Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Sinun pitää jättää miehesi, pilaat lastesi elämän.
Kuvitteletko oikeasti, että voit sanoa ihmisille mitä ikinä haluat ilman seurauksia? Todellakin sinä ajattelet, että sulla on siihen oikeus ja kaikkien pitäisi se vain hyväksyä, koska sinulla on erityispiirre?
Herää tähän todellisuuteen. Se, että alat ruotia ihmisten vikoja ja virheitä, sitä mitä joku sanoi viisi vuotta sitten, minkälaiset ilmeet ja eleet jossain tilanteessa olivat... totta ihmeessä se satuttaa. Se loukkaa, vie pohjan pois asioilta, se rikkoo.
Silti sinun mielestäsi pitäisi jatkaa niin kuin ennenkin. Tajuatko, etteivät kaikki ehkä pysty? Ei kaikessa ole muutenkaan kysymys sinusta. Sinä et ole kaikkien elämän keskipiste. Joskin minulle olet hyvin tärkeä, enkä minä ole sinuun loukkaantunut. Ihmettelen vain, miten et tunnu tajuavan, minkälaisia vaurioita muissa olet saanut aikaan.
En tajua,miten kestät sun miestä.
Olet ikisinkku koska olet niin hankala luonteeltasi.
Syysi olla hakematta apua mt-ongelmiisi ovat tekosyitä. Et ole enää mikään teini, joten ota vastuu itsestäsi, hyvinvoinnistasi ja valinnoistasi. Vasta sitten ihmissuhteesikin alkavat toimia.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletko oikeasti, että voit sanoa ihmisille mitä ikinä haluat ilman seurauksia? Todellakin sinä ajattelet, että sulla on siihen oikeus ja kaikkien pitäisi se vain hyväksyä, koska sinulla on erityispiirre?
Herää tähän todellisuuteen. Se, että alat ruotia ihmisten vikoja ja virheitä, sitä mitä joku sanoi viisi vuotta sitten, minkälaiset ilmeet ja eleet jossain tilanteessa olivat... totta ihmeessä se satuttaa. Se loukkaa, vie pohjan pois asioilta, se rikkoo.
Silti sinun mielestäsi pitäisi jatkaa niin kuin ennenkin. Tajuatko, etteivät kaikki ehkä pysty? Ei kaikessa ole muutenkaan kysymys sinusta. Sinä et ole kaikkien elämän keskipiste. Joskin minulle olet hyvin tärkeä, enkä minä ole sinuun loukkaantunut. Ihmettelen vain, miten et tunnu tajuavan, minkälaisia vaurioita muissa olet saanut aikaan.
Mitä jos vaikka sanoisit sen hänelle ääneen? Jos siis haluat tilanteen muuttuvan. Sattuuhan se varmasti henkisellä tasolla, mutta se on sen väärtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luota sinuun. Siksi en puhu kanssasi. Kerrot liikaa kavereillesi.
Sama ja jouduin sanomaankin. "Ystävä" kyseli multa todella henkilökohtaista asiaa ja sai mut kertomaan sen juurta jaksaen. Sitten kuulin taustalta yskimistä ja kysyin kenen kans oot? Etkö ole yksin? "Ystävä sano "en oo joo, tos on toinen kaveri ja sori, sä oot kaiuttimella". Meni luotto täysin ja pelkäsin kertooko tuo toinen kaveri salaisuuteni eteenpäin. "Ystävän" mielestä olin herkkis.
Ystäväsi kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin ystävältä. Pistä välit poikki, ei tuollaisia källejä ystävät tee toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin sanoa parillekin ystävälle, että en enää kaipaa heidän seuraansa. Olemme muuttuneet ja kasvaneet ihan eri suuntiin, eikä meillä ole enää oikein mitään yhteistä.
En uskalla sanoa tätä, koska pelkään että pahoitan mielenne enkä jaksaisi sietää draamaa. Mutta toisaalta en jaksa esittää, että olen kiinnostunut kuulemaan kännisekoiluistanne tai sietämään jatkuvaa ilmastosaarnaa. Siksi yritän vain liukua etäämmälle.
Kiitos ja anteeksi.
Lopeta puheluihin vastaaminen ja laita ne estoon. Jos ne tulee paikan päälle ihmettelemään, niin sanot vaan, että en vaan jaksa tuota teidän sekoilujanne.
Haluaisin sanoa että hänestä on tullut uniikki lumihiutale joka ei kestä mitään ja polttelee siltoja takanaan niiin että savu näkyy jo kauas.
