Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Välit meni siskoon lapsettomuuden takia
01.10.2022 |
Sisko kärsii lapsettomuudesta, ja hänelle oli kova paikka kun minä sain lapsen. Nyt ei olla oikeastaan missään tekemisissä. Tuntuu että sisko syyttää lapsettomuudestaan minua, vaikka minulla ei tietystikään ole asian kansaa mitään tekemistä. Millaista käytöstä lapsettomuudesta kärsivältä pitää teidän mielestänne sietää?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.
Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut
Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu
Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.
Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.
Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?
Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?
Tää oli kyllä ihan mahtava tää sun tarina. Sympatiaa et sillä kyllä valitettavasti saanut. Siis sun miehesi ei vaan ollut vielä valmis yrittämään lasta ja tästä syystä sä päätit blokata jonkun ystäväsi, koska olit hänelle kateellinen, kun hän sai lapsen. Ja vielä sulle olis pitänyt olla empatiaa. Huhhuh.
Itse ainakin pidän vastentahtoisesti lapsettomiksi jääneinä niitä, keiden lapsettomuushoidot on lopetettu tuloksettomina. Muillahan on vielä ihan täydet mahdollisuudet saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.
Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut
Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu
Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.
Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.
Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?
Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?
Ja vielä tähän lisänä, että jos joku minun kaverini ottaisi minuun etäisyyttä jos tulen nyt raskaaksi, ymmärtäisin tätä kyllä todella hyvin niinkuin tämä toinen kaveriporukkani. Ja ottaisin asenteen, että hän palaa sitten kun jos on valmis palaamaan ja annan hänelle tukea asiaan jos hän pyytää. Mutta en todellakaan tuputtaisi itseäni hänen elämäänsä ja kunnioittamisen hänen rajojaan.
Ihmiset saattavat antaa eri asioihin empatiaa ja ymmärtää eri tunteita, riippuen mitä ovat itse kokeneet elämässään ja mitä pitävät tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ei lapsettomuudesta kärsivä tajua sitä että halutaan näyttää kuinka raskasta se lapsiperhe arkin olisi eikä hän halua sellaista kokea muiden lapsiperheiden osalta kun haluaisi kokea sen ihan itse tai ei muuten lapsettomuudesta kärsisikkään. Niin että täysin tyhmää olisi tuoda oman lapsiperheen kärsimyksiä tai näkökulmia sellaiselle.
En minäkään tyrkytä harrastuksiani sellaiselle joka ei ymmärrä niistä yhtään mitään ja ihan kuin seinille puhuisi jos alkaisi tyrkyttämään.
Kun olen lapseton enkä mikään yhteiskunnan paapoma helppoa elämää elänyt niin minulla on erilaisia näkökulmia elämästä eikä vaan yhdestä putkesta katsottuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.
Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?
Ihan sama asia.
Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?
Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?
Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.
Neljän äiti
Kuka on tunkenut kenen seuraan?
Ohis
No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.
sama
En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap
Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.
No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.
Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.
Ap
Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.
Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.
Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.
On niitä kuule muillakin kriisejä. Osa jää leskeksi hyvin nuorena, osalla menee itsellään terveys vaikka syövän takia, osa ei ikinä löytänytkään kumppania, jonkun lapsi on vaikeasti vammainen. Ei nämä muut ihmisryhmät vaadi samanlaista kananmunan kuorilla kävelyä kuin lapsettomat. Ette ole mitenkään erityisasemassa epäonnen ja surun suhteen. Jos ei normaalia elämää siedä niin täytyy itse käsitellä ongelmansa siihen pisteeseen, että sietää. Ei taida olla muissa vika.
Mistä sait käsityksen, että olisin sitä mieltä, ettei muilla ole kriisejä? Lue viestini 94. Siinä juuri selitin, etten minä puolestani voi ymmärtää niitä perheellisen huolia, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä. Kunhan selitin tilannetta omalta kannaltani viestissä, johon vastasit.
