Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Voisin sanoa suoraan,älähän kersku tai valehtele.

Päästä/pakota aikuiset lapset omilleen tai lopeta ainakin se loputon passaaminen ja paapominen. Lapset siis kolmekymppisiä, asuvat lapsuudenkodissaan ja äitinsä pesee pyykit, laittaa ruuan, siivoaa, tiskaa jne Pyyhkisi varmaan pyllytkin, jos pyytäisivät.

Se on ärsyttävää, kun toinen jatkaa lausetta. Monesti kun itse olen sanomassa jotain, niin kaveri sanoo lauseen loppuun, ja se ei ollutkaan se mitä olin sanomassa. Voisiko vain kuunnella???? Samainen kaveri sanoo että voimme myös tarvittaessa olla hiljaa jos ei jaksa puhua, mutta ei yksinkert. osaa olla hiljaa. Hän selvästi vaivaantuu hiljaisuudesta, ja alkaa heti liikehtimään vaivaantuneesti paikallaan, ja aloittaa ääneen pohtimaan jotain että voisi rikkoa hiljaisuuden. Luulen, että hän vain sanoo miellyttääkseen, että "voimme myös olla hiljaa, jos haluat", jotta hän osoittaisi näennäisesti hyvä käytöstapoja, kunnioitusta, kohteliaisuutta ja mielistelyä tuolla lauseella, mutta käytännössä se ei toteudu. 

Rakas ystäväni! Olet erittäin hyvä ja rakas ystävä, luotamme toisiimme kuin vuoreen ja jaamme asioita laidasta laitaan.   On kuitenkin ollut surullista huomata, että kun elämämme on menneet omiin suuntiinsa, saan tietyissä asioissa nykyään henkisesti hiippailla lähes varpaillani.

Ymmärrän, että olet väsynyt kahden taaperoikäisen lapsen vanhempi ja elämä pyörii aikalailla kodin piirissä.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden elämä olisi yhtään sen ihmeellisempää.   Kuulumisten vaihtaminen puolin ja toisin on ihan ok ja mukavaa, mutta en ymmärrä, mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että esim. mun elämä olisi jotain jatkuvaa juhlintaa aamusta iltaan ja illasta aamuun.  Ihan normaalia arkea elän, johon kuuluu arjen velvollisuudet, askareet, haasteet, ilot ja surut.  Hyvin harvoin käyn viihteellä ja kavereita nään nykyään todella harvoin, hyvällä tsägällä ehkä kerran kahdessa tai kolmessa  kuussa.

Olen tämän sinulle kertonut monesti, mutta joka kerta kuitenkin jostain ihmeestä päädyt aina em. lopputulokseen. Alan valitettavasti väsyä siihen.

Olen iloinnut joka kerta aidosti, kun sinulla on ollut joku kiva reissu / tapahtuma/ tapaaminen tms. mitä olet kovin odottanut.  Sinua on aina ihana nähdä ja silloin tehdä mukavia juttuja yhdessä, vaikkei elämäntilanteidemme ja satojen kilometrien pituisen välimatkan takia niitä enää niin usein voidakkaan toteuttaa kuin aiemmin.

Ystävä suuttuu, jos perun sovitut tapaamiset, mutta peruu itse sovitut suunnitelmamme usein, jos tärkeämpi ystävä pääseekin seuraksi. Pitäisikö sanoa suoraan? Toisaalta ei edes haittaa perumiset, mutta kuitenkin. Tulee sellainen olo, että olen hänelle plan b.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ystäväni. Jos haluat polyamorisen/avoimen/miksisitäsanotaan suhteen, niin hanki sellainen. Ole avoin, kerro puolisollesi. Älä ole monogamisessa suhteessa jos se tekee sinut onnettomaksi. Ja älä selitä pettämistä sillä että sä nyt vain olet tuollainen ja kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi. Entä jos puolisosi rakastaakin sinua sellaisena kuin olet?

