Lue keskustelun säännöt.
Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi
07.10.2022 |
Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamattomuus kasvattaa lasten todennäköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.
Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.
Miten tähän voitaisiin puuttua? Näettekö tämän trendin omassa tuttavapiirissänne?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.
Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.
Suomessa on ilmainen koulutus, jos vanhemmilla itsellään on mitätöivät asenne, niin kenen syy se on?
Lapsuuden ystävän vanhemmat olivat apuhoitaja nyk. lähihoitaja ja postin autonkuljettaja. Ystävän peruskoulun ka. yli 8, jolla olisi helposti päässyt lukioon. Poika meni ammattikouluun. Ihmettelin asiaa, tyypistä olisi helposti tullut inssi tai DI. Nyt on asentaja.
Nykyisin on yhtäläinen väylä amiksesta amkiin ja yliopistoon kuin lukiostakin. Oulun yliopistossa eräs teknillisen alan professori on kulkenut reitin autonadrntajasta tekniikan tohtoriksi ja proffaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla poikkeus säännöstä koska olen DI. Äitini on käynyt vain kansakoulun ja isälläni ei ole edes päästötodistusta kansakoulusta. Suurin syy varmaan koulutukseeni on se, että vanhemmat puhuivat aina myönteisesti koulutuksesta ja kannustivat lukemaan niin pitkälle kuin pää riittää. Kiitos heille, nyt olen hyväpalkkaisessa ammatissa. Voin nyppiä työelämässä ns. rusinat pullasta ja töitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on arvot pielessä. Ei sillä ole mitään väliä onko ihmisellä akateeminen koulutus. Itselläni on mutta se ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Tärkeintä on, että lapset ovat empatia kykyisiä, omaavat hyvät käytöstavat eivätkä kiusaa ketään.
Minusta taas on tärkeää ,että lapsilla on valinnanvaraa elämässään. Hyvä koulutus ja ja varallisuus mahdollistaa hyvän elämän . Ei tarvitse elää kädestä suuhun tai sossurottana. Hyvä koulutus ei millään muotoa sulje pois sitä että ihmisellä on empatiakykyä ja hyvät käytöstavat. Useimmilla koulutetuilla nämä löytyykin toisin kuin sossupummeilla
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla poikkeus säännöstä koska olen DI. Äitini on käynyt vain kansakoulun ja isälläni ei ole edes päästötodistusta kansakoulusta. Suurin syy varmaan koulutukseeni on se, että vanhemmat puhuivat aina myönteisesti koulutuksesta ja kannustivat lukemaan niin pitkälle kuin pää riittää. Kiitos heille, nyt olen hyväpalkkaisessa ammatissa. Voin nyppiä työelämässä ns. rusinat pullasta ja töitä riittää.
Minä taas olen kotoisin viljelijäperheestä. Isä on käynyt maamieskoulun ja äiti oppikoulun ja emäntäkoulun. Minulla ja sisaruksillani on akateeminen koulutus eikä kukaan jatkanut tilaa. Omista lapsista kaksi opiskelee DIksi ja yksi on amk inssi. Isovanhemmat pitää amkin käynyttä luuserina ja painostavat hakemaan yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen valinta tehdään jo peruskoulun päättyessä. On vanhempia jota ei halua lastensa menevän lukioon.
On myös kouluja joihin kerääntyy huono-osaisia. Sellaisista voi olla vaikeampi löytää koulutus-myönteinen asenne. Tukea tarvitaan nykyistä enemmän, ettei vanhempien koulutus ratkaise nuoren omia valintoja.
Nyt en ymmärrä. Itse ainakaan en kysynyt vanhemmiltani, voinko mennä lukioon. Laitoin rastin ruutuun ja ilmoitin vanhemmilleni aloittavani lukion syksyllä.
