Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Sinä ja lapsesi ette ole yksi ja sama ihminen. Anna sen tytön hengittää ja muodostaa omat juttunsa. Näin ajat hänet vielä luotasi pois.

Elämäsi on täynnä valintoja, oliko pakko tehdä ne mistä nyt sitten valitat koko ajan? Ja kyllä pienetkin koirat oppivat sisäsiisteiksi, vaikka muuta väititkin.

Että hänen kehopositiiviset kuvansa ja avautumisensa somessa oksettavat minua.

Jos puutut toisten hommiin jatkuvasti se ei ole huolehtimista vaan osoittaa ettet luota heihin. Anna muiden edes yrittää äläkä aina ala mikromanageroimaan.

Haluaisin sanoa että hän on yhteiskunnan pummi, enkä eri arvoista johtuen halua olla hänen kanssaan enää hirveästi tekemisissä. Hän tekee pimeitä töitä ilman oikeaa alan koulutusta, ja vaikka varaa onkin elää kunnolla, ottaa silti hyödyn irti kaikista kaupungin tukiasunnoista mitä löytyy. Lentää myös ympäri maailmaa kunhan vain halpislento löytyy, vaikka on muka huolissaan ympäristöstä. Veisi varmaan kodittomaltakin villasukat jalasta tämän nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa että älä mestaroi elämässäni. Olet herttainen ja ylihuolehtivakin. Olen tehnyt sen virheen että paljastan liikaa henkilökohtaisia asioitani sinulle. Olet rakas. Mutta en siedä sitä että alat korjailla elämääni ja parisuhdettani ja pohdit miten voisi asioita korjailla. Kun kysyt miten nyt menee onko vielä vaikea tilanne, koen sen tunkeiluna ja mestaroimisena. Se sävy millä kysyt on jotenkin niin pirun holhoava. Ihan kuin elämäni olisi täysin perseestä ja sinun se olisi korjattava! Ei se ole niin. Elämä on täynnä haasteita, sinulla ja minulla, ja näin saa olla. On hyviä päiviä on huonompia, mutta kaikesta on selvitty ja selvitään jatkossa. En jaksaisi tuota ylihuolehtivaa isosiskoroolia päivääkään. Olen jo ottanut hiukka etäisyyttä ja olet sen huomannutkin. Mutta kun en osaa enkä raaski sanoa sinulle suoraan että lopeta se mun asioista murehtiminen ja asioideni korjaaminen. En kaipaa sitä.

Aamen! Sama tilanne täällä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa että hän on yhteiskunnan pummi, enkä eri arvoista johtuen halua olla hänen kanssaan enää hirveästi tekemisissä. Hän tekee pimeitä töitä ilman oikeaa alan koulutusta, ja vaikka varaa onkin elää kunnolla, ottaa silti hyödyn irti kaikista kaupungin tukiasunnoista mitä löytyy. Lentää myös ympäri maailmaa kunhan vain halpislento löytyy, vaikka on muka huolissaan ympäristöstä. Veisi varmaan kodittomaltakin villasukat jalasta tämän nukkuessa.

Kateus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme ennen läheisiä, mutta pari vuotta sitten aloit ilkeillä ja nälviä minua kaikesta. Samalla kuitenkin matkien monia valintojani ja pukeutumistani. Esität muille aina super iloista ja hauskaa, minulle vain valitat kaikesta ja haukut muita. Saan sinulta viestejä joka päivä ja vastaan niihin enää lyhytsanaisesti kerran viikossa. Puhut vain itsestäsi koko ajan. En ymmärrä mihin hyvä ystäväni on kadonnut ja kun kerran olen niin kritisoitava ja nälvittävä, miksi silti pidät koko ajan yhteyttä? Kun läheiseni kuoli, et pahoitellut mitenkään. Kun sairastuin vakavasti, vähättelit sitä ja tiuskit. Ystävyytemme on niin pitkä ja siihen liittyy niin monia ihmisiä joten en pääse sinusta kokonaan eroon, mutta olen jäädyttänyt sinut tuttavatasolle. Toivon että joskus ehkä ymmärrät elämää enemmän.

