Mitä tehdä, kun muistisairas vanhus vastustaa kotihoidon palveluita?
Äidilläni on keskivaikea Alzheimerin tauti. Lääkitystä kokeiltiin mutta siitä ei ole ollut apua eikä annostusta saada kohdalleen vaan hän syö joko liikaa tai unohtaa ottaa. Lääkeautomaattia vastustaa, koska silloin hoitaja kävisi hänen luonaan kerran viikossa täyttämässä sen ja äiti ei halua ketään suvun ulkopuolista kotiinsa. Miten ihmeessä tällaisen muistisairaan kanssa pärjää jatkossa, kun tauti etenee? Lääkärin mukaan on jo liian myöhäistä tehdä edunvalvontavaltuutus mutta jos haen hänen edunvalvojakseen, pystynkö silloin hommaamaan hänelle kotihoidon palveluja, vaikka hän itse niitä vastustaa? Jos oikein olen ymmärtänyt, niin tässä kunnassa ei pääse jonottamaan kunnan hoivapaikkaa, jollei kotihoitajien käyntejä ole ensin kokeiltu.
Kommentit (101)
Jos ei ole holhouksessa niin ihmisen elää elämänsä niin kuin haluaa. Miksi haluat vangita äitisi - synnyttäjäsi? Ei vangitseminen ole hänen parhaakseen, sinun parhaaksesi voi kyllä olla kun voit ulkoistaa oman huolesi. Sinun huoltasi tärkeämpi on kuitenkin äitisi vapaus.
Sillä ajattelin kysyä täältä, jos jollain olisi ollut sama tilanne. Muistikeskuksesta tai kunnalta en saanut tähän selkeätä vastausta. Voiko oikeasti olla niin että vaikka olisin äidin edunvalvoja, hän voi kieltäytyä hoidosta enkä voi asialle mitään? Geriatrikin sanoi vaan jotain siihen tyyliin, että kun muistisairaus etenee tarpeeksi pitkälle niin äiti saattaa unohtaa vastustavansa hoitoa. Huoh.
Saakeli, kun ne on aina jotain 5-10h/vk, nollasopimuksia tai provikkapalkkaisia hommia, joissa tulet vaan kusetetuksi ja jäät miinukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota dosetin täyttämistä olen ihmetellyt. Jos muisti on huono ei siitä pysty enää lääkkeitä oikein ottamaan.
Ei dosetti vaan lääkeautomaatti. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Mikä on lääkeautomaatti? Miten dementoitunut osaa sen kanssa pärjätä?
Lääkeautomaatti antaa lääkkeet ja jos niitä ei ota ajallaan, niin tulee hälytys, ja kotihoidosta soitetaan perään.
Mahtaakohan kaikissa kunnissa olla? En ole koskaan kuullutkaan. Katsoin netistä. Alkuun olisi tuttu osannut, mutta ei missään tapauksessa olisi enää mitään nappia osannut painaa ja joku hälytysääni olisi vounut saada hänet vaan luulemaan sitä joksikin muuksi.
Onhan tuo dosettiin verrattuna mainio. Niin kauan kuin on tippa älliä.
Teet äidistäsi huoli-ilmoituksen kuntaan.
"Lääkeautomaattia vastustaa, koska silloin hoitaja kävisi hänen luonaan kerran viikossa täyttämässä sen ja äiti ei halua ketään suvun ulkopuolista kotiinsa. Miten ihmeessä tällaisen muistisairaan kanssa pärjää jatkossa, kun tauti etenee?"
Kunta hankkii äidillesi paikan hoitokotiin, jossa on 24/7 henkilökuntaa paikalla. ÄLÄ missään nimessä ryhdy hoitamaan äitiäsi, äitisi kotia ja äitisi asioita. Silloin kunta vetäytyy vastuusta ja hoitokotipaikkaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole holhouksessa niin ihmisen elää elämänsä niin kuin haluaa. Miksi haluat vangita äitisi - synnyttäjäsi? Ei vangitseminen ole hänen parhaakseen, sinun parhaaksesi voi kyllä olla kun voit ulkoistaa oman huolesi. Sinun huoltasi tärkeämpi on kuitenkin äitisi vapaus.
