Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi

Minua tökkii tässä se, että koulutusmyönteisyyden periytyminen nähdään ongelmana, ja ikään kuin syyllistetään kouluttautuneita tilanteesta.

Todenmukaisempaa olisi ilmaista asia niin, että kouluttamattoman äidin lapsi lopettaa seitsemän kertaa todennäköisemmin opiskelun peruskouluun kuin koulutetun. Puhuttaisiin kouluttamattomuuden ja koulutusvihamielisyyden, sekä koulutusavuttomuuden peritymisestä. Sillä siitähän tässä on kyse!

Nyt on lukio ilmainen että ei voi sanoa että kun maksaa niin ei oo varaa. Tiettyihin tiedekuntiin menee paljon akateemisten lapsia. Poika meni hakupainealalle ja pääsi heti, itse en oo kovin sivistynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voisi oikeasti asiaa tutkia siltäkin kantilta, että kuinka monessa tapauksessa vanhemmat ovat koulutusvihamielisiä ja vähätteleviä. Tiedän perheen jossa hyvin koulussa pärjäävät tytöt miettivät lääkistä ja sosiologiaa. Kampaajaäiti oli vankkumaton siinä, että lähihoitaja on mainio koulutus jossa pääsee tekemään melkein samoja asioita. Lahjakas lukiokaverini duunariperheestä haki yliopistoon, ei päässyt ensimmäisellä kierroksella, niin äiti suorastaan helpottuneena hommasi työpaikan lastenhoitajana samasta päiväkodista ja vakuutti, että turhat haihattelut sai loppua siihen. Ja kuinka usein tällä palstallakin jankataan akateemisista vs. käytännön osaajista.

Sehän tiedetään tutkimusten perusteella, että äidin koulutustausta vaikuttaa eniten, mutta tosiasia mitä ei ääneen sanota, on se, että duunarimammat siirtävät koulutusta kohtaan kokemansa halveksunnan ja väheksynnän lapsilleen.

Niin tai tuon syyttelevän sormen sijaan voisi miettiä, mistä johtuu joidenkin vanhempien koulukielteisyys ja koulutusvastaisuus? Voisiko olla jotain tekemistä sen kanssa, miten esim. heitä/ heidän vanhempiaan on kohdeltu sieltä koulun puolelta?

Ei ole muuten harvinaista kun joku kertoo, että opettaja on muinoin sanonut, että: "sinusta ei tule mitään", "sinusta ei ole mihinkään", "hyvä jos amikseen pääset".

Jollain tuo ehkä voi synnyttää halun näyttää kys. opelle närhen munat. Isolle osalle taas siitä tulee osa identiteettiä; "en ikinä pärjäisi korkeakouluopinnoissa". Osalle taas se osuu loukkauksena niin syvälle sisimpään, että syntyy puolustus- ja vastareaktio: "opettajat, koulut, koululaitos on p*skaa".

Olen kotoisin duunaripaikkakunnalta, jossa riitti töitä teollisuudessa ja rahaa. Duunarit olivat eliittiä, ja ilkkuivat 'herroille'. Ja olivat juuri niitä, jotka näkivät opiskelun haihatteluna ja hölmönä ja patistivat lapsensa mahdollisimman pian rahaa ansaitsemaan.

Oikeasti köyhistä oloista pinnistelleet arvostavat koulutusta ja siirtävät asenteensa lapsilleen.

Sen näkee jo ala-asteella. Vanhempainilloissa on aina ne samat koulutetut vanhemmat, usein vielä molemmat vanhemmat paikalla. Niiden lapset on niitä, ketkä saavat parhaat numerot kokeissa ja joilla on läksyt tehty ja kirjat mukana. Häiriköiden ja mutten koulussa pärjäämättömien lasten vanhempia ei lasten koulunkäynti näytä kiinnostavan sen vertaa, että vaivautuisivat vanhempainiltoihin edes sen 2-4 kertaa vuodessa mitä niitä järjestetään. Ilmeisesti kiinnostus ei riitä myöskään läksyjen tarkistamiseen ja kokeisiin preppaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä siihen pitäisi puuttua? Nykyään on taustasta riippumatta loistavat mahdollisuudet kenen tahansa lapsella kouluttautua aivan niin pitkälle kuin haluja ja älykkyyttä riittää.

Akateemisten lapsilla sekä älykkyyttä että halukkuutta löytyy keskimäärin enemmän kuin duunareiden lapsilta, siksi ovat "yliedustettuina" myös yliopistoissa.

