Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tällä hetkellä vaikuttanee se, että käytännössä on monille aloille pakko ottaa kalliita valmennuskursseja jos haluaa päästä sisälle. Parempipalkkaiset vanhemmat kykenevät maksamaan kurssit ja lapset saavat keskittää voimansa opiskeluun. Tässä voi mennä useita vuosia. Aikaisemmin lukiokirjat piti vanhempien kustantaa mikä käytännössä tarkoitti sitä ettei kaikilla perheillä ollut varaa laittaa lasta lukioon. Ihan hetki sitten tuli muutos, ettei lukio maksa lukiolaiselle toisin kuin ennen.

pääsee jos on tarpeeksi "päisevä" , eka yrittämällä stadin lääkikseen ilman valmennuskursseja

Meillä akateemisessa perheessä autetaan lapsia läksyissä, keskustellaan asioista, joita he eivät osaa. Ja välillä ihan siis opetetaan heitä. Kokeisiin valmistautumisen yhteydessä kysellään lapselta koealueen asioita, ja samalla taas keskustellaan ja mahdollisesti opetetaan. Joka kerta kun lapsi lähtee kokeeseen, vanhemmat jo tietää, että hyvin se koe tulee menemään, koska ovat niitä kuulustelleet etukäteen.

Tästä tulee iso ero perheisiin, joissa vanhemmat ei tätä jaksa/halua/osaa tehdä. Tämä vaatii vanhemmilta toisinaan aika paljon aikaa.

Näin ollaan tehty nyt jo luokat 1-9. Luokka 9 menossa, ja lukio on selvä tie eteenpäin.

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsilleen miten opiskellaan, kuten keskittymistä ja opiskelutekniikoita.

Jos ei ole itsellään ollut tarvetta tai opettajaa, ei sitä taitoa voi siirtää lapsilleen. Paljon opiskellut osannee siirtää taidot lapsilleen paremmin kuin joku, joka ei ole opiskellut juuri peruskoulua enempää.

Itse opiskeluaikaan luin edellisiltana noin kolme-neljä tuntia tenttiin ja sain luokan parhaita tuloksia, kun luokan huonoimpia saava oli kuulemma lukenut useampana iltana. Tiedän, ettei älykkyydessä tai keskittymisessä ollut vika. Opiskelutekniikka vain oli niin huono. Olisi se opiskelu- ja lukutekniikka kannattanut harjoitella viimeistään toisella asteella.

Oppimista ei useinkaan koulussa opeteta, vaan asian opettaminen on vanhempien vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä akateemisessa perheessä autetaan lapsia läksyissä, keskustellaan asioista, joita he eivät osaa. Ja välillä ihan siis opetetaan heitä. Kokeisiin valmistautumisen yhteydessä kysellään lapselta koealueen asioita, ja samalla taas keskustellaan ja mahdollisesti opetetaan. Joka kerta kun lapsi lähtee kokeeseen, vanhemmat jo tietää, että hyvin se koe tulee menemään, koska ovat niitä kuulustelleet etukäteen.

Tästä tulee iso ero perheisiin, joissa vanhemmat ei tätä jaksa/halua/osaa tehdä. Tämä vaatii vanhemmilta toisinaan aika paljon aikaa.

Näin ollaan tehty nyt jo luokat 1-9. Luokka 9 menossa, ja lukio on selvä tie eteenpäin.

Näin meilläkin tehtiin, kunnes yläkoulussa lapsi ei enää halunnut kuulusteluja. Hienoa, jos teullä homma vielä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsilleen miten opiskellaan, kuten keskittymistä ja opiskelutekniikoita.

Jos ei ole itsellään ollut tarvetta tai opettajaa, ei sitä taitoa voi siirtää lapsilleen. Paljon opiskellut osannee siirtää taidot lapsilleen paremmin kuin joku, joka ei ole opiskellut juuri peruskoulua enempää.

Itse opiskeluaikaan luin edellisiltana noin kolme-neljä tuntia tenttiin ja sain luokan parhaita tuloksia, kun luokan huonoimpia saava oli kuulemma lukenut useampana iltana. Tiedän, ettei älykkyydessä tai keskittymisessä ollut vika. Opiskelutekniikka vain oli niin huono. Olisi se opiskelu- ja lukutekniikka kannattanut harjoitella viimeistään toisella asteella.

Oppimista ei useinkaan koulussa opeteta, vaan asian opettaminen on vanhempien vastuulla.

Anteeksi nyt, mutta ei edellisenä iltana pänttääminen todellakaan ole hyvä opiskelustrategia. Kukin oppii eri tyylillä, mutta toi ei vaan ole mikään malliesimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä akateemisessa perheessä autetaan lapsia läksyissä, keskustellaan asioista, joita he eivät osaa. Ja välillä ihan siis opetetaan heitä. Kokeisiin valmistautumisen yhteydessä kysellään lapselta koealueen asioita, ja samalla taas keskustellaan ja mahdollisesti opetetaan. Joka kerta kun lapsi lähtee kokeeseen, vanhemmat jo tietää, että hyvin se koe tulee menemään, koska ovat niitä kuulustelleet etukäteen.

