Välit meni siskoon lapsettomuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osa lapsettomista suhtautuu niin, että jättää sisarukset oman lapsikateutensa vuoksi. Ei se ole mitenkään uutta ja ihmeellistä.

Ap:n kannattaa vain hyväksyä se, että näin kävi. On käynyt monelle muullekin.

Ei sisarustaan voi "jättää", ikään kuin rikkoen jonkin sanattoman sopimuksen, että olemme yhdessä ikuisesti. Jokainen elää omaa elämäänsä. Kuten moni onkin jo todennut, emme myöskään tämän ketjun perusteella tiedä, miksi ap:n sisko ei pidä yhteyttä. Ap vain olettaa sen johtuvan siskon lapsettomuudesta.

Jos lapsen nimeä ei saa mainita, niin kyllä se vahvasti siihen viittaa, ettei toisen lapsionnea hyväksytä. Eikä olisi ollenkaan ensimmäinen tapaus.

Huomasin vasta kommentin postattuani ap:n tarkennuksen, että yhteyttä on pidetty ja asiaan yritetty käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi odotat, että siskosi pitäisi painaa oma tuskansa syrjään, jotta voisi olla lapsesi kanssa, mutta itse et ole tehnyt mitään selvittääksesi miten voisit parhaiten tukea siskoasi? Asemassasi olisin heti lähtenyt lukemaan aiheesta selvittääkseni mitä tukea lapsettomat haluavat, mitä ei ainakaan kannata sanoa jne. Sinä odotat siskosi tekevän suuria uhrauksia suhteenne eteen oman hyvinvointinsa kustannuksella mutta itse et tee mitään, omahyväisenä vaan vaadit ja odotat.

Apua, tämä on nyt vika viesti minkä tähän ketjuun lähetän. Täällä tehdään järkyttäviä oletuksia muutamien viestien perusteella. Olen todellakin tässä vuosien saatossa perehtynyt lapsettomuuteen ja lukenut siitä, yrittänyt myös tukea. Mutta jossain kulkee raja, kuinka monia vuosia sitä pitää yrittää jaksaa ja ymmärtää toisen käytöstä. En esimerkiksi halua leikkiä enää mitään mielikuvitusleikkiä, jossa minulla ei ole lasta. Lasta kun ei saa mainita edes nimeltä.

Ap

Ap aina heittäytyy marttyyriksi joka viestissä, ehkä vika ei ole siskosi lapsettomuudessa vaan ihan sun käyttäytymisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osa lapsettomista suhtautuu niin, että jättää sisarukset oman lapsikateutensa vuoksi. Ei se ole mitenkään uutta ja ihmeellistä.

Ap:n kannattaa vain hyväksyä se, että näin kävi. On käynyt monelle muullekin.

Ei sisarustaan voi "jättää", ikään kuin rikkoen jonkin sanattoman sopimuksen, että olemme yhdessä ikuisesti. Jokainen elää omaa elämäänsä. Kuten moni onkin jo todennut, emme myöskään tämän ketjun perusteella tiedä, miksi ap:n sisko ei pidä yhteyttä. Ap vain olettaa sen johtuvan siskon lapsettomuudesta.

Jos lapsen nimeä ei saa mainita, niin kyllä se vahvasti siihen viittaa, ettei toisen lapsionnea hyväksytä. Eikä olisi ollenkaan ensimmäinen tapaus.

Ei vaan siihen, että asia on ihmiselle niin kipeä, että tuntee vain oman kipunsa eikä kykene kestämään sen näkemistä, että toinen saa sen, mitä itseltä puuttuu. Sisarusuhteissa tilannetta vielä pahentaa mahdolliset lapsuudesta juontavat kokemukset siitä, että toinen on saanut aina kaiken. Ja jos omat vanhemmat on intopiukeina lapsenlapsestaan ja antavat myös äidiksi tulleelle enemmän huomiota kuin lapsettomalle, sekin vaikuttaa. Voi tuntua siltä, että kaikki ympärillä vihjaavat sulle, että sinä lapseton olet vähemmän tärkeä ihminen.

Lol olen tahattomasti lapseton enkä minäkään ole siskoni (enkä lastensa) kanssa tekemisissä. Asialla ei vaan ole mitään yhteyttä lapsettomuuteen vaan siskoni on ihmisenä niin häiriintynyt ja epävakaa :D

Ap ei tainnut kertoa koko totuutta, keräilee säälipisteitä.

