Lue keskustelun säännöt.
Anna Wahlgren (lapsikirja) on kuollut
07.10.2022 |
Kuka vielä muistaa lapsikirjan? Itse sen ohjein esikoista hoivasin, nykyään jopa itse ihmettelen mitä silloin oikein ajattelin. Siinä ei paljoa lapsen etua ajateltu vaan ihan omaa. 18veenä hänen opit oli konkreettisia ja siskokin suositteli. Oli oikein aikansa guru. Vieläkö on muita vanhoja mammoja? Kirjaa näkee yhä välillä kirpparilla. Kuoli muuten goalla, ei huono :)
Kommentit (83)
Heh, en lukenut Wahlgrenin lapsikirjaa yli 20 vuotta sitten, mutta jotain muuta vastaavaa ja yritin toteuttaa kaikkia kummallisia ohjeita. Valittelin tästä naapurin kuuden lapsen äidille ja sairaanhoitajalle, joka tokaisi että niissä ohjeissa käsketään pitämään hoitotakki päällä ja nitriilihanskat kädessä lasta käsiteltäessä. Tästä tajusin kuinka huonoja ohjeita ne oli. Kaikkeen sitä voi nuorena hurahtaakin ennen kuin joku palauttaa maanpinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaa en ole lukenut, mutta näin jonkun dokumentin hänestä, olen myös lukenut tyttären kirjan. Dokumentin mukaan hän oli aikanaan tuntenut joitain kulttuuripuolen ihmisiä, joiden kautta hän oli päässyt ruotsalaisiin keskusteluohjelmiin. Näissä hän oli esittänyt mielipiteitään lasten kasvatuksesta, ja tämän myötä häntä oli ilmeisesti pyydetty kirjoittamaan tuo kirja. Mitään alan koulutusta tms hänellä ei ollut. Itselleni tuli käsitys, että aika levotonta elämää on elänyt, lapset ovat siinä mukana tulleet ja pärjänneet kuka mitenkin.
Ei tainnut tuollaisia ohjeita olla.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa hyvin aikansa lastenkasvatusta. Osa ei päde tänäpäivänä lainkaan, mutta on siinä paljon hyvääkin. Tietty rentous lastenkasvatuksessa, se taitaa tänä päivänä puuttua kokonaan.
En näe edelleenkään mitään hyvää siinä, että lapsia on useille eri isille ja pääosaa näyttelee äiti ja äidit halut, ei lapset.
Minullekin tuo jonkun mainitsema keskipisteajatus oli silmiä avaava ja tärkeä, ja se on jäänyt mieleen. Luin varmaankin kirjasta aikanaan ensimmäisen painoksen, ehkä ruotsiksi, ja muistan tukka pystyssä lukeneeni että Wahlgrenin mielestä tupakointi raskausaikana oli ihan okei, koska hänkin oli synnyttänyt terveitä lapsia tupakoitsijana. Myöhemmistä painoksista nämä hulluudet oli siivottu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?
Röökiä raskausaikana, väkivaltaa, hylkäämisiä
Ei voinut sietää yhtä lapsistaan, joka muistutti liikaa isäänsä. Usealle ukolle nämä kakarat. Kunnon wt-svea mamma oli Anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna Wahlgrenin äitikirja (minä minä) olisi ollut osuvampi nimi.
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Röökiä raskausaikana, väkivaltaa, hylkäämisiä
Ei voinut sietää yhtä lapsistaan, joka muistutti liikaa isäänsä. Usealle ukolle nämä kakarat. Kunnon wt-svea mamma oli Anna.
Ainakin kirjassaan Anna täsmensi, että henkilö, jota lapsi muistutti, ei ollut lapsen isä.
90-luvulla luin minäkin. Muistan kun halusin samanlaisen lauman kuin Annallakin.
Itse kirjahan on hyvin leppoisasti ja helppolukuisasti kirjoitettu. Voispa lukaista uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 2010-luvun mamma, mutta ostin Wahlgrenin opuksen juurikin kirpputorilta. Totta kai siinä oli kaikkea, mitä sopi oman aikakautensa silmälasit päässä kauhistella, vauvan kynsien pureskelemisesta beduiinileirissä hengaamiseen.
Mutta samalla oli jotenkin lohdullista lukea ronskia retrokirjaa, joka oli niin toisenlainen kuin oman aikani intensiivistä vuorovaikutussuhdetta korostavat opukset. Se auttoi tajuamaan, että hyvin monenlaisista lähtökohdista on tullut pärjääviä lapsia.
Mitään kasvatusopasta ei mielestäni pidä sokeasti noudattaa, mutta jokaisesta voi poimia hyviä ajatuksia. Annan unikoulun avulla ei meidän perheessämme olisi saatu mitään muuta kuin huutoa. Sen sijaan hänen ajatuksensa lapsen osallisuuden tarpeesta ovat edelleen mielestäni ajankohtaisia, ja kirjassa on muutama hieno novelli.
