajattelisivat/tekisivät/suhtautuisivat minuun/maailmaan tavalla X, asiat olisivat hyvin."
Itse olin yhdessä vaiheessa ajautumassa äärioikeaan suuntaan, päinvastaiseen mitä woke. Olen nykyään tylsä sosiaalidemokraatti eli toipunut moisesta. Yksi iso ongelma minusta on jatkuva keskustelun sensurointi joka paikassa. Pystyisin auttamaan nuoria miehiä, koska minulla on ihan ainutlaatuinen perspektiivi ja näkemys siihen maailmaan. Mutta edes meidän jotka voisimme vetää nuoria miehiä pois siitä maailmasta ei haluta antaa keskustella missään, naisetkin pystyisivät saamaan meiltä tietoa kuinka lähestyä sitä maailmaa ja ongelmia. Kaikki keskustelut halutaan kuitenkin sensuroida, jota pidän ongelmallisena, se vain johtaa siihen, että ne ihmiset erkaantuvat yhä enemmän muusta yhteiskunnasta omiin kuppikuntiin. Oman normalisoitumisen isoin tekijä oli ihmiset jotka olivat valmiit keskustelemaan vaikeistakin asioista rehellisesti, se puhe ei aina ole kivaa, mutta se voi saada sinut järkiintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella mielenkiintoinen näkökulma. Tuntuu tosiaan, että joissain perheessä se pärjääminen, eli suorittaminen vie nekin voimavarat, joita tarvittaisiin lapsen kasvattamiseksi ihmiseksi. Ehkä nämä vanhemmat myös antavat lapsilleen sellaisen esimerkin, että tärkeintä on olla ja näyttää vahvalta, heikot jäävät jalkoihin. Vanhemmat eivät kuitenkaan elä tyhjiössä, suorituspaineet tulevat yhteiskunnasta ja siirtyvät vanhemmilta lapsiin.
Mun serkku joutui vuodeksi mielisairaalaan tuollaisten vanhempiensa ja sisarensa vuoksi. On ollut eläkkeellä 21 vuotiaasta asti, nyt 47 vuotias, mitä haaskausta:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Ennen ei ollut nettejä, silloin ryypättiin jossain peräkammarissa.
Voin kertoa näin vanhempana miehenä, että nykynuoret on huomattavasti paremmin käyttäytyviä kuin me olimme joskus aikoinaan. He juovat vähemmän alkoholia, tappelevat vähemmän. On totta, että yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että syntyy kuppikuntia ja miehet ja naiset ei oikein kohtaan niinkuin ennenvanhaan, mutta kyllä tästäkin ongelmasta varmasti päästäisiin yli jos vain olisi halua. Tuntuu, että suurin osa ajasta käytetään riitelyyn ja toisten syyttelyyn, kuin että pyrittäisiin ihan aidosti ratkaisemaan näitä ongelmia.
Minusta nuoria miehiä pitäisi kuunnella enemmän, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavaa, älkää heti suuttuko ja ruvetko riitelemään. Jos ei edes halua aidosti kuunnella mitä toinen sanoo, on aika vaikea saada mitään muutostakaan.
M46
Nuoria miehiä ei kannata kuunnella ,koska ne ei osaa muuta kuin ulista. Syytän tästä kasvatusta tai pikemminkin sen puutetta. Niitä ei sosiaalisteta lapsena, ei vaadita koskaan suoriutumaan ja saavat elää kuin pellossa. Kuria ja järjestystä ne tarvitsee ja silloin tällöin potkun persuuksiin.
Sen minä vaan sanon että onpa mukava lukea oikeaa keskustelua. Eikä joka välissä ole persuttelua tai rysšittelyä... Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon erakoitumisen syynä on internetti ja on ihan typerää yrittää esittää muita syitä tähän.
