Välit meni siskoon lapsettomuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Miksi olet noin itsekeskeinen? Mitä jos kysyisit siskoltasi, että miten voisit olla hänen tukena, kertoisit, että kaipaat häntä ja toivot, että jonain päivänä hän voisi olla lapsesi elämässä, koska tiedät miten hieno täti hän olisi lapsellesi? Siskosi on elämänsä kriisissä mutta sinä tuijotat vain omaan napaasi. Jos siskosi lapsi olisi kuollut, vaatisitko silti, että hänen pitäisi viettää aikaa muitten ihmisten lasten kanssa? Empatian puute on yksi suurimmista luonnevioista.

Lapsettomuus ja lapsen kuolema ovat aivan eri asioita, anteeksi nyt vain. Ja maailmaan mahtuu myös lapsettomia, jotka eivät pimahda.0

Sama kuin vertaisi surua siitä, ettei löydä itselleen yrityksistä huolimatta puolisoa siihen, että rakas puoliso kuolee.

Mä tunnen siskokset, joista toinen on saanut helposti 6 lasta ja toinen pitkillä hoidoilla 2. Sitten tämä suurperheen äiti miukui minulle juhlissa, joissa siskonsa oli läsnä " kun niitä vaivalla tehtyjä ei kasvateta" tms.

Ihan nätisti käyttäytyi kaikki, joten en tiedä mistä toi tuli. Joka tapauksessa minusta oli noloa mustamaalata omaa siskoa ja nostaa omaa häntäänsä noin. Jos oli tarkoitus näyttää itse paremmalta kasvattajalta niin se ei toiminut.

Ei liity suoraan ap: n tilanteeseen, mutta kannattaa olla tarkka kun itse saa helposti jotain mitä oma sisarus ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Miksi olet noin itsekeskeinen? Mitä jos kysyisit siskoltasi, että miten voisit olla hänen tukena, kertoisit, että kaipaat häntä ja toivot, että jonain päivänä hän voisi olla lapsesi elämässä, koska tiedät miten hieno täti hän olisi lapsellesi? Siskosi on elämänsä kriisissä mutta sinä tuijotat vain omaan napaasi. Jos siskosi lapsi olisi kuollut, vaatisitko silti, että hänen pitäisi viettää aikaa muitten ihmisten lasten kanssa? Empatian puute on yksi suurimmista luonnevioista.

Samaa ihmettelen. Ap uhriutuu sen sijaan, että yrittäisi ymmärtää. Hyvä esimerkki siitä, kuinka riitaan tarvitaan aina kaksi.

AP on itsekeskeinen eikä ole yhdessäkään viestissä kyennyt asettumaan siskon rooliin. En usko, että AP kaipaa siskoaan vaan on ainoastaan katkera siskolleen, kun hän ei ole mukana mahdollistamassa täydellistä sukuidylliä lapselleen. AP anna olla, olet vähintään yhtä katkera kuin siskosi. Miten sinun pitää ylipäätään sietää mitään siskoltasi, jos ei kerta edes puhu sinulle? Päin vastoin siskosi pitää sietää sinun passiivis-aggressiivista, syyttelevää tuppautumistasi.

Oletko varma, että ongelma on siskon lapsettomuus? Vai oletko kehitellyt tämän luulon omassa päässäsi?

Minulla on ystävä, joka lapsen jälkeen muuttui todella rasittavaksi mua kohtaan. Hän ei ole moneen vuoteen puhunut mistään muusta kuin omasta sekä muiden lapsista tai vaihtoehtoisesti valittaa miehestään.

Valitettavasti omat kuviot on tosi erilaiset enkä halua olla juurikaan enää tekemisissä. On tosi ahdistavaa olla tämän kaverin seurassa.

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap kärjistää lapsettomuusasiaa liikaa.  Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuossa ilmeisesti 

ole kysymys kateudesta tai syyttämisestä.  Siskosi tuntee pääsevänsä henkisesti helpommalla, kun ei ole

vauvan kanssa tekemisissä.  Koska se oma tuska nousee silloin aina pintaan.  Hän vain suojelee itseään. 

Ap täällä. Lapsi ei ole siis enää vauva, vaan lähentelee kolmea ikävuotta. Täti on hänelle tuntematon ihminen. Tätä lasten välttelyä on siis jatkunut jo melkein kolme vuotta.

Mulla on vapaaehtoisesti lapseton sisko, on vielä esikoisen kummitäti. Nähnyt ketään noista meidän lapsista viimeeksi 5v sitten. Että ei sen tarvitse edes liittyä siihen lapseen ton asian. Kunhan ei vaan halua olla tekemisissä. Minkäs sille voit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Koska mun hyvinvointi on tärkeintä ja sisko on vain pahansuopa ja tyhmä despootti. En ymmärrä miksei halua olla yhteydessä. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritimme saada esikoista ihmiset käyttäytyivät lapsetonta kohtaan tosi tökerösti. Kyseltiin koko suvun edessä kuukautisista, vihjailtiin, ettemme saa ikinä lapsia, kyseltiin kummassa vika ym. Itse en ollut mitenkään kateellinen sisarusten lapsista, vaan ihan aidosti tyytyväinen ja onnellinen, että he olivat lapsia saaneet. Kun sitten meidän esikoinen ilmoitteli tulostaan, eivät innokkaimmat kyselijät selkeästi enää olleetkaan tyytyväisiä. Naama nurtussa vauvauutinen otettiin vastaan.

