Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi
07.10.2022 |
Korkeakoulutuksen on useissa tutkimuksissa todettu periytyvän selvästi vanhemmilta lapsille. Tämä selvitys vahvistaa, että myös vanhempien kouluttamattomuus kasvattaa lasten todennäköisyyttä jäädä perusasteen koulutuksen varaan. Erityisesti äidin matala koulutustaso vaikuttaa lasten kouluttautumiseen.
Tutkimukset kertovat, että koulutustaso ja usein tätä kautta myös elintaso periytyy: tällä hetkellä akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon lähes seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.
Miten tähän voitaisiin puuttua? Näettekö tämän trendin omassa tuttavapiirissänne?
Kommentit (204)
Miksi ihmeessä siihen pitäisi puuttua? Nykyään on taustasta riippumatta loistavat mahdollisuudet kenen tahansa lapsella kouluttautua aivan niin pitkälle kuin haluja ja älykkyyttä riittää.
Akateemisten lapsilla sekä älykkyyttä että halukkuutta löytyy keskimäärin enemmän kuin duunareiden lapsilta, siksi ovat "yliedustettuina" myös yliopistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.
Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.
Suomessa on ilmainen koulutus, jos vanhemmilla itsellään on mitätöivät asenne, niin kenen syy se on?
Lapsuuden ystävän vanhemmat olivat apuhoitaja nyk. lähihoitaja ja postin autonkuljettaja. Ystävän peruskoulun ka. yli 8, jolla olisi helposti päässyt lukioon. Poika meni ammattikouluun. Ihmettelin asiaa, tyypistä olisi helposti tullut inssi tai DI. Nyt on asentaja.No jos hän on itse onnellinen ja tyytyväinen asentajana, niin so what? Mikään ei myöskään estä häntä halutessaan jatkamaan opintoja pidemmälle, nykyään amiksestakin voi jatkaa ihan mihin haluaa.
Ammattikoulutus ja sen jälkeinen osaamisen jatkuva päivittäminen lisäkoulutuksin työn ohessa antaa myös hyvän perustan yrittäjyyteen. Tekninen kehitys on nopeaa, ja ajan tasalla pysyminen takaa aktiiviselle osaajalle työtehtäviä ja kohtuullisen elintason. Esimerkiksi LVI-asentaja peruskoulutuksen jälkeen voi laajentaa osaamistaan monella tavalla (aurinkopaneelit, maalämpöjärjestelmät, erilaiset lämpöpumput, kylmälaitteet). Yhteiskunta tarvitsee operatiivista ammattitaitoakin, ja kiinnostus siihen voi siirtyä suvussa jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sinne kaikkien tarvitsekkaan mennä. Tarvitaan duunareita. Ilman duunareita ei tämä maailma pyöri.
Totta.
"Persvakoäijät saapuvat silloin, kun asiat menevät pieleen.
On olemassa elintärkeä ihmisjoukko, joka on julkisuudelle näkymätön. Heikäläisiä ei haastatella aamutelevisiossa. He eivät näy iltapäivälehtien otsikoissa. Heidän tekemisiään ei seurata somessa vaikka pitäisi. He eivät bloggaa eivätkä tubeta.
Puhun nyt heistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan. Puhun persvakoäijistä.
Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä...."
Persvakoäijät luultavimmin on myös yhdistäneet ne putket päin persettä alunperinkin. Ei siinä mitään etteikö ammattitaitoisia putkimiehiä tarvittaisia ja paljonkin, mutta tuossa oleva koulutuksen vähättely tökkii.
