Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi
Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamattomuus kasvattaa lasten todennäköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.
Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.
Miten tähän voitaisiin puuttua? Näettekö tämän trendin omassa tuttavapiirissänne?
Kommentit (204)
Hyvä juttu ja oikein! Me akateemisethan maksetaan muidenkin bileet.
Huomaahan tuon tosi helposti. En opiskellut ns. statusalaa yliopistossa v. 2005-11, mutta kyllä meilläkin oli opiskelijoiden perhetaustojen joukossa korkeakoulutettu keskiluokka varsin yliedustettuna. Muistan vain yhden opiskelijan, jonka molemmat vanhemmat olivat duunareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.
Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.
Suomessa on ilmainen koulutus, jos vanhemmilla itsellään on mitätöivät asenne, niin kenen syy se on?
Lapsuuden ystävän vanhemmat olivat apuhoitaja nyk. lähihoitaja ja postin autonkuljettaja. Ystävän peruskoulun ka. yli 8, jolla olisi helposti päässyt lukioon. Poika meni ammattikouluun. Ihmettelin asiaa, tyypistä olisi helposti tullut inssi tai DI. Nyt on asentaja.Tunnen lakimiehen joka olisi halunnut tulla puusepäksi. Nyt eläkkeellä chillailee taiteilijana. Veistelee hauskoja patsaita ja myös huonekaluja "harrastuksekseen" (lue:intohimokseen).
Mutta onko tyytymätön? Kun moni nuori on ihan pihalla ammateista, voi luulla esim että kokkina olisi kivaa kun kotona on kivaa kokata. Eikä tajua, että se useimmille tarkoittaa hankalia työaikoja ja huonoa palkkaa. Tai nykyään, haaveammatti on joku infuenssari yhtään tajuamatta, kuinka harva sillä elää hyvin ja eläkeikään saakka.
Minä olen juristi ilman että juridiikka erityisesti kiinnostaa, mutta kun ei nuorena kiinnostanut selvästi mikään muukaan. Ihan hyvä että ammattia suositeltiin, sillä saa edes laadukasta asumista ja vapaa-aikaa. En yhtään usko että tuo tyyppikään olisi jonakin työttömänä puuseppänä yhtään onnellisempi. Minä tykkäsin koulussa historiasta, mutta jonakin murrosikäisten hissanopena olisin taatusti ihan rikki.
Työssä se kiinnostavuus ei ole kaikki, pitää ajatella myös rahaa ja työllistymistä.
Kaikille ei sovi tuollaiset työt kuten juristi tai lääkärin jossa hyvinkin vahvasti vaikutetaan toisten ihmisten elämään. Niin fiiniä kuin olisikin olla jotain tuollaista en pystyisi nukkumaan öitäni kun jännittäisin työpäiviä ja sitä tuhoanko väärillä päätöksillä jonkun elämän. Tämä sopii ehkä toisen laisille ihmiselle. Murehdin pienempiäkin asioita joten mieluummin hoidan hommani suorittavassa työsdä ja nukun yöni rauhassa.
Ihan eri lähtötaso ollut niihin verrattuna, joiden vanhemmat vastasivat lapsuudessa lapsen ihmettelemiin kysymyksiin (oikein). Tuntuu etten mistään osaa edes perusasioita, ja kiriminen itsenäisesti ollut rankkaa koko nuoruuden.