Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Monet näistä ketjun kommenteista on kyllä kaukana aidosta ystävyydestä ja ystävyyssuhteesta. Huh, en voisi ainakaan itse ajatella olevani jonkun ystävä, jos tuollaisia pyörittelisin mielessäni hänestä.

Vierailija kirjoitti:

2h seurassasi K ja huomasin hymyileväni koska mietin, että miten kiitollinen olenkaan omista älynlahjoistani, mä olen niin paljon sua fiksumpi ja nokkelaälyisempi. Olisi kamalaa olla noin yksinkertainen ja yksinkertaista elämää viettävä kuin mitä sinä olet ollut koko ikäsi. 

Tässä muuten haisee puhdas ylimielisyys ja narsismi

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä ketjun kommenteista on kyllä kaukana aidosta ystävyydestä ja ystävyyssuhteesta. Huh, en voisi ainakaan itse ajatella olevani jonkun ystävä, jos tuollaisia pyörittelisin mielessäni hänestä.

Suurin osa vaikuttaa olevan samoilta tyypeiltä. Vieläpä sellaisilta, jotka eivät taida edes tietää mitä ystävä edes tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä ketjun kommenteista on kyllä kaukana aidosta ystävyydestä ja ystävyyssuhteesta. Huh, en voisi ainakaan itse ajatella olevani jonkun ystävä, jos tuollaisia pyörittelisin mielessäni hänestä.

Suurin osa vaikuttaa olevan samoilta tyypeiltä. Vieläpä sellaisilta, jotka eivät taida edes tietää mitä ystävä edes tarkoittaa.

Pointti näyttää monissa olevan se että kirjoittaja on pitänyt jotain ystävänään jopa vuosikymmeniä, mutta ystäväpä onkin pettänyt luottamuksen tai muuttunut ilkeäksi tai käyttäytyy jollain oudolla tapaa ja siksi tänne avaudutaan että saadaan purkaa se pettymys. Toisekseen, edelleen vaikka joku piirre tuttavassa tai ystävässä ärsyttää se voi muuten olla ihan ok. Asist eivät ole aina niin on-of.

Voi että kun kuunteleisit joskus muita jotka tietää mistä puhuu ja ottaisit neuvosta vaarin, olosi ja sairautesi helpottuisi jopa paraneisi kun ottaisit edes ne perusjutut toimintatavoiksesi. Juokset millon missäkin humpuukihoidoissa mutta muppisi on entistä enemmän sekaisin, mutta ihan kuka tahansa voisi ihan googlettamalla tai tekoälyltä kysymällä löytää monta hyvää vinkkiä esim nukahtamisen ja nukkumisen edistämiseen joka taas auttaisi muuten jaksamisessa. 

Mutta ei, ihan kuin tahallasi et suostu tekemään niitä asioita vaan hyvin kiivaasti ilmoitat ettei niillä asioilla ole tekemistä unettomuutesi kanssa, vaikka 90% aikuisista tietää että juuri ne perusasist on niitä mitkä auttaa nukahtamisen ja levollisen yöunen kanssa. On ihan käsittämätöntä mikä jääräpää olet. Mutta, niin makaa kuin petaa, omapa on elämäsi. Harmittaa vaan puolestasi ja näen ison ristiriidan siinä miten sanot eläväsi ja mikä kuitenkin tällähetkellä on tilasi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin, että roikotat miestäsi suhteessa, kun et selvästi välitä hänestä enää pätkääkään. On henkistä väkivaltaa, että petit häntä niin kauan, mutta et koskaan kertonut hänelle totuutta. On raukkamaista edelleen syyttää miestä teidän liittonne huonosta tilasta, kun sinä kannat suurta valhetta, joka on salaa läsnä kotonanne joka päivä. Olen odottanut, että vihdoin tekisit jotain ratkaisuja elämäsi suhteen, mutta mitään ei ole tapahtunut. En voi olla enää läheinen ystäväsi, kun tekemisesi ovat niin moraalittomia ja itsekkäitä. Toteutat tuota itsekästä ja petollista ajattelua ja toimintaa muillakin elämän saroilla. 

minusta sinun pitää käräyttää tämä nainen miehelleen jos oikeesti tiedät hänen kauan pettäneen häntä! Lähetä vaikka anonyymi viesti  jonkun todisteen kanssa, niin ettei jäljet johda sinuun.

