Lue keskustelun säännöt.
Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi
07.10.2022 |
Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamattomuus kasvattaa lasten todennäköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.
Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.
Miten tähän voitaisiin puuttua? Näettekö tämän trendin omassa tuttavapiirissänne?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että siihen vaikuttaa vanhempien malli ja myös heidän antama tuki ongelmavaiheissa. Jos tuki puuttuu, ei riitä usko itseen ja voi myös luisua väärille poluille. Huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle.
Paljastit juuri asenteesi ammattioppilaitoksesta valmistuneita kohtaan. Terv FM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?
Meillä on pääosin duunaritaustaa suvussa. Ei sitä nuorena oikein edes tiennyt mitään akateemisia ammatteja, paitsi toki tyyliin lääkäri tai opettaja. Äiti yritti kyllä meitä kannustaa opiskelemaan, ollaan kaikki lapset kuitenkin varsin fiksuja sen puoleen. Mutta mitään käytännön apua ei oikein saatu, eli mitä olisi voinut sitten opiskella. Ja mieluisa ala löytyi ammattikoulusta, niin sinnehän sitä suuntasin. Yksi meistä kävi lukion ja haki nyt korkeakouluun. Itsekin kerran hain, en ihan päässyt, ei tullut panostettua pääsykokeeseen. Ehkä haen joskus uudestaan. Omille lapsille olen puhunut eri ammateista, ovat vielä alakoulussa. Mutta kannustan kyllä opiskelemaan mitä sitten haluavat.
Ja meillä ei ole status merkinnyt ikinä mitään, pääasia että töitä on ja siitä tienaa tarpeeksi. Ja nykyisessä ammatissa tienaa paremmin kuin monessa akateemisessa. Lisäksi mihinkään toimistotyöhön en ikinä halua. Mutta veikkaan että monella nuorella se valinta menee sen mukaan mistä tietää eniten. Ei ne akateemisten lapset välttämättä tiedä juuri mitään duunaritöistä ja päinvastoin. Enemmän saisi koulussa näistä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?
Edelleen, ei ole kyse siitä, etteikö myös muita kuin akateemisia ammatteja tarvittaisi. On kyse siitä, että liian usein vanhempien ammatit vaikuttavat lasten koulutusvalintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Itellä sellanen kokemus korkeasti koulutetusta perheestä, että se on suunnilleen itsestäänselvyys olettaa lapselta samaa
Ja sitten se yksi jolle koulu ei maistu
sitä sitten koko suku häpeää tai vastaavaa jos suvussa ahdasmielisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, paha sanoa muuta kuin sen, että poikkeus vahvistaa säännön. Meillä on 2 lapsista valmistunut maisteriksi ja yksi vielä opiskelee kuvataideakatemiassa. Me vanhemmat ollaan molemmat ihan vaan duunareita, ei edes ylioppilaita 🤷🏻
Sama täällä, kaksi yliopistosta ja kaksi ammattikorkeasta. Ammklaiset opiskelevat työn ohessa edelleen ylempää tutkintoa. Me vanhemmat duunareita, jo eläkkeellä. Yhden lapsenlapsen osa surettaa, äitinsä kahden korkeakoulun tutkinnon voimalla vaatii häneltä enemmän kuin mihin lapsi on valmis. Vähäinen mummi ei voi/uskalla asiaan puutua.
Tästä johtuen ilmainen korkeakoulutus on tulonsiirto köyhemmiltä duunareilta varakkaille korkeakoulutetuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä tuon kanssa, että siinä ei ole mitään pahaa, että osa opiskelee ammattikoulussa. Tarvitsemme osaavia ammattilaisia kaikille aloille. Ammattikoulu on arvokas koulu ja se takaa monenlaista osaamista yhteiskunnallemme.
