Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Lopeta se riitely sukusi kanssa. Elämä on lyhyt.
Että hänen uusi miehensä on kontrolloiva juoppo.
Esität, vääristelet ja kaunistelet saavutuksiasi, luonteenpiirteitäsi, lahjojasi ja persoonaasi muille, jotka eivät tunne ja tiedä sinua pitkältä ajalta. On noloa katsella sitä vierestä sanomatta mitään.
haluaisin sanoa ystävättärelleni, että haluaisin lopettaa ystävyytemme, koska hän on niin juntti
Auttais varmaan tehdä yhteistyötä, eikä aina luulla, että muut vain siitä hyötyisivät.
On loukkaavaa, kun antaa ymmärtää, että mun osaamiseni ei toisi mitään lisäarvoa hommaan.
Kuitenkaan ei saa itse melkein mitään aikaan, joten olen ehdottanut yhteisiä projekteja.
Asunut myös varmaan yhteensä 4kk mun luona maksamatta muuta kuin ruokia ja vessapapereita välillä. Kiivastui, kun mainitsin asiasta hänen lipsautettuaan, että olisi maksanut toiselle kaverilleen ihan sievoisen summan. En olisi edes niin paljoa vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä kommentteja täällä, ei yllätä sinänsä. Mut mikä siinä on ettei voi asiallisesti, suoraan ja hyvässä hengessä sanoa ystävälle/sukulaiselle/tutulle/kumppanille näitä asioita? Kieroa menoa. Itse haluisin ainakin tietää, jos mun toiminnassa jokin läheistä ihmistä ärsyttää.
Jep! Todella ala-arvoista. Halutaan vältellä konflikteja, josta seuraa, että tuo ihminen ei kykene muuttamaan toimintaansa. Kyllä moni osaa alkushokin jälkeen katsoa peiliin ja koettaa kehittää itseään.
Ei haluta, että toisen ihmisen elämänlaatu paranisi ja sen myötä ei aiheuttaisi muillekin lisää mielipahaa.
Ikävää että ainoasta lapsestasi tuli narkkaava tatuoitu luuseri.
Ymmärräthän, että tyttäremme ovat ihan eri maailmoista. Vertailusi ja kateutesi aiheuttaa sinulle vain pahaa mieltä.
Älä kadehdi minun ja lasteni välejä.
Se ei se äitiys sitten kypsemmäksi tehnyt kuitenkaan....
Oileastaan mulle on sama, ollaanko enää yhteyksissä.
Voisitko ottaa itseäsi vihdoin ja viimein niskasta kiinni ja lakata rypemästä itsesäälissä. Kyllä, elämä on sinua kohdellut kaltoin, mutta sen sijaan, että annat tulla muiden tallomaksi, tunnesyöt niin ala kasvattamaan itsetuntoasi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. En jaksa ennään kuunnella mikä on milloinkin syy pyöreään ulkonäköösi saatika kuunnella miten et arvosta itseäsi. Ikäiseksesi olet vielä kaukana aikuisesta.
Kaikesta huolimatta olet rakas minulle.
Rakas ihminen joka kanssani kasvoit: se että osoitit aikoinaan huolesi pössyttelyäni kohtaan soittamalla poliisit kotiini, loukkasi syvästi siksi että minkäänlaista "olen susta huolissani"- keskustelua ei käyty. Ikinä. (Varsinkaan,kun en ole ollut koskaan sillä asteella missä myydään persettä että kamaa saa lisää.)
Olet oikeassa kun sanoit Isällemme että minulla on ongelma. Niin on. En ole saanut pyydettyä anteeksi sitä, että melkein 10 vuotta tapahtuneen jälkeen esitin ettei minua haittaa. Jopa silloin, kun epäsuorasti pyytelit "anteeksi menneitä" sen enempää tarkentamatta, minä sanoin asioiden olevan ok, valehdellen itselleni ja annoin asioiden mennä siihen pisteeseen että sinä katkaisit välit itse luullen syyn olevan ihan muu.
Minut synnyttäneelle: kun kanssani kasvanut soitti minulle em. syystä poliisit, ja koetin hänelle tuoreeltaan sitten soittaa selvittääkseni asiaa, SINÄ VASTASIT PUHELIMEEN. Kerroit että kanssani kasvanut "ei pääse puhelimeen juuri nyt".
Pari vuotta sitten näimme viimeksi ja sinä hienovaraisesti koetit pyytää minua kertomaan asioista jotka minua vaivaavat. En ole niin tyhmä että alkaisin kertoa niistä sinun maaperälläsi, sillä tiedänhän että puolueettomuutesi on valetta. Siispä en ole sanonut sanaakaan. Jossain muistoissani on hetkiä, kun olet ollut minulle myös ihana, mutta noin muuten minulle on ihan sama. Onneksi kanssani kasvanut muutti samalle paikkakunnalle kanssasi.
