Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin ihastukseeni..
HaikeuS
07.10.2022 |
Olen ollut mieheni kanssa parisuhteessa 3 vuotta. Perus kaunis poika. Olen ennen tätä suhdetta ollut monta vuotta ihastunut perhetuttuuni, jonka kanssa ollaan lapsuudestani asti tunnettu, taisin jo lapsenakin olla vähän ihastunut häneen. En ollut häntä nähnyt nyt muutamaan vuoteen, mutta tänään käydessämme kaupassa hän oli siellä. Kaikki tunteeni häntä kohtaan taas palasi. Hän on miehekäa ja komea vähän susimaisen näköinen, mukava, ihana hymy, kauniit silmät, ihan minun tyyppiäni. Tuntuu pahalta ajatella näin, totta kai rakastan kumppaniani, mutta olen monia vuosia ajatellut minkälaista olisi tämän toisen kanssa.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmissuhde on pitkä, sitä väistämättä ihastuu aika ajoin toisiin ihmisiin. Joko heidän karismaansa ulkoisesti ihaillen tai siihen mielikuvaan toisesta, jonka hänestä itse on luonut.
Ero on siinä, että mitä asialle tekee. Kun hyväksyy, että "ompa se Antti iloa silmälle ja vaikuttaa niin fiksullekin" niin tyytyy siihen mielikuvaan hänestä. Hetken sitä saattaa vähän paremmalla innokkuudella olla esim. aamuisin töihin lähteä, mutta usein arki ja toisen luonne tulee kyllä ilmi vuosien aikana. Sitten sitä huomaa, että "En kyllä jaksaisi noita Antin juttuja aseista ja tinahevosista kuunnella".
Omassa puolisossakin on vikoja, mutta pitkässä suhteessa oppii senkin, että on sillä miehellä ollut nää vuoden kestämistä näissä omissakin "ominaisuuksissa" ja vielä se vaan rakastaa. Eihän siihen nyt kaikki kykenisi ollenkaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmissuhde on pitkä, sitä väistämättä ihastuu aika ajoin toisiin ihmisiin. Joko heidän karismaansa ulkoisesti ihaillen tai siihen mielikuvaan toisesta, jonka hänestä itse on luonut.
Ero on siinä, että mitä asialle tekee. Kun hyväksyy, että "ompa se Antti iloa silmälle ja vaikuttaa niin fiksullekin" niin tyytyy siihen mielikuvaan hänestä. Hetken sitä saattaa vähän paremmalla innokkuudella olla esim. aamuisin töihin lähteä, mutta usein arki ja toisen luonne tulee kyllä ilmi vuosien aikana. Sitten sitä huomaa, että "En kyllä jaksaisi noita Antin juttuja aseista ja tinahevosista kuunnella".
Omassa puolisossakin on vikoja, mutta pitkässä suhteessa oppii senkin, että on sillä miehellä ollut nää vuoden kestämistä näissä omissakin "ominaisuuksissa" ja vielä se vaan rakastaa. Eihän siihen nyt kaikki kykenisi ollenkaan ;)
Oot ihan oikeassa, yhdessä kohtaa vain tämän henkilön kanssa tuntui kuin molemmilla olisi ollut toisiaan kohtaan jotain tai sit oli omassa päässä... Mutta seurassa oli aina mukava ja lämmin olla, oltiin ennen kuin löysin tämän kumppanin niin ihan läheisiä, mutta kai se vain on haaveajattelua. Ja jos asia on tarkoitettu niin ehkä joskus tiet kohtaa?
Elämä on valintoja.