Välit meni siskoon lapsettomuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Tuo on nyt just sitä perusennakkoluuloista puhetta, jota lapseton usein kohtaa. Mistä tiedät, onko joku tuntemasi lapseton vapaa käyttämään arki-iltansa mihin huvittaa?

No näin. Itse olen mielenterveydellisistä syistä lapseton, eli eipä sitä vapautta juuri ole, kun ei pelkotilojen vuoksi uskalla tehdä mitään ja on sairauseläkkeellä alle 40-vuotiaana. Ja mistä sitä muutenkaan tietää, millaisia ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Joku voi hoitaa sairasta läheistään tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮

Et ymmärrä, miksi ihminen haluaa ymmärrystä toiselta ihmiseltä? Onko sulle vieras asia ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Tuo on nyt just sitä perusennakkoluuloista puhetta, jota lapseton usein kohtaa. Mistä tiedät, onko joku tuntemasi lapseton vapaa käyttämään arki-iltansa mihin huvittaa?

No näin. Itse olen mielenterveydellisistä syistä lapseton, eli eipä sitä vapautta juuri ole, kun ei pelkotilojen vuoksi uskalla tehdä mitään ja on sairauseläkkeellä alle 40-vuotiaana. Ja mistä sitä muutenkaan tietää, millaisia ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Joku voi hoitaa sairasta läheistään tms.

Suurin osa ihmisistä sairauksistaan riippumatta lisääntyy niin ettei se ole mikään este ja sitten huostaanotetaan jos omat voimavarat eivät riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Lapsettomat, kuten perheellisetkääm, eivät ole yhtenäinen ryhmä, jonka pitäisi muodostaa jokin yhteinen näkemys siitä, miten toiseen ryhmään kuuluviin tulisi suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Ja vielä tähän lisänä, että jos joku minun kaverini ottaisi minuun etäisyyttä jos tulen nyt raskaaksi, ymmärtäisin tätä kyllä todella hyvin niinkuin tämä toinen kaveriporukkani. Ja ottaisin asenteen, että hän palaa sitten kun jos on valmis palaamaan ja annan hänelle tukea asiaan jos hän pyytää. Mutta en todellakaan tuputtaisi itseäni hänen elämäänsä ja kunnioittamisen hänen rajojaan.

Ihmiset saattavat antaa eri asioihin empatiaa ja ymmärtää eri tunteita, riippuen mitä ovat itse kokeneet elämässään ja mitä pitävät tärkeänä.

Sä siis ymmärrät muita ihmisiä, jos he toimisivat kuten sinä toimit. Ja et ymmärrä niitä, jotka eivät toimi kuten sinä (kaveripiiri, joka ei hyväksynyt, ettö blokkasit yhden heistä mielivaltaisesti).

Tuo ei ole empatiaa.

Tämä toinen kaveriporukka ei tunne empatiaa minua kohtaan, vaan itse sanoivat että eivät pysty käsittämään miltä minusta tuntuu. Joten miksi tuntisin enää empatiaa heille? Joko molemmat kaverit ymmärtävät toistensa tunteita, tai sitten eivät ja kaverisuhde ei ole enää terve ja se pitää lopettaa. Ja mieluummin haluan kavereita, joiden kanssa pystymme puhumaan kaikesta, kuin sellaisia joiden kanssa pitää sensuroida itseään, koska on jotain asioita joita he eivät ymmärrä.

å0

Aivan uskomattoman tökeröä käytöstä että et edes onnitellut raskaana olevaa ystävääsi. Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta mutta ei tuollaista toimintaa voi puolustella. Kohteliasta olisi ollut onnitella ystävääsi raskaudesta ja selittää miksi haluat ottaa etäisyyttä. Tuolloin tuskin mitään blokkaamisia olisi tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Joo, ja varmaan köyhyydestä valittavankin pitäisi yrittää ymmärtää rikkaan elämän haasteita ja paineita, ja ottaa osaa sekä myötäelää niissä varakkaan vaikeissa elämäntilanteissa joita rikkaus tuo mukanaan.