Sen sijaan tuo koulutuksen periytyvyys itsessään on ongelma siinä mielessä, että monet ihmiset valitsevat itselleen väärän alan sosiaalisten normien ja paineiden vuoksi. Esimerkiksi yksi ystäväni tietää aivan kaiken tietokoneista. Hän kokosi oman tietokoneen jo hyvin nuorena mikä tuntui minulle aikanaan todella hienolta (kun itse en ymmärtänyt näistä mitään). Hän päätyi käymään naisvaltaisen alan ammattikoulun, kuten äitinsä ja minä menin korkeakouluun. Ihan oman alani korkeakoulusta löysin, mutta edelleen mietin löysikö ystäväni intohimonsa puitteissa oikeaa alaa. Hän luki pari muutakin ammattitutkintoa nimittäin vielä. Usein olen miettinyt, että hän olisi menestynyt it-alalla, mutta ei nähnyt sitä koskaan edes vaihtoehtona itselleen. Olen lähes varma, että hänestä olisi tullut loistava ohjelmoija.
Monia varmasti on myös korkeakouluissa, jotka kenties olisivat löytäneet kutsumuksensa ammattikoulun puolelta, mutta eivät koskaan uskaltaneet, koska omassa perhekulttuurissa sitä on aika pidetty "tyhmempien" ja "huonompien" vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan.
Voi olla harvinaista, mutta ei täysin mahdotonta. Omat vanhempani ovat käyneet pelkän kansakoulun, ja itsekin olen käynyt lukion sijaan amiksen, mutta silti päädyin lopulta yliopistoon. Vanhempani kannustivat minua opiskelemaan ja iloitsivat maisteriksi valmistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan luonnollista ja oikeudenmukaista koulutuksen periytyminen sukupolvelta toiselle. Lahjakkaat ja älykkäät vanhemmat saavat menestyviä lapsia joille kouluttautuminen on selviö. Enemmän huolettaa kouluttamattomien tai työväkeen kuuluvien vanhempien lasten hakeutuminen korkeaan koulutukseen. Tuskin heillä on edes edellytyksiä pärjätä akateemisessa yhteisössä taustastaan johtuen.
Vierailija kirjoitti:
On aivan luonnollista ja oikeudenmukaista koulutuksen periytyminen sukupolvelta toiselle. Lahjakkaat ja älykkäät vanhemmat saavat menestyviä lapsia joille kouluttautuminen on selviö. Enemmän huolettaa kouluttamattomien tai työväkeen kuuluvien vanhempien lasten hakeutuminen korkeaan koulutukseen. Tuskin heillä on edes edellytyksiä pärjätä akateemisessa yhteisössä taustastaan johtuen.
AP koulu- ja sukutausta on aika kyseenalainen, kun suoltaa tuollaista tekstiä: "Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi". Ei vaikuta akateemisesti sivistyneen ihmisen tuottamalta tekstiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan vanhemmistani ei ole korkeakoulutettu mutta meillä kaikilla lapsilla on yliopistotutkinto. Samoin kahden opiskelukaverini vanhemmat ovat matalasti koulutettuja.
Toisaalta taas tuttavaperheeni lapsi jätti menemättä lukioon kun toisen asteen opintoihin jääneet vanhempansa vastustivat lukioon menoa. Varmasti myös toisinpäin tapahtuu. Nuorilla pitäisi olla vapaus valita.
En ihmettele yhtään. Ei kuule kotona juttuja yliopisto-opiskelusta tai sen sellaisesta niin eipä sitä oikeastaan mieti. Oma kiinostuksen kohteeni nyt tuppaa olemaan sellainen, että sitä pystyy toteuttamaan vain yliopistossa, mutta sielläkin onnistun vain harvoin etenemään.
