Anna Wahlgren (lapsikirja) on kuollut
Kuka vielä muistaa lapsikirjan? Itse sen ohjein esikoista hoivasin, nykyään jopa itse ihmettelen mitä silloin oikein ajattelin. Siinä ei paljoa lapsen etua ajateltu vaan ihan omaa. 18veenä hänen opit oli konkreettisia ja siskokin suositteli. Oli oikein aikansa guru. Vieläkö on muita vanhoja mammoja? Kirjaa näkee yhä välillä kirpparilla. Kuoli muuten goalla, ei huono :)
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Nykytoimittajat ovat niin nuoria eivätkä vaivaudu tekemään mitään taustatyötä.
Tai sitten sen verran vanhoja, että ovat tottuneet kirjoittamaan kuolinuutisiin etupäässä hyviä ja neutraaleita asioita vainajasta.
-eri
Juuri näin, kyllä Wahhlgren on saanut ikänsä kritiikkiä, ehkä tämä muistokirjoitus kuitenkaan ei ole sen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
No ei ole koskaan ennenkään tehty niin, mutta Anna teki ja opasti muitakin siihen. Annalla nyt oli muutenkin oma teoria vähän kaikesta. Olin unohtanut tuon kivuttoman synnytyksen, Annalla oli itseoppineena jotenkin myös taika täysin kivuttoman synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
Mikä sua estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
No ei ole koskaan ennenkään tehty niin, mutta Anna teki ja opasti muitakin siihen. Annalla nyt oli muutenkin oma teoria vähän kaikesta. Olin unohtanut tuon kivuttoman synnytyksen, Annalla oli itseoppineena jotenkin myös taika täysin kivuttoman synnytykseen.
Annahan koki tämän ihmeen vain kerran, ensimmäisessä synnytyksessään. Myöhemmissä oli kipuja.
Rouva Wahlgrenin viinaongelmat ja miehet veivät lapsilta lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Rouva Wahlgrenin viinaongelmat ja miehet veivät lapsilta lapsuuden.
Lapset joutuivat omassa kodissaan todistamaan äitinsä vauhdikasta elämää ja miesten kanssa vehtaamista.
Lisään vielä sen, että ei 90luvulla näistä Annan pimeistä puolista tiedetty mitään, ei ollut nettiä. Tais tulla vasta 200-luvulla kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva Wahlgrenin viinaongelmat ja miehet veivät lapsilta lapsuuden.
Lapset joutuivat omassa kodissaan todistamaan äitinsä vauhdikasta elämää ja miesten kanssa vehtaamista.
Nykyään lapset olisi huostattu, mutta siihen aikaan vanhemmat ja vaihtuvat panot sai örveltää pillut/kullit/viina/huumeet edellä. Nykyäänkin saisi sossut puuttua kovemmalla kädellä tällaisiin tapauksiin.
Luin tuota esikoisen vauva-aikaan 22 vuotta sitten ja muistan positiivisena juuri sen ajatuksen, että lapsi otetaan mukaan elämään eikä hänestä tehdä kaiken keskipistettä. Tuo olisi edelleenkin ihan terve ajatus, ellei myöhempien tietojen valossa tulisi vähän sellainen olo, että lapset on siinä perheessä joutuneet näkemään tosiaan vähän ikätasonsa ulkopuoleltakin sitä elämää.
Mutta mieleen on jäänyt myös se, miten ymmärtävästi ja lämpimästi lasten erilaisia persoonallisuuksia kirjassa kuvattiin. En ihan täysin lyttää kirjan ajatuksia edelleenkään, mutta olihan siinä jo silloin melko ihme juttuja kuten juuri tuo tupakoiminen raskaana ollessa ja myös ärsytti tietty itseriittoisuus. Perhe-elämä oli aina niin ihanaa, kaikki rakastivat toisiaan ja lapsetkin syntyivät humps vaan ja sitten mentiin kotiin juhlimaan viiniä juoden uutta syntymää ja kaikki olivat iloisia. Niinköhän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Nykytoimittajat ovat niin nuoria eivätkä vaivaudu tekemään mitään taustatyötä.
