Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22210)
Vierailija kirjoitti:
Ikimuistoinen päivä luvassa ja osin jo menossa. Menen tänään vihille. Käytiin puolison kanssa jo kuvattavana, parin tunnin päästä maistraatti. Juotiin juuri välikahvit hotellihuoneen pikakahvijauheesta, ja puoliso läikytti kahvia solmiolle. Katsotaan, miltä näyttää kun kuivuu, on onneksi varasolmio mukana :D
Onnea ihan hirmuisesti, että taivaaseen ja takaisin.
Ikimuistoista vihkihetkeä. Muistaahan sen muutenkin, mutta ottaako joku kuvia?
N64, maistraattimorsian 8,5v takaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja:
Oli abikevät, isot siskot neuvoi ulkoilemaan pänttäyksen ohessa, olin niin otettu. Pääsisin vihdoin heidän 'tasolleen', kunhan kirjoituksista selviäisin. Pelotti kuitenkin ihan mahdottomasti. Eväät oli tärkeät. Aineen kirjoitin: Miesten työt ja naisten työt - aiheesta, toista en muista. Enkun arvosanan tiukka ope soitti kotiin, sen muistan. Lyhyt saksa oli viimeinen osio, likkakaverin kanssa sovittiin treffit kahvilaan, terkut Johannalle. Hän lähti aiemmin, enkä minäkään jaksanut enää puurtaa, läpi pääsin silti.
Maalaistalossa on kevät kiireistä aikaa. Peltoa kivetessä toukokuulla muistan sen jatkuvan käen kukunnan. En pitkään aikaan tykännyt kuulla, nykyään kyllä.
Lakkiaiset oli ikimuistoiset. Olin keskipiste. Kansakoulun opettajakin laittoi kukat koululle ja tuli kahville. Olin niin aikuinen, 19v. Serkku valmistui merkonomiksi samana päivänä.
Tätä muistelin tänään. Joka vappu etsin lakin
Taisit kirjoittaa keväällä 1980 :) Mä kirjoitin myös toisen aineeni aiheesta Miesten työt ja naisten työt. Toisen kirjoitin aiheesta Nykynuorten rautaratsut. 70-luvun lopulla kaveriporukassa monella kundilla oli ajopelinään joku jenkkirauta ja niillä sitten brassailivat pitkin Helsinkiä. Ei surettanut bensan hinta eikä ilmastonmuutos. Mulle on jäänyt yo-kirjoituksista meieen just äikän ainekirjoitukset. Meidän äikän maikka oli silloin kirjoituspaikan ovella vahdissa ja kun menin sisälle, sanoi mulle, ettei anna mulle ikinä anteeksi, jos en kirjoita laudaturia. Myöhemmin hän kysyui multa, että kumman aineen haluan hänen lähettävän Ylioppilastutkintolautakunnalle. Kummassakaan ei ollut yhtäkään kielioppivirhettä eikä muutakaan virhettä ja maikan mielestä kumpikin on laudatur. Sanoin, että hän saa päättää. En koskaan kysynyt, kumman hän sinne lähetti, mutta laudatur tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ikimuistoinen päivä luvassa ja osin jo menossa. Menen tänään vihille. Käytiin puolison kanssa jo kuvattavana, parin tunnin päästä maistraatti. Juotiin juuri välikahvit hotellihuoneen pikakahvijauheesta, ja puoliso läikytti kahvia solmiolle. Katsotaan, miltä näyttää kun kuivuu, on onneksi varasolmio mukana :D
Onneksi olkoon!!!!!
N64: Monenlaisia muutoksia on kyllä tapahtunut meidän ikäluokan työuran aikana. Mä olen saanut seurata kuvantamisen muutosta filmeiltä ja paperilähetteiltä digitaaliseen muotoon. Ollut HUS:issa mukana muutosprosessin kaikissa vaiheissa. Itseasiassa ihan kasarin alkuvuosina olin yhden talven Meilahden sairaalan röntgenissä röntgenkuvien kehittäjänä. Oli aika raskas talvi, kun aamulla töihin lähtiessä oli pimeää, koko päivän - kahvi- ja lounastaukoa lukuunottamatta - pimeähuoneessa ja kun töistä lähti kotiin, oli taas pimeää. Päivänvalosta sai nauttia vain viikonloppuisin.
