Mitä tehdä, kun muistisairas vanhus vastustaa kotihoidon palveluita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on väärä luulo kotihoidosta, että se olisi hyvä ja paras ratkaisu. Oikeasti on tasan kellonajat jolloin joku tunkee iäkkään kotiin tekemään eri asioita. Heiltä ei kysytä häiritseekö jokin tai mitä haluavat. Ja ei siellä loputtomasti ravata vuosia, osa joutuu laitokseen. Se on valtion ja kuntien säätelemää, osa asioista ei toimi välttämättä. Kannattaa miettiä minkätasoista elämistä haluaa läheiselle tai muille, ja missä. Mitä tekee itse, tilaako kerran kahdessa viikossa siivouksen, kuka tekee ruuat vai hakeeko kaupasta, onko myöhemmin palvelutalo vai kodinomainen paikka jne. Joskus diagnoosikin on väärä iäkkäällä, jos ei ole kunnolla tutkittu elimistön tilaa, jos onkin joku verisuonijuttu tai vitamiinin puute.

No mikäs se ratkaisu sitten on, jos ei yksin pärjää?

Onko aina sen jälkeen pärjättävä jos ei enää koskaan tule selviämään kotona ilman apua? Onko silloin pakko olla elämänhalua jäljellä jos toivomus on kuitenkin se että ei apua halua?

Kauhea holhousinto ikäihmisestä. Jollei halua hoitoa, niin ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Annosjakelu voisi olla hyvä vaihtoehto. Ne voisi vanhus hakea itse apteekista tai jos ei ole haettu apteekki soittaa läheiselle.

Kotihoidosta ei taida olla apua pyykin pesuun. Se ei julkiselle kotihoidolle nykyisin kuulu. Toki voivat laittaa pyykkikoneen päälle kun käyvät mutta käyntiin pitää liityä aina myös hoitotoimenpiteitä joiden vuoksi paikalle on mentävä.

Täällä/meillä eivät kuulemma saa laittaa pesukonetta päälle / pestä pyykkiä, vaikka olisi oma kone. Syytä en tiedä (lie jotain sattunut???).

Vierailija kirjoitti:

Sillä ajattelin kysyä täältä, jos jollain olisi ollut sama tilanne. Muistikeskuksesta tai kunnalta en saanut tähän selkeätä vastausta. Voiko oikeasti olla niin että vaikka olisin äidin edunvalvoja, hän voi kieltäytyä hoidosta enkä voi asialle mitään? Geriatrikin sanoi vaan jotain siihen tyyliin, että kun muistisairaus etenee tarpeeksi pitkälle niin äiti saattaa unohtaa vastustavansa hoitoa. Huoh.

Noin se menee, edunvalvoja hoitaa vain talousasioita, jos on jo määrättynä niin pitäisi tietää mitä siihen kuuluu ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy vähäksi aikaa omaishoitajaksi ja sitten toteat ettet pärjää, tarvitsee hoitopaikan.

Tällä tavalla et saa ikinä hoitopaikkaa vanhukselle. Olet omaan tai vanhuksen hautaan saakka hoitajana.

Suostuisiko kuvapuhelinpalveluun? Siinä hoitaja ottaa etäyhteyden tablettiin. Toimii yllättävän monella vielä tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Pakottaa ei voi mutta suostutella ja yleensä kun dementia etenee ei enää muista vastustella kotihoitajia. Tai sattuu jotakin ja sairaalasta kotiutuessa aloitetaan kotihoito. Toisaalta jos palvelutarpeen arvioiti on käynyt ja todennut että ei muuta kuin lääkerobotti niin liekö vielä kotihoitoakaan saisi

Onko paljon lääkkeitä? Jos on niin auttaisko annosjakelupussit lääkkeiden muistamisessa. näkee aina päivä ja kellonajan milloin pitää ottaa ja pystyy seuraamaan onko jo tänään ottanut. Jos siis osaa kalenterin ja kellon edelleen. Kalenteriin aina ruksi mikä päivä.[/quote

Anoppi oli vastaavassa tilanteessa. Heitti pussit roskiin] siivosi kaikkea muutakin roskikseen tai vessanpönttöön.

Kotihoito tuli antamaan joka päivä lääkkeet. Kun 5 kertaa/vrk ei enää riittänyt, niin hoivakotiin pääsi.

Sopeutui ihan hyvin.