Äitini vanhemmat kielsivät häneltä lukion, jonka seurauksena äitini on puskenut meitä etenemään ja erityisesti lukemaan itsemme korkeammalle. Nyt hänellä on insinööri, kohta valmistuva maisteri ja itsellä myös parin vuoden päästä maisterin paperit. En rehellisesti tiedä kykenenkö työllistymään kuitenkaan tällä tutkinnolla. Verkostoituminen omalla luonteella melko mahdotonta ja olen poteroitunut omaan työhöni varastolla, tosin nykyään esimiehenä, mutten oikeasti tiedä luonnistuuko se pitkässä juoksussa. Harmittaa, kuinka paljon lopulta tein töitä kaksikymmpisenä. Rahattomuus pelottaa niin perkeleesti, kun on elänyt hyvin vähillä varoilla. Voi kun pääsisin työhön missä ei käytetä kellokorttia ja saisi haahuilla enemmän, miettimässä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan luonnollista ja oikeudenmukaista koulutuksen periytyminen sukupolvelta toiselle. Lahjakkaat ja älykkäät vanhemmat saavat menestyviä lapsia joille kouluttautuminen on selviö. Enemmän huolettaa kouluttamattomien tai työväkeen kuuluvien vanhempien lasten hakeutuminen korkeaan koulutukseen. Tuskin heillä on edes edellytyksiä pärjätä akateemisessa yhteisössä taustastaan johtuen.
Melko yksinkertaista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
On aivan luonnollista ja oikeudenmukaista koulutuksen periytyminen sukupolvelta toiselle. Lahjakkaat ja älykkäät vanhemmat saavat menestyviä lapsia joille kouluttautuminen on selviö. Enemmän huolettaa kouluttamattomien tai työväkeen kuuluvien vanhempien lasten hakeutuminen korkeaan koulutukseen. Tuskin heillä on edes edellytyksiä pärjätä akateemisessa yhteisössä taustastaan johtuen.
Onko tämä provoilua vai vaivaako sinua oikeasti noin syvä asennevamma duunarien jälkeläisiä kohtaan?
Olen duunarivanhempien lapsi. Ajattelin jo pienestä asti, että menen aikuisena opiskelemaan yliopistoon, vaikka ei meillä kotona siihen mitenkään kannustettu. Hainkin yliopistoon muutama vuosi lukion jälkeen opiskeltuani välissä ammatin, ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Nyt on maisterin paperit yöpöydän laatikossa, ja hyvä palkka. Kannustaisin omia lapsiani myös opiskelemaan niin pitkälle kuin haluavat.
Itselläni on akateemiset vanhemmat. Kävin kyllä lukion, mutta valitsin lukion jälkeen yliopiston sijaan AMK:n, koska koin sen enemmän omakseni. Vanhempani olivat ymmärtäviä ja hyväksyviä eivätkä vaatineet yliopistoon menoa.
Itse opiskelen hammaslääkäriksi kolmatta vuotta ja olen kai sukuni ainoa yliopistoon mennyt. Vanhemmistani toinen on käynyt pelkän peruskoulun, toinen amiksen. En tunne olevani perheen koulutustaustan vuoksi mitenkään erilaisessa asemassa yliopistolla, ehkä siksi että olen aina tykännyt opiskella ja lukiossakin panostin paljon hyviin arvosanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Duunareiden pitäisi kannustaa ja tukea lapsiaan enemmän, ei jättää ammattiasioita/ammatinvalintaa vain 9. luokan opinto-ohjaajan harteille. Nim. Duunareiden lapsi, ei korkeakoulutettu.
Itse en saanut mitään koulutuskommentteja vanhemmiltani.
Antaa vaikka neuvolassa tuleville vanhemmille lehti, missä kerrottu peruskoulun jälkeisistä koulutusvaihtoehdoista.
sitä osaa itsekin ottaa selville ja pojalla oli omat suunnitelmansa jotka toteutui, ei siinä opoa tarvittu.
Jaa, paha sanoa muuta kuin sen, että poikkeus vahvistaa säännön. Meillä on 2 lapsista valmistunut maisteriksi ja yksi vielä opiskelee kuvataideakatemiassa. Me vanhemmat ollaan molemmat ihan vaan duunareita, ei edes ylioppilaita 🤷🏻