Toisaalta nyt kun meillä on monta lasta, ei yksi lapseton sukulainen halua nähdä meitä enää lainkaan ja on kieltänyt yhteydenpidon isovanhemmaltakin. Haukkuu lapsiamme rumiksi, ja keksii kaikkia valheita lapsistamme. Ymmärrän kateuden, koska lapsemme ovat nättejä ja lahjakkaita. Vaikea haukkua rumaksi, läskiksi ja vammaiseksi, kun totuuden näkee kilometrin päähän. Mutta oudolta se tuntuu, koska itse en suhtautunut aikanaan sisarusteni lapsiin noin.

Sori mut MIKÄÄN tuossa ei kuulosta millään tavalla normaalilta.

Ei kuulostakaan, mutta totta joka sana.

Tarkoitti varmaan sitä, että myöskään sinun osuutesi ei kuulostanut normaalilta.

Kyllä osa lapsettomista suhtautuu niin, että jättää sisarukset oman lapsikateutensa vuoksi. Ei se ole mitenkään uutta ja ihmeellistä.

Ap:n kannattaa vain hyväksyä se, että näin kävi. On käynyt monelle muullekin.

Olen huomannut että lapsettomia täytyy varoa hirveästi. Koko ajan tuntuu, että kaikki mitä tekee/sanoo on väärin. Kova paikka on varmasti, mutta sitten pitää itse hakea apua itselleen eikä vaatia että lähipiiri kävelee munankuorilla.

P.S. en voi saada lapsia itsekään sairauden takia ja olen asian joutunut terapiassa käsittelemään

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Apua, tämä on nyt vika viesti minkä tähän ketjuun lähetän. Täällä tehdään järkyttäviä oletuksia muutamien viestien perusteella. Olen todellakin tässä vuosien saatossa perehtynyt lapsettomuuteen ja lukenut siitä, yrittänyt myös tukea. Mutta jossain kulkee raja, kuinka monia vuosia sitä pitää yrittää jaksaa ja ymmärtää toisen käytöstä. En esimerkiksi halua leikkiä enää mitään mielikuvitusleikkiä, jossa minulla ei ole lasta. Lasta kun ei saa mainita edes nimeltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

No mikä tässä sitten on ongelma? Sä vaan saat aikaan haukut kaikkille lapsettomille ja saat aikaiseksi myrskyn? Opettele hieman empatia ja asettumista toisen asemaan, niin eiköhän se siitä?

Empaattisesti tietenkin käyttäydyn kaikkia kohtaan. Sitä en hyväksy että esimerkiksi pahoinvoinnista kärsiville räyhätään tai normaalia raskausajan ruokavalion noudattamista (ihan vaan jätin siis syömättä, en maininnut asiasta mitään) lähdetään pitämään huomionhakuna. Normaalia hyvää käytöstä voi odottaa myös lapsettomalta. Puhumattakaan että lähdetään aukomaan päätö sairaalassa tipassa olevalle hyperemeesistä kärsivälle, ei tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää.

Christiiina kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten tahattomasti lapsettomalle henkilölle on niin mielettömän iso ongelma se, jos joku toinen saa lapsen. Eihän se ole mitään pois siltä lapsettomalta tyypiltä.

Minulla on kolme lasta. Minulle tuli kaupassa sanomaan puolituttu nainen, että inhoaa minua, kun olen niin helpolla saanut lapsia.

En edes tiennyt hänen lapsettomuusongelmista, kun en edes tiennyt häntä muuta kuin toisen tuttavan kautta työhommissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Apua, tämä on nyt vika viesti minkä tähän ketjuun lähetän. Täällä tehdään järkyttäviä oletuksia muutamien viestien perusteella. Olen todellakin tässä vuosien saatossa perehtynyt lapsettomuuteen ja lukenut siitä, yrittänyt myös tukea. Mutta jossain kulkee raja, kuinka monia vuosia sitä pitää yrittää jaksaa ja ymmärtää toisen käytöstä. En esimerkiksi halua leikkiä enää mitään mielikuvitusleikkiä, jossa minulla ei ole lasta. Lasta kun ei saa mainita edes nimeltä.

Ap

Kuulostaa siltä, että sisaresi voi todella huonosti ja asia on hänelle valtavan kipeä, jos lapsen nimeäkään ei kestä kuulla.

Miten vanhempamme suhtautuvat teihin sisaruksiin nyt, kun toisella on lapsi ja toisella ei?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osa lapsettomista suhtautuu niin, että jättää sisarukset oman lapsikateutensa vuoksi. Ei se ole mitenkään uutta ja ihmeellistä.