Tästä tulee iso ero perheisiin, joissa vanhemmat ei tätä jaksa/halua/osaa tehdä. Tämä vaatii vanhemmilta toisinaan aika paljon aikaa.

Näin ollaan tehty nyt jo luokat 1-9. Luokka 9 menossa, ja lukio on selvä tie eteenpäin.

Hieno homma. Meillä ysärillä lähiössä tein läksyt itse, ei vanhemmat niistä olis mitään ymmärtäneet. Jätin usein tekemättäkin. Silti päättötodistuksen keskiarvo 9,9 ja menin Helsingin halutuimpaan lukioon. Nyt kaksi korkeakoulututkintoa ja teen kolmatta työn ohessa. Minne lie olisin päätynyt jos kotona olisi tuettu?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että siihen vaikuttaa vanhempien malli ja myös heidän antama tuki ongelmavaiheissa. Jos tuki puuttuu, ei riitä usko itseen ja voi myös luisua väärille poluille. Huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle.

Enemmän tosiaan asennekysymys. Oma amistaustainen äitini olisi käytännössä tehnyt mitä vain vaaditaan varmistaakseen koulumenestykseni. Käytännössä hänen ei kauheasti tarvinnut tehdä annettuaan ensimmäisinä vuosina perustyökalut, mihin jokainen luku- ja laskutaitoinen kykenee. Myöskään koulukiusaaminen ei ollut minkäänlainen este. Sai lähinnä inhoamaan itse peruskoulua.

Vielä lukiossa eroa ei huomaa, koska kyllä sielläkin on paljon duunareiden lapsia. Mutta olen huomannut, että aika usein nämä hyvin lukiossa pärjänneet duunareiden lapset jatkavatkin yliopiston sijasta AMK:hon, missä ei tietysti sinänsä ole mitään pahaa, mikäli valinta on vapaaehtoinen ja aidosta kiinnostuksesta johtunut. Mutta harmillista, jos ei uskalla hakea yliopistoon vain siksi, ettei luota pärjäävänsä siellä kotitaustansa vuoksi.

Olen kuullut, ettei yläkoulun ja lukion opiskelijat tiedä kovin hyvin jatkovaihtoehtojaan. Esim sitä että amk: hon tai yliopistoon voi päästä muutenkin kuin todistuksen tai pääsykokeen kautta eli avointen opintojen jälkeen.

Harmittaa myös niiden nuorten puolesta jotka hakevat montamonta kertaa jonnekin koulutukseen eivätkä pääse sisään tai pääsevät vasta monenmonen vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsilleen miten opiskellaan, kuten keskittymistä ja opiskelutekniikoita.

Jos ei ole itsellään ollut tarvetta tai opettajaa, ei sitä taitoa voi siirtää lapsilleen. Paljon opiskellut osannee siirtää taidot lapsilleen paremmin kuin joku, joka ei ole opiskellut juuri peruskoulua enempää.

Itse opiskeluaikaan luin edellisiltana noin kolme-neljä tuntia tenttiin ja sain luokan parhaita tuloksia, kun luokan huonoimpia saava oli kuulemma lukenut useampana iltana. Tiedän, ettei älykkyydessä tai keskittymisessä ollut vika. Opiskelutekniikka vain oli niin huono. Olisi se opiskelu- ja lukutekniikka kannattanut harjoitella viimeistään toisella asteella.

Oppimista ei useinkaan koulussa opeteta, vaan asian opettaminen on vanhempien vastuulla.

Anteeksi nyt, mutta ei edellisenä iltana pänttääminen todellakaan ole hyvä opiskelustrategia. Kukin oppii eri tyylillä, mutta toi ei vaan ole mikään malliesimerkki.

No juurikin se - osa oikeaa opiskelutekniikkaa on tehdä töitä jo kurssin aikana, ei parina edellisenä iltana koko tuhtia pakettia (joka on täysi mahdottomuus). Silloin tosiaan kerkeää enää kerrata neljä tuntia 😉

Hyvä syy tehdä akatemisista tutkinnoista suvussa periytyviä muutenkin ja lopettaamaksuton koulutus, opintotukijärjestelmä sekä köyhien turha tuppautuminen yliopistoihin.

Olen lapseton enkä voi puhua tuttavapiiristäni mutta akateemisten vanhempien ainoana lapsena tiesin käytännössä 6-vuotiaasta asti, että yliopistoon mennään ja kyse on vain siitä, mihin niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunareiden pitäisi kannustaa ja tukea lapsiaan enemmän, ei jättää ammattiasioita/ammatinvalintaa vain 9. luokan opinto-ohjaajan harteille. Nim. Duunareiden lapsi, ei korkeakoulutettu.

Itse en saanut mitään koulutuskommentteja vanhemmiltani.

Antaa vaikka neuvolassa tuleville vanhemmille lehti, missä kerrottu peruskoulun jälkeisistä koulutusvaihtoehdoista.

sitä osaa itsekin ottaa selville ja pojalla oli omat suunnitelmansa jotka toteutui, ei siinä opoa tarvittu. 