Hassua kun tällainen käytös alkaa vasta 20 vuoden ystävyyden jälkeen.

Minunkin pitkälle ystävyydelleni kävi noin. Ei nähty vuoteen.

Sitten kaveri alkoi ottamaan uudestaan yhteyttä, että voitaisiinko nähdä, suostuin. Oli ihan mukavaa rupatella, ja hän oli välittävä, empaattinen, ja avoimehko omista vaikeista asiositaan, mutta silti sinne parin tunnin rupatteluhetkeen mahtui ainakin kolme tilannetta joissa kaverista taas pilkahti ikävänsävyistä kommentointia.

Olin jo etukäteen tehnyt itselleni selväksi että nyt en enää kuuntele yhtään sellaista, vaan sanon ihan suoraan mitä mieltä olen hänen puheistaan (tuosta vuoden välirikko aiemmin tulikin, kun en enää kuunnellut tölväisyjä, vaan sanoin vastaan eikä ystävä sitä kestänyt) ja näin myös tein.

Tapaaminen päättyi kuitenkin ihan hyvissä väleissä, mutta en taida enää jaksaa kaveruutta jossa joudun koko ajan odottamaan milloin heilahtaa pilkkakirves, ja muistuttamaan itseäni että silloin pitää sitten puolustautua ja sanoa suoraan.

Aika näyttää jatkuuko kaveruus jollain tasolla vai ei.

Noissa tilanteissa yleensä kummallakin on jotain hampaankolossa.

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vedin sittenkin pidemmän korren rokoteasiassa. Nyt sinulla on kaikkia kummia oireita ja veriarvot mitä sattuu, olet vanhentunut aivan silmissä ja luoja varjele mitä muutoksia sinulla on verisuonissa. Olet rakas mutta niin helvetin yksinkertainen ja vietävissä. Toivottavasti saat elää vielä monta onnellista vuotta.

Ja milläs sitten selität sen että esim. mulle ja kenellekään tuntemalleni ei ole tullut rokotuksista mitään, ihan normaaleja oireita lukuun ottamatta (ne mitä tulee suunnilleen kaikista rokotuksista). Et ole vetänyt mitään pitempää kortta yhtään missään. Harvassa on ne joille tulee jotain vakavaa, valitettavasti aina joku niitä saa oli rokotus tai lääke mikä tahansa. Mutta se on harvinaista.[/quote

En ole tuo kenelle vastasit, mutta vastaus on Aspirointi. Toisilla onnistui, toisilla ei. Viranomaiset eivät vaatineet, kuten esim. Tanskassa. Aikamoista Lottoa oli ja luottamus meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme ennen läheisiä, mutta pari vuotta sitten aloit ilkeillä ja nälviä minua kaikesta. Samalla kuitenkin matkien monia valintojani ja pukeutumistani. Esität muille aina super iloista ja hauskaa, minulle vain valitat kaikesta ja haukut muita. Saan sinulta viestejä joka päivä ja vastaan niihin enää lyhytsanaisesti kerran viikossa. Puhut vain itsestäsi koko ajan. En ymmärrä mihin hyvä ystäväni on kadonnut ja kun kerran olen niin kritisoitava ja nälvittävä, miksi silti pidät koko ajan yhteyttä? Kun läheiseni kuoli, et pahoitellut mitenkään. Kun sairastuin vakavasti, vähättelit sitä ja tiuskit. Ystävyytemme on niin pitkä ja siihen liittyy niin monia ihmisiä joten en pääse sinusta kokonaan eroon, mutta olen jäädyttänyt sinut tuttavatasolle. Toivon että joskus ehkä ymmärrät elämää enemmän.