Et sitten koskaan ole ollut huolissasi läheisestäsi: lapsista, vanhemmista, muista sukulaisista?
Kuulostaa kyllä narsistilta tai trollilta (mitä ei pitäisi ruokkia).
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole holhouksessa niin ihmisen elää elämänsä niin kuin haluaa. Miksi haluat vangita äitisi - synnyttäjäsi? Ei vangitseminen ole hänen parhaakseen, sinun parhaaksesi voi kyllä olla kun voit ulkoistaa oman huolesi. Sinun huoltasi tärkeämpi on kuitenkin äitisi vapaus.
Kaikkein tärkeintä ei ole minun huoleni lievittäminen vaan että äitille ei sattuisi jotain todella ikävää. Tähän mennessä on ollut tuuria ja äiti on yöaikaan kaupungilla törmännyt hyviin ihmisiin, jotka ovat soittaneet häkeen mutta muistisairaalta olisi helppo varastaa laukku, pakottaa automaatille tyhjentämään tili ja kumauttaa nyrkillä "kiitokseksi"...
Annosjakelu voisi olla hyvä vaihtoehto. Ne voisi vanhus hakea itse apteekista tai jos ei ole haettu apteekki soittaa läheiselle.
Kotihoidosta ei taida olla apua pyykin pesuun. Se ei julkiselle kotihoidolle nykyisin kuulu. Toki voivat laittaa pyykkikoneen päälle kun käyvät mutta käyntiin pitää liityä aina myös hoitotoimenpiteitä joiden vuoksi paikalle on mentävä.
Pakottaa ei voi mutta suostutella ja yleensä kun dementia etenee ei enää muista vastustella kotihoitajia. Tai sattuu jotakin ja sairaalasta kotiutuessa aloitetaan kotihoito. Toisaalta jos palvelutarpeen arvioiti on käynyt ja todennut että ei muuta kuin lääkerobotti niin liekö vielä kotihoitoakaan saisi
Onko paljon lääkkeitä? Jos on niin auttaisko annosjakelupussit lääkkeiden muistamisessa. näkee aina päivä ja kellonajan milloin pitää ottaa ja pystyy seuraamaan onko jo tänään ottanut. Jos siis osaa kalenterin ja kellon edelleen. Kalenteriin aina ruksi mikä päivä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Mitenkähän lääkäri on tullut siihen tulokseen, että on liian myöhäistä tehdä edunvalvontaa? Eikös se tehdä sitten vaikka ns. viran puolesta (yleinen edunvalvonta) ?
Oli puhe edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä, ei edunvalvontaan hakemisesta.
https://dvv.fi/edunvalvontavaltuutus-eli-tuen-tarpeen-ennakointi
Edunvalvontavaltuutuksen voi kuka tahansa tehdä tulevaisuuden varalle siinä vaiheessa, kun järki vielä pelaa. Lääkäri sitten vahvistaa edunvalvonnan tehden lausunnon DVV:lle. Kun on jo noin muistisairas kuten ap:n äiti, ei hän enää sitä voi tehdä. Omaisten tulee tässä tilanteessa hakea DVV:ltä edunvalvontaa läheiselleen, sieltä tulee sitten lääkärille pyyntö arvioida edunvalvonnan tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Mitenkähän lääkäri on tullut siihen tulokseen, että on liian myöhäistä tehdä edunvalvontaa? Eikös se tehdä sitten vaikka ns. viran puolesta (yleinen edunvalvonta) ?