Loukkaannuin todella syvästi viestistäsi vaikka vastasinkin kohteliaasti. Mutta ei sen väliä, et ole ennenkään välittänyt minun tunteistani tai perheestäni- vain omista tunteistasi. Et oikeasti osaa asettua toisen asemaan etkä ole yhtään suvaitsevainen tai empaattinen vaikka sanotkin joskus niin.
Olet ehkä itsekkäin ja pinnallisin ihminen jonka tiedän ja olen yhtäaikaa sekä helpottunut että surullinen välirikostamme.
Vietin kanssasi sekä parhaita että paskimpia hetkiä mutta halusit keskittyä paskimpiin.
Entiselle ystävälle voisin sanoa että ennen välirikkoakin huomasin kuinka halveksit minua ja perhettäni. Oikeasti tarvitset apua mielenterveysongelmiisi joita et ainakaan minulle ole myöntänyt olevan. Ei ole tervettä jättää ihmisiä taakseen aina kun joku lähettää väärän emojin tai muuta yhtä yhdentekevää.
Mee hoitoon- sanoisin tämän ehkä suoraan jos olisi vielä välejä.
Mielenkiintoinen ketju, joka kuvastaa aikaa ennen ystävyyden loppumista.
Minä olen jo vuosia sitten (yli 10 vuotta) päättänyt yhden ystävyyden ja saanut todeta, että sitä niittää mitä kylvää. Menneisyyden voimat ovat valtavat, sillä hyvin usein omille lapsilleen järjestää sitä samaa mitä itsekin on saanut. Omallakin kohdalla olen saanut tämän todeta, kun lapset ovat jo täysin aikuisia.
Ymmärrän menneisyyden otteen, mutta en koskaan ymmärtänyt miksi lasisen lapsuuden traumoissa kieriskelleen piti järjestää omille lapsille vielä pahempi lapsuus. Periytyikö persoonallisuushäiriö? Ja vielä sellainen, missä mitään vikaa ei nähdä omassa toiminnassa. Kaikki oli aina muiden syytä, vaikka siihen lapset jo nuorempinakin reagoivat, varsinkin yksi. Olisi pitänyt minunkin uskoa häntä. Kaikki oli pahempaa mitä silloin tiesin.
Olet raskas ihminen ja annoin siksi ystävyytemme väljetä. En jaksa enää draamaasi joka ilmeestä, eleestä, viestistä, tekstistä milloin mistäkinolit ylianalysoimassa kaikkea, myös minua. Otin sen raskaasti koska mielestäni olit epäreilu ja kohtuuton kaikkine vaatimuksinesi.
Se, että suurin osa ihmisistä ei avaudu murheistaan yhtä intensiivisesti ja julkisesti kuin sinä, ei tarkoita että heidän elämänsä olisi täydellistä.
Juot aivan kertakaikkiaan liikaa, sekä kertoja että määriä. Ja luultavasti salaat jo suurimman osan.
Ja ihan turhaa sanoa asiasta: sieltä tulee vastaan Täys Kiisto , ehkä naureskelu, ehkä mullittelu ja jotain vittuilua takaisin.
Eiväthän nämä ole mitään ystävien kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelet miksi 9-vuotias lapsesi ei tee mitään muuta kuin tuijottaa puhelintaan. Tekisi mieli sanoa, että siksi kun annoit sille tabletin ruokapöytään 7 vuotta sitten.
Miksi et sanonut ystävällesi tuosta 7 vuotta sitten?
Sinussa on jokin tyhjyys, jota yrität kaikella pätemisellä täyttää. Pysähdy.
Et saanut psyykenhoitoa, älä rupea hakemaan psyykenpönkitystä "rakkaudesta".
Tapaus 1, puolisoni ja minun yhteinen ystävä:
Että lyhyet ja usein riitoihin päättyneet työsuhteet ja ihmissuhteet eivät ole aina muiden vika vaan ehkä voisi katsoa peiliin
Tapaus 2, minun ystäväni:
Kyllä, voidaan puhua puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia, mutta ei, en halua sinua käymään meillä, olemme todella erilaisia (vaikka onkin osittain samat kiinnostuksen kohteet), en halua että tutustut puolisooni ja ei, minua ei kiinnosta lähteä kanssasi laulamaan karaokea ja juomaan bisseä.
Olen elänyt vain rakastaakseni sinua taas jonain päivänä. Tulin takaisin kotiin lähellesi, kaipaan sinua edelleen..... tuskin ikinä osaat kuvitellakaan kuinka paljon.
Odotan taas vuoroani, toivottavasti se koittaa pian.