Mitä tehdä, kun muistisairas vanhus vastustaa kotihoidon palveluita?

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäidin kohdalla toi meni sillä lailla, että hän tötöillessään niiden lääkkeiden kanssa joutui yöksi sairaalaan seurantaan hengenvaarallisen tilan takia, joten sitten kaupunkin vaan päätti sen kotihoidon, ei siinä mummolta enää pahemmin mitään kyselty. Vaihtoehdoksi tarjosivat Laakson sairaalan osastohoitoa. Tajusi mummokin vihdoin mistä oli kyse. Koita saada äitisi tajuamaan, että jos hän ei suostu kotihoitoon, vaihtoehto on tosiaan laitoshoito useamman ihmisen huoneessa. Alzheimerpotilaat eivät saa omaa huonetta noissa hoitokodeissa, koska heitä pitää pystyä valvomaan koko ajan.

Kyllä useimmissa hoivakodeissa saa oman huoneen vaikka olisi kuinka sekaisin.

T.hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäidin kohdalla toi meni sillä lailla, että hän tötöillessään niiden lääkkeiden kanssa joutui yöksi sairaalaan seurantaan hengenvaarallisen tilan takia, joten sitten kaupunkin vaan päätti sen kotihoidon, ei siinä mummolta enää pahemmin mitään kyselty. Vaihtoehdoksi tarjosivat Laakson sairaalan osastohoitoa. Tajusi mummokin vihdoin mistä oli kyse. Koita saada äitisi tajuamaan, että jos hän ei suostu kotihoitoon, vaihtoehto on tosiaan laitoshoito useamman ihmisen huoneessa. Alzheimerpotilaat eivät saa omaa huonetta noissa hoitokodeissa, koska heitä pitää pystyä valvomaan koko ajan.

Kyllä useimmissa hoivakodeissa saa oman huoneen vaikka olisi kuinka sekaisin.

T.hoitsu

Ei saa Helsingin kaupungin kodeissa, sanoivat ihan suoraan näin. Ehkä jos olisiollut mahdolisuudet johonkin yksityiseen, niin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaaraksi muille tai itselleen niin on haettava holhouspäätös. Sossusta voi aloittaa niin neuvovat. Sähköt poikki keittiölaitteista ainakin ensiksi. 

Mikä ihmeen holhouspäätös? Elätkö jotain 60-lukua?

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy vähäksi aikaa omaishoitajaksi ja sitten toteat ettet pärjää, tarvitsee hoitopaikan.

Huono neuvo! Ensin käydään kaikki mahdolliset keinot läpi omaishoitajillekin, ennen kuin hoitopaikkapäätöksen saa. Sitä paitsi AP:N äiti kuulostaa kunnoltaan siltä, että Helsingissä ei olisi mitään saumaa saada myönteistä päätöstä vielä. Ehkä siinä vaiheessa jos jatkuvasti lähtisi hortoilemaan ulos vähissä vaatteissa niin pääsis arviointi- ja kuntoutusjaksolle. Meininki on nykyään niin, että jos sinulla on pulssi ja jalat kantaa joten kuten, niin luokitellaan kotona pärjääväksi.

Meillä tullu sitä ongelmaa, ettei mummi enää muista koska hän on käynyt suihkussa, eikä suostu siihen että joku tulis auttamaan siinä, aina ku kysyy, niin hän väittää että eilen kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteet, vaikkei näin oliskaan, monta kertaa ehdottanu kun käyn siellä, että jos menisit pesulle niin tuun auttaan että selkä tulee pestyä, mutta ei, hän on kuulema eilen käyny suihkus

Vierailija kirjoitti:

Meillä tullu sitä ongelmaa, ettei mummi enää muista koska hän on käynyt suihkussa, eikä suostu siihen että joku tulis auttamaan siinä, aina ku kysyy, niin hän väittää että eilen kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteet, vaikkei näin oliskaan, monta kertaa ehdottanu kun käyn siellä, että jos menisit pesulle niin tuun auttaan että selkä tulee pestyä, mutta ei, hän on kuulema eilen käyny suihkus

Meillä on toiminut se, että on vakkarisaunapäivä, jolloin käyn itse äitini kanssa saunassa. Joskus otan vielä oman tyttäreni mukaan ja pidetään kiva naisten saunailta.

Tämä:

https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeu…

Tutkimuksiin ja hoitoihin ei voi pakottaa. Aika kamalaahan se on, että esim. muistisairaan diagnoosia ei voida tehdä, kun muistisairas kieltäytyy kokeista. 

