Lue keskustelun säännöt.
Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi
07.10.2022 |
Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamattomuus kasvattaa lasten todennäköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.
Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.
Miten tähän voitaisiin puuttua? Näettekö tämän trendin omassa tuttavapiirissänne?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutetut vanhemmat haluavat lastensa parasta ja panostavat kouluttautumiseen. Tietenkin tarvitaan ammattikoulun käyneitä, mutta akateeminen koulutus takaa useammin paremmat ansiotulot, kiinnostavamman työn ja paremmat työolosuhteet. On helpompi tehdä työura juristina, arkkitehtinä tai muussa asiantuntijatehtävässä kuin esim. rakennuksella, jossa työ on fyysisesti rankkaa tai kampaajana, joka kuluttaa myös fyysisesti ja altistaa allergioille.
Itsekin olen tyytyväinen akateemiseen työhöni ja haaveilen väitöskirjasta. En osaa kuvitella itseäni vaikkapa juuri raksalle tai muuhun vastaavaan työhön, mutta kannattaa muistaa että "kiinnostavampi työ" on subjektiivista. Monet ihmiset nauttivat juuri fyysisestä käsillä tekemisestä, eivätkä maisteritutkinnon suorittaminen ja sen tuomat mahdollisuudet kuulosta houkuttelevilta. Tulevaisuudessa tahdon kannustaa omia lapsiani opiskelemaan ja sivistämään itseään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, mutta jos heidän sydämen alansa löytyisi vaikkapa kampaamosta tai konepajalta, niin hienoa. Jokaisella meistä on omat lahjansa, ja uskon että mahdollisuus niiden kehittämiseen palvelee koko yhteiskuntaa riippumatta siitä mitä pidetään statuksen kannalta hienoimpana urana.
Niinpä. Itse en voisi kuvitellakaan työskenteleväni jossain toimistotyössä, tylsistyisin varmaan kuoliaaksi. Viihdyn paremmin käytännön työssä. Ja mitä palkkaan tulee, tienaan työssäni itselleni aivan riittävästi, jopa enemmän kuin osa akateemisten ammattien työntekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?
Akateemisten lapsille on muutakin kuin öljyssä makaaminen esim suunnittelu ja johtamistehtävät. Herraviha, koulutusvastaisuus ja muu asennevammaisuus ohjaa duunarien pennut sitten duunarihommiin kuten vanhempansa (paitsi poikkeus vahvistaa säännön), ei huono-osaisuus ja arvostus.
Itse kävin amiksen ja sen jälkeen AMK:n. Yliopistoon en koskaan halunnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kallis asuma-alue vaikuttaa kirjoitti:
Asuma-alue vaikuttaa myös suuresti eli lapsen koulukaverit.
Koyhillä kerrostaloalueilla luokissa on paljon meluavia lapsia ja suhde koulunkäyntiin on negatiivinen.
Paremmankaan perheen lapsi ei kiusaamisen pelossa uskalla panostaa opiskeluun.
Jos haluaa lapsestaan juristin tai lääkärin, kannattaa ostaa omakotitalo kalliilta asuma-alueelta. Siellä lapset panostavat koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin köyhillä kerrostaloslueilla. Parempien asuma-alueiden koulussa voi olla kovaa kilpsilua menestymisestä ja hyvistä arvosanoista. Koulussa myös luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä.
Miksi kuvittelet, että yliopistoon pyrkivä nuori tekee sen vanhempiensa halusta? Mitäpä jos se onkin ihan hänen oma toiveensa sinne päästä? Höpöhöpö-asenne sulla!
Nimenomaan kaveripiiri vaikuttaa suuresti kasvavan nuoren suunnitelmiin. Jos varakkaalla asuma-alueella kaikki kaverit tähtäävät yliopisto-opintoihin, nuori kokee sen luontevana valintana lukion jälkeen.
Sen sijaan, jos köyhällä asuma-alueella kaikki kaverit jatkavat amikseen, vaatii nuorelta suunnatonta luonteenlujuutta lähteä kaveriporukasta eri tielle. Saattaapa nuori joutua jopa kiusatuksi, jos kertoo lähtevänsä opiskelemaan yliopistoon.
Tutkimuksissa painotetaan aina vanhempien koulutustaustaa mutta ei asuma-aluetta. Westendistä lääkärivanhempien lapsi lähtee lääkikseen, koska kaikki kaveritkin menevät.
Vierailija kirjoitti:
On myös akateemisia, jotka pakottavat lapsensa yliopistoon, edes AMK ei kelpaa.