Itsekkyys ja ylimielisyys ikäänkuin leikin varjolla nakertaa ystävyyttä. Sitä et ymmärrä vaikka siitä on moni huomauttanut. Olet siitä myös itse tietoinen ja olet ottanut asian esille mutta silti käytös jatkuu. Miksi? 

Haluaisin kertoa miksi välillä olen niin hankala, etäinen, pinnallinen ja viileä, mutta en uskalla. Haluaisin kertoa kaikista ikävistä kokemuksista mitkä ovat muokanneet minusta tällaisen, mutta pelkään leimautumista ja mieluummin yritän esittää normaalia.

Yhdelle ikäiselleni ystävälle haluaisin sanoa, mutta en kehtaa, että "joo, me vanhenutaan kaikki samaa tahtia, toisilla vain on hiukan paremmat elämäntavat ja geenit eivätkä rupsahda yhtä pahasti kuin valtaosa, mutta me ollaan pitkälti yli keski-ikää jo koko tuttavapiirimme ja meistä jokaisesta se näkyy jo, ihan niinkuin sinustakin. Eihän meistä kukaan ole enää yhtä kaunis, hyväkroppainen ja samoilla kg määrillä kuin 20-30 vuotiaina. Pitäisikö sinun miettiä miksi olet niin hirmuisen kova arvostelemaan muiden ulkonäköä ja ikääntymisen merkkejä, mitä saat siitä ja kai ymmärrät että se antaa vain tyhmän juntin vaikutelman. Sen jälkeen katso itse peiliin, mitä näet siellä?

Hiukan samasta aiheesta toiselle vanhalle tutulleni sanoisin että lopeta se jatkuva puhuminen siitä miten olit "kilpaurheilija" nuorempana. Joo, ihan kuten suurin osa ikäpolvesta kävi piirikunnallisissa yleisurheilukisoissa ja hiihtokisoissa. Sinä ehkä joskus pärjäsit niissä kohtuuhyvin joskus 15-18 v mutta et ole ollut oikea kilpaurheilija koskaan missään lajissa. Olit harrastelija paikallisella tasolla jolla ei ollut edes valmentajaa, ihan niinkuin me muutkin. Onko sulla oikeasti niin heikko itsetunto että vielä myöhemmällä keski-iällä yrität ensinnäkin muuttaa totuutta paremmaksi ja hienommaksi kuin mtä se on ja tärkeillä sillä mitä olet ollut 40v sitten. 

Tiedätkö miten naurettavalta ja toisaalta säälittävältä se kuulostaa, että jopa niille ihmisille jotka sun nuoruuden tuntee yrität tärkeillä tolla aina samalla maneerilla "kilpaurheilutaustastasi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet niin hirveen rikas ja hieno ihminen, kun käyt muutaman vuoden välein parin viikon matkalla Euroopassa miehesi kanssa. Vielä hienomman sinusta tekee, se että haluaisit matkustaa esim Japaniin.

Uuh, voih olen kade. 😂

Et vaan millään ymmärrä, että muutkin matkustavat ja haaveilevat matkoista.

Olet nolo.

Tämä kirjoitus huutaa kyllä kirjoittajan syvää itsetunnon puutetta ja kateellisuutta toista kohtaan. Mitä ihmeellistä tai edes hienoa siinä on jos käy 2v välein ulkomailla. Ei mitään. Suurin osa käy joka vuosi ja aika moni haluaisi käydä Japanissa. 