Entä jos vanhempasi olisivat kertoneet että et sinä siellä pärjää ja varmasti kiusataan kun ollaan köyhä perhe ja nehän siellä herrat vihaa meikäläisiä. Ja päälle olisivat kysyneet miten kirjat meinaat maksaa kun eihän vanhemmilla sellaisia rahoja ole. Olisiko ollu helppo vain pistää rasti ruutuun? Etenkin kun tämä aivopesu olisi kestänyt koko ikäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä saa näköjään heti alapeukkuja, jos paljastaa ettei kaikille maistereille löydy töitä. Kyllä ne suhteet valitettavasti merkitsee aika paljon ainakin sen ekan työpaikan saamisessa. Jos et koskaan saa sitä ensimmäistä alan työtä, niin huonosti käy. Olisi pitänyt verkostoitua ja opiskella Helsingissä tai jäädä sinne maakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedonjano, uteliaisuus, älykkyys, kyky käsitellä tietoa. Geeneissähän ne.
Kai tämä oli sarkasmia? Mainitsemasi asiat eivät todellakaan aina kulje geeneissä.
Kyllä kulkee, ihan kuten ulkonäkö ja lyhytjännitteisyys ja taipumus luovuttaa helposti. Joskus jokin ominaisuus hyppää jonkun yli, mutta keskimäärin henkiset ominaisuudet periytyvät vahvasti.
Eivät kulje ja varsinkin ulkonäön määrää puhtaasti geenilotto. Laiskurithan ovat syyttäneet geenejään laiskuudestaan ja pitkäjänteisyyden puutteesta:D Pitäsikö sanoa töissä pomolle, että ei jaksa pyydä jotain paremmilla ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on arvot pielessä. Ei sillä ole mitään väliä onko ihmisellä akateeminen koulutus. Itselläni on mutta se ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Tärkeintä on, että lapset ovat empatia kykyisiä, omaavat hyvät käytöstavat eivätkä kiusaa ketään.
Minusta taas on tärkeää ,että lapsilla on valinnanvaraa elämässään. Hyvä koulutus ja ja varallisuus mahdollistaa hyvän elämän . Ei tarvitse elää kädestä suuhun tai sossurottana. Hyvä koulutus ei millään muotoa sulje pois sitä että ihmisellä on empatiakykyä ja hyvät käytöstavat. Useimmilla koulutetuilla nämä löytyykin toisin kuin sossupummeilla
Nyt en ymmärrä. Ovatko siis kaikki muut kuin yliopistollisen koulutuksen suorittaneet kädestä suuhun eläjiä ja/tai sossurottia? Ja mitä varallisuuteen tulee, niin joissakin amis- tai AMK-pohjaisissa ammateissa on mahdollisuus päästä isompiin tuloihin kuin osassa akateemisista ammateista. Minulle riittää, että tulen toimeen ja viihdyn työssäni, en tarvitsekaan huipputuloja.
Itselleni akateeminen ura oli melkeinpä ainoa vaihtoehto, sillä minusta ei olisi mihinkään amiksesta valmistuttavaan käytännön työhön. En kuitenkaan ajattele, että oma valintani olisi kaikille oikea, ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisko välillä jutun, jossa arvostetaan ammatillisen puolen koulutusta! Aika arvostava asetelma tässä kirjoittelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on arvot pielessä. Ei sillä ole mitään väliä onko ihmisellä akateeminen koulutus. Itselläni on mutta se ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Tärkeintä on, että lapset ovat empatia kykyisiä, omaavat hyvät käytöstavat eivätkä kiusaa ketään.
Minusta taas on tärkeää ,että lapsilla on valinnanvaraa elämässään. Hyvä koulutus ja ja varallisuus mahdollistaa hyvän elämän . Ei tarvitse elää kädestä suuhun tai sossurottana. Hyvä koulutus ei millään muotoa sulje pois sitä että ihmisellä on empatiakykyä ja hyvät käytöstavat. Useimmilla koulutetuilla nämä löytyykin toisin kuin sossupummeilla
Ei hän varmaan tarkoittanutkaan, että omat lapsensa olisivat kädestä suuhun eläjiä tai sossurottia tai etteikö koulutetuilla voisi olla empatiakykyä ja hyviä käytöstapoja. Luultavasti hän tarkoitti vain sitä, että tärkeintä on, että hankkii ylipäätään jonkin ammattiin johtavan koulutuksen, löytyy se sitten amiksesta, AMK:sta tai yliopistosta. Siitä kaikki ovat varmaan yhtä mieltä, että pelkällä peruskoululla ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat eivät ole korkeastikoulutettuja, mutta minä kävin yliopiston. Isoveljeni on valmistunut amk:sta, toinen veljeni ja siskoni amiksesta, mutta sisko nyt 10 vuotta myöhemmin on opiskellut lisää ja valmistumassa loppuvuodesta amk:sta.