Tai sitten sen verran vanhoja, että ovat tottuneet kirjoittamaan kuolinuutisiin etupäässä hyviä ja neutraaleita asioita vainajasta.
-eriJuuri näin, kyllä Wahhlgren on saanut ikänsä kritiikkiä, ehkä tämä muistokirjoitus kuitenkaan ei ole sen paikka?
Mielestäni tämä uutinen ei ollut varsinainen muistokirjoitus, vaan pikemminkin kuolinuutinen. Siinäkään ei tarvitse lähteä erittelemään vainajan tekemiä virheitä, mutta ei niitä tarvitse liikaa silotellakaan. Voisi vain neutraalisti mainita, että moni koki hänen kirjansa erittäin hyödylliseksi, vaikka kirja onkin oman aikansa tuote. Ja että hän oli pidetty kasvattajaneuvoja, vaikka toisaalta hänen uraansa ovat varjostaneet ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään. Ei toki tarvitse ruveta rääppimään yksityiskohtia, mutta Hesarilla on kuitenkin tehtävänsä tiedonvälittäjänä, eikä siihen sovi yksisilmäinen henkilökultin ylläpito.
Vierailija kirjoitti:
Luin tuota esikoisen vauva-aikaan 22 vuotta sitten ja muistan positiivisena juuri sen ajatuksen, että lapsi otetaan mukaan elämään eikä hänestä tehdä kaiken keskipistettä. Tuo olisi edelleenkin ihan terve ajatus, ellei myöhempien tietojen valossa tulisi vähän sellainen olo, että lapset on siinä perheessä joutuneet näkemään tosiaan vähän ikätasonsa ulkopuoleltakin sitä elämää.
Mutta mieleen on jäänyt myös se, miten ymmärtävästi ja lämpimästi lasten erilaisia persoonallisuuksia kirjassa kuvattiin. En ihan täysin lyttää kirjan ajatuksia edelleenkään, mutta olihan siinä jo silloin melko ihme juttuja kuten juuri tuo tupakoiminen raskaana ollessa ja myös ärsytti tietty itseriittoisuus. Perhe-elämä oli aina niin ihanaa, kaikki rakastivat toisiaan ja lapsetkin syntyivät humps vaan ja sitten mentiin kotiin juhlimaan viiniä juoden uutta syntymää ja kaikki olivat iloisia. Niinköhän.
Huumeet, Goa ja jooga laajentaa tajuntaa. Ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuka tahansa voi kirjoitella mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Tämä! Anna Wahlgren on ollut hirviö omalle tyttärelleen =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
No ei ole koskaan ennenkään tehty niin, mutta Anna teki ja opasti muitakin siihen. Annalla nyt oli muutenkin oma teoria vähän kaikesta. Olin unohtanut tuon kivuttoman synnytyksen, Annalla oli itseoppineena jotenkin myös taika täysin kivuttoman synnytykseen.
Oisko sama kuin Sannalla eli miedot alkoholijuomat ja jauhot?
Aina ilo lukea asiantuntevilta kommentoijilta uusista näkökulmista aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.
Ei kirjoista nyt niin paljon rahaa saada, ennemminkin motiivina on kosto. Felicia Feldt onnistui niin hyvin, että Annaa tuskin voi edes mainita mainitsematta Felician muistelmia. Joku tässäkin ketjussa oli sitä mieltä, että jopa muistokirjoituksessakin olisi pitänyt ottaa esiin Felician syytökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.
Oli muuten kuoleman jälkeen kaikki lapset kirjoittaneet kiitokset rakastavalle ja rakkaalle äidille..
Vai niin. Tarkistitko nimilistan, oliko myös mainittu tytär mukana? Ja jos oli, niin ehkä oli antanut anteeksi äitinsä puutteet ja ymmärtänyt, että äiti oli yrittänyt parhaansa vaikka se hänen parhaansa ei ollutkaan riittävän hyvä? Ei se tee tyhjäksi lapsen traumaattisia kokemuksia, jos on äidin kuolinvuoteella pystynyt kiittämään häntä hyvistä asioista.
