Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Näiden lukeminen tekee pahaa. Tuntuu ettei kellään ole aitoja ystäviä, kaikki vaan vihaavat toisiaan selän takana?

Mä muuttaisin ton otsikon: mitä haluaisit sanoa tutullesi tai kaverillesi, mutta ei olisi ok

Vierailija kirjoitti:

Näiden lukeminen tekee pahaa. Tuntuu ettei kellään ole aitoja ystäviä, kaikki vaan vihaavat toisiaan selän takana?

Mukavan rehellistä. Kaikissa on kuitenkin jotain ärsyttävää ainakin joskus.  Siksihän suhteita jatketaan kun tajutaan, että kaikilla on omat kummallisuutensa. Usein siinä on jokin salaperäinen balanssi, miksi jonkun kanssa on läheisissä väleissä. 

Ei suomalaiseen tyyliin kuulu keskimäärin avoin räyhääminen tyyliin "ärsytät minua." Varovaisuus kuuluu kansanluonteeseemme aika lailla. Ehkä lännessä ollaan suorempia, en tiedä.

Ei kiinnosta.

Tämä koskee hyvin laajaasti puheenaiheita. Useamman ihmisen kanssa. Joillekin olen sanonutkin.

Miksi naimisiin ulkomaisen prostituoidun kanssa vanhoilla päivillä? Omaishoitajaksi? Vie rahas ja ottaa susta eron kun on imenyt sut kuivaksi ja on demenä.

Oikeasti on ylipainoisia ihmisiä, jotkakielyävät asian JA syövät ja juovat koko ajan todella erpäterveellisesti JA marisevat tästä johtuvia vaivoja ja murheita.

Sellainen ylipaino ei haittaa, jonka kantaja syö suht järkevästi ja liikkuu, vähintään arjen hyltyliikunnan.

Mutta on näitä mässyttäjiä siideri kourassa ennen munkkia ja munkin jälkeen, liikuntanavessassakäynti. Se elämäntapa tuo vanhuuden vaivat parikolmikymppiselle.

Äh no mulla ei ole ketään, jolle sanoa tuota, mun ystävöt haluaa olla hoikkia tai normaalipainoisia ihan jo jaksamisen takia. Me puhutaan kyllä avoimesti siitä, esim eri liikuntalajeista ja ruokalajeista ja taistelusta makeanhimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Näiden lukeminen tekee pahaa. Tuntuu ettei kellään ole aitoja ystäviä, kaikki vaan vihaavat toisiaan selän takana?

Otsikko ^

Kaveri on eronsa jälkeen umpirakastunut uuteen mieheen, mikä on upeaa. En kuitenkaan usko että alakouluikäisille lapsille on hyväksi olla niin paljon itsekseen ja kakkossijalla kuin he nyt isän kadottua elämästä ja äidin rakastuttua ovat. Vaikka lapset sanovatkin että on ok kun äiti viettää illat poissa kotoa uuden rakkauden kanssa, onko oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmoittanut että voin vahtia lasta jos on joku oikea syy, mutta ryyppyreissu ei sellainen ole. Viimeksi käydessäni lasta vahtimassa totesin että lapsi voi fyysisesti hyvin mutta vaikuttaa hyvin turvattomalta. Opettelimme yhdessä soittaamaan minun puhelimeeni jos lapselle tulee joku hätä.

Pelkään lasun tekemistä koska olen ns ainut aikuinen joka lasun voisi tehdä ja siinä menisivät välit lopullisesti. Hirveää olla kahden tulen välissä.

Purskahdin itkuun lukiessani tämän "mutta vaikuttaa hyvin turvattomalta" ja "pelkään lasun tekemistä". Voi rakas ihminen, usko minua, enemmän kadut, jos et tee sitä lasua. Istu hetki rauhassa nyt ja mieti, miltä lapsesta tuntui, kun opetit hänet soittamaan hänelle, "jos tulee joku hätä" - ja sitten lähdit hänen luotaan ja jätit hänet odottamaan sitä hätää. Tee se lasu ja pysy kaikin voimin tämän lapsen elämässä. Jos hänellä olisi yksikin toinen aikuinen turvanaan, mutta hänellä on vain sinut nyt. Usko mua, vaikka nyt tuntuu hankalalta puuttua, koska on epämiellyttävää kohdata ystäväsi suuttumus, kun puutut hänen asioihinsa, niin se syyllisyys mikä sinulle koituu, jos et puutu, seuraa sua hautaan asti. Auta sitä lasta. T. vastaavan kokenut