Vuosituhannen vaihdekin oli aika jännittävä. Oltiin silloisen työkaverin kanssa varapäivystäjinä eli kotona, mutta kännykällä tavoitettavissa. Viime vuosituhannen viimeisenä työpäivänä mietittiin, onko kaikki nyt varmasti testattu ja muistettu. Ja silti, kun keskiyöllä raketit alkoi paukkua tuolla lammen rannalla, odotti kännykän soivan ja tulevan ilmoitus, että tietojärjestelmät on kaatuneet. Soittoa ei kuitenkaan tullut. Onneksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja:
Oli abikevät, isot siskot neuvoi ulkoilemaan pänttäyksen ohessa, olin niin otettu. Pääsisin vihdoin heidän 'tasolleen', kunhan kirjoituksista selviäisin. Pelotti kuitenkin ihan mahdottomasti. Eväät oli tärkeät. Aineen kirjoitin: Miesten työt ja naisten työt - aiheesta, toista en muista. Enkun arvosanan tiukka ope soitti kotiin, sen muistan. Lyhyt saksa oli viimeinen osio, likkakaverin kanssa sovittiin treffit kahvilaan, terkut Johannalle. Hän lähti aiemmin, enkä minäkään jaksanut enää puurtaa, läpi pääsin silti.
Maalaistalossa on kevät kiireistä aikaa. Peltoa kivetessä toukokuulla muistan sen jatkuvan käen kukunnan. En pitkään aikaan tykännyt kuulla, nykyään kyllä.
Lakkiaiset oli ikimuistoiset. Olin keskipiste. Kansakoulun opettajakin laittoi kukat koululle ja tuli kahville. Olin niin aikuinen, 19v. Serkku valmistui merkonomiksi samana päivänä.
Tätä muis
Kyllä vaan:) 45v sitten. Isosisko vietti viime vuonna riemulakkiaisia. Olivat saaneet hyvin porukkaa kasaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 10747: "Kyllä vaan:) 45v sitten. Isosisko vietti viime vuonna riemulakkiaisia. Olivat saaneet hyvin porukkaa kasaan..."
Kauhistus, miten kauan siitä jo on! Ensi keväänä tulee 40 vuotta siitä, kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Mihin kaikki vuodet ovat oikein vierähtäneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla jumppaa Sofian kanssa.
Tekaisin maailman helpoimman tonnikalapiirakan, munakastyylisen. Ulkonäkö on vähän vaisu, mutta maistuu kyllä hyvältä.
Sukan neulomista. Saimme ensimmäiset pääsiäiskortit - kauniita ja piristäviä. Ystävän kanssa juteltiin puhelimessa pitkä tovi.
Kiva huomata, että joku muukin pitää päiväkirjaa, tai ainakin on joskus pitänyt.
Karhukin on jo herännyt talviuniltaan, liikkunut lähistöllä.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieli tosi maassa, kaikilla on joku ja minulla ei ketään. Todella väsynyt tähän elämään.
Ei kaikilla ole ketään. Kunpa yksinäiset jotenkin saisi yhteen, yksinäisiä on paljon, kaikissa ikäluokissa. Muut vaan on jotenkin enemmän esillä. Moni yksinäinen luulee olevansa ainoa.
Kävin aikoinaan SPR:n ystäväkursseja, silloin selvisi yksinäisyyden kirjo. Eri ikäiset, jopa liitoissa olevat saattoivat kärsiä kipeästä yksinäisyydestä. Pienten lasten äidit, lesket, nuoret, ketkä vaan... millä heitä voisi auttaa? Oli kysymys jo -90 luvulla ja yhä edelleen...
Se ei ole sama, että jostain ystävänpalvelusta tulee ventovieras ihminen sinun kanssasi juttelee tai tekemään jotain yhdessä. Ihminen haluaa oman perheen, omat sukulaiset, jotain johon kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipausta, ehkä kaipaan jotain mitä ei ollutkaan. Miten niin vähän aikaa jonkun kanssa voi tuntua niin mahtavalta. Ja vielä ihmisen kanssa , joka on hyvin epätodennäköinen koko juttuun. Ja tuohon hetkeen se jäi.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sama, että jostain ystävänpalvelusta tulee ventovieras ihminen sinun kanssasi juttelee tai tekemään jotain yhdessä. Ihminen haluaa oman perheen, omat sukulaiset, jotain johon kuulua.