Olen aina karsastanut heitä, jotka ovat kirjoittaneet kaikelle kansalle " likaisia paljastuksia " suvustaan ja läheisistään. Miettinyt myös miksi pitää niin tehdä? En ole löytänyt muuta vastausta kuin - raha.
Ilkeät paljastukset tuovat ja ovat tuoneet lisää kahisevaa usealle. On myös ristiriitaista kertoa pahaa, kun kaikki samassa piirissä asuneet eivät ole vahvistaneet samaa kokemusta ja kokemuksia.
Joku voi sanoa, että paljastukset ovat terapiaa kirjoittajalle, mutta jos itse kokisin tarvetta avautua läheisen pahoista teoista itseäni kohtaan menisin terapeutille, enkä oksentaisi kaikkea kirjaan ja kaikelle kansalle. Saavatko paljastuskirjoja kirjoittaneet jonkin sisäisen rauhan kirjoistaan?
Jotenkin epäilen sitä.
Annahan muuten pitkälti kielsi nämä tyttären kirjoitukset. Ja tottahan se onkin, olisi kohtuullista kyllä kysyä sen syytetinkin mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lasta lähti synnyttämään viiniä juoden.
Hullultahan tuo nykyisin tuntuu, mutta ajat olivat eri.
Tyhmää kuitenkin lähteä sensuroimaan, ei kai kukaan enää tänäpäivänä noita ohjeita noudata?Ei varmaankaan tarvitse sensuroida. Mutta Hesarin uutinen oli mielestäni vähän kumma, kun mainittiin vain menestyskirjailijana ja "koko Ruotsin äitinä", mitään ristiriitaisuutta hänen hahmossaan ei mainittu.
Nykytoimittajat ovat niin nuoria eivätkä vaivaudu tekemään mitään taustatyötä.
Tai sitten sen verran vanhoja, että ovat tottuneet kirjoittamaan kuolinuutisiin etupäässä hyviä ja neutraaleita asioita vainajasta.
-eriJuuri näin, kyllä Wahhlgren on saanut ikänsä kritiikkiä, ehkä tämä muistokirjoitus kuitenkaan ei ole sen paikka?
Mielestäni tämä uutinen ei ollut varsinainen muistokirjoitus, vaan pikemminkin kuolinuutinen. Siinäkään ei tarvitse lähteä erittelemään vainajan tekemiä virheitä, mutta ei niitä tarvitse liikaa silotellakaan. Voisi vain neutraalisti mainita, että moni koki hänen kirjansa erittäin hyödylliseksi, vaikka kirja onkin oman aikansa tuote. Ja että hän oli pidetty kasvattajaneuvoja, vaikka toisaalta hänen uraansa ovat varjostaneet ristiriitaiset käsitykset hänen omasta perhe-elämästään. Ei toki tarvitse ruveta rääppimään yksityiskohtia, mutta Hesarilla on kuitenkin tehtävänsä tiedonvälittäjänä, eikä siihen sovi yksisilmäinen henkilökultin ylläpito.
No, Hesari on kuitenkin tunnettu yksisilmäisen henkilökultin ylläpidosta joten mitä muutakaan voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.
Miksi näin ei tehdä enää nykyään?
No ei ole koskaan ennenkään tehty niin, mutta Anna teki ja opasti muitakin siihen. Annalla nyt oli muutenkin oma teoria vähän kaikesta. Olin unohtanut tuon kivuttoman synnytyksen, Annalla oli itseoppineena jotenkin myös taika täysin kivuttoman synnytykseen.
Oisko sama kuin Sannalla eli miedot alkoholijuomat ja jauhot?
Aina ilo lukea asiantuntevilta kommentoijilta uusista näkökulmista aiheeseen.
Eikö olekin? Ja oma panos keskusteluun oli noinkin viiltävä analyysi? Silli haiskahtaa, kuten Annalla.
Käytöstavat.