Anna elää omaa elämäänsä, hän tulee takaisin sitten jos joskus on siihen valmis.

Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on kaikissa "luokissa": lapsettomissa, lapsellisissa, eri ammateissa, isovanhemmissa jne.

Ei ap:n siskon käytös ole oikein. Ei mikään tuska oikeuta toisten huonoa kohtelua. On ymmärrettävää, että voi olla vaisumpi jossain sukujuhlissa tms. jos on tosi paha olla itsellään, mutta eri asia jos toisia alkaa välttelemään tai rajoittamaan.

Itse kärsin lapsettomuudesta ja vihdoin sain lapsen. Tämä lapsi kuoli pitkäaikaissairauteen ja kärsin lapsen kuolemasta ja sekundäärisestä lapsettomuudesta ja tyhjästä sylistä kun ei ollut yhtään lasta. Vuosien tuskaisten vuosien jälkeen sain toisen lapsen. En ikinä purkanut omaa kipuani muille. Juttelin kyllä läheisten kanssa ja olin avoin kivuista. Ja iso kiitos läheisille kun tukivat! Noihin vuosiin mahtui paljon raskautumisia ja lapsia. Muistan vielä, että oli vaikeita hetkiä, kun esikoisen ikätoverien synttäreitä ym. merkkipaaluja oli, mutta menin synttäreille ja iloitsen heidän elämästään. Samaan aikaan voi iloita muista, vaikka kantaakin surua itsellään. Ja sain myös paljon iloa muiden lapsista. Välttelemällä muita olisin menettänyt itse vain enemmän. Sen sijaan on paljon muita lapsia elämässä ja saanut jakaa muiden elämää ja omaa myös.

Muistan pari ihmistä, jotka ovat kummallisesti itse käyttäytyneet kun olen tullut raskaaksi. Toinen rupesi täysin välttelemään minua kun tulin raskaaksi ja leikki kuin minua ei olisi olemassakaan yhteisissä näkemisessä. Kyseessä oli yli viisikymppinen nainen, jonka jo luulisi osaavan käyttäytyä raskaaksi tulevia kohtaan omista tunteista huolimatta. Toinen kanssa vähän vanhempi tiiviissä harrasteporukassa alkoi äksyilemään mulle ja olemaan tosi outo. Aiemmin oltiin oltu hyvi kavereita. Jälkimmäinen oli terapeutti ammatiltaan ja ihmettelin miten kohtaa raskaana olevia potilaitaan...toisaalta olen kohdannut monta lapsetonta, jotka kantavat asiasta surua, mutteivat anna sen näkyä huonona käytöksenä muille ja sen sijaan ovat varamummoja tai ihania aikuisia muiden lapsille. Uskon, että jälkimmäiset ovat onnellisempia kuin ensimmäinen lapsettomien ryhmä.

Pointtina on, että jokainen ihminen valitsee, mitä tunteilleen tekee. Varmasti lähisuhteissa nousee surua ja kateutta ym. mutta ne käsittelemällä ja kantamalla niin ap:n ja hänen siskonsa voisivat välit voisivat olla läheiset. Kuulostaa siltä, että ap:n sisko on valinnut uhriutumisen ja katkeroitumisen tien, joka tuhoaa paljon.

Oon pahoillani ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on kaikissa "luokissa": lapsettomissa, lapsellisissa, eri ammateissa, isovanhemmissa jne.

Ei ap:n siskon käytös ole oikein. Ei mikään tuska oikeuta toisten huonoa kohtelua. On ymmärrettävää, että voi olla vaisumpi jossain sukujuhlissa tms. jos on tosi paha olla itsellään, mutta eri asia jos toisia alkaa välttelemään tai rajoittamaan.

Itse kärsin lapsettomuudesta ja vihdoin sain lapsen. Tämä lapsi kuoli pitkäaikaissairauteen ja kärsin lapsen kuolemasta ja sekundäärisestä lapsettomuudesta ja tyhjästä sylistä kun ei ollut yhtään lasta. Vuosien tuskaisten vuosien jälkeen sain toisen lapsen. En ikinä purkanut omaa kipuani muille. Juttelin kyllä läheisten kanssa ja olin avoin kivuista. Ja iso kiitos läheisille kun tukivat! Noihin vuosiin mahtui paljon raskautumisia ja lapsia. Muistan vielä, että oli vaikeita hetkiä, kun esikoisen ikätoverien synttäreitä ym. merkkipaaluja oli, mutta menin synttäreille ja iloitsen heidän elämästään. Samaan aikaan voi iloita muista, vaikka kantaakin surua itsellään. Ja sain myös paljon iloa muiden lapsista. Välttelemällä muita olisin menettänyt itse vain enemmän. Sen sijaan on paljon muita lapsia elämässä ja saanut jakaa muiden elämää ja omaa myös.