Hassua kun tällainen käytös alkaa vasta 20 vuoden ystävyyden jälkeen.

Minunkin pitkälle ystävyydelleni kävi noin. Ei nähty vuoteen.

Sitten kaveri alkoi ottamaan uudestaan yhteyttä, että voitaisiinko nähdä, suostuin. Oli ihan mukavaa rupatella, ja hän oli välittävä, empaattinen, ja avoimehko omista vaikeista asiositaan, mutta silti sinne parin tunnin rupatteluhetkeen mahtui ainakin kolme tilannetta joissa kaverista taas pilkahti ikävänsävyistä kommentointia.

Olin jo etukäteen tehnyt itselleni selväksi että nyt en enää kuuntele yhtään sellaista, vaan sanon ihan suoraan mitä mieltä olen hänen puheistaan (tuosta vuoden välirikko aiemmin tulikin, kun en enää kuunnellut tölväisyjä, vaan sanoin vastaan eikä ystävä sitä kestänyt) ja näin myös tein.

Tapaaminen päättyi kuitenkin ihan hyvissä väleissä, mutta en taida enää jaksaa kaveruutta jossa joudun koko ajan odottamaan milloin heilahtaa pilkkakirves, ja muistuttamaan itseäni että silloin pitää sitten puolustautua ja sanoa suoraan.

Aika näyttää jatkuuko kaveruus jollain tasolla vai ei.

Noissa tilanteissa yleensä kummallakin on jotain hampaankolossa.

Kuten viestissäni kerron, minulla on, ja vastapuolellakin, eihän hän muuten noin käyttäytyisi.  Kiitos siis itsestäänselvyyden sanomisesta :D

Minulla on ystävä opiskeluajoilta, joka on nyt viimeisen vuoden aikana muuttunut täysin. Ollaan korkeasti koulutettuja kaupallisella alalla, oltiin kummatkin hyvissä arvostetuissa töissä, kunnes kaksi vuotta sitten kyllästyin rahan perässä juoksemiseen. Vaihdoin kulttuurialalle, tienaan puolet entisestä ja olen onnellisempi kuin koskaan. Ystäväni piilovittuilee ja vähättelee työtäni ja varsinkin palkkaani, ja kuinka otin askeleen taaksepäin elämässäni. Olen ylpeä ystävästäni, että hän jaksaa kokoajan mennä ylöspäin, se ei vain ollu minun juttuni ollenkaan luovana tyyppinä, nytkun olen löytänyt unelma-ammattini, olisi kiva että ystäväni voisi olla onnellinen puolestani. Kaikilla on omannäköisensä polku ja itselleni ei tulisi mieleenkään arvostella muiden valintoja.

Ystäväni esikoinen oli puhdas vahinko, kun sai tietää olevansa raskaana mietti pitkään aborttia. Oli ryyppäämässä silloin alkuraskaudesta kun ei vielä tiennyt asiasta jne. Nyt selittää silmät kirkkaana kuinka esikoisen yrittäminen oli yhteinen päätös miehen kanssa ja toivottu lapsi. Tämä tietysti menee läpi niille ketkä ovat tunteneet hänet vasta viime vuodet. En ymmärrä miksi asiasta pitää valehdella, eihän vanhinkolapsissa ole mitään hävettävää. Kiusallista kuunnella vieressä selittelyä kun tiedän totuuden.

Älä usko kaikkea mitä miehesi sinulle kertoo. olen tuntenut sinut vasta muutamia vuosia muutettuanne samaan kaupunkiin, mutta miehesi lapsuudesta saakka.