EdunvalvontaVALTUUTUS on liian myöhäistä tehdä, koska äiti ei enää ymmärrä mitä se tarkoittaa. Edunvalvontaa voi toki hakea mutta se on tiukemmin valvottua ja minuahan ei välttämättä valittaisi. Jos äidin asioita hoitaisikin yleinen edunvalvoja, en tiedä... mentäisiinkö vain ojasta allikkoon? Joku ylityöllistetty virkamies, siltä pitäisi anoa rahaa, jos tarvittaisiin äidille jotain ylimääräistä. Ja kun raha-asioiden hoito ei ainakaan vielä ole se ongelma vaan tämä äidin kieltäytyminen kaikesta kunnan tarjoamasta hoidosta.
Siis ilman muuta haet edunvalvojaksi! kyllä omainen on käytännössä aina se ensisijainen valinta, ellei nyt muiden omaisten taholta ole suurempaa vastustusta tiedossa.
Ensinnä tietenkin tarvitset jonkun lääkärin havainnoimaan äitiäsi ja kirjoittamaan todistuksen tai arvion äitisi sairauden laadusta.
Sitten vain yhteyttä maistraattiin.
Onneksi tämä tilanne ei ole sentään edessä meillä kaikilla.
Omat vanhemmat ovat kuolleet jo aikoja sitten. En aio ryhtyä hoitamaan vanhuksia - mukaan lukien puolison vanhempia. Vanhuksilla on eläke, jolla he voivat ostaa kotiapua ja palveluja kotiinsa. Ja jos vanhus ei pärjää kunnallisen tai yksityisen kotiavun ja kotipalvelujen turvin kotonaan, niin sitten hänen pitää muuttaa senioritaloon, palvelutaloon tai hoitokotiin asumaan!
Vanhustenhoito EI ole aikuisten lasten tehtävä. Kunta, tuleva hyvinvointialue ja yhteiskunta yrittää toki sälyttää raskaan ja sitovan vanhustenhoidon aikuisten lasten - ensisijaisesti tyttärien - miniöitten ja lähisuvun vastuulle. Monisairaita, muistisairaita, karkailevia, vihaisia ja väkivaltaisia vanhuksia pitäisi hoitaa 24/7 kotona - valittamatta, väsymättä ja uupumatta. Ja tietysti ilmaiseksi - ilman korvauksia, palkkaa ja rahaa. EI onnistu! Meillä on omat lapset, oma perhe, oma koti ja työ hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Ap, halaukset. Meillä melkein jokaisella tämä tilanne on edessä. Koeta kestää <3
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Äidille on tehty kunnan puolesta palvelutarpeen arviointi. Olin itsekin paikalla silloin. Sen mukaan he suosittelevat tässä vaiheessa lääkeautomaattia ja ovivahtia, koska äiti välillä on sekaisin vuorokaudenajasta ja saattaa lähteä yöllä "kauppaan". Äiti ei halunnut kumpaakaan ja siihen se tyssäsi. He eivät voi tehdä mitään, jos äiti vastustaa. 🤷
Otan osaa. Itsemääräämisoikeudesta on tehty kätevä laillinen konsti jättää muistisairaat ja muut omaa tilaansa ymmärtämättömät heitteille. Tehkää huoli-ilmoituksia kunnes ottavat tosissaan. Siinä yksi keino painostaa. Järkyttävää katsottavaa, kun omainen on pihalla kuin se kuuluisa lumiukko ja arvioijat napsauttavat koneet kiinni, toivottavat hyvää jatkoa ja palataan asiaan sitten, kun avun tarvitsija on tervehtynyt, palannut maan pinnalle ja ymmärtää pyytää itse apua.
Tuo on kauhea tilanne, mutta ihmisellä on (liian) pitkään itsemääräämisoikeus. Onnellinen se vanhus, jolla on kuitenkin omainen, joka välittää.
Meidän A-potilas vastusti kanssa kaikkea, mutta kun ne meidän dosettiin laittamat lääkkeetkin unohtuivat ottamatta, saatiin sitten kodinhoitaja käymään aluksi kerran päivässä.