Vähän ristiriitaisesti sanottu. Kyllä akateemisten vanhempien lapset ovat saaneet suurella todennäköisyydellä kotoaan pohjustusta opintoihin eri lailla kuin muut yliopisto-opiskelijat. Itse opin vanhemmiltani mm. lähdekriittisyyttä ja hyvän, tarkan suomen kielen, jotka ovat tarpeellisia välineitä tieteellisessä ajattelussa. En mennyt yliopistoon, eikä suomen kielen taitokaan ole enää kouluaikojen tasolla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä seuraa se ongelma, että jää paljon potentiaalia käyttämättä. Akateemisten vanhempien vähän tyhmempikin lapsi menee ja kahlaa yliopiston läpi, mutta duunarivanhempien älykäs lapsi käy amiksen ja jää tekemään suorittavaa työtä, vaikka hänellä saattaisi olla paljon enemmän annettavaa akateemiseen maailmaan kuin sillä tyhmemmällä.

Yliopiston pääsee läpi sillä, että oppii puolet asioista ja kirjoittaa gradun, joka juuri ja juuri ylittää hyväksymiskynnyksen. Onko tämä ihminen sitten oikeasti akateeminen ja pätevä onkin sitten eri juttu. Valmistumisen jälkeen ei papereita pahemmin kysellä, joten mahdollisesti tämä epäpätevähkö maisteri pääsee asemaan, jossa hän tekee muita ihmisiä koskevia päätöksiä.

Miksi se olisi huono asia, että tämä älykäs ihminen "jää" tekemään suorittavaa työtä, jos kerran pitää siitä ja oikeasti pärjää siinä? Älykkyyttä on monenlaista ja sitä voi hyödyntää elämässään niin monella muullakin osa-alueella kuin työelämässä.

Yleensä yhteiskunta hyötyy siitä, että sen älykkäät jäsenet ovat asemassa jossa pääsevät vaikuttamaan asioihin. Suorittavaa työtä tekevä ihminen harvemmin keksii mitään sellaista joka hyödyttäisi yhteiskuntaa laajemmin. Minä siis ajattelen tätä yhteiskunnallisena ongelmana, enkä yksilötasolla.

Aika harva akateeminenkaan mitään mullistavia keksintöjä tekee, lähinnä osa tutkija-/tohtoritasolle asti opiskelleista. Tavallisia työssäkäyviä ihmisiä suurin osa heistäkin.

Miksi tuota pitäisi saada estettyä? Korkeakoulutettujen lapsi pääsee yliopistoon koska hänellä on todennäköisesti fiksut vanhemmat. Vähän koulutetuissa enemmistö on niitä, jotka eivät korkeakouluopinnoissa pärjää. Silloin heidän on ja jälkeläistensäkin on järkevämpää tehdä jotain muuta.

Aina kun kuulen sanan akateeminen niin tulee oksennusta suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Luulisi akateemisen tutkinnon omaavan ymmärtävän, että tilastot ja yksittäinen vastaus eivät korreloi keskenään.

En ole väittänyt, etten tätä ymmärtäisi. Koska tulee se hetki, jolloin opettelet ymmärtämään lukemaasi.

Hetkinen. Sinä tyrmäät tilastot ja tutkimukset vedoten omaan yksittäiseen kokemukseesi. Mitä kohtaa en nyt ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Pehmotieteiden maisteri tai tohtori on ei-yhtään-mitään. Se ei vaadi mitään älyllisiä lahjoja lainkaan. 

Tutkimuksissa on muuten kumottu se myytti, että tietyillä vaativina pidetyillä aloilla olisi muita älykkäämpiä ihmisiä. Eivät saaneet älykkyystesteissä sen parempia tuloksia.

Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa myös pöpilään seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.

Vierailija kirjoitti:

On syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että Suomessa korkeimmat älykkyysosamäärät ovat duunareilla. Suomen korkein älykkyysosamäärä on miehellä, joka on kelloseppä ammatiltaan. 

Se, että on koulutettu, ei tarkoita, että on lainkaan älykäs.

Olen itse toki koulutettu, tekniikan tohtori, mutta silti älykäs, koska olin sukuni ensimmäinen ylioppilas. 

Älykkyys ja koulutuksen pituus korreloivat tutkimusten mukaan. Mitä enemmän opiskelua takana, sitä korkeampi älykkyysosamäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että Suomessa korkeimmat älykkyysosamäärät ovat duunareilla. Suomen korkein älykkyysosamäärä on miehellä, joka on kelloseppä ammatiltaan. 