En kyllä tajua, miten sinne voi pakottaa, koska ihan samat pääsyvaatimukset on kaikille. Ei siellä hakiessa vanhempien koulutusta tai mielipiteitä katsota. Jos ei pääse niin ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa elämä ja uskaltakaa elää sitä teidän omaa elämää. Harva pystyy.
Harva akateemisen perheen jälkikasvu edes uskaltaa harkita muuta kuin akateemista uraa.
Jotkut taas haluaa nopeasti niihin fyysisiin töihin ja on valmis työelämään 18-vuotiaana.
Itse olen perheestä jossa vanhemmat eivät olleet käyneet kouluja mutta olivat työelämässä esimiestehtävissä.
Olen sisarussarjan ainut ei-akateeminen. Mietin että olisi ollut parempi että olisin hakenut sinne yliopistoon ja vaikka väkisin suorittanut opinnot.
En nimittäin jaksa kun varsinkin äitini jaksaa piikitellä siitä että en ole akateeminen. Isäni aina vähätteli duunareita.
Sitten taas siskon ex on mahtavasta teollisuussiivous ja muistan kun tämä ex puhui, että olisi mahtavaa jos olisi saanut itse valita alan mitä opiskelee. Isä (teollisuusneuvos) päätti mitä lapset lähtevät opiskelemaan
Ihmisillä on arvot pielessä. Ei sillä ole mitään väliä onko ihmisellä akateeminen koulutus. Itselläni on mutta se ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Tärkeintä on, että lapset ovat empatia kykyisiä, omaavat hyvät käytöstavat eivätkä kiusaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Itse menin yliopistoon kahdesti. En tunne ketään, joka meni seitsemän kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin amiksen ja sen jälkeen AMK:n. Yliopistoon en koskaan halunnutkaan.
Happamia jne.
vai mitä Trade?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se periytyy varmasti aika hyvin. Yliopistothan voivat olla todella ns. indoktrinoivia paikkoja, varsinkin nykyään jotkut tietyt alat.
Mitä sitten? Ei kaikki kiinnostu samasta alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on perää. Vaikuttaa osittain myös se, että monesti duunariperheissä yritetään saada lapsi tienaamaan mahdollisimman varhain omat rahansa. Opiskelu koetaan turhaksi ajanhukaksi eikä ymmärretä sitä maailmaa. Samalla moni hakeutuu niihin ympyröihin, jotka kokee tutuiksi. Akateemisessa perheessä keskustellaan usein koulutuksen merkityksestä eri tavalla. Itselleni yliopisto oli itsestäänselvyys perhetaustani vuoksi, koska se oli tuttu entuudestaan ja intressit kohtasi. Omien lasten kohdalla on myös hauska seurata miten pikkukoululainen pohtii jo menevänsä isona yliopistoon, vaikka mielipide voi muuttuakin vielä. Hänelle se on tavallaan tuttu maailma, koska on siellä paikan päällä usein käynyt.
En voi mitenkään uskoa että te kaikki täällä tiedätte muka mitä kaikissa perheissä tehdään.
Tiedätteköhän te oikeasti edes miten teidän lapsillanne menee vai onko teillä oikeasti edes niitä? Mistäpä täällä voi tietää mitä kukakin satuilee. Toivottavasti ette mitään kulisseja pidä yllä. Kirjoituksistanne saa sen kuvan että status on teille tärkeää ja se miltä asiat näyttävät muille. Kulissit vaan voivat olla todella haitallinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on arvot pielessä. Ei sillä ole mitään väliä onko ihmisellä akateeminen koulutus. Itselläni on mutta se ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Tärkeintä on, että lapset ovat empatia kykyisiä, omaavat hyvät käytöstavat eivätkä kiusaa ketään.
Samaa mieltä. Tosin sen olen vaatinut, että jokin ammattiin johtava koulutus pitää suorittaa, ei saa jäädä pelkän peruskoulun varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelin lukion jälkeen YO-merkonomiksi. En tiedä, olisinko pärjännyt yliopistossa, ehkä olin liian epävarma ja mukavuudenhaluinen. Töitä olen kyllä hyvin saanut tälläkin koulutuksella, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?
Akateemisten lapsille on muutakin kuin öljyssä makaaminen esim suunnittelu ja johtamistehtävät. Herraviha, koulutusvastaisuus ja muu asennevammaisuus ohjaa duunarien pennut sitten duunarihommiin kuten vanhempansa (paitsi poikkeus vahvistaa säännön), ei huono-osaisuus ja arvostus.