Internet tarjoaa niin paljon viihdykettä ja myös valheellista sosiaalista seuraa, että tuntuu miltei turhalta lähteä ulkomaailmaan tutustumaan ihmisiin oikeasti ja luomaan oikeita suhteita. Netistä löytyy aina hetkessä silmänräpäyksessä uusi "kaveri" toisen tilalle ja ne kaverit tulevat ja menevät nopeasti. Nettipelejä voidaan pelata 8h putkeen ilman mitään ongelmia tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä, mutta heti kun ollaan poissa pelejen läheltä niin on aivan jumalattomat keskittymisvaikeudet.
Sosiaaliset taidot eivät kehity netissä kirjoitellessa ja puhuessa ihmisten kanssa. Ne jäävät puolitiehen. Sen jälkeen ihmiset kuvittelevat olevan autismin kirjoissa, kun ovat koko lapsuuden ja teinivuodet käyttäneet aikansa netissä eivätkä muiden keskuudessa, vaikka ongelma on nimenomaan siinä ettei ole sosiaalisia taitoja koska ei ole ollut sosiaalisissa tilanteissa.
Ja tämä tilanne tulee vain pahenemaan, koska netti antaa ihmisistä täydellisen kuvan ja nuoret menevät nettiin jo pienestä lähtien, masentuvat kun eivät voi olla feikki-täydellisiä ja antavat elämässä periksi.
Tämä on niin totta. Pojat jää kiinni peleihin ja pornoon, tytöt someen. Todelliset kohtaamiset korvautuvat algoritmien buustaamalla virtuaalikannustuksella. Sosiaaliset taidot, minäkuva jne. jäävät kehittymättä kunnolla. Ilmiö on vahvasti sukupuolittunut.
Pelit luotu koukuttamaan, "olen hyvä ja pystyvä, sain pisteitä ja ratkaisin tämänkin ongelman", kun samalla oma konkreettinen elämä luisuu huomion puutteessa alamäkeen. Eikä tarvitse edes pelata, voi samaistua viihdetarinoihin, joissa mies on sankari, ei tarvitse tehdä elämässään mitään vaikeaa saadakseen kokea pystyvyyden tunteen jos ei halua. Tästä tulee nimenomaan miesten komeroituminen.
Some taas antaa tykkäyksiä, sosiaalista hyväksyntää, kunhan osaa sanoa oikeat sanat (woke-kieli) tai ottaa oikeasta kulmasta oikealla tavalla filtteröidyt kuvat. Silti on tyhjä olo, koska ei tule koskaan aidosti nähdyksi, eikä osaa sellaista edes kokea tai vastaanottaa. Samaistuu enemmän kuvaan kuin itseensä.
Tulihan se sieltä.
Oletko koskaan ajatellut, että liioittelet ja näet mörköjä siellä, missä niitä ei oikeasti ole?
Että syyllinen oman elämän alennustilaan katsookin siellä peilissä, eikä missään muualla?
Kyllä, kokemuksesta puhun tässä. Kun olin ahkerasti somessa wokettamassa, sain tykkäyksiä muilta wokeilta. Parasta oli, kun ei ajatellut itse, vaan toisti mantroja. Se "ystäviltä" saatu huomio ja hyväksyntä oli todella koukuttavaa.
Wokeus on naisia syrjäyttävä alakulttuuri, jossa keskitytään muiden ongelmiin ja keksimään tapoja, joilla ollaan syrjäytyneitä ja sitten syytetään yhteiskuntaa, vaikka oma fokus elämässä on ihan kadoksissa. Käydään terapiassa ja suhtaudutaan muihin ihmisiin niin kuin heidän täytyisi olla itselle tukihenkilöinä.
Onneksi pääsin irti. Aloin ottaa vastuuta elämästäni, jätin wokepiirit ja somessa tykkäysten kalastelun. Taustalla omaan wokeentumiseeni oli ahdistava lapsuus, koulukiusaaminen jne. Hain turvaa nettiyhteisöstä korvaamaan lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jos olisin ollut mies, olisin komeroitunut peleihin ja pornoon. Samalla tavalla hakenut tukea virtuaalisesta sille, mitä oikeassa elämässä ei saa/ole saanut/osaa vastaanottaa.