Jokainen meistä on pärjännyt elämässään hyvin. Mutta uskon, että minulla, perheen ainoalla maisterilla, on pienimmät tulot muihin sisaruksiin verrattuna :D
Amiksen käynyt veljeni sai vakityön heti valmistuttuaan ja on sen jälkeen ollut uraputkessa ilman taloudellisia ongelmia.
Voi olla, että jossain vaiheessa amispohjaiset työt automatisoidaan ja korkea-asteesta tulee samanlainen kuin millainen toinen aste oli aikaisemmin eli periaatteessa vapaaehtoinen, mutta käytännössä pakollinen, mikäli mielii saada kunnollisen työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pieneltä paikkakunnalta, jossa lukiossa ei todellakaan ollut suhteellisesti montaa korkeakoulun käyneen lasta. Ja kyllä, ne kaikki, joilla yläasteella oli korkeakoulun käynyt vanhempi, myös menivät lukioon (pystyn edelleen nimeämään kaikki tällaiset, heitä oli max 10% ja kuuluin heihin). Mutta siellä lukiossa oli siis paljon niitäkin, joiden vanhemmissa ei ollut yhtään korkeakoulutettua (tämä olisi varmaan ollut jossain Helsingin eliittilukiossa ihan ennenkuulumatonta).
Mutta vahvistan tämän, että kyllä, ne, noilla edes toinen vanhemmista oli yliopistokoulutettu, myös jatkoivat yliopistoon. Pinnistelen oikein, mutten kyllä heti saa päähäni ketään, kenen vanhemmissa ei olisi ollut yliopistokoulutettua, jotka olisivat menneet yliopistoon lukiostani (yliopistolta opiskelukavereistani tulee kyllä heti pari mieleen). Suurin osa meidän vuosiluokan lukion käyneistä, joiden vanhemmat eivät olleet yliopistokoulutettuja, päätyivät ammattikorkeaan.
Rikkaalta asuma-alueelta paremmat lähtökohdat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:
Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.
Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.
Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.
Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.
Miksi kuvittelet, että yliopistoon pyrkivä nuori tekee sen vanhempiensa halusta? Mitäpä jos se onkin ihan hänen oma toiveensa sinne päästä? Höpöhöpö-asenne sulla!
Nimenomaan kaveripiiri vaikuttaa suuresti kasvavan nuoren suunnitelmiin. Jos varakkaalla asuma-alueella kaikki kaverit tähtäävät yliopisto-opintoihin, nuori kokee sen luontevana valintana lukion jälkeen.
Sen sijaan, jos köyhällä asuma-alueella kaikki kaverit jatkavat amikseen, vaatii nuorelta suunnatonta luonteenlujuutta lähteä kaveriporukasta eri tielle. Saattaapa nuori joutua jopa kiusatuksi, jos kertoo lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon.
Tutkimuksissa painotetaan aina vanhempien koulutustaustaa mutta ei asuma-aluetta. Westendistä lääkärivanhempien lapsi lähtee lääkikseen, koska kaikki kaveritkin menevät.
No kukas se niiden kermaperseiden kakaroiden kalliit autot huoltaa, rakentaa talot, leikkaa hiukset, kuljettaa ruuat kauppoihin ja sohvat koteihin ja vaihtaa ikkunat siihen lääkärin vastaanottohuoneeseen jos kaikki pennut menevät hienostokouluihin ja alkavat herroiksi?
Kermaperseet olisivat kusessa hyvin nopeasti ilman käytännön työtä tekeviä amiksia.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaalta asuma-alueelta paremmat lähtökohdat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:
Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.
Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.
Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.
Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.
Miksi kuvittelet, että yliopistoon pyrkivä nuori tekee sen vanhempiensa halusta? Mitäpä jos se onkin ihan hänen oma toiveensa sinne päästä? Höpöhöpö-asenne sulla!
Nimenomaan kaveripiiri vaikuttaa suuresti kasvavan nuoren suunnitelmiin. Jos varakkaalla asuma-alueella kaikki kaverit tähtäävät yliopisto-opintoihin, nuori kokee sen luontevana valintana lukion jälkeen.