Meinaat, että kaverisi paneskelee puolisonsa selän takana muiden kanssa, mutta jos hän kertoisi siitä, niin puolison mielestä se olisikin tosi kiva juttu ja puoliso pitäisi sitä oikein rakastettavana asiana?

Pyydän usein chatgpt:ltä apua tällaisiin viesteihin ihan vain nähdäkseni, mitä se ehdottaisi. Auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Suosittelen!

Voisit joskus itse laittaa viestin ensin. Niin eipä vissiin viestitellä, koska minä en jaksa aina olla se keskustelun avaaja. Olen luovuttanut.

Toiseksi lopeta menneissä vellominen, pidä huoli itsestäni, siivoa kotisi ja ryhdistäydy elämässä. Ehkä tavoittelet helppoa elämää ja odotat muilta valmista.

Olet ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 18 ikävuodesta alkaen. Olet nyt 34 vuotias. Valitat koko ajan, että rahaa ei ole. Olet kerran kokeillut tehdä osa-aikatyötä, mutta lopetit sen koska et kokenut työtä omaksesi. Sait kokeilun aikana palkkaa eläkkeen päälle ja sitä kautta rahaa ruokaan ym asioihin etkä valittanut rahaongelmia

Lopeta se valitus ja uhriutuminen. 

Olet aikas pummi. Pummit bensakuluissa ja majoittumista luonani. Nyt en enää asu Helsingissä, mutta en enää majoita sinua kotikaupungissakaan.

Valitat siitä, miten sulla ei ole enää ystäviä. Se johtuu siitä, että olet niin väsyttävä. Olet ollut masentunut jo päälle 20 vuotta, juossut  lääkäreillä, useilla terapeuteilla, saanut kunnalta ja Kelalta tukea ja lääkkeitäkin on vaihdettu uusiin ties kuinka monta kertaa. Koskaan ei ole hyvä, löydät aina pahimman mahdollisen tulkinnan ja et suostu muuttamaan omaa itseäsi, tapojasi tai uskomuksiasi vaan olet sitä mieltä että se juna meni jo, ja sitäpaitsi maailman pitäisi muuttua, ei sinun. Jauhat samoja juttuja aina kun nähdään, osa niistä on tapahtunut jo 20 vuotta sitten. Pyydät kuuntelemaan ja auttamaan, mutta mikään määrä kuuntelua ja auttamista ei riitä, me ystävät vaan uuvutaan. Olet tosi ihana ja kultainen ihminen, älykäs ja luova, mutta ei kukaan pysty auttamaan sua eteenpäin, jos et itse suostu menemään siihen suuntaan. En pysty enää näkemään sinua, koska en vain jaksa tätä enää. 

Opettele se piimäkakun teko. Tekeleeksi on perseestä.

Nainen on naiselle susi.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jättää miehesi, pilaat lastesi elämän.

Olis pitänyt kasvattaa selkäranka ja lähetä jo silloin kun lapset olivat ihan pieniä. Olisivat ehkä voineet pelastua. Nyt on jo aikalailla myöhäistä.

Perheenne täysin kieroontunut dynamiikka ja teidän aikuisten karmea peli ja pahoinvointi on jo vahingoittanut heitä.

Valitat kun ei ole rahaa, väität että nyt alkoi säästökausi ja heti kohta ollaankin taas ryyppäämässä tai tilaamassa jotain naminamia kotiin. Hitto kun ärsyttää tollanen heikkomielisyys ja varojensa yli eläminen.

Valitat, että rahasi eivät millään riitä ruokaan ja joudut siksi usein olemaan pari päivää syömättä tai syömään vaikka vain nuudeleita. Jätä ne tupakat ja siiderit ostamatta, niin rahat riittävät ruokaan, sinulla kun menee päivittäin vähintään aski tupakkaa ja jos raha on oikeasti tiukalla, niin kannattaisi ostaa vaikka puurohiutaleita ja keittää puuroa sen sijaan että ostat kalliita nuudeleita joissa ei ole edes mitään ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Ehkei hammastahna itsessään aiheuta vaan fluorin puute. Sama kun vedellä pesisi tai puutikulla kaivelisi niin kuin ennen vanhaan. Silloin ennen vanhaan, kun kolmekymppisillä ei ollut enää omia hampaita suussa.