Voiko tämä johtua myös Suomen merkittävistä hyvävelijärjestelmistä? On helpompi löytää alalta kuin alalta työpaikka tai se ensimmäinen harjoittelupaikka, jos vanhempi tai serkunkumminkaima on samalla alalta. Esimerkiksi rehtorien lapset saavat hyvät sijaisuudet opettajina jo opiskellessaan. Kaupunginteatterin johtaja antaa pääroolin musikaalista tyttärelleen. Saat paikan tohtorikoulutettavana, koska vanhempasi on professori samalta alalta. Nämä nyt ovat eräitä esimerkkejä. Suomen järkyttävän kova kilpailu akateemisilla aloilla voi ollakin juurisyy.
Ja mitä sitten? Se on luonnon laki. Myös Luojan laki minkä osoittaa se että kaikenlaisista sosialisointipyrkimyksistä ja tasapäistämisyrityksistä huolimatta tilanne on näin. Suutari pysyköön lestissään, sanoo vanha sananlaskukin. T akateeminen neljännessä polvessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunareiden pitäisi kannustaa ja tukea lapsiaan enemmän, ei jättää ammattiasioita/ammatinvalintaa vain 9. luokan opinto-ohjaajan harteille. Nim. Duunareiden lapsi, ei korkeakoulutettu.
Itse en saanut mitään koulutuskommentteja vanhemmiltani.
Antaa vaikka neuvolassa tuleville vanhemmille lehti, missä kerrottu peruskoulun jälkeisistä koulutusvaihtoehdoista.
Kaikille lapsille pitäisi olla mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö lapsena, sopivasti virikkeitä ja mahdollisuus opiskella.
Jos sattuu syntymään vaikka päihteiden käyttäjien lapseksi eikä saa tarvittavaa hoitoa tai turvallista ympäristöä tai kannustusta niin vaikeampi varmaan ponnistaa menestykseen.
Jos eri asuinalueet eriytyy niin varmaan mallia korkeasti kouluttautumiseen ei samalla tavalla tule kuin jos eri taustaiset asuvat sekaisin ja ympärillä on kaikista taustoista tulevia.
Kaikilla ei tosin yksilölliset ominaisuudet vain samalla tue opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhempien asennekin voi hyvin vaikuttaa. Jotkut vanhemmat nykyään ilmoittavat kouluun että ei heidän perheessä lueta tai heidän lapsi ei lue kirjoja. Tai vanhemmat arvostavat enemmän ammattiin opiskelua.
Osalla taas vanhemmat saattavat olettaa suoraan että lapsi menee lukioon tai korkeakouluun ja pitkään jo puhuttu että sitten opiskeluaikana ja on valmiiksi ajatus siitä mitä elämä vaikka parikymppisenä on.
Tottakai geenit (esim. kuinka hyvä on matemaattisissa aineissa, kuinka hyvin pystyy omaksumaan asioita nykyisenkaltaisella opetusmetodeilla) ja ympäristö (vanhempien malli ja esimerkki, tuki, resurssit) vaikuttavat.
Mutta pitää muistaa, että vanhemmat joilla on itsellään jo takanaan valtavasti enemmän resursseja, ovat tässä myös suuressa etulyöntiasemassa. On paljon helpompaa antaa lapselleen kaikkea, kun oma kuppi on täynnä versus antaa lapsilleen kaikkea, kun oma kuppi on jatkuvasti tyhjillään. Asia ei siis liity yksiselitteisesti parempiin geeneihin tai siihen että hyväosaiset aina ponnistelisivat elämässä paljon enemmän kuin huono-osaiset. Raha kun menee tyypillisesti rahan luo ja hyväosaisuus kertyy niille joilla sitä on jo ennestään. Ja toisinpäin.
Siksi näitä eroja pyritään tasoittamaan mm. sellaisilla asioilla kuten neuvolajärjestelmän kehittäminen (tieto ja tuki kaikille), lapsilisien kohdistaminen oikeasti vähävaraisiin, matalapalkka-alojen palkankorotukset, tasavertaiset mahdollisuudet pitää vanhempainvapaita ja lyhentää työaikaa, subjektiivinen päivähoito, kouluissa tehostetun ja erityisen tuen antaminen sitä tarvitseville jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että Suomessa korkeimmat älykkyysosamäärät ovat duunareilla. Suomen korkein älykkyysosamäärä on miehellä, joka on kelloseppä ammatiltaan.
