Välit meni siskoon lapsettomuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Samaa mieltä. Kateus ei oikeuta huonoa käytöstä. Ja olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, mutta toisen onni ei ole minulta pois. Voin olla onnellinen toisen onnesta.

Ei tunteita voi pakottaa. Huono käytös ei ole ookoo, mutta ei toiselta voi vaatia, että tuntisi onnellisuutta toisen onnesta.

Totta, mutta tosiaan tuollainen yhden kaverin blokkaaminen on kyllä huonoa käytöstä. Tuo toinen kaveriporukka ei ilmeisesti tuntenut tätä blokattua henkilöä ja varmaan tarinan kertoja on jättänyt sen osan tarinasta kertomatta (tai eivät ole älynneet ajatella ollenkaan tarinaa blokatun näkökulmasta). Jos tarinan kertoja päättäisi yhtäkkiä blokata jonkun siitä porukasta, niin varmaan sekin porukka heräisi tuon henkilön huonoon käytökseen.

Tuohan on ihan yläkoulumeininkiä. Toi sai jotain, mitä mä en saanut. Se ei saa hengailla enää meidän kanssa. Jestas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

On niitä kuule muillakin kriisejä. Osa jää leskeksi hyvin nuorena, osalla menee itsellään terveys vaikka syövän takia, osa ei ikinä löytänytkään kumppania, jonkun lapsi on vaikeasti vammainen. Ei nämä muut ihmisryhmät vaadi samanlaista kananmunan kuorilla kävelyä kuin lapsettomat. Ette ole mitenkään erityisasemassa epäonnen ja surun suhteen. Jos ei normaalia elämää siedä niin täytyy itse käsitellä ongelmansa siihen pisteeseen, että sietää. Ei taida olla muissa vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Entä jos et koskaan saa vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Samaa mieltä. Kateus ei oikeuta huonoa käytöstä. Ja olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, mutta toisen onni ei ole minulta pois. Voin olla onnellinen toisen onnesta.

Ei tunteita voi pakottaa. Huono käytös ei ole ookoo, mutta ei toiselta voi vaatia, että tuntisi onnellisuutta toisen onnesta.

Totta, mutta tosiaan tuollainen yhden kaverin blokkaaminen on kyllä huonoa käytöstä. Tuo toinen kaveriporukka ei ilmeisesti tuntenut tätä blokattua henkilöä ja varmaan tarinan kertoja on jättänyt sen osan tarinasta kertomatta (tai eivät ole älynneet ajatella ollenkaan tarinaa blokatun näkökulmasta). Jos tarinan kertoja päättäisi yhtäkkiä blokata jonkun siitä porukasta, niin varmaan sekin porukka heräisi tuon henkilön huonoon käytökseen.

Tuohan on ihan yläkoulumeininkiä. Toi sai jotain, mitä mä en saanut. Se ei saa hengailla enää meidän kanssa. Jestas.

Ei, vaan molemmissa kaveriporukassa yksi kaveri sai vauvan, josta otin etäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Ei voi ymmärtää, mutta samaan hengenvetoon totean, etten minä puolestani taas voi ymmärtää sitä huolta ja vastuuta, joka vanhemmuuteen kuuluu: sitä kun joku tarvitsee sua minuutista toiseen, kun on vanhempi vakavasti sairaalle lapselle, kun ei ole tarpeeksi aikaa parisuhteelle ja omat tarpeet on laitettava pitkälti syrjään, kun on oltava olemassa lasta varten ja kun haluaisi levätä, muttei voi kun lapsi valvottaa ym.

Ne huolet on ihan yhtä tärkeitä kuin oma huoleni lapsettomuudesta. Ihmiselle helposti käy niin, että näkökenttä kaventuu omien kriisien keskellä. Lapseton kadehtii ehkä vanhempaa perhearjesta, mutta jättää huomiotta kaiken sen, mistä samalla on vapaa. Kyllä mä olen surusta päästyäni usein tullut lapsiperheistä kotiin ajatellen, että onneksi nuo huolet eivät ole mun ratkottavinani ja onneksi täällä on niin hiljaista. Perheellinen taas saattaa kadehtia lapsetonta siitä, että tällä on omaa aikaa ja saa nukkua paremmin, mutta jättää ehkä huomiotta sen, millainen tyhjyys sen vapauden seurana voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

"Otan takaisin"

Itsekeskeisyyden huippu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Entä jos et koskaan saa vauvaa?

Ei sitä voi tietää, mutta haluan olla positiivinen kun ollaan vasta mieheni kanssa kuukausi yritetty. Kun kyse minulla oli sosiaalisesta lapsettomuudesta, kun aiemmin mieheni ei ollut valmis lapseen.

No ketään ei voi väkisin pitää elämässään. Jos joku ei halua olla sinun elämässäsi mukana anna hänen mennä. Toki saat olla surullinen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mikään ylin ystävä ei tietenkään tarvitse olla, jos ei halua, mutta jos nyt kuuluu samaan kaveriporukkaan ja itsekin siis vielä sen porukan kanssa olisit halunnut jatkaa ennen välirikkoa, niin kyllä nyt varmaan voi asiallisesti kuitenkin käytäytyä myös sitä porukan jäsentä kohtaan, josta et itse niin pidä. Ettei tarvitse suureleisesti alkaa häntä blokkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Eli ajattelet vain itseäsi, ei taida paljon kiinnostaa miten raskaasti siskosi saattaa ottaa oman lapsettomuudensa, tuskin tuossa tilanteessa tapailee muitakaan ystäviään jotka viettävät pikkulapsiarkea. Etköhän sä ne lapset ole tehnyt itsellesi etkä siskollesi. Anna siskon olla rauhassa, ottaa yhteyttä jos ottaa. Turhaan katkeroidut loppuelämäksi, ja jos ei halua tavata sua lapsen kanssa niin ehdota ilman lasta ja ole vain sisko niin kuin olit ennen lastasi jos et muuta keksi.