Been there, done that. Lopputulos oli että äiti katkaisi välit minuun, eli en saanut enää nähdä lasta, eikä lasu tehnyt mitään ennen kuin vasta teininä lapsi sijoitettiin viiltelyjenja muiden vuoksi pois kotoaan. Että miettisin kyllä moneen kertaan miten saada lasu näyttämään siltä että se ei tule minun taholtani. Muuten vi käydä niin kuin tuolle kummilapselleni, että menee se ainoa turvallinen aikuinenkin.

Teet sen pitkään tapaamisen jälkeen ja niin, ettei tekstistä ilmene, kuka olet. Äiti saa luettavakseen ilmoituksen, mutta ei ilmoittajan yhteystietoja, jos et niitä anna. Eli et laita "ollessani eilen heillä kylässä" vasn vaikka "asun samassa rapussa ja olen nöhnyt ja kuullut seuraavaa". Tai samanmoöiväkodin vanhempi tai laisen koulukaveri kertonut. Et keksi mitään muuta, kirjoitat faktaa tapahtumista, mutta suojaat henkilöllisyytesi.

Ystäväni syöttää joka päivä lapsilleen valmis hampurilaisia ja hotdogeja. Mielestäni ei todellakaan terveellistä. Muutenkin tuntuu, että kaikki ruoka mitä lapsensa syö on naudan lihaa ja sikaa. Lapset eivät pidä kanasta ja joka päivä haluaisivat syödä vain nakkia kylmänä

Minulle voi soittaa. Omistan puhelimen millä voi vastaanottaa puheluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmoittanut että voin vahtia lasta jos on joku oikea syy, mutta ryyppyreissu ei sellainen ole. Viimeksi käydessäni lasta vahtimassa totesin että lapsi voi fyysisesti hyvin mutta vaikuttaa hyvin turvattomalta. Opettelimme yhdessä soittaamaan minun puhelimeeni jos lapselle tulee joku hätä.

Pelkään lasun tekemistä koska olen ns ainut aikuinen joka lasun voisi tehdä ja siinä menisivät välit lopullisesti. Hirveää olla kahden tulen välissä.

Purskahdin itkuun lukiessani tämän "mutta vaikuttaa hyvin turvattomalta" ja "pelkään lasun tekemistä". Voi rakas ihminen, usko minua, enemmän kadut, jos et tee sitä lasua. Istu hetki rauhassa nyt ja mieti, miltä lapsesta tuntui, kun opetit hänet soittamaan hänelle, "jos tulee joku hätä" - ja sitten lähdit hänen luotaan ja jätit hänet odottamaan sitä hätää. Tee se lasu ja pysy kaikin voimin tämän lapsen elämässä. Jos hänellä olisi yksikin toinen aikuinen turvanaan, mutta hänellä on vain sinut nyt. Usko mua, vaikka nyt tuntuu hankalalta puuttua, koska on epämiellyttävää kohdata ystäväsi suuttumus, kun puutut hänen asioihinsa, niin se syyllisyys mikä sinulle koituu, jos et puutu, seuraa sua hautaan asti. Auta sitä lasta. T. vastaavan kokenut

Been there, done that. Lopputulos oli että äiti katkaisi välit minuun, eli en saanut enää nähdä lasta, eikä lasu tehnyt mitään ennen kuin vasta teininä lapsi sijoitettiin viiltelyjenja muiden vuoksi pois kotoaan. Että miettisin kyllä moneen kertaan miten saada lasu näyttämään siltä että se ei tule minun taholtani. Muuten vi käydä niin kuin tuolle kummilapselleni, että menee se ainoa turvallinen aikuinenkin.

Teet sen pitkään tapaamisen jälkeen ja niin, ettei tekstistä ilmene, kuka olet. Äiti saa luettavakseen ilmoituksen, mutta ei ilmoittajan yhteystietoja, jos et niitä anna. Eli et laita "ollessani eilen heillä kylässä" vasn vaikka "asun samassa rapussa ja olen nöhnyt ja kuullut seuraavaa". Tai samanmoöiväkodin vanhempi tai laisen koulukaveri kertonut. Et keksi mitään muuta, kirjoitat faktaa tapahtumista, mutta suojaat henkilöllisyytesi.