Mä veikkaan et kirjoottaja on ihminen jika ei itse käy missään, ei joko pääse, ei uskalla tai ei ole rahaa, on kamalan kateellinen sille joka käy ja kuvittelee että tuo joka matkustelee luulee olevansa jotenkin hieno ja rikas.

Vanha sanonta: kateellisuus vie kalatkin vesistä.

 

 

Kappas, törmäsin vanhaan kirjoitukseeni ja vastaukseesi. Kiitos palautteesta.

Ilmaisin itseni tuossa huonosti. 

Minäkin matkustelen. Jopa rnemmän kuin tämä. Mutta se ärsyttää, kun hän luulee, että se on niin hienoa ja etuoikeutettua. Ei tajua, että muutkin matkustaa.

Tilannepäivitys. En pidä enää yhteyttä. En vaan jaksa niin epäaitoa feikkiä leuhkijaa.

T....  olit ensimmäinen uusi tuttavani aikoinaan silloin nuorena kun muutin kaupunkiin. Olit todella mukava, tavallinen, maanläheinen, tärkeilemätön ja helposti lähestyttävä ihminen, ihminen jonka kanssa oli helppo olla eikä tarvinnut esittää tai varoa mitään. 

Jännä miten tulitkin elämääni ja olit juuri siinä kohtaa sitä mitä tarvitsin, autoit minua myös paljon. Olen ikikiitollinen siitä. Harmittelin kovasti että uusi elämäsi lapsineen johti tilanteeseen ettemme enää voineet tavata samalla tapaa kuin aikoinaan, tokihan minutkin työ ja muut uudet kuviot vei mennessään, mutta jäin siitä huolimatta kaipaamaan ystävyyttämme. 

Olen miettinyt monesti että otanko yhteyttä, mutta en jotenkin rohkene enää vuosikymmenten jälkeen, pelkään kai että se ei tuottaisi toivottua tulosta. 

Olit pummi, olet ollut sitä kumppanillesikin ilmeisesti jollaintapaa aina, elät toisen siivellä tekemättä juuri mitään yhteiseksi hyväksi. No, vakka kantensa on valinnut. Olet empatiakyvytön, otat kyllä rusinat pullasta ja kaiken mitä ilmaiseksi saat antamatta mitään vastinetta muille vaikka tunnistaisit, että ystävä saattaisi tarvita apua, et korvaasi lotkauta. 

Ai niin mut eihän sul oo enää yhtään ystävää.

Ihmettelisin, kuinka hän syö niin rumasti. Kaunis nainen, mutta ahmii ja syö kuin porsas. Anteeksi, että edes kirjoitin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä puhu mun päälle kokoajan. Mieti itse miltä tuntuisi olla kaverin kanssa joka keskeyttää puheesi ihan joka ikinen kerta ja ikäänkuin arvaisi loput mitä olitkaan sanomassa ja usein vielä arvaisi väärin. Se on ihan hemmetin turhauttavaa. Miksi et vaan voi olla sitä hetkeä hiljaa että annat sanoa muiden asiansa loppuun. Olet ihan mukava muuten mutta et voi varastaa toisen lauseita ja puheenvuoroa. 

Tämä päälle puhuminen! Jos puhutaan päivänpolitiikasta, hän suorastaan ääntään korottaen huutaa päälle. Usein hän sivuuttaa täysin, mitä vastapuoli on sanomassa ja assosioi asian väärille tolille: puhuttiin a:sta, nyt puhutaankin b:stä.  Eli siis häneltä on jäänyt ymmärtämättä, mistä oikeasti oli kysymys. Hän ei koskaan anna ihmisen rauhassa kertoa asiaansa, vaan tykittää väliin kysymyksiään, jolloin jää hyvä pikku juttu kuulematta siinä muodossa kuin kertoja olisi itse osannut sen kertoa. Kysymykset kun ovat epäolennaisuuksia, ja vastaukset niihin voisi tulkita rivien välistä tai kysyä jälkikäteen, kun puhuja on saanut tarinansa loppuun.