Siis ihanko pokalla väität, ettei lapsen saaneella voi olla elämässään oikeita haasteita? Todella moni esimerkiksi sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, minulla haasteena oli useita kuukaisia putkeen jatkuneet todella huonot yöt, kun nukuin vain 2h pätkiä ja lopulta olin niin loppu, että vain itkin ja huusin keittiön lattialla. Luonnollisesti miehen kanssa tuli ero tuollaisen vauvavuoden jälkeen, koska olin niin järkyttävän pettynyt, katkera ja loukattu siitä, että hän vain katsoi vierestä sitä mun hajoamista auttamatta mitenkään.

Mutta ei, ei minulla voi olla mitään haasteita elämässä. Oikeasti, miten kukaan voi olla noin itsekäs, että ajattelee, että se lapsettomaksi jääminen on ainoa asia, mistä toisten pitäisi tuntea empatiaa ja ettei lapsettomaksi jääneeltä voi odottaa mitään enää lapsen saanutta ystävää kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮

Vaikka siksi, että he ovat erittäin läheisiä ja ovat muutenkin aina kääntyneet toistensa puoleen elämänhaasteissa? Mahdollisesti olleet ystäviä jo kymmeniä vuosia tai vaikkapa juuri siskokset? On se nyt vähän erikoista, että sitten jos toinen saa lapsen (mikä on kuitenkin ihan luonnollista), niin toinen hylkääkin tuon ennen niin läheisen ihmisen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Tuo on nyt just sitä perusennakkoluuloista puhetta, jota lapseton usein kohtaa. Mistä tiedät, onko joku tuntemasi lapseton vapaa käyttämään arki-iltansa mihin huvittaa?

No näin. Itse olen mielenterveydellisistä syistä lapseton, eli eipä sitä vapautta juuri ole, kun ei pelkotilojen vuoksi uskalla tehdä mitään ja on sairauseläkkeellä alle 40-vuotiaana. Ja mistä sitä muutenkaan tietää, millaisia ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Joku voi hoitaa sairasta läheistään tms.

Suurin osa ihmisistä sairauksistaan riippumatta lisääntyy niin ettei se ole mikään este ja sitten huostaanotetaan jos omat voimavarat eivät riitä. 

Sun mielestä on vastuullista lisääntyä, jos tietää, ettei ole voimavaroja hoitaa lapsia? Nehän ei yhtään traumatisoidu sitten, kun vanhempi ei niitä huomioi tarpeeksi ja ruoat jää saamatta, kun äidillä on niin paha julkisten paikkojen pelko, ettei se taaskaan päässyt kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Hmm, eli minä en siis ole nainen tämän listan mukaan. Kaikkea sitä nelikymppisenä oppiikin, kiitos Vauvan!

Selkeästi tästä yritetty tehdä haukkumisketju.

Mitä sinä itse olet tehnyt asian eteen? Oletko yrittänyt itse ottaa siskoosi yhteyttä ja kysyä kuulumisia? Vai kehittelitkö oman pääsi sisällä sen, että siskosi on kateellinen?

Mä kärsin lapsettomuudesta ja muistan, kun sisko sai esikoisensa. Olin tietenkin iloinen hänen puolesta ja tulevasta, uudesta elämästä, mutta samalla mieltä painoi pienimuotoinen suru. Suru siitä, että kävin kaikki tunteet uudelleen läpi, nyt kun lähipiiriin oli tulossa vauva.

Onneksi perheeni on ollut ymmärtäväinen ja antaneet puhua asiasta silloin kun aihe oli herkimmillään. Siskoni ei myöskään ikinä "hieronut" päin naamaa vauvajuttuja. Niistä keskusteltiin aika vähän loppuunsa, mikä oli sopi itselleni. Oma-aloitteisesti välillä kysyin heidän vointia yms.

