Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Jos se olisi mahdollista niin sanoisin edesmenneelle isälleni joka arvosteli herkässä teini-iässä (16v.) olevaa  tytärtään näillä sanoin: "En ole itsekään hyvännäköinen, mutta sinä olet vielä rumempi", että annan anteeksi sinulle isä. Ja olen antanutkin anteeksi hänelle. Myöhemmin aikuistuttuani välini häneen olivat ihan hyvät. Ja tuon kommentin vastapainoksi moni mies on sanonut minua kauniiksi, eräs jopa häikäisevän kauniiksi. Kun olin jo seniori-iässä niin eräs vastaantulija (mies ) sanoi minulle kadulla että olen kaunis nainen, se on harvinaista kuulla täällä Suomessa.

Haluaisin sanoa, että et ole kummoinenkaan vanhempi. Lapsesi istuu kaikki ajat koulun jälkeen koneella. Lapsesi syö pelkkää höttömössöä. Lapsellasi on terveysongelmia, jota et hoidata. Pääset tosiaan vanhemmuudessasi helpommalla, kun suljet silmäsi ja tuudittaudut omaan erinomaisuuteesi.

Että alkoholismi ei ole vain köyhien ja huono-osaisten tauti. Vaikka ulkoisesti teillä on kaikki olevinaan hyvin, kannattaisi varmaan välillä kaataa kulissit ja kohdata tosiasiat ilman kaunistelua.

Että yhteiskunnan tukien varaan heittäytymisen sijaan voisi itsekin täysin työkykyisenä itsekin olla aloitteellinen ja tehdä jotain elämänsä eteen, ja ystävän parikymppiselle lapselle, että jos johonkin ammattiin opiskeleminen ei ole perussairauden vuoksi mahdollinen, niin sitten voisi katsoa vaihtoehtoa eikä tyytyä kouluttamattomana voivottelemaan ja yhteiskunnan tukia nostamaan.

Muuten maksan ihan ilolla veroni ja kannatan niiden suuntaamista oikeasti tukea tarvitseville, mutta tällaisten asennevikaisten työkykyisten elättäminen kyllästyttää.

Että miksi piti tehdä niin monta lasta pienillä ikäeroilla, kun kuitenkaan ette jaksa niiden kanssa arkea? Tämä oli tiedossa jo alussa, mutta lapsia tuli vain lisää ja lisää.

Lapset on viety päiväkotiin äitiyslomilla, vaikka molemmat kotona. Sairaan lapsen sisarukset viedään myös hoitoon. Sukulaisiin on pilattu välit haukkumalla nämä täyspaskoiksi, kun eivät mielestänne hoida lapsianne tarpeeksi. Ovat kyllä kaikkensa antaneet auttaakseen, mutta eihän se teille riitä.

Jatkuvasti mietitte kukahan hoitaisi näitä kullannuppujanne, jotka jo oireilevat. Ja kun sattuu mainitsemaan lapsen huonosta käytöksestä taas haukutaan täyspaskaksi ja keksitään tarinoita joita levitellään muille. Ja muuthan uskovat.

Kiitos vaan kaikesta kiitollisuudesta ja arvostuksesta, enää en osallistu tuohon sairaaseen maailmaanne. Suosittelen hakemaan oikeata apua itsellenne.

Lopeta niiden 10 minuuttisten ääniviestien lähettely ja oman elämäsi hierominen minun naamaani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että hyvätuloinen ( yli 5000 euroa/kk) ansaitseva kummitäti ei muista nyt jo aikuista kummilastaan edes synttärikortilla. Jos tästä huomautat lapsen puolesta niin olet vittuilija, tämä on koettu ihan askettäin. On jopa jouduttu pyytämään häneltä anteeksi tätä huomautusta, onko reilua?

Miksi sinulle ei ole mennyt perille että hän ei enää halua olla sellainen kummi kuin sinä haluaisit hänen olevan?

Eikö kummitädin velvollisuudet lopu, kun lapsi pääsee ripille? Ja muistaako aikuinen lapsi kummitätiään mitenkään? Ja, miten tuo palkka liittyy mihinkään ja mistä ap tietää entisen kummitädin raha-asiat?