Sen sijaan, jos köyhällä asuma-alueella kaikki kaverit jatkavat amikseen, vaatii nuorelta suunnatonta luonteenlujuutta lähteä kaveriporukasta eri tielle. Saattaapa nuori joutua jopa kiusatuksi, jos kertoo lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon.
Tutkimuksissa painotetaan aina vanhempien koulutustaustaa mutta ei asuma-aluetta. Westendistä lääkärivanhempien lapsi lähtee lääkikseen, koska kaikki kaveritkin menevät.
No kukas se niiden kermaperseiden kakaroiden kalliit autot huoltaa, rakentaa talot, leikkaa hiukset, kuljettaa ruuat kauppoihin ja sohvat koteihin ja vaihtaa ikkunat siihen lääkärin vastaanottohuoneeseen jos kaikki pennut menevät hienostokouluihin ja alkavat herroiksi?
Kermaperseet olisivat kusessa hyvin nopeasti ilman käytännön työtä tekeviä amiksia.
Kukaan ei ole väittänytkään, etteikö käytännön ammatteja tarvittaisi. On kyse siitä, että usein vanhempien ammatit vaikuttavat nuorten koulutusvalintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan.
No ainakin meidän lapsi on vaikka isänsä räpiköi juuri ja juuri peruskoulun läpi ja siihen jäi. Itse olen amis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaalta asuma-alueelta paremmat lähtökohdat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:
Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.
Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.
Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.
Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.
Miksi kuvittelet, että yliopistoon pyrkivä nuori tekee sen vanhempiensa halusta? Mitäpä jos se onkin ihan hänen oma toiveensa sinne päästä? Höpöhöpö-asenne sulla!
Nimenomaan kaveripiiri vaikuttaa suuresti kasvavan nuoren suunnitelmiin. Jos varakkaalla asuma-alueella kaikki kaverit tähtäävät yliopisto-opintoihin, nuori kokee sen luontevana valintana lukion jälkeen.
Sen sijaan, jos köyhällä asuma-alueella kaikki kaverit jatkavat amikseen, vaatii nuorelta suunnatonta luonteenlujuutta lähteä kaveriporukasta eri tielle. Saattaapa nuori joutua jopa kiusatuksi, jos kertoo lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon.
Tutkimuksissa painotetaan aina vanhempien koulutustaustaa mutta ei asuma-aluetta. Westendistä lääkärivanhempien lapsi lähtee lääkikseen, koska kaikki kaveritkin menevät.
No kukas se niiden kermaperseiden kakaroiden kalliit autot huoltaa, rakentaa talot, leikkaa hiukset, kuljettaa ruuat kauppoihin ja sohvat koteihin ja vaihtaa ikkunat siihen lääkärin vastaanottohuoneeseen jos kaikki pennut menevät hienostokouluihin ja alkavat herroiksi?
Kermaperseet olisivat kusessa hyvin nopeasti ilman käytännön työtä tekeviä amiksia.
Kukaan ei ole väittänytkään, etteikö käytännön ammatteja tarvittaisi. On kyse siitä, että usein vanhempien ammatit vaikuttavat nuorten koulutusvalintoihin.
Toki olen monessa perheessä nähnyt kuinka lapsen ei anneta valita vaan tyrkätään alle joka on tarpeeksi hieno. Sitten hävetään kun nuori keskeytyä kun huomaa ettei ole pakko tehdä vain kunnian vuoksi jotain mikä ei kiinnosta.
Sen huomaa. Omat vanhempani ovat korkeasti koulutettuja ja olen itsekin. Tietääkseni omalta ala-/yläasteluokaltani ei juuri kukaan muu edennyt yliopistoon ja syykin oli selvä: he olivat duunarivanhempien häirikköpenskoja kuihtuvassa tehdaskaupungissa. Siellä ei paljon koulutusta arvostettu.
Mun vanhemmat eivät ole edes ylioppilaita. Silti me kaikki lapset käytiin lukio. Mä olin kyllä ainut, joka jatkoi yliopistoon asti. Muut kävi amkin. Enpä ole kyllä kyseisellä tutkinnolla tehnyt mitään kun ei ole suhteita. Hukkaan meni nekin vuodet. Olisi kannattanut suutarin vaan pysyä lestissään.