Mutta oli tässä vuosia sitten kausi, kun lähdin käsittelemään ammattilaisen kanssa lapsettomuuttani, etten halunnut nähdä ylipäätään vauvoja tai raskaana olevia. Se on osa surutyötä, enkä ymmärrä miksi siitä pitäisi kenenkään tuntea syyllisyyttä. Eikö siskosi hyvinvointi ole sulle yhtään tärkeää?

Mietin vain, oletko raskausaikana ja nyt lapsen syntymän jälkeen vain puhunut noista asioista? Eli oletko vauvakuplassa, eikä ympärilläsi ole muuta elämää?

Anna siskollesi aikaa. Etenkin nyt tuo sinun katkeran sävyinen aloitus on osoitus siitä, että parempi vaan ettei sisaresi ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tästä yritetty tehdä haukkumisketju.

Mitä sinä itse olet tehnyt asian eteen? Oletko yrittänyt itse ottaa siskoosi yhteyttä ja kysyä kuulumisia? Vai kehittelitkö oman pääsi sisällä sen, että siskosi on kateellinen?

Mä kärsin lapsettomuudesta ja muistan, kun sisko sai esikoisensa. Olin tietenkin iloinen hänen puolesta ja tulevasta, uudesta elämästä, mutta samalla mieltä painoi pienimuotoinen suru. Suru siitä, että kävin kaikki tunteet uudelleen läpi, nyt kun lähipiiriin oli tulossa vauva.

Onneksi perheeni on ollut ymmärtäväinen ja antaneet puhua asiasta silloin kun aihe oli herkimmillään. Siskoni ei myöskään ikinä "hieronut" päin naamaa vauvajuttuja. Niistä keskusteltiin aika vähän loppuunsa, mikä oli sopi itselleni. Oma-aloitteisesti välillä kysyin heidän vointia yms.

Mutta oli tässä vuosia sitten kausi, kun lähdin käsittelemään ammattilaisen kanssa lapsettomuuttani, etten halunnut nähdä ylipäätään vauvoja tai raskaana olevia. Se on osa surutyötä, enkä ymmärrä miksi siitä pitäisi kenenkään tuntea syyllisyyttä. Eikö siskosi hyvinvointi ole sulle yhtään tärkeää?

Mietin vain, oletko raskausaikana ja nyt lapsen syntymän jälkeen vain puhunut noista asioista? Eli oletko vauvakuplassa, eikä ympärilläsi ole muuta elämää?

Anna siskollesi aikaa. Etenkin nyt tuo sinun katkeran sävyinen aloitus on osoitus siitä, että parempi vaan ettei sisaresi ole tekemisissä.

En ole ap, mutta hän kertoi lapsensa olevan jo 3-vuotias, eikä juurikaan tunne tätiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Joo, ja varmaan köyhyydestä valittavankin pitäisi yrittää ymmärtää rikkaan elämän haasteita ja paineita, ja ottaa osaa sekä myötäelää niissä varakkaan vaikeissa elämäntilanteissa joita rikkaus tuo mukanaan.

Siis ihanko pokalla väität, ettei lapsen saaneella voi olla elämässään oikeita haasteita? Todella moni esimerkiksi sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, minulla haasteena oli useita kuukaisia putkeen jatkuneet todella huonot yöt, kun nukuin vain 2h pätkiä ja lopulta olin niin loppu, että vain itkin ja huusin keittiön lattialla. Luonnollisesti miehen kanssa tuli ero tuollaisen vauvavuoden jälkeen, koska olin niin järkyttävän pettynyt, katkera ja loukattu siitä, että hän vain katsoi vierestä sitä mun hajoamista auttamatta mitenkään.

