Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22250)
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Ehkäpä se ikäjuttu oli kirjoittajan oma kokemus...
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaisipa uni minut lempeään syleilyynsä, niin häviäisi tää levoton olo edes hetkeksi.
Minulla oli viime kevät hyvin levotonta aikaa. Piti kokoajan tehdä jotain. Toisaalta oli melko pirteä olo. Tämä kevät on taas ollut yhtä vaihtelua. Mieliala vaihtelee ja olo on monesti täysin väsähtänyt tai kyllästynyt. Kevät ei ole mitään helppoa aikaa minulle oikeastaan pitkään aikaan ollut. Ehkä huhtikuu on pahin ja päivät tuntuvat matelevan ja odotan vaan kesää joka näyttää olevan niin kaukana vielä, vaikkei oikeasti olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Jos mietin itseäni niin en ole koskaan oikeasti rakastunut. Jotain ihastumista ollut. Itse olin 20-vuotiaana vielä melko hukassa itseni kanssa. En olisi ollut valmis seurustelemaan. Hyvä, kun olen vieläkään ja en tiedä pääsenkö ikinä siihen pisteeseen. Näin kaikki asiat vaihtelevat. Uskon, että moni löytää puolisonsa myös nuorena. Tiedän minäkin muutamia. Hyvä on tuo sinun lauseesi, että rakkauteen on tartuttava rohkeasti. Niinhän se on ja se tarttukoon joka uskaltaa.
Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi olla "valmis" johonkin. 14-vuotiaana aloin seurustella ensimmäisen kerran. Ei tullut mieleenkään analysoida itseäni. Samoin puolisoni seurusteli jo rippikouluikäisenä. Seurustelu oli kyllä kilttiä siihen aikaan, pussailtiin ja hyväiltiin, muuta ei tehty. Vasta 19-vuotiaana kihloissa ollessa harrastettiin seksiä. Nykyään on kyllä sellaisia ongelmia, joita ei ennen edes osattu miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rippikoulu "antoi naimaluvan" ennen vanhaan. Näin mummoni kertoi.
Tulin niin iloiseksi pojan ilosta, kun hän tuli koulusta ja kertoi saaneensa kympin matematiikan kokeesta. Kiitettäviä saa kyllä yleensä aina muistakin kokeista, mutta häntä itseään lämmittää aina täysi kymppi. Ihan kelpo suorituksia adhd-pojalta, joka ei millään tykkäisi tehdä läksyjä tai lukea. Onneksi oppii aika vaivattomasti kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rippikoulu "antoi naimaluvan" ennen vanhaan. Näin mummoni kertoi.
Sai mennä kirkossa naimisiin, kun oli rippikoulu käyty. Muuten ei :) Sitä se naimalupa tarkoitti.
Usein myös sai alkaa käydä tansseissa, kun oli ripille päässyt. Tietynlainen aikuistumisriitti.
Vierailija kirjoitti:
Tulin niin iloiseksi pojan ilosta, kun hän tuli koulusta ja kertoi saaneensa kympin matematiikan kokeesta. Kiitettäviä saa kyllä yleensä aina muistakin kokeista, mutta häntä itseään lämmittää aina täysi kymppi. Ihan kelpo suorituksia adhd-pojalta, joka ei millään tykkäisi tehdä läksyjä tai lukea. Onneksi oppii aika vaivattomasti kuitenkin.
Ihana viesti. Ja hauska, että pojastakin täysi kymppi on ilahduttavampi kuin 'vain' kiitettävä. Mikä sekin on loistava arvosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...
mitä kohtaa tässä et m u k a ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...
mitä kohtaa tässä et m u k a ymmärtänyt?
Rakkaus ei ole järjellä ymmärrettävä asia, ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...
mitä kohtaa tässä et m u k a ymmärtänyt?
Suutuitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...
mitä kohtaa tässä et m u k a ymmärtänyt?
Suutuitko?
Enemmänkin kommenttia ihmettelin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievästi ärsyyntynyt olo. Odotellaan sitä lumikaaosta tänne pk-seudulle illalla. Mulle tulee yleensä raskas olo ennen sateita, niin nytkin. Sitten lisäksi eilinen puhelinsoitto. Jätin eräälle yksityislääkärille soittopyynnön maanantaina ja oli puhe, että hän soittaa keskiviikkona. No - kello oli jo melkein 16 eikä puhelua tullut. Tiedustelin ajanvarauksesta, onko soittopyyntö mennyt perille. Kertoi, että tällä lääkärillä on potilaita kll 17 asti.
Lääkäri soitti melkein heti tämän jälkeen, siis 16.10. Puhuin asiani. Kevensin vähän puhelua huumorilla, olen sen tyyppinen. No hänhän otti nokkiinsa, nuori mieslääkäri. Kysyin, loukkaantuiko hän. En siis puhunut tietenkään mitään törkeyksiä. Hän sanoi että pidettäisiin puhelu asiallisena.