Se, että on koulutettu, ei tarkoita, että on lainkaan älykäs.

Olen itse toki koulutettu, tekniikan tohtori, mutta silti älykäs, koska olin sukuni ensimmäinen ylioppilas. 

Älykkyys ja koulutuksen pituus korreloivat tutkimusten mukaan. Mitä enemmän opiskelua takana, sitä korkeampi älykkyysosamäärä.

Itse muistaisin lukeneeni, että enemmän koulutukseen vaikuttaa perhetausta kuin älykkyys. Sitä paitsi, älykkyyttäkin on monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun kuulen sanan akateeminen niin tulee oksennusta suuhun.

Et vain osaa.

Herra antoi, herra otti, tyydy siihen hottentotti.

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät itse koulua turhana ja nipojen hommana, niin sekin periytyy.

Tämä nimenomaan periytyy! Välillä törmää täällä keskusteluihin, joissa retostellaan miten on lyöty lapsen opettajalle jauhot kurkkuun. Ei tarvita kummallista ennustajaa veikkaamaan lasten kouluttautumisen jatkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että Suomessa korkeimmat älykkyysosamäärät ovat duunareilla. Suomen korkein älykkyysosamäärä on miehellä, joka on kelloseppä ammatiltaan. 

Se, että on koulutettu, ei tarkoita, että on lainkaan älykäs.

Olen itse toki koulutettu, tekniikan tohtori, mutta silti älykäs, koska olin sukuni ensimmäinen ylioppilas. 

Älykkyys ja koulutuksen pituus korreloivat tutkimusten mukaan. Mitä enemmän opiskelua takana, sitä korkeampi älykkyysosamäärä.

Lähinnä peruskoulun aikana koulunsa käyneiden keskuudessa. Vanhemmissa ikäluokissa on paljon oikein nokkelia ihmisiä, jotka ovat käyneet pelkän kansa- tai keskikoulun, koska heillä ei ollut taloudellista mahdollisuutta enempään koulutukseen.

Muistakaapa nyt, että nykylapsilla tulee kaikilla olemaan vähintään toisen asteen tutkinto. Peruskoulutasolle ei jää enää kukaan. Vaikka arvatenkin muutama poikkeusyksilö vahvistaa säännön.

Itselläni aikoinaan kouluttamattomia vanhempia suurempi esimerkki olivat kaverit. Lähes kaikki jatkoivat lukioon ja sieltä edelleen lähimmät ystävät itsestäänselvästi yliopistoon. Seurasin vain mallia. Ei olisi ollut hajuakaan minkä alan olisin valinnut, jos ammattikouluun olisin mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sinne kaikkien tarvitsekkaan mennä. Tarvitaan duunareita. Ilman duunareita ei tämä maailma pyöri.

Totta.

"Persvakoäijät saapuvat silloin, kun asiat menevät pieleen.

On olemassa elintärkeä ihmisjoukko, joka on julkisuudelle näkymätön. Heikäläisiä ei haastatella aamutelevisiossa. He eivät näy iltapäivälehtien otsikoissa. Heidän tekemisiään ei seurata somessa vaikka pitäisi. He eivät bloggaa eivätkä tubeta.

Puhun nyt heistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan. Puhun persvakoäijistä.

Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä...."

https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/137325

Mahtavat persvakoäijät 😂

Näin on aina ollut ja tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että Suomessa korkeimmat älykkyysosamäärät ovat duunareilla. Suomen korkein älykkyysosamäärä on miehellä, joka on kelloseppä ammatiltaan. 

Se, että on koulutettu, ei tarkoita, että on lainkaan älykäs.

Olen itse toki koulutettu, tekniikan tohtori, mutta silti älykäs, koska olin sukuni ensimmäinen ylioppilas. 

Älykkyys ja koulutuksen pituus korreloivat tutkimusten mukaan. Mitä enemmän opiskelua takana, sitä korkeampi älykkyysosamäärä.

Lähinnä peruskoulun aikana koulunsa käyneiden keskuudessa. Vanhemmissa ikäluokissa on paljon oikein nokkelia ihmisiä, jotka ovat käyneet pelkän kansa- tai keskikoulun, koska heillä ei ollut taloudellista mahdollisuutta enempään koulutukseen.

Oletat siis että älykkäämmät opiskelevat pidempään, jos on mahdollisuus. Mutta noissa tutkimuksissa ei selvinnyt onko noin vai niin, että älykkyys lisääntyy opiskellessa.