Mutta ei, ei minulla voi olla mitään haasteita elämässä. Oikeasti, miten kukaan voi olla noin itsekäs, että ajattelee, että se lapsettomaksi jääminen on ainoa asia, mistä toisten pitäisi tuntea empatiaa ja ettei lapsettomaksi jääneeltä voi odottaa mitään enää lapsen saanutta ystävää kohtaan?

Raskaissa tilanteissa kummallakaan ei välttämättä ole voimia tukea toista. Sulla ei silloin, kun olit hajoamassa. Lapsettomalla ystävällä ei silloin, kun kipu lapsettomuudesta on kovin.

Me ihmiset ollaan vajavaisia. Mä olin joskus katkera, kun ystävä ei tukenut mua vaikeuksissa. Myöhemmin sain kuulla, että samaan aikaan kun mulla oli vaikeaa, hän oli suunnitellut itsemurhaa (ihan jo konkreettinen suunnitelma oli tehtynä). Kumpikaan ei siinä hetkessä ollut kyennyt olemaan toisen tukena. Mutta koska molemmat tahtoi, ystävyys korjaantui,kun molempien elämä oli jo parempaa.

Olen nähnyt että lapsettomat eivät saa mitään lapsiperheiden ahnehdittua ihan kaikki, suvun perintöjä myöten. Ja lapsettomien pitää vielä maksaa kaikki lahjatkin niille. Sitten kun lapseton tulee vanhaksi niin siitä ei huolehdi kukaan vaan antaa sen pärjätä yksikseen ja jätetään se yhteiskunnan huolehdittavaksi.

Kenenkään lahjojen saamista lapsista en ole nähnyt että ne välittäisivät siitä antajasta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, että ongelma on siskon lapsettomuus? Vai oletko kehitellyt tämän luulon omassa päässäsi?

Minulla on ystävä, joka lapsen jälkeen muuttui todella rasittavaksi mua kohtaan. Hän ei ole moneen vuoteen puhunut mistään muusta kuin omasta sekä muiden lapsista tai vaihtoehtoisesti valittaa miehestään.

Valitettavasti omat kuviot on tosi erilaiset enkä halua olla juurikaan enää tekemisissä. On tosi ahdistavaa olla tämän kaverin seurassa.

Mulla on vähän vastaava tilanne ja epäilen kaverini ajattelevan, etten halua pitää yhteyttä koska itselläni ei vielä ole lasta. Syy väliemme viilenemiseen on se, etten voi sietää miten tekopyhäksi valittajaksi ystäväni on muuttunut lasten saannin myötä hänen miehestä puhumattakaan.

Siinä ei ole tippaakaan kyse kateudesta vaan yksinkertaisesti se, että ystävästäni on muuttunut idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.

Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa. 

Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.

Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.

Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa. 

Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.

Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮

Vaikka siksi, että he ovat erittäin läheisiä ja ovat muutenkin aina kääntyneet toistensa puoleen elämänhaasteissa? Mahdollisesti olleet ystäviä jo kymmeniä vuosia tai vaikkapa juuri siskokset? On se nyt vähän erikoista, että sitten jos toinen saa lapsen (mikä on kuitenkin ihan luonnollista), niin toinen hylkääkin tuon ennen niin läheisen ihmisen täysin.

Elämän käännekohdat nyt vaan on usein niitä, joissa osa yståvyyksistä katkeaa.

Ihmiset muuttuu ja joskus ystävyys kestää ne muutokset, joskus ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt että lapsettomat eivät saa mitään lapsiperheiden ahnehdittua ihan kaikki, suvun perintöjä myöten. Ja lapsettomien pitää vielä maksaa kaikki lahjatkin niille. Sitten kun lapseton tulee vanhaksi niin siitä ei huolehdi kukaan vaan antaa sen pärjätä yksikseen ja jätetään se yhteiskunnan huolehdittavaksi.

Kenenkään lahjojen saamista lapsista en ole nähnyt että ne välittäisivät siitä antajasta yhtään mitään. 