Kävikö mielessä, että tuo on ihan normaalia toimintaa, eikä sinänsä liity mitenkään tuohon päässäsi asuvaan woke-mörköön. Tee vaikka testi, ala somettaman ahkerasti siitä kuinka hieno harrastus seinäkiipeily on, niin varmasti muut lajista kiinnostuneet tulevat tykkäilemään.
Harrastuspiirien somemaailma on erilainen. Olen muutamassa harrastussomeryhmässä edelleen, siellä keskusteluja (ei valmiiden toisilta kopioitavien mantrojen toistelua) ja vähän tykkäyksiä. Ei ole samanlainen halilaatikko. Fokus asioissa, ei tykkäyksissä.
Mitä sanot möröksi, oli mulle vuosia aktiivista kokemusmaailmaa. Meni koko ajan synkemmäksi. Koko ajan etsitiiin yhdessä uusia asioita miten oltiin "syrjittyjä" (oikeasti suht hyväosaisia kaikki), fokus täysin "yhteiskunnassa" (muiden ihmisten todellisissa ja kuvitelluissa asenteissa) ja oman elämän tunteiden säätely ja konkretia varsin hunningolla.
Mielenterveyden ongelmat ihmisillä toki todellisia, mutta samalla kulttuuri sellainen, joka ylläpitää mt-ongelmia vahvistavia negatiivisia ajatusrakennelmia. Esim. mustavalkoinen maailmankuva "joko olet puolellamme (täysin niin kuin me haluamme koskaan mitään kyseenalaistamatta) tai olet meitä vastaan, paha vihaaja" ja fokus toisten teoissa ja ajatuksissa omien sijaan "jos muut ihmiset vain ajattelisivat/tekisivät/suhtautuisivat minuun/maailmaan tavalla X, asiat olisivat hyvin."
Itse olin yhdessä vaiheessa ajautumassa äärioikeaan suuntaan, päinvastaiseen mitä woke. Olen nykyään tylsä sosiaalidemokraatti eli toipunut moisesta. Yksi iso ongelma minusta on jatkuva keskustelun sensurointi joka paikassa. Pystyisin auttamaan nuoria miehiä, koska minulla on ihan ainutlaatuinen perspektiivi ja näkemys siihen maailmaan. Mutta edes meidän jotka voisimme vetää nuoria miehiä pois siitä maailmasta ei haluta antaa keskustella missään, naisetkin pystyisivät saamaan meiltä tietoa kuinka lähestyä sitä maailmaa ja ongelmia. Kaikki keskustelut halutaan kuitenkin sensuroida, jota pidän ongelmallisena, se vain johtaa siihen, että ne ihmiset erkaantuvat yhä enemmän muusta yhteiskunnasta omiin kuppikuntiin. Oman normalisoitumisen isoin tekijä oli ihmiset jotka olivat valmiit keskustelemaan vaikeistakin asioista rehellisesti, se puhe ei aina ole kivaa, mutta se voi saada sinut järkiintymään.
Mene ylilaudalke , siellä saat suoltaa kaltaisillesi mitä paskaa haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Ennen ei ollut nettejä, silloin ryypättiin jossain peräkammarissa.
Voin kertoa näin vanhempana miehenä, että nykynuoret on huomattavasti paremmin käyttäytyviä kuin me olimme joskus aikoinaan. He juovat vähemmän alkoholia, tappelevat vähemmän. On totta, että yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että syntyy kuppikuntia ja miehet ja naiset ei oikein kohtaan niinkuin ennenvanhaan, mutta kyllä tästäkin ongelmasta varmasti päästäisiin yli jos vain olisi halua. Tuntuu, että suurin osa ajasta käytetään riitelyyn ja toisten syyttelyyn, kuin että pyrittäisiin ihan aidosti ratkaisemaan näitä ongelmia.