Ainoa mitä enää toivon on se, että perinnönjaossa ei tarvitsisi tapella, koska meistä kahdesta minua se ei kiinnosta. Tavara on vain tavaraa, ja sitä teillä molemmilla on onneksi monen tuvan edestä.
Kiitos että pääsin teistä kauemmas. Muuten olisin tod näk vieläkin puoliksi omaa tahtoa vailla oleva ameeba (ja joutava pilvipää)
Että et onnistu nostamaan omaa arvoasi muita mollaamalla, vaan käytöksesi kertoo jotain olennaista oman itsetuntosi tilasta.
Että itsesi estoton kehuminen on muista kiusaannuttavaa, eikä sekään ole omiaan nostamaan arvoasi.
Että en pidä siitä, että kaverini haukkuu ja halventaa selän takana muita kavereitamme.
Tuota.... itse asiassa sanoin sen hänelle, kun kerran meni liian pitkälle ja alkoi solvaamaan todella ikävällä tavalla.
Siinä kävi kyllä sitten juuri niin, että tuo kaveri sai jättiläisherneen nenään ja on siitä pitäen solvannut minua milloin mitenkin ja milloin kenellekin. Kaikken ikävintä oli, että menetin siinä rytäkässä yhden hyvän kaverin, joka tosiaankin uskoi tuon mamman puheita.
Mutta silti olen tyytyväinen, että sanoin mielipiteeni, enkä todellakaan kaipaa tuota naista enää seuraani.
Sun pitäis erota sun miehestä. Se on työnarkomaani, ei ota sua huomioon ollenkaan ja on estänyt sua itsenäistymästä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihana, mutta...
Olet myös aivan todella raskas ihminen koska maailmasi pyörii oman napasi ympärillä vaikka oletkin antelias ja avulias, mutta et vain oikeasti osaa intuitiivisesti ajatella muita ihmisiä, vaan kaikki lähtee siitä miltä sinusta tuntuu, miten sinä olet asian kokenut, miten sinua ei oltu ajateltu tässä asiassa.
Tämä piirre tekee sinusta myös huonon tekijän niille asioille joita haluaisit tehdä, mutta en viitsi sanoa sitä sinulle, vaan koitan hienovaraisesti 'opettaa' sinulle tapoja jotka edistäisivät kehitystäsi ja pääsyäsi haluamiisi tehtäviin, kuten sitä että sinun täytyy aktiivisesti ottaa toiset ihmiset huomioon eikä aina perästä selitellä miten sinä tämänkin asian olit ajatellut.Lisäksi ketuttaa että tuon pölhöcharmisi vuoksi ihmiset antavat sinulle enemmän tilaa yrittää, siinä missä joku muu olisi jo noilla näytöillä tilaisuutensa käyttänyt.
Samassa suupielessä kehut ja haukut ystävääsi. Ettet vaan ole kaksinaamainen
miksi et ole opetellut maan kieltä paremmin. (aikaa olisi hänellä ollut, asumme ulkomailla) olisi helpompi työllistyä.
Miksi kertoisin sen tänne kaikkien luettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihana, mutta...
Olet myös aivan todella raskas ihminen koska maailmasi pyörii oman napasi ympärillä vaikka oletkin antelias ja avulias, mutta et vain oikeasti osaa intuitiivisesti ajatella muita ihmisiä, vaan kaikki lähtee siitä miltä sinusta tuntuu, miten sinä olet asian kokenut, miten sinua ei oltu ajateltu tässä asiassa.
Tämä piirre tekee sinusta myös huonon tekijän niille asioille joita haluaisit tehdä, mutta en viitsi sanoa sitä sinulle, vaan koitan hienovaraisesti 'opettaa' sinulle tapoja jotka edistäisivät kehitystäsi ja pääsyäsi haluamiisi tehtäviin, kuten sitä että sinun täytyy aktiivisesti ottaa toiset ihmiset huomioon eikä aina perästä selitellä miten sinä tämänkin asian olit ajatellut.Lisäksi ketuttaa että tuon pölhöcharmisi vuoksi ihmiset antavat sinulle enemmän tilaa yrittää, siinä missä joku muu olisi jo noilla näytöillä tilaisuutensa käyttänyt.
Samassa suupielessä kehut ja haukut ystävääsi. Ettet vaan ole kaksinaamainen
No öh, eikö se ole vähänniinkuin koko ketjun idea, hymyillään ystävälle maireasti samalla kun mielessä joku asia v-tuttaa muttei viitsi sanoa.
Älä sekaannu varattuihin.
Jos et muille kelpaa, niin elä yksin.
Tuo ei välttämättä ole noin. Jos isä on narsisti, helposti ajautuu tutun mallin kautta ihmisten pariin, joiden toimintatavat on "tuttuja". On myös muokkautunut sellaiseksi, että narsisti tunnistaa hyväksi "vastaparikseen".
Toki on mahdollista, että kaverisi on itsekin narsisti isänsä tapaan. Joko geneettisesti tai opitusti. Tällöin hän tietysti vain syyttelee muita narsistiksi, kun on vaarassa jäädä itse kiinni.