Ap:n kannattaa vain hyväksyä se, että näin kävi. On käynyt monelle muullekin.

Ei sisarustaan voi "jättää", ikään kuin rikkoen jonkin sanattoman sopimuksen, että olemme yhdessä ikuisesti. Jokainen elää omaa elämäänsä. Kuten moni onkin jo todennut, emme myöskään tämän ketjun perusteella tiedä, miksi ap:n sisko ei pidä yhteyttä. Ap vain olettaa sen johtuvan siskon lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Miksi olet noin itsekeskeinen? Mitä jos kysyisit siskoltasi, että miten voisit olla hänen tukena, kertoisit, että kaipaat häntä ja toivot, että jonain päivänä hän voisi olla lapsesi elämässä, koska tiedät miten hieno täti hän olisi lapsellesi? Siskosi on elämänsä kriisissä mutta sinä tuijotat vain omaan napaasi. Jos siskosi lapsi olisi kuollut, vaatisitko silti, että hänen pitäisi viettää aikaa muitten ihmisten lasten kanssa? Empatian puute on yksi suurimmista luonnevioista.

Tämähän ei nyt ole niin yksioikoista. Myös lapsen saaminen on suuri mullistus ja siihen yleensä kuuluu koko kirjo erilaisia tunteita (myös negatiivisia, vaikka niistä ei saakaan puhua). Monelle tulee synnytyksen jälkeistä masennusta ja valvotut yöt ajaa hermoromahduksen partaalle joka tapauksessa. Sosiaaliset ympyrät kapenee, kun on vauvassa kiinni, ei työelämässä, ei oikein missään sosiaalisissa ympyröissä (mikä ainakin itselleni otti koville). Myös lapsen saanut on aikamoisessa myllerryksessä ja kaipaisi varmasti siskonsa tukea. Eli yhtälailla voisi väittää, että se lapsettomaksi jäänyt on empatianpuutteinen, kun ei tue lapsen saanutta siskoaan.

Tilanne on haastava. Minunkin lapsettomaksi jääneelle ystävälleni kävi noin, että etääntyi lapsen saaneesta siskostaan. Hän itsekin tiesi, että se on jollain tasolla väärin, ettei enää pidä yhteyttä siskoonsa ja ettei kestä nähdä häntä, vaikka tuo siskonsa yritti pitää yhteyttä, ja hän kyllä ihan herkistyi kyyneliin, kun puhui siskostaan ja tuosta tilanteesta. Kai siinä tarvitsisi jotain terapiaa, että hyväksyisi oman lapsettomuutensa. Ja ehkä vain aikaa.

Koita ap ymmärtää siskoasi, hän on todennäköisesti aika syvissä vesissä asian vuoksi. Toivottavasti välinne normalisoituvat vielä.

Kyllä mä sanon, että jos lapsen nimeä ei voi mainita, niin vika ei ole ap:ssa, vaan siskon korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osa lapsettomista suhtautuu niin, että jättää sisarukset oman lapsikateutensa vuoksi. Ei se ole mitenkään uutta ja ihmeellistä.

Ap:n kannattaa vain hyväksyä se, että näin kävi. On käynyt monelle muullekin.

Ei sisarustaan voi "jättää", ikään kuin rikkoen jonkin sanattoman sopimuksen, että olemme yhdessä ikuisesti. Jokainen elää omaa elämäänsä. Kuten moni onkin jo todennut, emme myöskään tämän ketjun perusteella tiedä, miksi ap:n sisko ei pidä yhteyttä. Ap vain olettaa sen johtuvan siskon lapsettomuudesta.

Jos lapsen nimeä ei saa mainita, niin kyllä se vahvasti siihen viittaa, ettei toisen lapsionnea hyväksytä. Eikä olisi ollenkaan ensimmäinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Apua, tämä on nyt vika viesti minkä tähän ketjuun lähetän. Täällä tehdään järkyttäviä oletuksia muutamien viestien perusteella. Olen todellakin tässä vuosien saatossa perehtynyt lapsettomuuteen ja lukenut siitä, yrittänyt myös tukea. Mutta jossain kulkee raja, kuinka monia vuosia sitä pitää yrittää jaksaa ja ymmärtää toisen käytöstä. En esimerkiksi halua leikkiä enää mitään mielikuvitusleikkiä, jossa minulla ei ole lasta. Lasta kun ei saa mainita edes nimeltä.

Ap

Aiemmin kerroit, ettette ole tekemisissä eikä siskosi ole nähnyt lastasi lähes kolmeen vuoteen. Tuosta nyt vain sai sellaisen kuvan, ettette olleet asiaa sen enempää keskenänne yrittäneet käsitellä. Mutta tässähän sinä nyt vastasit omaan kysymykseesi, kuinka paljon pitää sietää. Sulla on tullut raja vastaan, se siitä.