Minulla loppui reikiintyminen kun siirryin fluorittomaan hammastahnaan (Ecodenta). Fluori on myrkkyä. Myöskään hammaskiveä ei enää tule.

Voi rakas ystäväni!

Olet sekaisin kuin seinäkello.

Se että miehesi on pikkuisen menestynyt, ei tee sinusta elintasovaimoa. Eikä fiksumpaa. Olkoonkin  kaappi täynnä vaatteita, pääsi on tyhjä tynnyri.

Vedät lääkkeitä kuin karkkia ja viinaa päälle. 

Sinulla ei ole omia mielipiteitä ja miehesi hallitsee sinua.

Tyhjää leuhkimistasi on raskasta kuunnella.

Siltikin koitan jaksaa sinua <3

Vierailija kirjoitti:

Valitat siitä, miten sulla ei ole enää ystäviä. Se johtuu siitä, että olet niin väsyttävä. Olet ollut masentunut jo päälle 20 vuotta, juossut  lääkäreillä, useilla terapeuteilla, saanut kunnalta ja Kelalta tukea ja lääkkeitäkin on vaihdettu uusiin ties kuinka monta kertaa. Koskaan ei ole hyvä, löydät aina pahimman mahdollisen tulkinnan ja et suostu muuttamaan omaa itseäsi, tapojasi tai uskomuksiasi vaan olet sitä mieltä että se juna meni jo, ja sitäpaitsi maailman pitäisi muuttua, ei sinun. Jauhat samoja juttuja aina kun nähdään, osa niistä on tapahtunut jo 20 vuotta sitten. Pyydät kuuntelemaan ja auttamaan, mutta mikään määrä kuuntelua ja auttamista ei riitä, me ystävät vaan uuvutaan. Olet tosi ihana ja kultainen ihminen, älykäs ja luova, mutta ei kukaan pysty auttamaan sua eteenpäin, jos et itse suostu menemään siihen suuntaan. En pysty enää näkemään sinua, koska en vain jaksa tätä enää. 

Luuletko että hän valitsee olla tuollainen?

Oletteko jotenkin tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitat siitä, miten sulla ei ole enää ystäviä. Se johtuu siitä, että olet niin väsyttävä. Olet ollut masentunut jo päälle 20 vuotta, juossut  lääkäreillä, useilla terapeuteilla, saanut kunnalta ja Kelalta tukea ja lääkkeitäkin on vaihdettu uusiin ties kuinka monta kertaa. Koskaan ei ole hyvä, löydät aina pahimman mahdollisen tulkinnan ja et suostu muuttamaan omaa itseäsi, tapojasi tai uskomuksiasi vaan olet sitä mieltä että se juna meni jo, ja sitäpaitsi maailman pitäisi muuttua, ei sinun. Jauhat samoja juttuja aina kun nähdään, osa niistä on tapahtunut jo 20 vuotta sitten. Pyydät kuuntelemaan ja auttamaan, mutta mikään määrä kuuntelua ja auttamista ei riitä, me ystävät vaan uuvutaan. Olet tosi ihana ja kultainen ihminen, älykäs ja luova, mutta ei kukaan pysty auttamaan sua eteenpäin, jos et itse suostu menemään siihen suuntaan. En pysty enää näkemään sinua, koska en vain jaksa tätä enää. 

Luuletko että hän valitsee olla tuollainen?

Oletteko jotenkin tyhmiä?

Oman itsen muuttaminen pelkällä tahdonvoimalla on tosi vaikeaa.

Olemme syntyneet sellaisiksi kuin olemme.

Muutenhan te ystävät varmaan muuttaisitte itsenne sellaisiksi, että jaksaisitte hyvin olla tuon masentuneen tuttavan seurassa!