Laittakaa ihmeessä paperiasiat kuntoon hyvissä ajoin ennen eläkeikää, silloin kun olette vielä terveitä. 

Vierailija kirjoitti:

Annosjakelu voisi olla hyvä vaihtoehto. Ne voisi vanhus hakea itse apteekista tai jos ei ole haettu apteekki soittaa läheiselle.

Kotihoidosta ei taida olla apua pyykin pesuun. Se ei julkiselle kotihoidolle nykyisin kuulu. Toki voivat laittaa pyykkikoneen päälle kun käyvät mutta käyntiin pitää liityä aina myös hoitotoimenpiteitä joiden vuoksi paikalle on mentävä.

Ei toimi tämäkään, sillä potilas voi ottaa yhtenä päivänä kaikki lääkkeet tai vaihtoehtoisesti luulla ottaneensa lääkkeet, vaikkei ole tehnyt sitä viikkoihin. Jossain vaiheessa on vain pakko alkaa luottaa hoitolaitoksiin, sillä yksin et voi vanhuksen antaa olla kotona eikä kotihoito voi olla paikalla 24/7. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä:

https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeu…

Tutkimuksiin ja hoitoihin ei voi pakottaa. Aika kamalaahan se on, että esim. muistisairaan diagnoosia ei voida tehdä, kun muistisairas kieltäytyy kokeista. 

Laittakaa ihmeessä paperiasiat kuntoon hyvissä ajoin ennen eläkeikää, silloin kun olette vielä terveitä. 

Höpö höpö, tottakai voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon jos ei ymmärrä omaa tilaansa ja on sen vuoksi vaaraksi itselleen tai muille. 

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy vähäksi aikaa omaishoitajaksi ja sitten toteat ettet pärjää, tarvitsee hoitopaikan.

Mutta onko omaisella aikaa ja voimia siihen? Hänellä voi olla olla alaikäiset lapset ja työpaikka. Omaishoidossa on se riski, että kun joku päivä haluaisi lopettaa hoitotehtävän, vanhukselle ei löydy kotikunnasta hoitopaikkaa...Tunnen henkilön, joka pakotettiin huonokuntoisen vanhuksen omaishoitajaksi, vaikka hänellä oli itsellään iän puolesta huonompi terveys. Ei hyvä.

Pakkohan sinne on apua saada, muuten on heitteillejättöä. Ei kannata lupaa odottaa tai pyytää, muistisairas ei ole ajantasalla eikä tiedä omaa parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Äidille on tehty kunnan puolesta palvelutarpeen arviointi. Olin itsekin paikalla silloin. Sen mukaan he suosittelevat tässä vaiheessa lääkeautomaattia ja ovivahtia, koska äiti välillä on sekaisin vuorokaudenajasta ja saattaa lähteä yöllä "kauppaan". Äiti ei halunnut kumpaakaan ja siihen se tyssäsi. He eivät voi tehdä mitään, jos äiti vastustaa. 🤷

Toisin sanoen yhteiskunta jättää kylmäverisellä tavalla ei-järjissään olevan henkilön heitteille. Onkohan tämä tietoinen tapa päästä nopeammin eroon hoitoa tarvitsivasta, kuluja aiheuttavista vanhuksista tai päihteidenkäyttäjistä tai muista ihmisistä, jotka ovat hoidon tarpeessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Mitenkähän lääkäri on tullut siihen tulokseen, että on liian myöhäistä tehdä edunvalvontaa? Eikös se tehdä sitten vaikka ns. viran puolesta (yleinen edunvalvonta) ?

EdunvalvontaVALTUUTUS on liian myöhäistä tehdä, koska äiti ei enää ymmärrä mitä se tarkoittaa. Edunvalvontaa voi toki hakea mutta se on tiukemmin valvottua ja minuahan ei välttämättä valittaisi. Jos äidin asioita hoitaisikin yleinen edunvalvoja, en tiedä... mentäisiinkö vain ojasta allikkoon? Joku ylityöllistetty virkamies, siltä pitäisi anoa rahaa, jos tarvittaisiin äidille jotain ylimääräistä. Ja kun raha-asioiden hoito ei ainakaan vielä ole se ongelma vaan tämä äidin kieltäytyminen kaikesta kunnan tarjoamasta hoidosta.