Asennevamma taitaa olla sillä, joka kutsuu duunarien jälkikasvua pennuiksi, mutta akateemisilla on lapsia. Minä olin itse sukumme ensimmäinen maisteri, mutta vanhemmat aina kannustivat koulunkäyntiin. Ehkä heidän duunaritaustansa takia opin itse akateemisesta koulutuksesta huolimatta myös kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, taito joka sinulta näyttää jääneen puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen valinta tehdään jo peruskoulun päättyessä. On vanhempia jota ei halua lastensa menevän lukioon.
On myös kouluja joihin kerääntyy huono-osaisia. Sellaisista voi olla vaikeampi löytää koulutus-myönteinen asenne. Tukea tarvitaan nykyistä enemmän, ettei vanhempien koulutus ratkaise nuoren omia valintoja.
Nyt en ymmärrä. Itse ainakaan en kysynyt vanhemmiltani, voinko mennä lukioon. Laitoin rastin ruutuun ja ilmoitin vanhemmilleni aloittavani lukion syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka se sitten siivoaa herrojen sotkut, korjaa autot ja rakentaa talot jos kaikki menee yliopistoon. Hassua et tas keskustelussa ajatusmaailma on heti. Et ihminen on huono osainen jos ei ole korkeasti koulutettu. Se et ne akateemikot tulee akateemikko perheistä. Siellä sitä arvostetaan. Mut entäs jos se akateemikko haluaakin korjata kiinan mopoja työkseen. Onko pakko heittää unelmat pois ja kulkea perheen toiveiden mukaan?
Akateemisten lapsille on muutakin kuin öljyssä makaaminen esim suunnittelu ja johtamistehtävät. Herraviha, koulutusvastaisuus ja muu asennevammaisuus ohjaa duunarien pennut sitten duunarihommiin kuten vanhempansa (paitsi poikkeus vahvistaa säännön), ei huono-osaisuus ja arvostus.
Paras tapa estää lapsia menestymästä on puhua herroista ja siitä, kuinka rikkaat ovat pahoja ja ahneita ihmisiä.
Vähän voisi olla enemmän empatiakykyä molemmilla osapuolilla tässä asiassa, ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita. Tuntuu, että monien ihmisten on vaikea ymmärtää tai ainakin hyväksyä sitä, ettei toinen halua samaa kuin he itse.
Itse menin yliopistoon ihan puhtaasti siksi, että unelma-ammattini vaati sen käymistä. Amiksesta tai AMK:sta ei löytynyt mitään itseäni kiinnostavaa ammattia. En ole myöskään millään tavalla käsistäni kätevä tai käytännön ihminen, vahvuuteni ovat kokonaan teoreettisissa asioissa. En silti pidä ketään itseäni huonompana ihmisenä koulutuksen perusteella, kaikkia tarvitaan. Tosin pelkän peruskoulun varaan ei ole hyvä jäädä, jokin tutkinto kannattaa suorittaa.
Koulutetut vanhemmat haluavat lastensa parasta ja panostavat kouluttautumiseen. Tietenkin tarvitaan ammattikoulun käyneitä, mutta akateeminen koulutus takaa useammin paremmat ansiotulot, kiinnostavamman työn ja paremmat työolosuhteet. On helpompi tehdä työura juristina, arkkitehtinä tai muussa asiantuntijatehtävässä kuin esim. rakennuksella, jossa työ on fyysisesti rankkaa tai kampaajana, joka kuluttaa myös fyysisesti ja altistaa allergioille.
Itsekin olen tyytyväinen akateemiseen työhöni ja haaveilen väitöskirjasta. En osaa kuvitella itseäni vaikkapa juuri raksalle tai muuhun vastaavaan työhön, mutta kannattaa muistaa että "kiinnostavampi työ" on subjektiivista. Monet ihmiset nauttivat juuri fyysisestä käsillä tekemisestä, eivätkä maisteritutkinnon suorittaminen ja sen tuomat mahdollisuudet kuulosta houkuttelevilta. Tulevaisuudessa tahdon kannustaa omia lapsiani opiskelemaan ja sivistämään itseään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, mutta jos heidän sydämen alansa löytyisi vaikkapa kampaamosta tai konepajalta, niin hienoa. Jokaisella meistä on omat lahjansa, ja uskon että mahdollisuus niiden kehittämiseen palvelee koko yhteiskuntaa riippumatta siitä mitä pidetään statuksen kannalta hienoimpana urana.