Muistan pari ihmistä, jotka ovat kummallisesti itse käyttäytyneet kun olen tullut raskaaksi. Toinen rupesi täysin välttelemään minua kun tulin raskaaksi ja leikki kuin minua ei olisi olemassakaan yhteisissä näkemisessä. Kyseessä oli yli viisikymppinen nainen, jonka jo luulisi osaavan käyttäytyä raskaaksi tulevia kohtaan omista tunteista huolimatta. Toinen kanssa vähän vanhempi tiiviissä harrasteporukassa alkoi äksyilemään mulle ja olemaan tosi outo. Aiemmin oltiin oltu hyvi kavereita. Jälkimmäinen oli terapeutti ammatiltaan ja ihmettelin miten kohtaa raskaana olevia potilaitaan...toisaalta olen kohdannut monta lapsetonta, jotka kantavat asiasta surua, mutteivat anna sen näkyä huonona käytöksenä muille ja sen sijaan ovat varamummoja tai ihania aikuisia muiden lapsille. Uskon, että jälkimmäiset ovat onnellisempia kuin ensimmäinen lapsettomien ryhmä.

Pointtina on, että jokainen ihminen valitsee, mitä tunteilleen tekee. Varmasti lähisuhteissa nousee surua ja kateutta ym. mutta ne käsittelemällä ja kantamalla niin ap:n ja hänen siskonsa voisivat välit voisivat olla läheiset. Kuulostaa siltä, että ap:n sisko on valinnut uhriutumisen ja katkeroitumisen tien, joka tuhoaa paljon.

Oon pahoillani ap!

Ihmissuhteista saa kyllä vetäytyä, jos niissä on liian kivualiasta olla. Mitään velvollisuutta ei ole pitää yhteyttä edes sukulaisiin. Älä myöskään odota, että kaikilla on yhtä hyvät valmiudet ja taidot selviytyä vaikeuksiensa kanssa kuin sinulla.

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Katkaise välit. Ei sukulaisten pahuutta tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Miksi joku alapeukuttaa sitä, että toinen kertoi rehellisesti, miten tilanteensa kokee?

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Samaa mieltä. Kateus ei oikeuta huonoa käytöstä. Ja olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, mutta toisen onni ei ole minulta pois. Voin olla onnellinen toisen onnesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Samaa mieltä. Kateus ei oikeuta huonoa käytöstä. Ja olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, mutta toisen onni ei ole minulta pois. Voin olla onnellinen toisen onnesta.

Ei tunteita voi pakottaa. Huono käytös ei ole ookoo, mutta ei toiselta voi vaatia, että tuntisi onnellisuutta toisen onnesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on kaikissa "luokissa": lapsettomissa, lapsellisissa, eri ammateissa, isovanhemmissa jne.

Ei ap:n siskon käytös ole oikein. Ei mikään tuska oikeuta toisten huonoa kohtelua. On ymmärrettävää, että voi olla vaisumpi jossain sukujuhlissa tms. jos on tosi paha olla itsellään, mutta eri asia jos toisia alkaa välttelemään tai rajoittamaan.

Itse kärsin lapsettomuudesta ja vihdoin sain lapsen. Tämä lapsi kuoli pitkäaikaissairauteen ja kärsin lapsen kuolemasta ja sekundäärisestä lapsettomuudesta ja tyhjästä sylistä kun ei ollut yhtään lasta. Vuosien tuskaisten vuosien jälkeen sain toisen lapsen. En ikinä purkanut omaa kipuani muille. Juttelin kyllä läheisten kanssa ja olin avoin kivuista. Ja iso kiitos läheisille kun tukivat! Noihin vuosiin mahtui paljon raskautumisia ja lapsia. Muistan vielä, että oli vaikeita hetkiä, kun esikoisen ikätoverien synttäreitä ym. merkkipaaluja oli, mutta menin synttäreille ja iloitsen heidän elämästään. Samaan aikaan voi iloita muista, vaikka kantaakin surua itsellään. Ja sain myös paljon iloa muiden lapsista. Välttelemällä muita olisin menettänyt itse vain enemmän. Sen sijaan on paljon muita lapsia elämässä ja saanut jakaa muiden elämää ja omaa myös.