Olipa suloisen naiivi kertomus :D <3

Sinä olet ystäväni ja haluan olla tekemisissä kanssasi, mutta voisitko jättää rasittavan besserwisser-sovinistimiehesi kotiin, kun tapaamme.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni esikoinen oli puhdas vahinko, kun sai tietää olevansa raskaana mietti pitkään aborttia. Oli ryyppäämässä silloin alkuraskaudesta kun ei vielä tiennyt asiasta jne. Nyt selittää silmät kirkkaana kuinka esikoisen yrittäminen oli yhteinen päätös miehen kanssa ja toivottu lapsi. Tämä tietysti menee läpi niille ketkä ovat tunteneet hänet vasta viime vuodet. En ymmärrä miksi asiasta pitää valehdella, eihän vanhinkolapsissa ole mitään hävettävää. Kiusallista kuunnella vieressä selittelyä kun tiedän totuuden.

No yleensähän tuota ei sanota sen lapsen takia. Vai haluaisitko itse kuulla, että äitisi ei halunnut sinua? Oli ryyppäämässä raskaana ollessaan ja harkitsi aborttia?

Kun ne lapset ei ole mitään villapaitoja vaan ihan oikeita ihmisiä, joilla on tunteet. Ja ne haluaa olla vanhemmilleen toivottuja ja rakastettuja. Siksi ei ole hyväksi puhua totta tuossa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen likaämpäri, tapaamisilla ei puhuta muusta kuin sinun psyykkisestä maailmasta, lääkityksistä, reagoimisestasi eri tilanteissa. "Ystävyytemme" ei ole vastavuoroista. Suutut lähes kaikista kommenteistani. Paasaat loputtomasti. Jos kerron jotain omia juttujani, sivuutat ne ja jatkat monologia.

Olisin onnellisempi, jos et enää olisi yhteydessä minuun. Teen pitkää päivää ja jo tiedossa oleva tapaaminen kanssasi tuntuu niin kuluttavalta, että toivoisin esim. Sairastuvani, ettei tarvitsisi nähdä.

No mikä pakko sinun sitten on tavata häntä?

En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta omalla kohdalla kyseinen ihminen on osa ystäväporukkaa ja en halua eroon muista hyvistä ystävistäni, joten joudun sietämään häntä yhteisissä tapaamisissa.

Eikö muita kavereita siis voisi tavata vaikka yksitellen tai pari kerrallaan ja vältellä tietoisesti noita yhteisiä tapaamisia, joissa tuo yksi on mukana?

Vierailija kirjoitti:

Sinä ja lapsesi ette ole yksi ja sama ihminen. Anna sen tytön hengittää ja muodostaa omat juttunsa. Näin ajat hänet vielä luotasi pois.

Olisipa joku sanonut noin minun äidilleni aikoinaan!

Että minua yllätti miten suuri tarve sinulla on kostaa kokemasi vääryydet muille ja kuinka suuri tarve sinulla on päteä ja panna se kautta muita matalaksi. Vierestä tätä seuratessani kauhistuttaa.

Olen pettynyt siitä miten ruma luonne sinulla loppujen lopuksi on.

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni esikoinen oli puhdas vahinko, kun sai tietää olevansa raskaana mietti pitkään aborttia. Oli ryyppäämässä silloin alkuraskaudesta kun ei vielä tiennyt asiasta jne. Nyt selittää silmät kirkkaana kuinka esikoisen yrittäminen oli yhteinen päätös miehen kanssa ja toivottu lapsi. Tämä tietysti menee läpi niille ketkä ovat tunteneet hänet vasta viime vuodet. En ymmärrä miksi asiasta pitää valehdella, eihän vanhinkolapsissa ole mitään hävettävää. Kiusallista kuunnella vieressä selittelyä kun tiedän totuuden.

No yleensähän tuota ei sanota sen lapsen takia. Vai haluaisitko itse kuulla, että äitisi ei halunnut sinua? Oli ryyppäämässä raskaana ollessaan ja harkitsi aborttia?

Kun ne lapset ei ole mitään villapaitoja vaan ihan oikeita ihmisiä, joilla on tunteet. Ja ne haluaa olla vanhemmilleen toivottuja ja rakastettuja. Siksi ei ole hyväksi puhua totta tuossa asiassa.