Se, että on koulutettu, ei tarkoita, että on lainkaan älykäs.
Olen itse toki koulutettu, tekniikan tohtori, mutta silti älykäs, koska olin sukuni ensimmäinen ylioppilas.
Joskus voisi oikeasti asiaa tutkia siltäkin kantilta, että kuinka monessa tapauksessa vanhemmat ovat koulutusvihamielisiä ja vähätteleviä. Tiedän perheen jossa hyvin koulussa pärjäävät tytöt miettivät lääkistä ja sosiologiaa. Kampaajaäiti oli vankkumaton siinä, että lähihoitaja on mainio koulutus jossa pääsee tekemään melkein samoja asioita. Lahjakas lukiokaverini duunariperheestä haki yliopistoon, ei päässyt ensimmäisellä kierroksella, niin äiti suorastaan helpottuneena hommasi työpaikan lastenhoitajana samasta päiväkodista ja vakuutti, että turhat haihattelut sai loppua siihen. Ja kuinka usein tällä palstallakin jankataan akateemisista vs. käytännön osaajista.
Sehän tiedetään tutkimusten perusteella, että äidin koulutustausta vaikuttaa eniten, mutta tosiasia mitä ei ääneen sanota, on se, että duunarimammat siirtävät koulutusta kohtaan kokemansa halveksunnan ja väheksynnän lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian usein puhutaan vain amiksesta ja yliopistosta. Mihin unohtuu AMK? Myös sitä pitäisi enemmän mainostaa hyvänä vaihtoehtona.
No se on tarkoitettu niille, joilla ei ihan riittäneet rahkeet yliopiston puolelle.
Pehmotieteiden maisteri tai tohtori on ei-yhtään-mitään. Se ei vaadi mitään älyllisiä lahjoja lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä seuraa se ongelma, että jää paljon potentiaalia käyttämättä. Akateemisten vanhempien vähän tyhmempikin lapsi menee ja kahlaa yliopiston läpi, mutta duunarivanhempien älykäs lapsi käy amiksen ja jää tekemään suorittavaa työtä, vaikka hänellä saattaisi olla paljon enemmän annettavaa akateemiseen maailmaan kuin sillä tyhmemmällä.
Yliopiston pääsee läpi sillä, että oppii puolet asioista ja kirjoittaa gradun, joka juuri ja juuri ylittää hyväksymiskynnyksen. Onko tämä ihminen sitten oikeasti akateeminen ja pätevä onkin sitten eri juttu. Valmistumisen jälkeen ei papereita pahemmin kysellä, joten mahdollisesti tämä epäpätevähkö maisteri pääsee asemaan, jossa hän tekee muita ihmisiä koskevia päätöksiä.
Miksi se olisi huono asia, että tämä älykäs ihminen "jää" tekemään suorittavaa työtä, jos kerran pitää siitä ja oikeasti pärjää siinä? Älykkyyttä on monenlaista ja sitä voi hyödyntää elämässään niin monella muullakin osa-alueella kuin työelämässä.
Yleensä yhteiskunta hyötyy siitä, että sen älykkäät jäsenet ovat asemassa jossa pääsevät vaikuttamaan asioihin. Suorittavaa työtä tekevä ihminen harvemmin keksii mitään sellaista joka hyödyttäisi yhteiskuntaa laajemmin. Minä siis ajattelen tätä yhteiskunnallisena ongelmana, enkä yksilötasolla.
Itse asiassa on aika iso yhteiskunnallinen ongelma, että duunaritasolla on sitä porukkaa mitä on. Otetaan vaikka rakennuspuoli esimerkiksi. Kyllä sinne tarvittaisiin taitavia ja fiksuja tekijöitä. Nyt kun moni on "ei tule itselle" asenteella liikkeellä, niin ongelmat vain peitetään äkkiä ja sitten karkuun.
