Lue keskustelun säännöt.
Anna Wahlgren (lapsikirja) on kuollut
07.10.2022 |
Kuka vielä muistaa lapsikirjan? Itse sen ohjein esikoista hoivasin, nykyään jopa itse ihmettelen mitä silloin oikein ajattelin. Siinä ei paljoa lapsen etua ajateltu vaan ihan omaa. 18veenä hänen opit oli konkreettisia ja siskokin suositteli. Oli oikein aikansa guru. Vieläkö on muita vanhoja mammoja? Kirjaa näkee yhä välillä kirpparilla. Kuoli muuten goalla, ei huono :)
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.
Luulen, että se voi paljastuskirjan kirjoittajalle itselleen todella olla helpottavaa, jos vuosien salailun ja taakan kantamisen jälkeen "totuus" tulee julki. Varsinkin tällaisessa tapauksessa, jossa julkisuuteen on annettu aivan eri kuva aikaisemmin.
Eikä kai kirjan kirjoittaminen ja terapiassa käynti sulje toisiaan pois? Toki joillakin voi olla rahakin motiivina. Ihmisiä on niin monenlaisia, myös traumatisoituneiden joukossa (eikä traumatisoituminen itsessään tee kenestäkään parempaa ihmistä).
Mutta jos ajatellaan yleisöä eikä paljastuskirjan kirjoittajaa itseään, niin minusta on ihan oleellista tietoa, jos jonkin alan asiantuntijana ja guruna esiintyvä ihminen ei olekaan maineensa veroinen vaan pikemminkin ratsastaa mielikuvilla. Se on hyvä saada tietää. Ei se toki tee Wahlgrenin kirjoissa esiintyviä mahdollisia viisauksia tyhjiksi (en osaa ottaa kantaa itse sisältöön tarkemmin, koska en ole kirjaa lukenut), voihan sittenkin ajatella, että hän teoriassa tiesi miten pitäisi toimia vaikkei itse pystynytkään niin toimimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse poltin raskausaikana ja tuntui hyvältä että oli kasvatusopas jossa se oli ok.. en kyllä enää hyväksyisi.
Noudatin Annan oppeja eli lapset tuli perheeseen, ei keskipisteiksi. He "menivät siinä sivussa" ja tämä oli ainakin minulle tärkeä juttu, koska meillä lasten kanssa mentiin vähän sinne ja tänne miettimättä sitä, että nyt pitäisi olla kotona nukkumassa tai nyt on aika syödä puuroa. Lapset oppivat nukkumaan, kun väsytti eikä jonkun tietyn rituaalin jälkeen. Meillä oli siis tietty päivärutiini, mutta ei tiettyä paikkarutiinia, lounaan jälkeen lapsen menivät päiväunille kotona, mummolassa ja telttaretkellä.
Parhaiten muistan sen, että lapsen kanssa oltiin lähes koko ajan häntä ohjaten. Kieltoja oli vähän, sitäkin enemmän näytettiin, miten toimitaan oikein. Taisin olla aikoinaan ainoa äiti, joka juhlissa kulki lapsensa perässä, selitti ja opetti, kun muiden lapset melskasivat keskenään.
Wahlgrenista tulee mieleen suomalainen Jouppilan nelosten tapaus: https://yle.fi/uutiset/3-11192844
Ylen jutussa on kuvattu myös aika hyvin, miten raskas prosessi kirjoittajalle itseleen oli tuoda julkisuuteen kulissien takainen väkivalta.
Voi myös miettiä miten kohtuullista on viiskymppisen lapsen kirjoittaa julkisesti äidistään noin rumia asioita. Kun äiti käy seitsemääkymmentä. Olisko ollut muita keinoja, kuin julkinen mestaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myös miettiä miten kohtuullista on viiskymppisen lapsen kirjoittaa julkisesti äidistään noin rumia asioita. Kun äiti käy seitsemääkymmentä. Olisko ollut muita keinoja, kuin julkinen mestaus?
Jos esiintyy julkisuudessa kasvatusguruna, niin miksi julkisuudessa ei saisi eritellä gurun toimintaa kasvattajana? Jos teko on ruma, onko se rumuus uhrin vika?
En koskaan ehtinyt lukea koko kirjaa. Kaapissa se on vieläkin. Jotkut kohdat olivat ihan toimivia. Kuten se, jos vauva herää päiväunilta liian aikaisin, hänet saa nukahtamaan muutamaksi minuutiksi lisää kun hiippailee vaunun viereen ja keinuttaa hiljaa puhumatta mitään. Samoin hänen kommenttinsa lapsen varastamisesta. Muuta en muistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin sekä hänen, että lapsensa kirajat
Uskon ehkä enempi lastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Nassar on todettu oikeudessa rikokseen syyllistyneeksi ja tuomittu. Annan on tuominnut sana sanaa vastaan -tilanteessa someoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Nassar on todettu oikeudessa rikokseen syyllistyneeksi ja tuomittu. Annan on tuominnut sana sanaa vastaan -tilanteessa someoikeus.
Niin, miksi ei siis voisi Annan kuolinuutisessa mainita, että "hän oli pidetty kasvatusneuvoja, mutta hänen uraansa varjosti ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään" (kuten aiemmin ehdotin)? Mikä tuossa lauseessa on mielestäsi totuudenvastaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuolla Felicia Feldtillä on tällä hetkellä ihan hyvä olo?