Tuon kirjoittajan motiivi oli kyllä ihan muu. Jotenkin kateellinen kaverille, ja haluaisi että kaikki edes tietäisivät miten lapsi oli "vahinko". Lapsihan ei ollut vahinko mitenkään päin, vaan raskaus vain alkoi yllättäen ja suunnittelematta.

Yleensä en osallistu tämän tyyppisiin keskusteluihin, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka hoitaa omat asiansa itse oman pään sisällä, välittämättä muiden mielipiteistä.

Mutta nyt kirjoitan tämän pitkähkön "vuodatuksen" ihan sen takia, että on olemassa pieni, mitätön mahdollisuus, että luette tämän. Tai joku vastaavassa tilanteessa lukee tämän.

Ystäväpariskunnalle: Ennen vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävimme yhteisillä lomilla, kahvittelimme yhdessä useita kertoja viikossa. Kaikki varmaan pohjautui siihen, että samalla lapsemme saivat leikkiä keskenään, olivathan he sen verran pieniä, että emme uskaltaneet laskea heitä yksin parin kilometrin matkaa toistensa luo.

Nyt, lapsemme ovat isompia ja osaavat kyläillä keskenään omia aikojaan. Hyviä ystäviä ovat edelleen ja hyvä niin.

Me aikuiset emme enää ole kovinkaan usein tekemisissä. Enää teillä ei voi käydä kahvilla, vaan kaljalla. Entiset juttelut tulevista ja menneistä lomailuista ovat vaihtuneet juttuihin siitä, mikä oli viime viikonlopun paras paukku, shotti tai muu juoma. On inhottavaa kuulla lapsenne sanovan, että on nälkä, kun isi ja äiti vaan juo aina kaljaa. Tiedän, että teillä ei ole ruuasta pula, sitä varmasti on tarjolla. Sitä vaan ei aina kukaan ole valmistamassa/tarjoamassa, koska olette uusien ystävienne kanssa viettämässä aikaa juopotellen. Usein jo aamupäivästä alkaen.

Me emme enää kuulu ydinpiiriinne, koska emme aloita päivää kaljalla. Tiedämme (lastenne suusta kuultuna), että me olemme "semmoisia outoja". En väitä, että olisitte jättäneet lapsianne mitenkään heitteille, kaikesta huolimatta heillä on kaikki hyvin.

Jos jotain silti voisin pyytää, niin älkää haukkuko meitä lasten kuullen. Lastenne suhtautuminen meihin on jo muuttunut epävarmaksi ja vältteleväksi, koska he eivät tiedä enää, onko ok puhua meille tai käydä meillä.

Kaikesta huolimatta kiitän menneistä vuosista, olemmehan olleet kuin majakka ja perävaunu parikymmentä vuotta. Näitä vuosia en vaihtaisi pois, mutta enempää ei lisää tule, koska haluatte sulkea meidät "oudot" kaiken ulkopuolelle. Toivottavasti elämänne menee jatkossakin hyvin, vaikka pelkäänkin, ettei se tuolla menolla kovin hyvin pääty.

Nyt talven aikana aion ottaa ihan tietoisesti enemmän etäisyyttä, vaikkakaan lastemme yhteisten harrastusten takia ei aivan kaikelta yhteydenpidolta voikkaan välttyä.

Että hyvätuloinen ( yli 5000 euroa/kk) ansaitseva kummitäti ei muista nyt jo aikuista kummilastaan edes synttärikortilla. Jos tästä huomautat lapsen puolesta niin olet vittuilija, tämä on koettu ihan askettäin. On jopa jouduttu pyytämään häneltä anteeksi tätä huomautusta, onko reilua?

Vierailija kirjoitti:

Että hyvätuloinen ( yli 5000 euroa/kk) ansaitseva kummitäti ei muista nyt jo aikuista kummilastaan edes synttärikortilla. Jos tästä huomautat lapsen puolesta niin olet vittuilija, tämä on koettu ihan askettäin. On jopa jouduttu pyytämään häneltä anteeksi tätä huomautusta, onko reilua?

Miksi sinulle ei ole mennyt perille että hän ei enää halua olla sellainen kummi kuin sinä haluaisit hänen olevan?