Eli SINÄ haluat päättää äitisi raha-asioista.  Kyllä virkaholhooja on ihan pätevä tehtävissään vaikka olisi miten ylityöllistetty. Joko haet edunvalvontaa tai et , siinä se. Eikä niitä rahoja tarvitse anoa , riittä kun toimitat kuitit ostoista ja palveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä:

https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeu…

Tutkimuksiin ja hoitoihin ei voi pakottaa. Aika kamalaahan se on, että esim. muistisairaan diagnoosia ei voida tehdä, kun muistisairas kieltäytyy kokeista. 

Laittakaa ihmeessä paperiasiat kuntoon hyvissä ajoin ennen eläkeikää, silloin kun olette vielä terveitä. 

Höpö höpö, tottakai voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon jos ei ymmärrä omaa tilaansa ja on sen vuoksi vaaraksi itselleen tai muille. 

Ei kannata vähätellä tuota pykälää. Eikä niitä hoitopaikkoja joka nurkassa ole. Tässä maassa on lukuisia muistisairaita puolisonsa luona, vaikka hoitava puoliso olisi toinen jalka haudassa. Jos toinen on edes jotenkin tolpillaan ja pystyy sanomaan ei tai pyörittämään päätä, niin se on ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä:

https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeu…

Tutkimuksiin ja hoitoihin ei voi pakottaa. Aika kamalaahan se on, että esim. muistisairaan diagnoosia ei voida tehdä, kun muistisairas kieltäytyy kokeista. 

Laittakaa ihmeessä paperiasiat kuntoon hyvissä ajoin ennen eläkeikää, silloin kun olette vielä terveitä. 

Höpö höpö, tottakai voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon jos ei ymmärrä omaa tilaansa ja on sen vuoksi vaaraksi itselleen tai muille. 

Ei kannata vähätellä tuota pykälää. Eikä niitä hoitopaikkoja joka nurkassa ole. Tässä maassa on lukuisia muistisairaita puolisonsa luona, vaikka hoitava puoliso olisi toinen jalka haudassa. Jos toinen on edes jotenkin tolpillaan ja pystyy sanomaan ei tai pyörittämään päätä, niin se on ei. 

Puolison luona asuminen on vapaaehtoista, ettei silloin muistisairas ole vaaraksi itselleen jos on puoliso siinä läsnä, jotta pitäisi itse järjestää ensin asuminen muulla tavoin että sosiaalitoimi olisi velvoitettu puuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lääkärin mukaan on liian myöhäistä hakea edunvalvontavaltuutusta, hän varmaan kirjoittaa maistraatille - ei kuin digi-mikälievirastolle -  lausunnon, että tarvitsee edunvalvontaa. Voit ehdottaa itseäsi edunvalvojaksi. Kannattaa tehdä se hakemus nyt, sillä käsittely voi kestää, kestää ja kestää. Ei missään tapauksessa kannata ottaa yleistä edunvalvojaa, jos joku omainen voi sen hoitaa. Ei siinä mitään sen suurempaa "tiukempaa valvontaa" ole kuin kerran vuodessa vuositili.  Kannattaa laittaa kaikki mahdolliset laskut suoramaksuiksi ja laskulla, niin näkyvät tiliotteelta. Ei siinä monta tuntia vuodessa mene, kun sen ilmoituslomakkeen täyttää tiliotteitten perusteella.

Dementoituvien kohdalla on tosiaan suuri ongelma sairaudentunnottomuus, ja kun siihen lisätään vielä harhat ja epäluuloisuus, menee todella vaikeaksi. Jos joku omainen tai ihan kuka tahansa voisi käydä joka päivä antamassa lääkkeet, se ongelma olisi ratkaistu ilman varsinaista kotipalvelua.

Ei kirjoita, jos ei sillä käyntikerralla ole huomannut pyytää sitä edunvalvontaan tarvittavaa todistusta samalla. Joutuu käyttämään sitä muistisairasta uudelleen lääkärissä. Siinä voi olla homma saada sairaudentunnotonta vietyä. Suosittelen auton takapenkkiä, lapsilukkoja oviin ja kahta aikuista henkilöä viemään. Käsikynkässä taluttamista ja toinen estämään paikalta häipymistä, kun toinen hoitaa ilmottautumisen käynnille.