Kun hän eksyy raiteilta, hän jauhaa monologiaan ja häneltä kestää kauan palata siihen, mikä voisi olla olennaisinta esimerkiksi kuulumisten vaihtoon tarkoitetun puhelun aikana. Tämä merkitsee, että puheluista tulee äärettömän pitkiä

MInulla on astma ja saan hengenahdistuskohtauksia, kun yritän puhua nopeasti ja hengittämättä väliin, jotta hän ei hyödyntäisi pientä hengitystaukoa ja alkaisi puhua päälle. Tiedän, että ainakin muutama on hänelle sanonut asiatsta tylystikin: Ole nyt hiljaa! Mutta hän ei ole ymmärtänyt.

 

Voi hyvänen aika! Jos sun ns ystävä on niin paha päällepuhuja, että sun pitää astmaa sairastavana itesäsi sairastuttaa, niin jotain sun pitää sille sanoa! Siis ihan kylmästi keskeyttää se: kysyä että mistä me puhutaan, tai kysyä että mitä mä äsken sanoin. Tai sitten sanoo tiukasti, että oleppa nyt hetki hiljaa ihan kokonaan.

No todellakin pitää ns pysäyttää tuo sivuraiteille kaartaminen ja päälle puhuminen! Ihan sietämätöntä ihan näin lukiessa käytöksestä.

Onko sillä joku keskivaikea keskittymishäiriö, kovin yksinäinen? 
Mulla oli työkaverina lestaperheen jälkeläinen ja hän kirjaimellisesti huusi päälle: varmaan näin teki kaikki hänen 13 sisarusta. Mutta järkyttävän huonoa käytöstä normaalien ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on jo yli viisivuotias. Hänet voi laittaa illalla iltatoimien jälkeen sänkyyn, sanoa hyvää yötä ja poistua huoneesta. Häntä ei tarvitse nukuttaa tuntikaupalla silittelemällä ja laulamalla vaan koska hän "käskee". Samoin jos hän yöllä herää (ei mitään hätää), samaa ruljanssia ei tarvitse toistaa uudestaan ja sitten valittaa kun väsyttää. Rakas ystävä, kasvatat itsellesi pikku tyrannia.

Herrajesta! 5 vuotias, joka käskee äitiään. Ei jumankeisson.

Vierailija kirjoitti:

Välillä tekisi mieli ravistaa olkapäistä erästä ystävää, joka jatkuvasti valittaa kuinka ei pysty ahdistuksensa takia tekemään mitään, mutta asialle ei ole kuitenkaan tehnyt vuosikausien aikana mitään. Ei hakeudu lääkääriin tai hae muutankaan apua saati tee pienintäkään asiaa, mikä voisi aiheuttaa epämukavia tunteita parantuakseen. 

No tässä ollaan Asian Ytimessä todella monen kohdalla. Enkä puhu mistään ystävän ajatuksista toisesta. 
Ihan terveydenhoitoa kuormittaa ja suoraan sanottuna ärsyttää ns ikiasiakkaat, jotka ikinä tasan koskaan tee mitään oman olonsa kohentamiseksi. Ei kukaan oletakaan, että pitää tehdä mullistava elämänmuutos ja alkaa vaikka treenaamaan jotain ultrajuoksua. Vaan ihan vaikka tavallista kävelylenkkiä jossain raittiissa ilmassa ja esim energiajuomista tai tiktokista vierottautumista. Vois vaikka pikkuhiljaa semmoisesta aloitella. Mut kun ei pysty.