Suihkuun hän ei suostunut, vaan uskoi aina juuri käyneensä. Kotihoitajat ovat kuitenkin hyvin taitavia saamaan vanhuksen suihkuun. Itseltä ei onnistunut.
Jos äitisi vielä pystyy käymään ulkona ja kaupassa, niin luulen ,että menee vielä aikaa, ennen kuin mihinkään vahvoihin auttamistoimenpiteisiin ryhdytään yhteiskunnan puolesta.
Lopulta meidänkin äiti hyväksyi esim. siivoojan käynnin ja kotihoitajatkin, vaikka haukkui aina, että mikähän akka se taas kävi hänen luonaan.
Jossain vaiheessa voi tulla kuvaan se, että ei suostu juomaan eikä syömään. Kaameaa oli helteellä yrittää saada juomaan edes lasillista mehua. Kun itse muistaa mukamas juuri syöneensä ja juoneensa. Kodinhoitaja senkin osasi hoitaa ammattimaisesti.
Tsemppiä sinulle, ja kiitos kun välität.
En usko, että nuo pussitetut lääkkeet olisivat äidille se ratkaisu. Hänellä kun on sairauden myötä tullut "himo" lääkkeisiin eli hän uskoo, että syömällä niitä reilun määrän saa paremmat vaikutukset. Hän varmaan aukaisisi useamman päivän pussit kerralla. 😏 Vielä hän ei tosiaan saisikaan kuntonsa puolesta kotihoidon käyntejä, lähinnä kyselinkin ennalta, kun sairaus tuntuu etenevän nopeaa tahtia.
Pistä vaan digi- ja viestintävirastoon paperit siitä, että tarvitsee edunvalvojan. Sen saaminen kestää todella kauan, menee oikeuden kautta ja aika helposti omainen pääsee edunvalvojaksi. Sinällään edunvalvoja valvoo kyllä lähinnä taloudellisia asioita. Siitä on hyötyä etenkin, jos hänelle on kaupattu kaikenlaista puhelimitse tai hän käy nostelemassa tilinsä tyhjäksi ja pahimmillaan kantelee niitä rahojaan mukanaan. Muistisairas joutuu itse allekirjoittamaan myös sen edunvalvonnan suostumispaperin oikeuden jälkeen tai sitten joutuu sen oikeudessa kiistämään. Hakemisvaiheessa hän joutuu täyttämään oman kappaleensa ja hän voi itse ilmoittaa siinäkin, kenet hän haluaa edunvalvojaksaan. Kotihoito täytti tuon kappaleen häneltä mielipidettä eri kohtaan kysyen. Edunvalvojalle ei niin hirveitä vaatimuksia ole, pitää olla täysi-ikäinen ja täysivaltainen ja ehkä piti olla lupa rikosrekisterin tarkastamiseen. Tarkempia tietoja löytynee digi- ja viestintäviraston nettisivuilta. Kerran vuoteen pitää tehdä raportti talousasioita ja isompiin talousjuttuihin joutuu hakemaan luvan.
En muista, miten tuon kotihoidon kanssa oikein meni, hommattiin se ja väsytettiin hänet kirjoittamaan joku paperi, että kokeillaan... Tarkoitus oli, että käyvät syöttämässä ne muistilääkkeet. Muistisairas kuitenkin kieltäytyi syömästä niitä, kun sai sivuoireita, joita yli yksi kymmenestä saa. Pakoili myös kotihoitoa, mikä muuten on yksi indikaattori siitä, että voi hyvinkin olla hoivapaikan tarpeessa. Sitten kun onnistui katoilemaankin, pääsi väliaikaiseen hoitoon odottamaan vakituista hoivapaikkaa.