Itse haluasin nähdä sitä perinteistä ammattiylpeyttä. Tehdään asiat hyvin ja huolella vaikka ne jäisivätkin katseilta piiloon.
Meidän suvun ensimmäiset suomessa asuvat löytyvät 1600 -luvun ylioppilasmatrikkeleista. Professoreitakin löytyy jo Turun akatemian perustamisajalta. Kaikki olemme suvussa yliopiston käyneitä.
Miksi pitäisi puuttua? Muitakin kuin korkeakoulutettuja tarvitaan myös. Olen itse yliopistokoulutettu, vaikka vanhempani kävivät vain kansakoulun. Menestyminen on myös itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi oikeasti asiaa tutkia siltäkin kantilta, että kuinka monessa tapauksessa vanhemmat ovat koulutusvihamielisiä ja vähätteleviä. Tiedän perheen jossa hyvin koulussa pärjäävät tytöt miettivät lääkistä ja sosiologiaa. Kampaajaäiti oli vankkumaton siinä, että lähihoitaja on mainio koulutus jossa pääsee tekemään melkein samoja asioita. Lahjakas lukiokaverini duunariperheestä haki yliopistoon, ei päässyt ensimmäisellä kierroksella, niin äiti suorastaan helpottuneena hommasi työpaikan lastenhoitajana samasta päiväkodista ja vakuutti, että turhat haihattelut sai loppua siihen. Ja kuinka usein tällä palstallakin jankataan akateemisista vs. käytännön osaajista.
Sehän tiedetään tutkimusten perusteella, että äidin koulutustausta vaikuttaa eniten, mutta tosiasia mitä ei ääneen sanota, on se, että duunarimammat siirtävät koulutusta kohtaan kokemansa halveksunnan ja väheksynnän lapsilleen.
Niin tai tuon syyttelevän sormen sijaan voisi miettiä, mistä johtuu joidenkin vanhempien koulukielteisyys ja koulutusvastaisuus? Voisiko olla jotain tekemistä sen kanssa, miten esim. heitä/ heidän vanhempiaan on kohdeltu sieltä koulun puolelta?
Ei ole muuten harvinaista kun joku kertoo, että opettaja on muinoin sanonut, että: "sinusta ei tule mitään", "sinusta ei ole mihinkään", "hyvä jos amikseen pääset".
Jollain tuo ehkä voi synnyttää halun näyttää kys. opelle närhen munat. Isolle osalle taas siitä tulee osa identiteettiä; "en ikinä pärjäisi korkeakouluopinnoissa". Osalle taas se osuu loukkauksena niin syvälle sisimpään, että syntyy puolustus- ja vastareaktio: "opettajat, koulut, koululaitos on p*skaa".
Mekin molemmat korkeakoulutettuja ja aina lapsilleni toistan että opiskelkaa, opiskelkaa ja opiskelkaa. Tuen mielellläni rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.
Luulisi akateemisen tutkinnon omaavan ymmärtävän, että tilastot ja yksittäinen vastaus eivät korreloi keskenään.
En ole väittänyt, etten tätä ymmärtäisi. Koska tulee se hetki, jolloin opettelet ymmärtämään lukemaasi.
Alue: Aihe vapaa
Totta.
"Persvakoäijät saapuvat silloin, kun asiat menevät pieleen.
On olemassa elintärkeä ihmisjoukko, joka on julkisuudelle näkymätön. Heikäläisiä ei haastatella aamutelevisiossa. He eivät näy iltapäivälehtien otsikoissa. Heidän tekemisiään ei seurata somessa vaikka pitäisi. He eivät bloggaa eivätkä tubeta.
Puhun nyt heistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan. Puhun persvakoäijistä.
Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä...."
https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/137325