Haluaisin sanoa sinulle ystäväni, että jätä varatut miehet rauhaan! tiedän, että olet kaunis ja juuri sellainen mistä mies kiinnostuu, mutta voisitko sen huomiosi suunnata vain miehille jotka ovat sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä puhu mun päälle kokoajan. Mieti itse miltä tuntuisi olla kaverin kanssa joka keskeyttää puheesi ihan joka ikinen kerta ja ikäänkuin arvaisi loput mitä olitkaan sanomassa ja usein vielä arvaisi väärin. Se on ihan hemmetin turhauttavaa. Miksi et vaan voi olla sitä hetkeä hiljaa että annat sanoa muiden asiansa loppuun. Olet ihan mukava muuten mutta et voi varastaa toisen lauseita ja puheenvuoroa. 

Tämä päälle puhuminen! Jos puhutaan päivänpolitiikasta, hän suorastaan ääntään korottaen huutaa päälle. Usein hän sivuuttaa täysin, mitä vastapuoli on sanomassa ja assosioi asian väärille tolille: puhuttiin a:sta, nyt puhutaankin b:stä.  Eli siis häneltä on jäänyt ymmärtämättä, mistä oikeasti oli kysymys. Hän ei koskaan anna ihmisen rauhassa kertoa asiaansa, vaan tykittää väliin kysymyksiään, jolloin jää hyvä pikku juttu kuulematta siinä muodossa kuin kertoja olisi itse osannut sen kertoa. Kysymykset kun ovat epäolennaisuuksia, ja vastaukset niihin voisi tulkita rivien välistä tai kysyä jälkikäteen, kun puhuja on saanut tarinansa loppuun.

Kun hän eksyy raiteilta, hän jauhaa monologiaan ja häneltä kestää kauan palata siihen, mikä voisi olla olennaisinta esimerkiksi kuulumisten vaihtoon tarkoitetun puhelun aikana. Tämä merkitsee, että puheluista tulee äärettömän pitkiä

MInulla on astma ja saan hengenahdistuskohtauksia, kun yritän puhua nopeasti ja hengittämättä väliin, jotta hän ei hyödyntäisi pientä hengitystaukoa ja alkaisi puhua päälle. Tiedän, että ainakin muutama on hänelle sanonut asiatsta tylystikin: Ole nyt hiljaa! Mutta hän ei ole ymmärtänyt.

 

Voi hyvänen aika! Jos sun ns ystävä on niin paha päällepuhuja, että sun pitää astmaa sairastavana itesäsi sairastuttaa, niin jotain sun pitää sille sanoa! Siis ihan kylmästi keskeyttää se: kysyä että mistä me puhutaan, tai kysyä että mitä mä äsken sanoin. Tai sitten sanoo tiukasti, että oleppa nyt hetki hiljaa ihan kokonaan.

No todellakin pitää ns pysäyttää tuo sivuraiteille kaartaminen ja päälle puhuminen! Ihan sietämätöntä ihan näin lukiessa käytöksestä.

Onko sillä joku keskivaikea keskittymishäiriö, kovin yksinäinen? 
Mulla oli työkaverina lestaperheen jälkeläinen ja hän kirjaimellisesti huusi päälle: varmaan näin teki kaikki hänen 13 sisarusta. Mutta järkyttävän huonoa käytöstä normaalien ihmisten kanssa. 

Tulin tähän keskusteluun pitkästä aikaa, ja täällähän olikin kaksi kommenttia kirjoitukseeni päällepuhujasta.

Olen sanonut hänelle, että "anna mun puhua".mutta en ole ollut ilmeisesti mitenkään tiukka, vaikka ovat  kiusanneet suuresti se päälle puhuminen ja tykittävät kysymykset, joihn hän saisi vastauksen, kun malttaisi hetken kuunnella (ajatuksella).

Suurperheessä on muuten vasrmasti oppinut suorastaan huutamaan päälle.

Yksinäinen tämä ex-ystäväni ei ole - hän muuten suorastaan tyrmäsi täysin ymmärtämättömästi ajatuksenkin, että joku voisi olla yksinäinen ja kärsiä yksinäisyydestä. Mutta hänellä on siis perhe ja puolisokin pysynyt mukana. Ja ystäviä/kavereita.