Ihmiset ovat ihania 💕

Kysyisin että milloin sinusta tuli noin ilkeä? Jos minulle sattuu jotain mukavaa, niin naamastasi jo näkee kuinka se kismittää. Sen jälkeen vaihdat puheenaihetta, eli ignooraat täysin minun kuulumiseni, tai keksit asiasta jonkun huonon puolen, tai alat leveilemään rahoillasi/työlläsi (mikä on ihan normityö, mutta tiedät että minä en sairauteni takia pysty kokopäivätyöhön. Yksi tai kaksi kertaa menisi, mutta tämä on jatkuvaa. 

Jos kerron että oireeseeni löytyi viimein syy, ja se saadaan nyt poistettua, kunhan saan ajan erikoislääkärille, niin sanot että onneksi minulla on TYÖterveys (ja kyllä, painotat joka kerta sanaa TYÖ) joten minun ei tarvitse odotella mitään lääkäreitä.

Jos kerron että löysin pilkkahintaan tavaran x, jota sinäkin tiedät minun etsineen jo kauan, niin sanot siihen että onneksi minulla on TYÖpaikka joten minulle ei ole väliä vaikka maksaisinkin 10 kertaisen hinnan.

Jotenkin tuntuu että olet kateellinen minulle jostain, mutta en tiedä mistä? Kuten itsekin koko ajan muistutat, sinullahan tässä asiat on niin hyvin ja täydellisesti kun on RAHAA ja TYÖ. 

Jos et kerkeä puhua, älä vastaa puhelimeen ja sano, en kerkeä puhua. Vastaa jos on aikaa puhua. Puhelimeen ei tarvitse vastata, kun on kiire.

Haluaisin sanoa entiselle parhaalle ystävälleni, että ei antaisi uuden miesystävän sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei ja keneen saa olla yhteydessä ja keneen ei.

Ilmeisesti et ystäviisi saa enää pitää yhteyttä, vaan sinun pitää olla lojaali miehellesi, mikä normaalisti ei tarkoita sitä, että muihin ei saa olla yhteydessä. Ghostasit minut vain yhtäkkiä, mitään selittämättä ja sanomatta. Kun yritin kysyä miksi et enää halua soitella tai nähdä, selittelit vain jotain kummia asioita.

Pidät itseäsi hyvänä ja välittävänä ihmisenä, mutta olen pahoillani siitä, että tämä ei voi pitää paikkaansa, jos pystyt vain jättämään parhaan ystäväsi yhtäkkiä ilman edes pientä ilmoitusta.

Ennen olimme liki päivittäin yhteydessä, kannoimme toisiamme läpi vaikeuksien ja jaoimme ilot ja surut. Tiesimme toisistamme kaiken. Kun eron jälkeen tämä uusi mies tuli kuvioihin, aluksi jaoit asioita vielä kanssani, mutta kun varoittavia merkkejä alkoi tulemaan suhteesta, mies kyykytti sinua ja kohteli huonosti ja kerroin sinulle, että kannattaa miettiä mitä haluat elämältä ja ettei kannata hyväksyä kaikkea kohtelua, hävitit minut elämästäsi. 

Ei siinä mitään, jokaisella on oikeus valita ihmiset elämäänsä, mutta olisin toivonut edes pientä keskustelua, jossa olisit vaikka vain heittänyt nopeat hyvästit, mutta vain jätit minut.

Muutaman vuosikymmenen kestänyt ystävyys hävisi kuin tuhka tuuleen. Se loukkasi ja harmittaa, että et edes halunnut käydä tätä läpi, kun muutaman kerran yritin asiasta kysellä. Parhaan ystävän ghostaamisen kohteeksi joutuminen satutti todella paljon. 

Sanoisin että:  Juokset kohti unelmaasi niin kovaa,  että et huomaa että se on takanasi ja yrittää  juosta sinua kiinni.