Ja että kun hän soittaa tässä omalla ajallaan ja yrittää auttaa. Sanoin että ajanvaraus kertoi sulla olevan klo 17 asti potilaita, en siis odottanut puhelua sitä ennen. Tuiskahti että kai hän nyt paremmin tietää kuin ajanvaraaja! Sanoi vielä, että hänhän voi nyt laskuttaa ylimääräisestä ajasta. Täällä on niin, että Mehiläisessä voi palata asiaan 60 vrk:n sisällä käynnistä. Sanoin, että laskuta pois. No ei hän nyt kuitenkaan ... siis halusi vain uhkailla :) että menepäs vanha muija kyykkyyn. Aika merkillistä käytöstä. En aio enää käydä hänen luonaan, eka kerta tämäkin oli. En ole tottunut siihen, että lääkäri vetää herneet nenään ja uhkailee. Olen 68-vuotias.
No tänään menin labraan, olin tilannut ajan. Perillä kävi ilmi, että labralistasta puuttuivat pissa- ja kilpparinäytteet. Kilpparia olen sairastanut 25 vuotta, kontrolli vuosittain. Eli muut voitiin ottaa. Palasin kotiin ja yritin avata uuden, eilen lanseeratun kunnan sovelluksen, joka kuulemma hoitaa kaikkien asioita digitaalisesti. Ei päästä sovellukseen sisälle, kun yritän tunnistautua.
Eli kesken jää. Mulla ei ole kiire ja sain pyytämällä labrasta pissanäytepurkin, mutta jonkun pitäisi nyt kirjoittaa mulle lähete kilppareista. Itse en voi siihen vaikuttaa.
Näin hienosti hoidellaan terveysasioita pk-seudulla.
Ensi viikolla onkin pääsiäinen ja kaikki halvaantuu heti viikon alusta. Ehkä yritän huomenna jatkaa. Nyt saan sitten koheltaa labraan uudelleen. Onneksi on oma auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.
Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...
mitä kohtaa tässä et m u k a ymmärtänyt?
Rakkaus ei ole järjellä ymmärrettävä asia, ei ollenkaan.
Mutta rakastunutkin ihminen voi käyttää järkeään. Esimerkiksi ei ole vielä itse niin 100%:n varma, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, joten ei koe järkeväksi lyödä lukkoon loppuelämän suhdetta, koska jossain alitajunnassaan tietää, ettei toinen välttämättä halua samoja asioita kuin mitä itse aikanaan haluaa. Kun ei itsekään vielä tiedä, mitä tulevaisuudessa haluaa.
Mä kyllä tiedän, millaista on, kun rakkaus sokaisee. Sitä on 18-vuotiaana yllättäen asunnoton ja rahaton syksyisenä perjantai-iltana. Ja vain siksi, että valitsi sen rakkauden. Noh, eipä siinäkään sitten hyvin käynyt, mutta sainpahan kokea kerran elämässäni sen suuren rakkauden. En osaa vieläkään sanoa, kannattiko. Vaikka tästä on kohta 45 vuotta aikaa. Ainakin se opetti selviytymään ja pärjäämään itse.
Nro 10716: Synlabissa otetaan labrakokeita ilman lääkärin lähetettäkin. Maksaa vähän enemmän kuin jos on lähetekin, mutta esim ei mulla reumakoe maksanut Synlabissa kuin 54 €. Halusin nimittäin itse tietää tuon tutkimuksen tuloksen eli onko mun reuma aktivoitunut uudelleen, kun tk:n omalääkärini oli lomalla eikä sen vuoksi ollut nähnyt viestiäni, jossa pyysin otettavaksi myös tuon labratutkimuksen. Jos olisi ollut normaali arvo, olisin jättänyt asian siihen, mutta koska ei ollut, otin uudelleen yhteyttä omalääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi olla "valmis" johonkin. 14-vuotiaana aloin seurustella ensimmäisen kerran. Ei tullut mieleenkään analysoida itseäni. Samoin puolisoni seurusteli jo rippikouluikäisenä. Seurustelu oli kyllä kilttiä siihen aikaan, pussailtiin ja hyväiltiin, muuta ei tehty. Vasta 19-vuotiaana kihloissa ollessa harrastettiin seksiä. Nykyään on kyllä sellaisia ongelmia, joita ei ennen edes osattu miettiä.