Poika teki kasilla päätöksen lopettaa jääkiekkoharrastus, perusteli sitä esittämällä laatimansa suunnitelman opiskelupolusta. Lukio, aineet jotka kirjoittaa ja tavoittelemansa arvosanat. Tavoite oli päästä yliopistoon ilman pääsykokeita. No, suunnitelma toteutui, kolmeen olisi päässyt ilman pääsykokeita. Me vanhemmat tavan duunareita.

Äitini, pikkumökin lapsi, kuoli vastikään,hänelle oli tärkeää lastenlasten opiskelut. Kymmenestä kuudella yliopistotutkinto.

Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.

Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.

Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.

Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.

Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:

Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.

Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.

Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.

Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.

Miksi kuvittelet, että yliopistoon pyrkivä nuori tekee sen vanhempiensa halusta? Mitäpä jos se onkin ihan hänen oma toiveensa sinne päästä? Höpöhöpö-asenne sulla!

Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:

Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.

Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.

Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.

Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.

Tai pääkaupunkiseudulla hakea Sykkiin kouluun, lapseni ja kaikki ystävänsä opiskelevat nyt yliopistossa. Tämä oli oikeastaan selvää jo lukioaikoina.

Seura tekee kaltaisekseen.

Lapsi oppii mallista. Jos lähipiirissä on ainoastaan duunareita tms., ei välttämättä osaa ajatella korkeammasta koulutuksesta yhtään mitään eikä näe itseään siellä ellei mieleen ole jossain vaiheessa tullut työ, johon tietää tarvitsevansa yliopistokoulutusta. 

Mun vanhemmista isä on käynyt lukion aikoinaan, äiti vain kansakoulun.

Itse päädyin lukioon lähinnä koska mikään amiskoulutuksista ei tuntunut omalta. Lukioon ei ollut mitään keskiarvorajoja. Lukion päättyessä arvoin yliopistokoulutuksen, jossa arvelin viihtyväni. Nyt maisterina toimistotöissä. Sittemmin on käynyt mielessä, että olisin voinut harkita alaa tarkemmin ja saada enemmän palkkaa jne.

Toisaalta kaveripiirissä ja koulussa ylipäätään teininä kukaan ei tuntunut arvostavan korkeaa koulutusta. Lukioon menevät olivat luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tällä hetkellä vaikuttanee se, että käytännössä on monille aloille pakko ottaa kalliita valmennuskursseja jos haluaa päästä sisälle. Parempipalkkaiset vanhemmat kykenevät maksamaan kurssit ja lapset saavat keskittää voimansa opiskeluun. Tässä voi mennä useita vuosia. Aikaisemmin lukiokirjat piti vanhempien kustantaa mikä käytännössä tarkoitti sitä ettei kaikilla perheillä ollut varaa laittaa lasta lukioon. Ihan hetki sitten tuli muutos, ettei lukio maksa lukiolaiselle toisin kuin ennen.

Mulla mummo osti lukiokirjat ja maksoi pääsykoekurssin kahdesti kun en ekalla kerralla päässyt sisään. musta tuli lakimies, kiitos mummon, ei vanhempien joilta puuttuu kaikki elämänhallinta. toki vanhempien sekoilun katsominen oli se motiivi tavoitella itselle muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?

Että ihan "akateemikot".

[/quote]   Pätee myös toisinpäin. Eli nämä itse korkeasti koulutetut monesti vaativat samaa myös lapsiltaan, joko suorasti tai epäsuorasti. Se on väärin. Lapsen pitää saada itse valita, mitä haluaa elämässään tehdä. Nämä jotkut itsensä muita paremmiksi kokevat vanhemmat sitten painostavat lapsiaan kouluttautumaan korkealle, samaan ammattiin kuin itse jottei suvun maine kärsisi. Ihan liikaa on niitä, jotka ovat lukeneet itsensä esim. lääkäriksi, koska vanhemmat ovat siihen painostaneet, vaikka todellisuudessa olisi halunnut olla vaikka putkimies.[/quote]

Koulutetut vanhemmat haluavat lastensa parasta ja panostavat kouluttautumiseen. Tietenkin tarvitaan ammattikoulun käyneitä, mutta akateeminen koulutus takaa useammin paremmat ansiotulot, kiinnostavamman työn ja paremmat työolosuhteet. On helpompi tehdä työura juristina, arkkitehtinä tai muussa asiantuntijatehtävässä kuin esim. rakennuksella, jossa työ on fyysisesti rankkaa tai kampaajana, joka kuluttaa myös fyysisesti ja altistaa allergioille.

Kyse ei ole siitä, että joku kokisi itsensä muita paremmaksi tai olisi huolissaan suvun maineesta. Sellaisia lääkäreitä, jotka ovat valmistuneet lääkäriksi vain vanhempien painostuksesta ei ole. Lääketieteen opiskelu ihan sisäänpääsystä alkaen vaatii nimenomaan opiskelijalta omaa kiinnostusta ja panostusta.