Että ei, se ei ole kriittistä suhtautumista "valtamediaan" että nielet pureksimatta Qanon-jutut. Onneksi tajusit laittaa minuun kokonaan välit poikki, kun uskalsin kritisoida itsekkäiksi näitä salaliittoteoreetikkoja. Ja ei, se ei ole aitoa auttamista, kun julistetaan huono-osaisten henkilökohtaisten tietojen kera, kenelle tänään ostit kaupassa suklaapatukan.

Vierailija kirjoitti:

Älä usko kaikkea mitä miehesi sinulle kertoo. olen tuntenut sinut vasta muutamia vuosia muutettuanne samaan kaupunkiin, mutta miehesi lapsuudesta saakka.

Miehesi sisko ei kamala, kateellinen ja katkera ämmä, vaan ihan tavallinen mukava nainen. Miehesi vanhemmat kohtelivat lapsiaan tosi epätasa-arvoisesti. Perheen tytär joutui tekemään kaikki työt, ei saanut harrastaa mitään, hänelle ei ostettu tavaroita, vaatteita jne. Häntä kohdeltiin henkisesti kaltoin. Miehesi sisko toi asian jo nuoruudessa hyvin selväksi, eikä nöyristellyt vanhempiaan. Vanhemmat eivät tätä koskaan voineet myöntää, vaan oli helpompi ajatella että "Leena" on vain niin hankala. Miehesi vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja se, että Leena ei suostu hoitamaan kaikkea vanhempiin liittyvää ei ole merkki Leenan hankaluudesta, vaan siitä että miehesikin pitäisi tehdä osansa.

Ei ole mukavaa, että kerrot kaikille Leenan hankalasta luonteesta. Jos olet huomannut, niin olen itsekin ottanut etäisyyttä sinuun. Leena ei lainkaan hankala kenenkään muun mielestä.

Ihana, että puolustat Leenaa!

Terv. Toinen "Leena", myös hankalaksi leimattu ja vastaavissa olosuhteissa kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.

Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.

Tule sanomaan sitten, kun olet itse pitkän linjan hammashoitaja. Siihen asti vain surettaa ja säälittää kommenttisi. Eikö ole mitään väliä, että lapsella on hampaat kipeänä? Ja pahimmillaan se pikkuinen luulee, että jatkuva pieni särky suussa on normaalia. Yksikin alle kouluikäinen luomumamman lapsi ei pystynyt enää muuta syömään kuin smoothieita. Ja oli 5-vuotiaana 2-vuotiaan kokoinen. Aivan sairasta touhua.

Miten ihmeessä vastauksesi liittyy asiaan?

Haluaisin riisua sinut kiihkeästi suudellen ja hyväillen, painaa seinää vasten, työntyä märkään, löytää rytmin ja lopulta laueta sykkien hikisten vartaloidemme kaartuen ja täristen.

Mutta en voi. Sanon vaan "olet ihana".

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en osallistu tämän tyyppisiin keskusteluihin, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka hoitaa omat asiansa itse oman pään sisällä, välittämättä muiden mielipiteistä.

Mutta nyt kirjoitan tämän pitkähkön "vuodatuksen" ihan sen takia, että on olemassa pieni, mitätön mahdollisuus, että luette tämän. Tai joku vastaavassa tilanteessa lukee tämän.

Ystäväpariskunnalle: Ennen vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävimme yhteisillä lomilla, kahvittelimme yhdessä useita kertoja viikossa. Kaikki varmaan pohjautui siihen, että samalla lapsemme saivat leikkiä keskenään, olivathan he sen verran pieniä, että emme uskaltaneet laskea heitä yksin parin kilometrin matkaa toistensa luo.

Nyt, lapsemme ovat isompia ja osaavat kyläillä keskenään omia aikojaan. Hyviä ystäviä ovat edelleen ja hyvä niin.