Eiköhän se ole yleensä juuri toisinpäin. Minä tiedän kolme tapausta, joissa lapseton on manipuloinut isovanhemmat tekemään testamentin itselleen, kun ovat asuneet vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Tää oli kyllä ihan mahtava tää sun tarina. Sympatiaa et sillä kyllä valitettavasti saanut. Siis sun miehesi ei vaan ollut vielä valmis yrittämään lasta ja tästä syystä sä päätit blokata jonkun ystäväsi, koska olit hänelle kateellinen, kun hän sai lapsen. Ja vielä sulle olis pitänyt olla empatiaa. Huhhuh.

Itse ainakin pidän vastentahtoisesti lapsettomiksi jääneinä niitä, keiden lapsettomuushoidot on lopetettu tuloksettomina. Muillahan on vielä ihan täydet mahdollisuudet saada lapsi.

On chidless by circumstance ja childless by infertility. Lapsettomuuden syitä on monia ja suru voi olla ihan yhtä suuri, oli syy mikä tahansa. Itse en sairauksieni vuoksi ikinä päässyt edes yrittämään lasta. Mutta todellakin olen vastentahtoisesti lapsettomaksi jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap kärjistää lapsettomuusasiaa liikaa.  Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuossa ilmeisesti 

ole kysymys kateudesta tai syyttämisestä.  Siskosi tuntee pääsevänsä henkisesti helpommalla, kun ei ole

vauvan kanssa tekemisissä.  Koska se oma tuska nousee silloin aina pintaan.  Hän vain suojelee itseään. 

Juuri näin!

Ihan oikein teki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse

saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?

Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?

Ja vielä tähän lisänä, että jos joku minun kaverini ottaisi minuun etäisyyttä jos tulen nyt raskaaksi, ymmärtäisin tätä kyllä todella hyvin niinkuin tämä toinen kaveriporukkani. Ja ottaisin asenteen, että hän palaa sitten kun jos on valmis palaamaan ja annan hänelle tukea asiaan jos hän pyytää. Mutta en todellakaan tuputtaisi itseäni hänen elämäänsä ja kunnioittamisen hänen rajojaan.

Ihmiset saattavat antaa eri asioihin empatiaa ja ymmärtää eri tunteita, riippuen mitä ovat itse kokeneet elämässään ja mitä pitävät tärkeänä.

Sä siis ymmärrät muita ihmisiä, jos he toimisivat kuten sinä toimit. Ja et ymmärrä niitä, jotka eivät toimi kuten sinä (kaveripiiri, joka ei hyväksynyt, ettö blokkasit yhden heistä mielivaltaisesti).

Tuo ei ole empatiaa.

Tämä toinen kaveriporukka ei tunne empatiaa minua kohtaan, vaan itse sanoivat että eivät pysty käsittämään miltä minusta tuntuu. Joten miksi tuntisin enää empatiaa heille? Joko molemmat kaverit ymmärtävät toistensa tunteita, tai sitten eivät ja kaverisuhde ei ole enää terve ja se pitää lopettaa. Ja mieluummin haluan kavereita, joiden kanssa pystymme puhumaan kaikesta, kuin sellaisia joiden kanssa pitää sensuroida itseään, koska on jotain asioita joita he eivät ymmärrä.

å0

Aivan uskomattoman tökeröä käytöstä että et edes onnitellut raskaana olevaa ystävääsi. Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta mutta ei tuollaista toimintaa voi puolustella. Kohteliasta olisi ollut onnitella ystävääsi raskaudesta ja selittää miksi haluat ottaa etäisyyttä. Tuolloin tuskin mitään blokkaamisia olisi tarvittu.

Ei ole suomalaisiin perinteisiin kuulunut onnitella naimalla paksuksi hankkiutunutta jalat vaan levittämällä, vaan ihan muista meriiteistä kuten että saavuttaa opiskellen jotain.