Kaikki äidit kuitenkin todennäköisesti yrittävät parhaansa, omista lähtökohdistaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut tuon kirjailijan kirjoja. Kun lapseni olivat pieniä, kiersin kaukaa kaikki kasvatusoppaat. Ajattelin, että terve järki riittää. Ja olen sitä mieltä, että niin riittikin.
Samoin. Olin kirjastossa töissä, kun Lapsikirja ilmestyi, ja sitä lainattiin todella paljon. Itseäni ei kiinnostanut yhtään, ei edes muutamaa vuotta myöhemmin, kun aloin esikoista odottaa. Hyvin pärjäsin viiden lapseni kanssa ilman kasvatusoppaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Nassar on todettu oikeudessa rikokseen syyllistyneeksi ja tuomittu. Annan on tuominnut sana sanaa vastaan -tilanteessa someoikeus.
Niin, miksi ei siis voisi Annan kuolinuutisessa mainita, että "hän oli pidetty kasvatusneuvoja, mutta hänen uraansa varjosti ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään" (kuten aiemmin ehdotin)? Mikä tuossa lauseessa on mielestäsi totuudenvastaista?
En sanonut että se olisi totuudenvastaista. Enemmän ihmetyttää tämä rinnastus: että rikostuomio ja somelynkkaus jotenkin olisivat samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuolla Felicia Feldtillä on tällä hetkellä ihan hyvä olo?
Kaikki äidit kuitenkin todennäköisesti yrittävät parhaansa, omista lähtökohdistaan.
Niin, hän saattaa surra äitinsä kuolemaa, olla helpottunut, molempia yhtä aikaa tai mitä tahansa muuta. Mistäpä me sen voisimme tietää?
Suurin osa äideistä yrittää parhaansa, se on varmasti totta. Mutta on myös tilanteita, joissa se paraskaan yritys ei ole riittävän hyvä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Kyllä senkin voi sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut tuon kirjailijan kirjoja. Kun lapseni olivat pieniä, kiersin kaukaa kaikki kasvatusoppaat. Ajattelin, että terve järki riittää. Ja olen sitä mieltä, että niin riittikin.
Samoin. Olin kirjastossa töissä, kun Lapsikirja ilmestyi, ja sitä lainattiin todella paljon. Itseäni ei kiinnostanut yhtään, ei edes muutamaa vuotta myöhemmin, kun aloin esikoista odottaa. Hyvin pärjäsin viiden lapseni kanssa ilman kasvatusoppaita.
Useimmat ruoanlaiton harrastajat tunnustavat lukevansa ainakin joskus keittokirjoja. Minä neulojana tykkään kovasti neulekirjoista. Luen paljon myös historia- ja taideaiheisia kirjoja. Mutta ilmeisesti lastenkasvatus on niin vähäpätöinen elämänalue, että useampikin keskustelija oikein ylpeilee sillä, ettei ole yhteenkään alan kirjaan tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Nassar on todettu oikeudessa rikokseen syyllistyneeksi ja tuomittu. Annan on tuominnut sana sanaa vastaan -tilanteessa someoikeus.
Niin, miksi ei siis voisi Annan kuolinuutisessa mainita, että "hän oli pidetty kasvatusneuvoja, mutta hänen uraansa varjosti ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään" (kuten aiemmin ehdotin)? Mikä tuossa lauseessa on mielestäsi totuudenvastaista?
En sanonut että se olisi totuudenvastaista. Enemmän ihmetyttää tämä rinnastus: että rikostuomio ja somelynkkaus jotenkin olisivat samalla viivalla.
No se oli kärjistetty rinnastus. Mutta itse asiaan: Sain kuitenkin viesteistäsi sellaisen kuvan, että mielestäsi monet negatiiviset asiat pitäisi jättää kokonaan mainitsematta kuolinuutisessa. Voisitko perustella tätä näkemystä jotenkin? Eikö uutisen tule välittää tietoa ja antaa kokonaiskuva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Eikö tuo ole ihan oleellista tietoa Annasta? Miksi sitä ei pitäisi mainita? Varmaan Larry Nassarinkin kuolessa pitäisi Hesarin vain mainita, että hän oli "asialleen omistautunut lääkäri"...
Nassar on todettu oikeudessa rikokseen syyllistyneeksi ja tuomittu. Annan on tuominnut sana sanaa vastaan -tilanteessa someoikeus.
Niin, miksi ei siis voisi Annan kuolinuutisessa mainita, että "hän oli pidetty kasvatusneuvoja, mutta hänen uraansa varjosti ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään" (kuten aiemmin ehdotin)? Mikä tuossa lauseessa on mielestäsi totuudenvastaista?
Samaa mieltä, varsinkin kun Annan kirjan suosion ajoista on jo pari-kolmekymmentä vuotta aikaa, kun taas tyttären muistelmat ja dokumentti aiheuttivat aikamoisen kohun melko hiljattain. Se on ihmisten mielissä päällimmäisenä Annasta, joten tuntuu jopa kummalliselta ettei siitä mainita mitään. Maininnan voi tehdä hienotunteisesti, ei tarvitse ruveta parhaamaan vainajaa.
Mulle jäi kirjasta niin selkeästi mieleen, että niitä lapsia oli, mutta vain yksi Poika, joka kuoli pienenä.
Itsellä on joku lapsuustrauma veljen varjoon jäämisestä, että yhä kylmää.
En ole koskaan lukenut tuon kirjailijan kirjoja. Kun lapseni olivat pieniä, kiersin kaukaa kaikki kasvatusoppaat. Ajattelin, että terve järki riittää. Ja olen sitä mieltä, että niin riittikin.