Jatkuva päälle puhuminen alkoi rasittaa minua. Samoin se, että hän ei hyvin usein ikään kuin ymmärtänyt, mikä oli pointti siinä, mistä puhuttiin. tai mikä oikeasti oli pointti vaikkapa jossain lehtijutussa. Jos kyse oli yhtään monimutkaisemmista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä puhu mun päälle kokoajan. Mieti itse miltä tuntuisi olla kaverin kanssa joka keskeyttää puheesi ihan joka ikinen kerta ja ikäänkuin arvaisi loput mitä olitkaan sanomassa ja usein vielä arvaisi väärin. Se on ihan hemmetin turhauttavaa. Miksi et vaan voi olla sitä hetkeä hiljaa että annat sanoa muiden asiansa loppuun. Olet ihan mukava muuten mutta et voi varastaa toisen lauseita ja puheenvuoroa. 

Tämä päälle puhuminen! Jos puhutaan päivänpolitiikasta, hän suorastaan ääntään korottaen huutaa päälle. Usein hän sivuuttaa täysin, mitä vastapuoli on sanomassa ja assosioi asian väärille tolille: puhuttiin a:sta, nyt puhutaankin b:stä.  Eli siis häneltä on jäänyt ymmärtämättä, mistä oikeasti oli kysymys. Hän ei koskaan anna ihmisen rauhassa kertoa asiaansa, vaan tykittää väliin kysymyksiään, jolloin jää hyvä pikku juttu kuulematta siinä muodossa kuin kertoja olisi itse osannut sen kertoa. Kysymykset kun ovat epäolennaisuuksia, ja vastaukset niihin voisi tulkita rivien välistä tai kysyä jälkikäteen, kun puhuja on saanut tarinansa loppuun.

Kun hän eksyy raiteilta, hän jauhaa monologiaan ja häneltä kestää kauan palata siihen, mikä voisi olla olennaisinta esimerkiksi kuulumisten vaihtoon tarkoitetun puhelun aikana. Tämä merkitsee, että puheluista tulee äärettömän pitkiä

MInulla on astma ja saan hengenahdistuskohtauksia, kun yritän puhua nopeasti ja hengittämättä väliin, jotta hän ei hyödyntäisi pientä hengitystaukoa ja alkaisi puhua päälle. Tiedän, että ainakin muutama on hänelle sanonut asiatsta tylystikin: Ole nyt hiljaa! Mutta hän ei ole ymmärtänyt.

 

Voi hyvänen aika! Jos sun ns ystävä on niin paha päällepuhuja, että sun pitää astmaa sairastavana itesäsi sairastuttaa, niin jotain sun pitää sille sanoa! Siis ihan kylmästi keskeyttää se: kysyä että mistä me puhutaan, tai kysyä että mitä mä äsken sanoin. Tai sitten sanoo tiukasti, että oleppa nyt hetki hiljaa ihan kokonaan.

No todellakin pitää ns pysäyttää tuo sivuraiteille kaartaminen ja päälle puhuminen! Ihan sietämätöntä ihan näin lukiessa käytöksestä.

Onko sillä joku keskivaikea keskittymishäiriö, kovin yksinäinen? 
Mulla oli työkaverina lestaperheen jälkeläinen ja hän kirjaimellisesti huusi päälle: varmaan näin teki kaikki hänen 13 sisarusta. Mutta järkyttävän huonoa käytöstä normaalien ihmisten kanssa. 

Tulin tähän keskusteluun pitkästä aikaa, ja täällähän olikin kaksi kommenttia kirjoitukseeni päällepuhujasta.

 

Olen sanonut hänelle, että "anna mun puhua".mutta en ole ollut ilmeisesti mitenkään tiukka, vaikka ovat  kiusanneet suuresti se päälle puhuminen ja tykittävät kysymykset, joihn hän saisi vastauksen, kun malttaisi hetken kuunnella (ajatuksella).

 

Suurperheessä on muuten vasrmasti oppinut suorastaan huutamaan päälle.