En suostuis tapaamisiin tuolla tavalla. En pystyis tekemään sitä omalle lapselleni, et antaisin syrjiä häntä tuolla tavalla. Se ei vaan ole oikein. Lapset ei tästä maailmasta lopu ja se on vaan hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Ei voi ymmärtää, mutta samaan hengenvetoon totean, etten minä puolestani taas voi ymmärtää sitä huolta ja vastuuta, joka vanhemmuuteen kuuluu: sitä kun joku tarvitsee sua minuutista toiseen, kun on vanhempi vakavasti sairaalle lapselle, kun ei ole tarpeeksi aikaa parisuhteelle ja omat tarpeet on laitettava pitkälti syrjään, kun on oltava olemassa lasta varten ja kun haluaisi levätä, muttei voi kun lapsi valvottaa ym.

Ne huolet on ihan yhtä tärkeitä kuin oma huoleni lapsettomuudesta. Ihmiselle helposti käy niin, että näkökenttä kaventuu omien kriisien keskellä. Lapseton kadehtii ehkä vanhempaa perhearjesta, mutta jättää huomiotta kaiken sen, mistä samalla on vapaa. Kyllä mä olen surusta päästyäni usein tullut lapsiperheistä kotiin ajatellen, että onneksi nuo huolet eivät ole mun ratkottavinani ja onneksi täällä on niin hiljaista. Perheellinen taas saattaa kadehtia lapsetonta siitä, että tällä on omaa aikaa ja saa nukkua paremmin, mutta jättää ehkä huomiotta sen, millainen tyhjyys sen vapauden seurana voi olla.

Mun mielestä tämä oli fiksusti ja ymmärtäväisesti kirjoitettu.

Ei voi toista ymmärtää, mutta silti voi ymmärtää, että toisellakin on omat huolensa ja taakkansa. Ja kun tätä olisi molemmilla osapuolilla niin ehkä voisi löytää yhteyttäkin kaikesta siitä huolimatta, mikä erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Ei voi ymmärtää, mutta samaan hengenvetoon totean, etten minä puolestani taas voi ymmärtää sitä huolta ja vastuuta, joka vanhemmuuteen kuuluu: sitä kun joku tarvitsee sua minuutista toiseen, kun on vanhempi vakavasti sairaalle lapselle, kun ei ole tarpeeksi aikaa parisuhteelle ja omat tarpeet on laitettava pitkälti syrjään, kun on oltava olemassa lasta varten ja kun haluaisi levätä, muttei voi kun lapsi valvottaa ym.

Ne huolet on ihan yhtä tärkeitä kuin oma huoleni lapsettomuudesta. Ihmiselle helposti käy niin, että näkökenttä kaventuu omien kriisien keskellä. Lapseton kadehtii ehkä vanhempaa perhearjesta, mutta jättää huomiotta kaiken sen, mistä samalla on vapaa. Kyllä mä olen surusta päästyäni usein tullut lapsiperheistä kotiin ajatellen, että onneksi nuo huolet eivät ole mun ratkottavinani ja onneksi täällä on niin hiljaista. Perheellinen taas saattaa kadehtia lapsetonta siitä, että tällä on omaa aikaa ja saa nukkua paremmin, mutta jättää ehkä huomiotta sen, millainen tyhjyys sen vapauden seurana voi olla.

Enpä tuota kiistäytkään vaan sanoin, että samankaltaisen murheita voi olla helpompi ymmärtää ja samoin tarpeet, joita ihmisten suhteen on, kohtaavat paremmin.

Mun ystäväpiirissäni esimerkiksi me lapsettomat olemme tuki ja turva toisillemme ihan arkisisissakin käytännön asioissa. Kun taas perheellisen sisareni ykkösprioriteetti on hänen perhe (ymmärrettävää sekin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap kärjistää lapsettomuusasiaa liikaa.  Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuossa ilmeisesti 

ole kysymys kateudesta tai syyttämisestä.  Siskosi tuntee pääsevänsä henkisesti helpommalla, kun ei ole

vauvan kanssa tekemisissä.  Koska se oma tuska nousee silloin aina pintaan.  Hän vain suojelee itseään. 

Ap täällä. Lapsi ei ole siis enää vauva, vaan lähentelee kolmea ikävuotta. Täti on hänelle tuntematon ihminen. Tätä lasten välttelyä on siis jatkunut jo melkein kolme vuotta.

Eihän se koskaan mene niin kuin osapuolet haluavat. Minä en halunnut omia lapsia, mutta olin kädet ojossa ottamassa siskoni pienokaista vastaan. Olisin halunnut juhlistaa odotusta, syntymää ja toimia lastenvahtina. Siskoni sulki minut täysin pois niin raskausaikana, pikkulapsiaikana kuin möhemminkin. Olen nähnyt tuon penskan ehkä 7 kertaa 10 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Tuo on nyt just sitä perusennakkoluuloista puhetta, jota lapseton usein kohtaa. Mistä tiedät, onko joku tuntemasi lapseton vapaa käyttämään arki-iltansa mihin huvittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Mielenterveys on heikkoa, jos sulkee kaikki ihmiset pois elämästä, joilla on jotain sellaista, mitä itse haluaisi.

Tervettä olisi kohdata kateus ja muut tunteet ja käsitellä ne, ei paeta ja purkaa muihin ihmisiin.

T. Eri, jota lainasit