En toki tätä tarkoittanutkaan, peilasin vain sitä, miten erilaisia yksinäisyyksiä kursseilla paljastui. Ja myös se, miten erilaisia 'yhteisöjä' kaveriporukoilla voi olla, viettää jouluja tai muita pyhiä, lomia yhdessä. Ydinperhe tai suku ei ole ainoa tapa kokea yhtenäisyyttä. Voi olla monenlaisia porukoita, kun vain ne oikeat löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sama, että jostain ystävänpalvelusta tulee ventovieras ihminen sinun kanssasi juttelee tai tekemään jotain yhdessä. Ihminen haluaa oman perheen, omat sukulaiset, jotain johon kuulua.
Sinä voit vielä rakastua, ihastua johonkin pappaan. Nyt verkot vesille, Tinderiin tms ja yritystä. Turha valittaa, jos ei tee jotakin itse! Ei kenellekään tulla kotiin prinssiä tai aarretta tuomaan. Aktiivisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Mieli tosi maassa, kaikilla on joku ja minulla ei ketään. Todella väsynyt tähän elämään.
Oletko lähtenyt etsimään? Silmät auki kirjastossa, lenkillä, kaupassa, seurakunnassa. Mene juttelemaan, hakeudu toisten luo. Voit löytää vaikka mitä. Kotona möllöttely ei auta vaan aktiivisuus. Eivät toiset tiedä, että kaipaat seuraa, jollet kerro sitä.
No niin. Mä jatkan itseni kiusaamista. Eiliset labrat olivat tulleet jo Kantaan, mutta en saa takaisinsoittopalvelua soittamaan enkä pääse kirjautumaan tähän uuteen digihässäkkään tänäänkään. Onneks mulla ei ole kiire. Pitäisi pyytää kilpparilabrat Husin verkkoon, kun ne oli poistettu listasta jota pyysin. Terkkarin tyyppi oli kirjannut pyytäessäni että olen vajaatoimintainen, mutta tipautti sen labrat pois. 25 vuotta oon paininut kilpparini kanssa, kerran vuodessa kontrolli. Tuntuu härnäämiseltä. Muuten verikokeet on ne samat kuin ennenkin.
Hetken jo mietin, et jättäiskö koko labrat väliin tältä vuodelta. Katotaan, milloin sieltä soitettais. Huomasin vain eilen kun jouduin odottamaan Thyroxinin ottoa iltapäivään, että ainetta tarvitaan, olin jo ihan dingdong.
Joku muisteli yo-kirjoituksiaan. Mä muistelen sen verran että kun aloitin lukion, sain ekasta aineesta vitosen. Ope kehui kyllä sisältöä, mutta mä olin kirjoittanut ns. mainostekstiä enkä pitänyt kieliopistakaan huolta. Kireä täti, tiedettiin tarkaksi.
Aloin oppia ja sama täti arvosteli mun aineet, joita piti kirjoittaa kaksi kpl. Pelotti. Kunnes täti soitti ja sanoi että tämä toinen on kyllä selvä tapaus mutta toista hän vielä pohtii. Mä sanoin et älä nyt enää pohdi vaan rätkäise vaikka a, että sama se. Täti olikin hauska ja sanoi että kyllä nämä kummatkin ällänä lähtee. L tuli myös takaisin. Oli se pläjäys! Bravo Ritva (en muista sukunimeä enää! Menin lankaan 😁.
Vierailija kirjoitti:
Mieli tosi maassa, kaikilla on joku ja minulla ei ketään. Todella väsynyt tähän elämään.
Koita jaksaa.Hae apua.Olen joskus ollut samanlaisesta tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ikimuistoinen päivä luvassa ja osin jo menossa. Menen tänään vihille. Käytiin puolison kanssa jo kuvattavana, parin tunnin päästä maistraatti. Juotiin juuri välikahvit hotellihuoneen pikakahvijauheesta, ja puoliso läikytti kahvia solmiolle. Katsotaan, miltä näyttää kun kuivuu, on onneksi varasolmio mukana :D
Hei. Kerrohan miten vihkiminen sujui. Pidättekö juhlia vai oletteko kahdestaan?
N64
Mä muistelin kirjoittamieni aineiden otsikoita. Toinen oli: "Tunteet" Olinkin ovela ja kuvailin tunteita taiteiden kautta, en omiani :).
Ootpa ahkera. Toivottavasti lääke auttaa. Itsellä usein aamulla särkee päätä, kun olen vähentänyt kahvin juontia. Aamukahvi auttaa. Kai se kofeiini on niin vahvaa...
N64