Miehesi sisko ei kamala, kateellinen ja katkera ämmä, vaan ihan tavallinen mukava nainen. Miehesi vanhemmat kohtelivat lapsiaan tosi epätasa-arvoisesti. Perheen tytär joutui tekemään kaikki työt, ei saanut harrastaa mitään, hänelle ei ostettu tavaroita, vaatteita jne. Häntä kohdeltiin henkisesti kaltoin. Miehesi sisko toi asian jo nuoruudessa hyvin selväksi, eikä nöyristellyt vanhempiaan. Vanhemmat eivät tätä koskaan voineet myöntää, vaan oli helpompi ajatella että "Leena" on vain niin hankala. Miehesi vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja se, että Leena ei suostu hoitamaan kaikkea vanhempiin liittyvää ei ole merkki Leenan hankaluudesta, vaan siitä että miehesikin pitäisi tehdä osansa.

Ei ole mukavaa, että kerrot kaikille Leenan hankalasta luonteesta. Jos olet huomannut, niin olen itsekin ottanut etäisyyttä sinuun. Leena ei lainkaan hankala kenenkään muun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeasti todella lapsellinen ja ilkeä ihminen, joka kiukuttelee ja itkee ihan mitättömistä ja turhista asioista. Koko ajan sinusta on jokin asia huonosti. Koskaan ei mikään asia ole sinulle mieleen, keksit aina vaikka väkisin asioita, joista saat aiheen kiukutella, suuttua ja huutaa ihmisille. Kukaan ei osaa olla sinulle mieliksi, koska teki sitten niin tai näin, niin aina menee väärinpäin. Valitat myös koko ajan siitä, että kuinka sinulla on aina niin vaikeaa, mutta et osaa ottaa huomioon sitä, että ei muillakaan aina niin helppoa ole varsinkaan kun joutuu kuuntelemaan sitä lapsellista kiukuttelua, huutoa, kiroilua ja nimittelyä. Mutta koska olet selvästikin jälkeenjäänyt, niin et ymmärrä, että miksi kukaan ei oikeasti halua olla sinulle ystävä, vaikka oletkin mielestäsi kaikkien tuntemiesi ihmisten ystävä. Eikä se ole oikeasti huumorintajua vaan kiusaamista kun keksit ihmisille lempinimiä, joilla kutsut heitä. Eivät ne ole lempinimiä vaan pilkkaamista.

Miksi olet ystävystynyt hänen kanssaan? Miksi hän on ystäväsi, vaikka inhoat ja halveksit häntä?

Usein henkilön huonot puolet tulevat esiin vasta pitemmän tuntemisen jälkeen, eivät heti ystävyyden alussa. Ja sitten kun huonoja puolia alkaa tulla näkyviin, monet antavat ystävälleen vielä uusia mahdollisuuksia ja toivovat, että hän parantaisi tapansa.

Uskon että av-mammoilla näin käy. Samahan tuntuu pätevän teidän parisuhteisiinnekin. Meillä normaaliälyisillä on kyky tutustua ihmisen persoonaan alle kymmenessä vuodessa. 

M44

"Meillä normaaliälyisillä on kyky tutustua ihmisen persoonaan alle kymmenessä vuodessa."

1. Miksi puhut itsestäsi monikossa?

2. Kuinka monta persoonaa sinulla omasta mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Olen likaämpäri, tapaamisilla ei puhuta muusta kuin sinun psyykkisestä maailmasta, lääkityksistä, reagoimisestasi eri tilanteissa. "Ystävyytemme" ei ole vastavuoroista. Suutut lähes kaikista kommenteistani. Paasaat loputtomasti. Jos kerron jotain omia juttujani, sivuutat ne ja jatkat monologia.

Olisin onnellisempi, jos et enää olisi yhteydessä minuun. Teen pitkää päivää ja jo tiedossa oleva tapaaminen kanssasi tuntuu niin kuluttavalta, että toivoisin esim. Sairastuvani, ettei tarvitsisi nähdä.