Vanhuksellakin on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vasta sitten kun selvästi ei enää hallitse rahankäyttöään, hänelle kannattaa hakea edunvalvoja maistraatin kautta. Itse omaisena siihen ei kannata ryhtyä, kun siinä joutuu jokaisen kuitin ja laskukopion tarkkaan laittamaan talteen. Tämä siksi, että viimeistään perunkirjoitustilantressa tulevat ne kysymykset, että mihin ne pankkitileillä olleet rahat on käytetty, ei kai se edunvalvojana toiminut omainen ole käyttänyt niitä itselleen.

Vanhus ei ole pakotettu ottamaan vastaan kodin ulkopuolelta tulevia palveluita. Siinä vaiheessa kun huomataan että vanhus ei enää syö ja juo riittävästi ja hänet löydetään kotoaan omissa eritteissään, hän lähtee kodin ulkopuoliseen hoivapaikkaan. Tässäkin vaiheessa monet vielä sitkeästi taistelevat pois muuttoa vastaan.

Kun lääkärin mukaan on liian myöhäistä hakea edunvalvontavaltuutusta, hän varmaan kirjoittaa maistraatille - ei kuin digi-mikälievirastolle -  lausunnon, että tarvitsee edunvalvontaa. Voit ehdottaa itseäsi edunvalvojaksi. Kannattaa tehdä se hakemus nyt, sillä käsittely voi kestää, kestää ja kestää. Ei missään tapauksessa kannata ottaa yleistä edunvalvojaa, jos joku omainen voi sen hoitaa. Ei siinä mitään sen suurempaa "tiukempaa valvontaa" ole kuin kerran vuodessa vuositili.  Kannattaa laittaa kaikki mahdolliset laskut suoramaksuiksi ja laskulla, niin näkyvät tiliotteelta. Ei siinä monta tuntia vuodessa mene, kun sen ilmoituslomakkeen täyttää tiliotteitten perusteella.

Dementoituvien kohdalla on tosiaan suuri ongelma sairaudentunnottomuus, ja kun siihen lisätään vielä harhat ja epäluuloisuus, menee todella vaikeaksi. Jos joku omainen tai ihan kuka tahansa voisi käydä joka päivä antamassa lääkkeet, se ongelma olisi ratkaistu ilman varsinaista kotipalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksellakin on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vasta sitten kun selvästi ei enää hallitse rahankäyttöään, hänelle kannattaa hakea edunvalvoja maistraatin kautta. Itse omaisena siihen ei kannata ryhtyä, kun siinä joutuu jokaisen kuitin ja laskukopion tarkkaan laittamaan talteen. Tämä siksi, että viimeistään perunkirjoitustilantressa tulevat ne kysymykset, että mihin ne pankkitileillä olleet rahat on käytetty, ei kai se edunvalvojana toiminut omainen ole käyttänyt niitä itselleen.

Vanhus ei ole pakotettu ottamaan vastaan kodin ulkopuolelta tulevia palveluita. Siinä vaiheessa kun huomataan että vanhus ei enää syö ja juo riittävästi ja hänet löydetään kotoaan omissa eritteissään, hän lähtee kodin ulkopuoliseen hoivapaikkaan. Tässäkin vaiheessa monet vielä sitkeästi taistelevat pois muuttoa vastaan.

Perunkirjoituksessa lyödään muiden perillisten eteen ne mapit, joissa on tiliotteet ja vuositilit. Siitä saavat ottaa selvää, mihin rahat on  käytetty. Käteistä kannattaa käyttää mahdollisimman vähän, kaikki maksut suoraan tililtä.

Voin vakuuttaa, että ei perunkirjoituksessa ole yhtään sen parempi tilanne, jos vainaalla ei ole ollut edunvalvojaa ja tililtä näkyy tuhansien, jopa kymmenien tuhansien käteisnostoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ajattelin kysyä täältä, jos jollain olisi ollut sama tilanne. Muistikeskuksesta tai kunnalta en saanut tähän selkeätä vastausta. Voiko oikeasti olla niin että vaikka olisin äidin edunvalvoja, hän voi kieltäytyä hoidosta enkä voi asialle mitään? Geriatrikin sanoi vaan jotain siihen tyyliin, että kun muistisairaus etenee tarpeeksi pitkälle niin äiti saattaa unohtaa vastustavansa hoitoa. Huoh.

Noin se menee, edunvalvoja hoitaa vain talousasioita, jos on jo määrättynä niin pitäisi tietää mitä siihen kuuluu ja mitä ei.

On olemassa myös laajennettu eli henkilöön kohdistuva edunvalvonta, joka sisältää muutakin kuin raha-asiat. Silloin on paras olla edunvalvojana lähiomainen, koska siinä vaiheessa raha-asioita on vähän, mutta voi mm. päättää hoitopaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Mitenkähän lääkäri on tullut siihen tulokseen, että on liian myöhäistä tehdä edunvalvontaa? Eikös se tehdä sitten vaikka ns. viran puolesta (yleinen edunvalvonta) ?