Me tehtiin isäni kanssa edunvalvontavaltuutus jossa isäni valtuutti minut päättämään myös hänen hoidoistaan. Kokemuksesta tiedettiin kuinka vaikeaa oli saada isän Alzheimerin tautia sairastavat vanhemmat ensin tutkimuksiin ja sen jälkeen vastaanottamaan kotihoitoa. Ollaan isän kanssa puhuttu asiasta ja hän sanoi että tehdään sellaiset paperit että jos hän ei itse enää omaa parastaan ymmärrä, sen nojalla voin vaatia hänelle hoitoa vaikka vastustaisi kuinka.

Ap:n tapausta tämä ei ratkaise mutta edunvalvontaa hakemalla edunvalvoja saa oikeuden päättää hoidosta. Toki potilaan tahtoa kuullaan mutta edunvalvonta on selvä merkki siitä että ihminen ei ymmärrä omaa parastaan.

Mun äitini tarvitsi apua siivouksessa ja pyykinpesussa. Ulkopuolinen apu ei kelvannut. Ei halunnut vieraita ihmisiä kotiinsa häärimään. Tehtiin äitini ja  siskoni kanssa ratkaisu, että äiti palkkaa viikkosiivoojan mun kotiini ja mä käyn kerran viikossa siivoamassa äitini kodin. Eli kun perjantaisin aamulla siivooja tulee meille, mä lähden äidilleni siivoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on väärä luulo kotihoidosta, että se olisi hyvä ja paras ratkaisu. Oikeasti on tasan kellonajat jolloin joku tunkee iäkkään kotiin tekemään eri asioita. Heiltä ei kysytä häiritseekö jokin tai mitä haluavat. Ja ei siellä loputtomasti ravata vuosia, osa joutuu laitokseen. Se on valtion ja kuntien säätelemää, osa asioista ei toimi välttämättä. Kannattaa miettiä minkätasoista elämistä haluaa läheiselle tai muille, ja missä. Mitä tekee itse, tilaako kerran kahdessa viikossa siivouksen, kuka tekee ruuat vai hakeeko kaupasta, onko myöhemmin palvelutalo vai kodinomainen paikka jne. Joskus diagnoosikin on väärä iäkkäällä, jos ei ole kunnolla tutkittu elimistön tilaa, jos onkin joku verisuonijuttu tai vitamiinin puute.

Jokin taho voi toki viedä ruokaa vanhukselle kotiin. Mutta valvooko joku, että hän syö ja mieluiten vielä joka päivä? Sukulaistätini sai kyllä hyvää ruokaa kotiin, mutta ateriat löytyivät seuraavalla kerralla koskemattomina jääkaapista. Hän ei enää pärjännyt yksin.  Eräs toinen tuttu vanhus osasi tilata ruokaa kunnan kauppapalvelusta.  Autoin kirjoittamaan listoja paperille henkilön toiveiden mukaan.  Myös toinen tuttava auttoi välillä. Jossain vaiheessa jääkaappi oli pullollaan pilaantunutta tuoretavaraa. Halusin viedä he pois. Tiesin, että hänen lapsuudenkodissaan oli pelätty bakteereja. Vetosin siihen ja sain lopulta luvan hävittää vaaralliset elintarvikkeet. Hän ei halunnut hoitokotiin ja sanoin myös välillä siivoojan irti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole holhouksessa niin ihmisen elää elämänsä niin kuin haluaa. Miksi haluat vangita äitisi  - synnyttäjäsi? Ei vangitseminen ole hänen parhaakseen, sinun parhaaksesi voi kyllä olla kun voit ulkoistaa oman huolesi. Sinun huoltasi tärkeämpi on kuitenkin äitisi vapaus.

Tässä ei ole kyse vankina pitämisestä vaan siitä, että tällainen henkilö ei selviä yksin. Se on kuin jättäisi kaksivuotiaan lapsen yksin koko päiväksi monen kuukauden ajan. Kotona on monenlaisia vaaroja kuten sähkölaitteet, lääkkeet, jopa vitamiinipurkin sisältö. Veitset, kuuma kattila, ikkuna ja ulko-ovi. Lapselle (Tässä tapauksessa vanhukselle) voi tapahtua mitä tahansa. Jos hän asuu kerrostalossa, muiden asukkaiden henki, terveys ja omaisuus (se velkainen asunto) ovat vaarassa. Ymmärtämätön henkilö voi sytyttää tulipalon, jättää veden valumaan tai pitää tolkutonta meteliä, kun naapurissa joku tekee etätyötä tai yrittää nukkua yövuoron jälkeen. Tai lukea ylioppilaskokeisiin.