Me aikuiset emme enää ole kovinkaan usein tekemisissä. Enää teillä ei voi käydä kahvilla, vaan kaljalla. Entiset juttelut tulevista ja menneistä lomailuista ovat vaihtuneet juttuihin siitä, mikä oli viime viikonlopun paras paukku, shotti tai muu juoma. On inhottavaa kuulla lapsenne sanovan, että on nälkä, kun isi ja äiti vaan juo aina kaljaa. Tiedän, että teillä ei ole ruuasta pula, sitä varmasti on tarjolla. Sitä vaan ei aina kukaan ole valmistamassa/tarjoamassa, koska olette uusien ystävienne kanssa viettämässä aikaa juopotellen. Usein jo aamupäivästä alkaen.

Me emme enää kuulu ydinpiiriinne, koska emme aloita päivää kaljalla. Tiedämme (lastenne suusta kuultuna), että me olemme "semmoisia outoja". En väitä, että olisitte jättäneet lapsianne mitenkään heitteille, kaikesta huolimatta heillä on kaikki hyvin.

Jos jotain silti voisin pyytää, niin älkää haukkuko meitä lasten kuullen. Lastenne suhtautuminen meihin on jo muuttunut epävarmaksi ja vältteleväksi, koska he eivät tiedä enää, onko ok puhua meille tai käydä meillä.

Kaikesta huolimatta kiitän menneistä vuosista, olemmehan olleet kuin majakka ja perävaunu parikymmentä vuotta. Näitä vuosia en vaihtaisi pois, mutta enempää ei lisää tule, koska haluatte sulkea meidät "oudot" kaiken ulkopuolelle. Toivottavasti elämänne menee jatkossakin hyvin, vaikka pelkäänkin, ettei se tuolla menolla kovin hyvin pääty.

Nyt talven aikana aion ottaa ihan tietoisesti enemmän etäisyyttä, vaikkakaan lastemme yhteisten harrastusten takia ei aivan kaikelta yhteydenpidolta voikkaan välttyä.

No päihde se on kahvikin. Pahemmalta haiseekin.

Kofeiinipäissään ihmiset yhtä ärsyttäviä kuin känniset .

Olisi kannattanut katsoa tarkemmin kenen kanssa menit lisääntymään.

Kyseessä 26v kolmen lapsen yh mamma joka valittaa kun ei löydä itselleen miestä ja arjen pyörittäminen on niin raskasta ja yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin että milloin sinusta tuli noin ilkeä? Jos minulle sattuu jotain mukavaa, niin naamastasi jo näkee kuinka se kismittää. Sen jälkeen vaihdat puheenaihetta, eli ignooraat täysin minun kuulumiseni, tai keksit asiasta jonkun huonon puolen, tai alat leveilemään rahoillasi/työlläsi (mikä on ihan normityö, mutta tiedät että minä en sairauteni takia pysty kokopäivätyöhön. Yksi tai kaksi kertaa menisi, mutta tämä on jatkuvaa. 

Jos kerron että oireeseeni löytyi viimein syy, ja se saadaan nyt poistettua, kunhan saan ajan erikoislääkärille, niin sanot että onneksi minulla on TYÖterveys (ja kyllä, painotat joka kerta sanaa TYÖ) joten minun ei tarvitse odotella mitään lääkäreitä.

Jos kerron että löysin pilkkahintaan tavaran x, jota sinäkin tiedät minun etsineen jo kauan, niin sanot siihen että onneksi minulla on TYÖpaikka joten minulle ei ole väliä vaikka maksaisinkin 10 kertaisen hinnan.

Jotenkin tuntuu että olet kateellinen minulle jostain, mutta en tiedä mistä? Kuten itsekin koko ajan muistutat, sinullahan tässä asiat on niin hyvin ja täydellisesti kun on RAHAA ja TYÖ. 

Tuollainen tyyppi ei voi olla ystävyytesi arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et kerkeä puhua, älä vastaa puhelimeen ja sano, en kerkeä puhua. Vastaa jos on aikaa puhua. Puhelimeen ei tarvitse vastata, kun on kiire.

Sitten haluaisit sanoa, että vastaa puhelimeen, kun soitan.

Sanoisin: miten voit olla tuollaisen typeryksen ja samalla kertaa hirviön kanssa kimpassa? Se odottaa vaan kuolemaasi, että saisi rahasi ja muun omaisuutesi.