Muistan pari ihmistä, jotka ovat kummallisesti itse käyttäytyneet kun olen tullut raskaaksi. Toinen rupesi täysin välttelemään minua kun tulin raskaaksi ja leikki kuin minua ei olisi olemassakaan yhteisissä näkemisessä. Kyseessä oli yli viisikymppinen nainen, jonka jo luulisi osaavan käyttäytyä raskaaksi tulevia kohtaan omista tunteista huolimatta. Toinen kanssa vähän vanhempi tiiviissä harrasteporukassa alkoi äksyilemään mulle ja olemaan tosi outo. Aiemmin oltiin oltu hyvi kavereita. Jälkimmäinen oli terapeutti ammatiltaan ja ihmettelin miten kohtaa raskaana olevia potilaitaan...toisaalta olen kohdannut monta lapsetonta, jotka kantavat asiasta surua, mutteivat anna sen näkyä huonona käytöksenä muille ja sen sijaan ovat varamummoja tai ihania aikuisia muiden lapsille. Uskon, että jälkimmäiset ovat onnellisempia kuin ensimmäinen lapsettomien ryhmä.

Pointtina on, että jokainen ihminen valitsee, mitä tunteilleen tekee. Varmasti lähisuhteissa nousee surua ja kateutta ym. mutta ne käsittelemällä ja kantamalla niin ap:n ja hänen siskonsa voisivat välit voisivat olla läheiset. Kuulostaa siltä, että ap:n sisko on valinnut uhriutumisen ja katkeroitumisen tien, joka tuhoaa paljon.

Oon pahoillani ap!

Ihmissuhteista saa kyllä vetäytyä, jos niissä on liian kivualiasta olla. Mitään velvollisuutta ei ole pitää yhteyttä edes sukulaisiin. Älä myöskään odota, että kaikilla on yhtä hyvät valmiudet ja taidot selviytyä vaikeuksiensa kanssa kuin sinulla.

Tottakai on oikeus vetäytyä. Kuitenkin vuosien välien katkaiseminen ei enää ole vetäytymistä toki kaikilla on oikeus katkaista välit lopullisesti ihan minkä syyn takia. Ja samaan aikaan voi olla totta, että välien katkaisija käyttäytyy toisen kannalta väärin, omalta kannaltaankin tuhoaa enemmän ja itsekkäästi.

Jos kyseessä olisi ongelmallinen suhde muuten, niin välien etäännyttäminen tai katkaiseminen voi olla tervettä, mutta sitä se ei ole jos kaikki hyvin ja toinen saa lapsen. Lapsen saaneelle se on julma hylkääminen ja lapsettomalla on julma suru, mutta tervettä on mennä hakemaan apua sen sijaan, että purkaa sen toisiin.

Älä sinä kuvittele tietäväsi, millaiset valmiudet tai taidot minulla on, sillä olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.

Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?

Ihan sama asia.

Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?

Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?

Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.

Neljän äiti

Kuka on tunkenut kenen seuraan?

Ohis

No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.

sama

En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap

Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.

No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.

Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.

Ap

Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.

Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.

Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.

Joo. Ei lapsellinen, edes se joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta, voi koskaan ymmärtää sitä, mitä on, kun se lapsettomuus on pysyvä tila, ei enää mikään välivaihe. Kun kaikki ovet on jo kokeiltu.

Etäisyydenotto perheellisiin voi myös olla sitä, että lika barn leka bäst. Samalla tavoinhan perheellisetkin viihtyvät toistensa kanssa. Itse lapsettomana vain koen, että lapsettomien ystävien kanssa oon kaltaisteni kanssa. Seurassa, jossa mua ymmärretään. Perheellisten seurassa olo on aina vähän ulkopuolinen.

Näin. Lapsettoman pitää rakentaa elämänsä uudelleen. Ihan luonnollista, että haalii ympärilleen kaltaisiaan. Perheellisten elämä kuitenkin keskittyy heidän omiinsa. Lapsettoman pitää löytää ne turvaverkot muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.

Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut

Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu

Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.

Samaa mieltä.

Millä oikeudella vaatii empatiaa itselleen, jos ei anna muille empatiaa?