Samaa kohtaa mietin ja ajattelin koko aloitus on valhetta. Missään vaiheessa ihminen sairaana ei ole liian vanha. Kun lääkäri kirjoittaa lausunnon jolla haetaan henkilö edunvalvontaan.Sitä ennen jo läkäri terveysasemalla on lähettänyt lähetteen neurologille sairaalan plk. Joka tutkimusten perustella antaa lausunnon muistisairaus,lääkitys ymm .

Mun isoäidin kohdalla toi meni sillä lailla, että hän tötöillessään niiden lääkkeiden kanssa joutui yöksi sairaalaan seurantaan hengenvaarallisen tilan takia, joten sitten kaupunkin vaan päätti sen kotihoidon, ei siinä mummolta enää pahemmin mitään kyselty. Vaihtoehdoksi tarjosivat Laakson sairaalan osastohoitoa. Tajusi mummokin vihdoin mistä oli kyse. Koita saada äitisi tajuamaan, että jos hän ei suostu kotihoitoon, vaihtoehto on tosiaan laitoshoito useamman ihmisen huoneessa. Alzheimerpotilaat eivät saa omaa huonetta noissa hoitokodeissa, koska heitä pitää pystyä valvomaan koko ajan.

Itsemääräömisoikeus Suomessa toimii hyvin usein henkilön omaa etua vastaan. Sama koskee niin dementoituneita vanhuksia kuin myös mielenterveyspotilaita. Siihen vedotaan aina, vaikka siitä olisi henkilölle itselleen todellista haittaa. Tällä hetkellä et varmaan voi tehdä muuta kuin odottaa, että jotain vakavampaa sattuu. Virallisen edunvalvonnan hakeminen ei ole sekään mikään nopea prosessi, siihenkin tarvitaan lääkärinlausunnot ja DVV: n käsittelyajat pitkät. Niin paljon helpompaa olisi, jos jokaisella olisi ajoissa tehty edunvalvontavaltuutus. Pitäisi muuten olla pakollinen kaikille täysi-ikäisille.

Olimme äitini kanssa samassa tilanteessa, ensimmäisenä katkaisimme sähköt keittiöstä, kun lämmitti valmisruokia uunissa muovikääreissä. Hoivakotipaikkoja on aivan liian vähän tarpeeseen nähden, niiden olosuhteet ja toimintavat tai niiden puute ovatkin sitten ihan toinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksellakin on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Vasta sitten kun selvästi ei enää hallitse rahankäyttöään, hänelle kannattaa hakea edunvalvoja maistraatin kautta. Itse omaisena siihen ei kannata ryhtyä, kun siinä joutuu jokaisen kuitin ja laskukopion tarkkaan laittamaan talteen. Tämä siksi, että viimeistään perunkirjoitustilantressa tulevat ne kysymykset, että mihin ne pankkitileillä olleet rahat on käytetty, ei kai se edunvalvojana toiminut omainen ole käyttänyt niitä itselleen.

Vanhus ei ole pakotettu ottamaan vastaan kodin ulkopuolelta tulevia palveluita. Siinä vaiheessa kun huomataan että vanhus ei enää syö ja juo riittävästi ja hänet löydetään kotoaan omissa eritteissään, hän lähtee kodin ulkopuoliseen hoivapaikkaan. Tässäkin vaiheessa monet vielä sitkeästi taistelevat pois muuttoa vastaan.

Toimin lähiomaiseni edunvalvojana ja olen sitä mieltä, että nimenomaan kannattaa ryhtyä itse edunvalvojaksi, koska tällöin voi myös vaikuttaa päätöksiin ja pitää huolta siitä, että asiat tulee hoidettua hyvin. Kerran vuodessa pitää tehdä vuositili DVV:lle (entiselle maistraatille), mutta sen tekemiseen menee normaalitapauksessa muutama tunti.

Päämiehellä voi olla myös omassa käytössä oleva tili, jonne edunvalvoja siirtää käyttörahaa. Jos tavalliset ruoka- ja vaateostokset tehdään tältä tililtä (ja niiden summa ei ole mitenkään älytön), ei näistä ostoksista tarvitse säilyttää kuitteja eikä esittää DVV:lle sen kummempaa kirjanpitoa kuin "annettu käyttövaroja X euroa / kk".

Kannattaa tehdä se edunvalvonta-valtuutus jo vaikka 20v! Silloin tämä valtuuttaja itse valitsee kenet siihen ottaa, mutta voimaan valtuutus tulee vasta, kun lääkäri kirjoittaa todistuksen, että edunvalvoja tarvitaan ja käräjäoikeus asian vahvistaa. Silloin tulee oikeus myös päättää hoitoasioista. Virallinen edunvalvoja on eri asia enkä välttämättä suosittele.