Samalla Wahlgrenin tarina muistuttaa, kuinka yksilökohtaisia perheen sisäiset kokemukset lopulta ovat. Anna Wahlgrenin lapsistahan osa on pitänyt lapsuuttaan aivan mahtavana, ja osa - ainakin tämä Felicia - on traumatisoitunut. Varsinkin suurperheessä sisarukset saattavat elää aivan eri todellisuuksissa.
Annalla itsellään oli todella kamala lapsuus, ja varmaan lasten kautta hän helli laiminlyötyä lasta itsessään. Hän oli masentunut ja alkoholin suurkuluttaja. Lapsia oli liikaa hänen voimavaroihinsa nähden. Mutta sellaisiakin vanhempia maailmassa on, joten kyllä minun mielestäni maailmaan mahtuu myös sellaisen kirjoittama kirja.
Kevyet mullat, Anna!
Tämä eri todellisuuksissa eläminen voi johtua myös siitä, jos vanhempi asettaa lapset eri rooleihin: on kultalapsi, syntipukki, näkymätön jne. Tyypillistä erityisesti narsistivanhemmille. Suosikit sitten muistavat lapsuutensa mahtavana, jos eivät ole koskaan pystyneet irtautumaan perhekuviosta ja katsomaan sitä kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?
Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Nykytoimittajat ovat niin nuoria eivätkä vaivaudu tekemään mitään taustatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 2010-luvun mamma, mutta ostin Wahlgrenin opuksen juurikin kirpputorilta. Totta kai siinä oli kaikkea, mitä sopi oman aikakautensa silmälasit päässä kauhistella, vauvan kynsien pureskelemisesta beduiinileirissä hengaamiseen.
Mutta samalla oli jotenkin lohdullista lukea ronskia retrokirjaa, joka oli niin toisenlainen kuin oman aikani intensiivistä vuorovaikutussuhdetta korostavat opukset. Se auttoi tajuamaan, että hyvin monenlaisista lähtökohdista on tullut pärjääviä lapsia.
Mitään kasvatusopasta ei mielestäni pidä sokeasti noudattaa, mutta jokaisesta voi poimia hyviä ajatuksia. Annan unikoulun avulla ei meidän perheessämme olisi saatu mitään muuta kuin huutoa. Sen sijaan hänen ajatuksensa lapsen osallisuuden tarpeesta ovat edelleen mielestäni ajankohtaisia, ja kirjassa on muutama hieno novelli.
Samalla Wahlgrenin tarina muistuttaa, kuinka yksilökohtaisia perheen sisäiset kokemukset lopulta ovat. Anna Wahlgrenin lapsistahan osa on pitänyt lapsuuttaan aivan mahtavana, ja osa - ainakin tämä Felicia - on traumatisoitunut. Varsinkin suurperheessä sisarukset saattavat elää aivan eri todellisuuksissa.
Annalla itsellään oli todella kamala lapsuus, ja varmaan lasten kautta hän helli laiminlyötyä lasta itsessään. Hän oli masentunut ja alkoholin suurkuluttaja. Lapsia oli liikaa hänen voimavaroihinsa nähden. Mutta sellaisiakin vanhempia maailmassa on, joten kyllä minun mielestäni maailmaan mahtuu myös sellaisen kirjoittama kirja.
Kevyet mullat, Anna!
Tämä eri todellisuuksissa eläminen voi johtua myös siitä, jos vanhempi asettaa lapset eri rooleihin: on kultalapsi, syntipukki, näkymätön jne. Tyypillistä erityisesti narsistivanhemmille. Suosikit sitten muistavat lapsuutensa mahtavana, jos eivät ole koskaan pystyneet irtautumaan perhekuviosta ja katsomaan sitä kauempaa.
Tätä tapahtuu muuallakin kuin narsistivanhempien perheissä. Itse tunnen uskonnollisten suurperheiden lapsia, joiden keskuudessa on sama ilmiö. Yhden mielestä lapsuudenkoti on ollut ihana ja toisen mielestä kamala.
Osittain tässä on kysymys siitä, että vanhempien aika ja voimavarat eivät riitä perheen dynamiikan ylläpitoon, ja liian suuri vastuu valuu lapsille itselleen. Näissä hallitsemattomia oloissa sitten osa voimautuu ja kukoistaa, osa joutuu uhreiksi tai näkymättömiksi.
No tuo koko Ruotsin äiti, tulee varmaan hänestä tehdystä dokumentista, joka oli tuonniminen?
Ja iha hyvinhän noin voi sanoa, kirjaa kuitenkin myyty puolimiljoonaa kappaletta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Nykytoimittajat ovat niin nuoria eivätkä vaivaudu tekemään mitään taustatyötä.
Tai sitten sen verran vanhoja, että ovat tottuneet kirjoittamaan kuolinuutisiin etupäässä hyviä ja neutraaleita asioita vainajasta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Eivät ihan kaikki. Sara Danius, joka erityisesti puolusti äitiään, kuoli jo pari vuotta sitten.
Kuvaa hyvin aikansa lastenkasvatusta. Osa ei päde tänäpäivänä lainkaan, mutta on siinä paljon hyvääkin. Tietty rentous lastenkasvatuksessa, se taitaa tänä päivänä puuttua kokonaan.