Minusta nuoria miehiä pitäisi kuunnella enemmän, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavaa, älkää heti suuttuko ja ruvetko riitelemään. Jos ei edes halua aidosti kuunnella mitä toinen sanoo, on aika vaikea saada mitään muutostakaan.
M46
Nuoria miehiä ei kannata kuunnella ,koska ne ei osaa muuta kuin ulista. Syytän tästä kasvatusta tai pikemminkin sen puutetta. Niitä ei sosiaalisteta lapsena, ei vaadita koskaan suoriutumaan ja saavat elää kuin pellossa. Kuria ja järjestystä ne tarvitsee ja silloin tällöin potkun persuuksiin.
Voin kertoa ihan valmennusmaailmasta jossa itsekin olen jonkinverran viettänyt aikaa. Nykynuorisoa ei voi kasvattaa, valmentaa ja ohjata niinkuin minun sukupolvea, se ei vaan toimi heidän kohdallaan. Minäkin joskus ajattelin niinkuin sinä, mutta olen joutunut nöyrtymään, sillä muilla keinoilla saa aikaan parempia lopputuloksia.
Ite olen kai joku puolikomeroitunut kundi sitten.
Elämä aika lailla työn ja kodin välillä. Kerron taustaa nii voitte tehdä päätelmät.
- koko peruskoulu kiusattiin, ala-asteella pojat ja yläasteella liittyi osa luokan tytöistä myöskin.
- vanhemmat tappeli joka vuosi ja aina olivat eroamassa. Aika lailla kaksistaan elettiin veljen kanssa, ei vanhemmat paljoa välittäny
- lukion aikana masennuin pahasti. Ei mitään kontakteja tyttöjen kanssa vaikka heikkoja yrityksiä oli
- aloin hakemaan töitä
- tein sitte suht ison päätöksen ja jäin vanhempien luo asumaan jotta saisin säästettyä mahd. paljon ja ostettua asunnon läheltä työtä
- ei siinä 22-26v tullut tapailtua ketään. Kuka nyt jotain tuon ikäistä kotona asuvaa haluaisi tapailla? Alkoholisoiduin hoitamatta jättämien mielenterveysongelmien takia.
- ostin asunnon ja jätin vanhemmat taakse, joskus harvoin käyn tapaamassa.
- deittisovellukset ja ulkona käymiset - ei mitään matchejä tai muutakaan parin vuoden aikana
- masennuin taas, mutta lohtua löytyi filosofiasta ja esoteerisista kirjoituksista ja nyt ainakin on mieli hallinnassa ja alkoholin käyttö väheni.
Jotenkin ei vaan enää jaksa ja elämä on nyt työn ja kodin välillä. Onneksi on neljä hyvää ystävää joiden kanssa pelata ja keskustella ja käydä välillä kaupungilla.
Oishan se kiva saada tyttöystävä jota halailla ja jonka kanssa nukkua päiväunet ja muuta laiskottelua, mutta ei taida kohta 29v narkkarin näköselle hipin retkulle olla markkinoita, joten minkäs teet. Eipä sitä ketään voi pakottaa suhteeseen.
Voin kertoa näin vanhempana miehenä, että nykynuoret on huomattavasti paremmin käyttäytyviä kuin me olimme joskus aikoinaan. He juovat vähemmän alkoholia, tappelevat vähemmän. On totta, että yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että syntyy kuppikuntia ja miehet ja naiset ei oikein kohtaan niinkuin ennenvanhaan, mutta kyllä tästäkin ongelmasta varmasti päästäisiin yli jos vain olisi halua. Tuntuu, että suurin osa ajasta käytetään riitelyyn ja toisten syyttelyyn, kuin että pyrittäisiin ihan aidosti ratkaisemaan näitä ongelmia.
Minusta nuoria miehiä pitäisi kuunnella enemmän, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavaa, älkää heti suuttuko ja ruvetko riitelemään. Jos ei edes halua aidosti kuunnella mitä toinen sanoo, on aika vaikea saada mitään muutostakaan.
M46