Puolisot valtuuttavat kai toisensa ja lähellä asuva lapsi on hyvä vaihtoehto. Sinkkujen pitäisi valita hyvä ystävä?

Eikö ovivahdin voisi asentaa ilman suostumusta? Asentaja käy vain kerran.. Voit myös lahjoittaa "rannekellon" jossa on paikannin ja puhemahdollisuus. Äidin pitäisi suostua pitämään sitä. Se voi päätyä v-pyttyyn tai ulkosalle, roskiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Mitenkähän lääkäri on tullut siihen tulokseen, että on liian myöhäistä tehdä edunvalvontaa? Eikös se tehdä sitten vaikka ns. viran puolesta (yleinen edunvalvonta) ?

EdunvalvontaVALTUUTUS on liian myöhäistä tehdä, koska äiti ei enää ymmärrä mitä se tarkoittaa. Edunvalvontaa voi toki hakea mutta se on tiukemmin valvottua ja minuahan ei välttämättä valittaisi. Jos äidin asioita hoitaisikin yleinen edunvalvoja, en tiedä... mentäisiinkö vain ojasta allikkoon? Joku ylityöllistetty virkamies, siltä pitäisi anoa rahaa, jos tarvittaisiin äidille jotain ylimääräistä. Ja kun raha-asioiden hoito ei ainakaan vielä ole se ongelma vaan tämä äidin kieltäytyminen kaikesta kunnan tarjoamasta hoidosta.

Kyllä omainen aika varmasti valitaan edunvalvojaksi, ainakin meidän hoitokodissa vain niillä, joilla ei ole omaisia edunvalvoja on yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota dosetin täyttämistä olen ihmetellyt. Jos muisti on huono ei siitä pysty enää lääkkeitä oikein ottamaan.

Ei dosetti vaan lääkeautomaatti. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Mikä on lääkeautomaatti? Miten dementoitunut osaa sen kanssa pärjätä?

Lääkeautomaatti antaa lääkkeet ja jos niitä ei ota ajallaan, niin tulee hälytys, ja kotihoidosta soitetaan perään.

Soitto ei todellakaan aina riitä jos automaatti ilmoittaa esim. virheestä annostelussa jolloin pussirulla on esim. päässyt loppumaan (jos täyttö viivästynyt/unohtunut), pussi on rutussa tai jumissa radalla/telojen välissä tai lääkepussi on jäänyt ottamatta jolloin pussi jääkin koneen sisälle ja ne on käytävä antamassa asiakkaalle manuaalisesti, ts. avattava kone että saa pussin ja lääkkeet annettua. Onneksi ainakin Evondoksella on tukipalvelu johon epäselvässä hälytyksessä voi soittaa ja auttavat selvittämään mistä hälytys johtuu ja pitääkö paikalle mennä välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota dosetin täyttämistä olen ihmetellyt. Jos muisti on huono ei siitä pysty enää lääkkeitä oikein ottamaan.

Ei dosetti vaan lääkeautomaatti. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Mikä on lääkeautomaatti? Miten dementoitunut osaa sen kanssa pärjätä?

Lääkeautomaatti antaa lääkkeet ja jos niitä ei ota ajallaan, niin tulee hälytys, ja kotihoidosta soitetaan perään.

Soitto ei todellakaan aina riitä jos automaatti ilmoittaa esim. virheestä annostelussa jolloin pussirulla on esim. päässyt loppumaan (jos täyttö viivästynyt/unohtunut), pussi on rutussa tai jumissa radalla/telojen välissä tai lääkepussi on jäänyt ottamatta jolloin pussi jääkin koneen sisälle ja ne on käytävä antamassa asiakkaalle manuaalisesti, ts. avattava kone että saa pussin ja lääkkeet annettua. Onneksi ainakin Evondoksella on tukipalvelu johon epäselvässä hälytyksessä voi soittaa ja auttavat selvittämään mistä hälytys johtuu ja pitääkö paikalle mennä välittömästi.

Lisään vielä että ei lääkeannosautomaattikaan pomminvarma ole, eihän laite sitä tiedä ottaako asiakas ne lääkkeet oikeasti siitä pussista sen jälkeen kun on ottanut pussin ulos koneesta.

Hankala tilanne kun vanhus ei halua tunkeilijoita kotiinsa. Jotka käy katsomassa llääkkeet ja de on mojdo. Erikseen siivoajat. Ruuat. Jne. Rahastus max