 

Yksinäinen tämä ex-ystäväni ei ole - hän muuten suorastaan tyrmäsi täysin ymmärtämättömästi ajatuksenkin, että joku voisi olla yksinäinen ja kärsiä yksinäisyydestä. Mutta hänellä on siis perhe ja puolisokin pysynyt mukana. Ja ystäviä/kavereita.

 

Jatkuva päälle puhuminen alkoi rasittaa minua. Samoin se, että hän ei hyvin usein ikään kuin ymmärtänyt, mikä oli pointti siinä, mistä puhuttiin. tai mikä oikeasti oli pointti vaikkapa jossain lehtijutussa. Jos kyse oli yhtään monimutkaisemmista asioista.

Tämä: "Jatkuva päälle puhuminen alkoi rasittaa minua. Samoin se, että hän ei hyvin usein ikään kuin ymmärtänyt, mikä oli pointti siinä, mistä puhuttiin. tai mikä oikeasti oli pointti vaikkapa jossain lehtijutussa. Jos kyse oli yhtään monimutkaisemmista asioista."

-- Tämä kertoo kyllä ihan nokkelaälyisyyden puutteesta tai ihan vaan yksinkertaisuudesta ja/tai yleissivistyksen puutteesta.  Tosin jos kyseessä on ikääntyväihminen jolla jo näkyy ensimmäisiä aivotoiminnan rappeutumisen merkkejä kuten minun ex ystävälläni, niin sekin voi olla syynä ettei oikeesti enää pysy kärryillä eteenkään niissä jutuissa jotka eivät ole juuri häntä kiinnostavia. Huomasin tämän omassa äidissäni jo joskus 65 v tienoolla ja sama näkyi tuossa ex ystävässäni. Molemmat teki sitä että alkoivat välittömästi puhua päälle, varastavat puheenvuoron, yrittivät arvata jutun lopputuleman tai siirsivät jutun omiin kokemuksiin samasta asiasta tai ihan randomina vaikka ohikulkevaan koiraan, siis siihen mistä he osaavat puhua. Asiat jotka eivät kiinnosta tai joista he eivät pysty kommunikoimaan mitään ei kiinnosta ja sillon kokevat ehkä jonkinlaista alemmuudentunnetta ja on ikäänkuin pakko siirtää keskustelu sille tasolle johon itse kykenee. 

Tai jonkinasteisia adhd piirteitä, ei jaksa kuunnella, aivot lähtee jo seuraavaan asiaan ja jos juttu on liian pitkä unohtaa jo mistä se edes lähti liikkeelle.

Olisi mukava tietää tapahtuuko minäkeskeisyyden lisääntuminen siksi että ihminen on oikeasti niin minä minä tyyppi vai tekeekö alkava aivorappeuma ihmisistä sellaisia ettei heitä kiinnosta mikään muu kuin omat asiat ja kokoajan pitää saada olla äänessä vai johtuuko esim harjoituksen puutteesta esim yksinäisyydestä, älyllisen tekemisen vähäisyydestä taai jopa kokonaan puuttumisesta, vai siitä et elinpiiri kapenee niin ettei oikein edes tiedä enää mitä on tasavertainen vuorovaikutus ja oikea keskustelu, yleissivistys on kaventunut niin paljon ettei enää osaa jutella mistään. Esim juuri minun tapauksessani molempien jutut pyörii heissä itsessään, heidän lähipiirissä ja hyvin arkiaskareissa. 

Sanoisin, että et voi aina saada kaikkea itse yrittämättä tehdä tai hoitaa asioitasi. Huonoon kuntoon ja terveyteen vetoaminen kyllä joissakin asioissa on ok, koska olet niin sairaalloisen ylipainoinen, mutta se on itse aiheutettua ja siihen voisit kyllä itse vaikuttaa. Koko ajan et voi olettaa että kaverit kyllä tekee, hakee, vie ja hankkii…