No mikä pakko sinun sitten on tavata häntä?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni esikoinen oli puhdas vahinko, kun sai tietää olevansa raskaana mietti pitkään aborttia. Oli ryyppäämässä silloin alkuraskaudesta kun ei vielä tiennyt asiasta jne. Nyt selittää silmät kirkkaana kuinka esikoisen yrittäminen oli yhteinen päätös miehen kanssa ja toivottu lapsi. Tämä tietysti menee läpi niille ketkä ovat tunteneet hänet vasta viime vuodet. En ymmärrä miksi asiasta pitää valehdella, eihän vanhinkolapsissa ole mitään hävettävää. Kiusallista kuunnella vieressä selittelyä kun tiedän totuuden.

Minkä IHMEEN takia pitäisi kaikille randomkyselijöille kertoa oman lapsensa olleen VAHINKOlapsi??

Eihän se ole mikään vahingossa maailmaan tuotu lapsi jos äiti on hänet vakaasti harkiten PÄÄTTÄNYT synnyttää. Ja mitä kiusallista siinä on että sanoo lapsensa olevan toivottu, sitähän hän ihan varmasti onkin.

Kyllä tässä nyt sulla on jotain mätää pääkopassa.

Että siinä ei ole mitään erikoista, että kaksi tervettä hyvätuloista aikuista ihmistä hoitaa pääasiassa itse lapsensa (4 tervettä tavallista lasta), tai ostaa näille lastenhoitopalveluita.

Että ihan naurettavaa uhriutua tästä asiasta ja esittää martryyria siksi, että minä, normaalituloinen totaali-yh kolmen lapsen kanssa saan lastenhoitoapua isovanhemmilta.

Että voi nyt viddu, miten kukaan voi ajatella, että on helpompaa olla yksin vastuussa kolmesta lapsesta aina, vaikka saakin aina tarvittaessa lastenhoitoapua isovanhemmilta, kuin olla hyvässä vakaassa parisuhteessa, jossa on kahdet tulot, ja kaksi osallistuvaa vanhempaa ja mahdollisuus ostaa se palvelu, minkä itse saan isovanhemmilta

Näiden lukeminen tekee pahaa. Tuntuu ettei kellään ole aitoja ystäviä, kaikki vaan vihaavat toisiaan selän takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen likaämpäri, tapaamisilla ei puhuta muusta kuin sinun psyykkisestä maailmasta, lääkityksistä, reagoimisestasi eri tilanteissa. "Ystävyytemme" ei ole vastavuoroista. Suutut lähes kaikista kommenteistani. Paasaat loputtomasti. Jos kerron jotain omia juttujani, sivuutat ne ja jatkat monologia.

Olisin onnellisempi, jos et enää olisi yhteydessä minuun. Teen pitkää päivää ja jo tiedossa oleva tapaaminen kanssasi tuntuu niin kuluttavalta, että toivoisin esim. Sairastuvani, ettei tarvitsisi nähdä.

No mikä pakko sinun sitten on tavata häntä?

En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta omalla kohdalla kyseinen ihminen on osa ystäväporukkaa ja en halua eroon muista hyvistä ystävistäni, joten joudun sietämään häntä yhteisissä tapaamisissa.

Mulla on yksi höpöttäjä kaveri joka ehdottaa näkemistä joka viikko. Minulle liikaa. Hän on sen tyyppinen ihminen että häntä jaksan vain vähän annoksen kerrallaan. Ja joka toinen viikko.

Tiedän että hänellä on elämänhallintaongelmia ja tuntuu että hän jatkuvasti ajattelee että hänen pitää tehdä kaverille tai potentiaaliselle kaverille jokin palvelus. Jotta hänestä pidettäisiin. Vaikka kukaan ei pyydä mitään.

Hän viestii rasittavalla tavalla. Hän on miellyttäjä persoona ja hänelle olisi tärkeää olla yhteydessä koko ajan.

Hän luulee esim että voi korjata asioita ostamalla lahjoja.

Mutta hän ei voi tehdä mitään koska ongelma on hänen persoonassaan joka on liikaa höpöttäjä, epävarma ja liian päällekäyvä. Hänen pitäisi hankkia enemmän kavereita tai joku harrastus...