No, äitini ei osannut miettiä 17-vuotiaana sen tarkemmin kun lähti isäni matkaan, että oliko se hyvä asia. Monesti toivoi, että olisi tarkemmin miettinyt. Halusi vaan päästä äkkiä kotoaan pois. Näin uskon, että monet tälläiset jutut olisi voitu välttää jos ihminen olisi sinä hetkenä osannut ja kyennyt miettimään enemmän. Ikä voi tuoda monille kykyä harkita asioita paremmin. Samalla nuo asiat ovat voineet sitten tuoda mukanaan omia ongelmia joita näen jos katson vanhempiani. Näin onko hyvä katsoa vai katua. Se ehkä ajatuksena.
Samoin nuorilla on nykyisinkin suhteissaan monesti vaikeuksia. Jos katson elämääni niin osa "sai" seurustella ja se oli hieno asia sekä moni saattoi ihailla, kun joku olisi jo kumppanin löytänyt. Jotkut taas joutuvat esim kiusatuksi niiden asioiden vuoksi ja tuli kaikkea muuta pahaa mukaan. Itse en ole seurustellut, mutta ollut osallisena kiusaamisessa mikä näihinkin asioihin liittyi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 10716: Synlabissa otetaan labrakokeita ilman lääkärin lähetettäkin. Maksaa vähän enemmän kuin jos on lähetekin, mutta esim ei mulla reumakoe maksanut Synlabissa kuin 54 €. Halusin nimittäin itse tietää tuon tutkimuksen tuloksen eli onko mun reuma aktivoitunut uudelleen, kun tk:n omalääkärini oli lomalla eikä sen vuoksi ollut nähnyt viestiäni, jossa pyysin otettavaksi myös tuon labratutkimuksen. Jos olisi ollut normaali arvo, olisin jättänyt asian siihen, mutta koska ei ollut, otin uudelleen yhteyttä omalääkäriin.
Kiitti, lammas!
Mä aion jäärätä kunnan kautta labroihin. Olis ollut vaan kiva päästä kertalaakista näistä eroon, mut eihän se niin käynyt. Jatkan joko huomenna tai maanantaina pyydystämistä. Jos menee hulinaksi, niin otan Synlabin. Mulla seurataan yhtä arvoa, joka liittyy pissanäytteeseen ja siksi haluan, että nää löytyisi "listalta". Viime keväänä kävin Jorvin labrassa. En tiedä miten on mahdollista, mutta koetulokset hukkuivat jonnekin. Ei löydy OmaKannasta eikä mistään. En kertakaikkiaan jaksanut alkaa rähjätä siitä. Kuulin yhden kerran tuloksen, mutta sitä ei voi tarkistaa, koska sitä ei löydy.
Menin toisessa asiassa yksityislääkärille suoraan ilman anelua kunnan terveydenhuoltoon. Sattui vain huono kokemus vaihteeksi. Tää kundi oli jotain 35, eikä tainnut vielä olla kokemusta siitä, että kaikki vanhat eukot eivät niin kunnioita lääkäriä pelkän ammattinsa vuoksi. Työtään tekee, siinä kaikki. Politiikka taitaa olla se täällä, että jos olet täyttänyt 65 vähintään, niin häpeä ja astele nurkkaan jos et ole vielä ymmärtänyt kuolla kupsahtaa. Mä en ole koskaan osannut pokkuroida muuten vain.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 10716: Synlabissa otetaan labrakokeita ilman lääkärin lähetettäkin. Maksaa vähän enemmän kuin jos on lähetekin, mutta esim ei mulla reumakoe maksanut Synlabissa kuin 54 €. Halusin nimittäin itse tietää tuon tutkimuksen tuloksen eli onko mun reuma aktivoitunut uudelleen, kun tk:n omalääkärini oli lomalla eikä sen vuoksi ollut nähnyt viestiäni, jossa pyysin otettavaksi myös tuon labratutkimuksen. Jos olisi ollut normaali arvo, olisin jättänyt asian siihen, mutta koska ei ollut, otin uudelleen yhteyttä omalääkäriin.
Kiitti, lammas!
Mä aion jäärätä kunnan kautta labroihin. Olis ollut vaan kiva päästä kertalaakista näistä eroon, mut eihän se niin käynyt. Jatkan joko huomenna tai maanantaina pyydystämistä. Jos menee hulinaksi, niin otan Synlabin. Mulla seurataan yhtä arvoa, joka liittyy pissanäytteeseen ja siksi haluan, että nää
Saatan jopa arvata, miksi sun vastausta ei löydy Omakannasta. Olen työni puolesta jonkin verran tekemisissä sairaaloiden potilastietojärjestelmistä Kantaan siirtyvien tietojen kanssa ja jos perusjärjestelmän hoitotapahtumanumero tai palvelutapahtumanumero puuttuu, tieto ei siirry. En ala nyt tässä enempää selvittelemään, mitä noi numerot on, mutta ne on siis ihan eri tietojöärjestelmien sisäisiä tunnistusnumeroita.
Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.