Kotihoidossa on hankalaa, kun siellä vaihtuu henkilöt ja käyntiajatkin vaihtelevat. Tuollainen "vain muistilääkitty" on se viimeinen, jonka luona käynnillä ei ole tarkkaa milloin käy, kun jossain vaiheessa päivää ehtisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on väärä luulo kotihoidosta, että se olisi hyvä ja paras ratkaisu. Oikeasti on tasan kellonajat jolloin joku tunkee iäkkään kotiin tekemään eri asioita. Heiltä ei kysytä häiritseekö jokin tai mitä haluavat. Ja ei siellä loputtomasti ravata vuosia, osa joutuu laitokseen. Se on valtion ja kuntien säätelemää, osa asioista ei toimi välttämättä. Kannattaa miettiä minkätasoista elämistä haluaa läheiselle tai muille, ja missä. Mitä tekee itse, tilaako kerran kahdessa viikossa siivouksen, kuka tekee ruuat vai hakeeko kaupasta, onko myöhemmin palvelutalo vai kodinomainen paikka jne. Joskus diagnoosikin on väärä iäkkäällä, jos ei ole kunnolla tutkittu elimistön tilaa, jos onkin joku verisuonijuttu tai vitamiinin puute.
No mikäs se ratkaisu sitten on, jos ei yksin pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Äidille on tehty kunnan puolesta palvelutarpeen arviointi. Olin itsekin paikalla silloin. Sen mukaan he suosittelevat tässä vaiheessa lääkeautomaattia ja ovivahtia, koska äiti välillä on sekaisin vuorokaudenajasta ja saattaa lähteä yöllä "kauppaan". Äiti ei halunnut kumpaakaan ja siihen se tyssäsi. He eivät voi tehdä mitään, jos äiti vastustaa. 🤷
Poliisi joutuu säännöllisesti etsimään tuollaisia sekavia vanhuksia jotka lähtevät vaeltelemaan ties minne. Tähän se jatkuva vääristä paikoista säästäminen on johtanut.
Kuinkahan paljon kuolemaan johtavia onnettomuuksia, tapaturmia ym sattuukaan näille ei voida mitään, kun itse vastustaa-tapauksille. Naapurin muistisairas isä lähti harhailemaan. Jäi junan alle.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että nuo pussitetut lääkkeet olisivat äidille se ratkaisu. Hänellä kun on sairauden myötä tullut "himo" lääkkeisiin eli hän uskoo, että syömällä niitä reilun määrän saa paremmat vaikutukset. Hän varmaan aukaisisi useamman päivän pussit kerralla. 😏 Vielä hän ei tosiaan saisikaan kuntonsa puolesta kotihoidon käyntejä, lähinnä kyselinkin ennalta, kun sairaus tuntuu etenevän nopeaa tahtia.
Jakeluautomaattejahan noihin annosjakelu pusdukoihin saa ihan yhtä lailla kuin dosetteihin.
Etukäteen ratkaisuja voi tietysti miettiä mutta etukäteen niitä ratkaisuja on hankala tehdä. Tilanne arvioidaan sen hetkisen tilanteen mukaan. Jotenkin vaikuttaisi tekstin perusteella myös siltä että edunvalvonta hakemustakaan ei vielä laiteta vireille.
Ihmisillä on väärä luulo kotihoidosta, että se olisi hyvä ja paras ratkaisu. Oikeasti on tasan kellonajat jolloin joku tunkee iäkkään kotiin tekemään eri asioita. Heiltä ei kysytä häiritseekö jokin tai mitä haluavat. Ja ei siellä loputtomasti ravata vuosia, osa joutuu laitokseen. Se on valtion ja kuntien säätelemää, osa asioista ei toimi välttämättä. Kannattaa miettiä minkätasoista elämistä haluaa läheiselle tai muille, ja missä. Mitä tekee itse, tilaako kerran kahdessa viikossa siivouksen, kuka tekee ruuat vai hakeeko kaupasta, onko myöhemmin palvelutalo vai kodinomainen paikka jne. Joskus diagnoosikin on väärä iäkkäällä, jos ei ole kunnolla tutkittu elimistön tilaa, jos onkin joku verisuonijuttu tai vitamiinin puute.