Jos sen viestin luit, varmaan huomasit, etten ole omista fiiliksistäni edes niille ihmisille avautunut, joiden raskaudet ovat muistuttaneet omasta surustani, niin en nyt ihan tavoita, kuinka kenenkään olisi täytynyt kananmunankuorilla tämän asian suhteen kanssani kävellä. Aina olen onnitellut raskauksista ja sisaruksen lapsia hoitanut. Sisarus ei varmasti edes tiedä, että salaa yksin itkin, kun hän oli kertonut perheenlisäyksestä ensimmäisen lapsen kohdalla. Keskimmäinen oli jo helpompi. Jälkimmäisen kanssa sitten olin suruni jo käsitellyt ja tunsin puhtaasti vaan onnea, että sukuun tulee vielä vauva.
Onko sellainen läheinen suhde, jos toinen ei tiedä sinun tuskaasi? Minun mittapuilla ei. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.
Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut
Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu
Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.
Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.
Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?
Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?
Tää oli kyllä ihan mahtava tää sun tarina. Sympatiaa et sillä kyllä valitettavasti saanut. Siis sun miehesi ei vaan ollut vielä valmis yrittämään lasta ja tästä syystä sä päätit blokata jonkun ystäväsi, koska olit hänelle kateellinen, kun hän sai lapsen. Ja vielä sulle olis pitänyt olla empatiaa. Huhhuh.
Itse ainakin pidän vastentahtoisesti lapsettomiksi jääneinä niitä, keiden lapsettomuushoidot on lopetettu tuloksettomina. Muillahan on vielä ihan täydet mahdollisuudet saada lapsi.
Ei pointtini ollut hakea sympatiaa. Vaan että jos tämä sisko ja haluaa lapsettoman siskonsa joskus takaisin elämäänsä, hän voi myös omalla käytöksellään vaikuttaa siihen. Lapseton sisko on luultavasti hyväksynyt, että tämä toinen sisko on lopullisesti poissa elämästään, niin häntä tuskin kiinnostaa tehdä mitään asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.
Miksi kärjistät ja yleistät? Ihmeellistä kiukuttelua. Kyllä mä olen kuunnellut pitkätkin pätkät perheellisten ystävieni lapsiin liittyviä huolia, vaikkei mulla lapsia ole. Jos joku lapseton käyttäytyy huonosti, se ei tarkoita, että kaikki tekevät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saatana jos pitää teeskennellä suvun takia vaikka mitä.🤬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.
Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut
Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu
Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.
Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.
Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?
Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?
Ja vielä tähän lisänä, että jos joku minun kaverini ottaisi minuun etäisyyttä jos tulen nyt raskaaksi, ymmärtäisin tätä kyllä todella hyvin niinkuin tämä toinen kaveriporukkani. Ja ottaisin asenteen, että hän palaa sitten kun jos on valmis palaamaan ja annan hänelle tukea asiaan jos hän pyytää. Mutta en todellakaan tuputtaisi itseäni hänen elämäänsä ja kunnioittamisen hänen rajojaan.
Ihmiset saattavat antaa eri asioihin empatiaa ja ymmärtää eri tunteita, riippuen mitä ovat itse kokeneet elämässään ja mitä pitävät tärkeänä.
Sä siis ymmärrät muita ihmisiä, jos he toimisivat kuten sinä toimit. Ja et ymmärrä niitä, jotka eivät toimi kuten sinä (kaveripiiri, joka ei hyväksynyt, ettö blokkasit yhden heistä mielivaltaisesti).
Tuo ei ole empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske siskosi tehdä adoptio. Sehän on ollu täällä aina mammojen suuri omaperäinen ratkaisuehdotus lapsettomuudesta kärsiville. Sama kuin sanot työttömyydestä kärsivälle, että rupea tekemään vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista käytöstä lapsellisilta tarvitsee lapsettoman sietää?
Ihan sama asia.
Niin siis loukkaus on se, kun toinen saa lapsen?
Jos sä näet, että toisella on huono olla sun seurassa minkä tahansa asian takia, niin tungetko seuraan siitä huolimatta?
Lapsen saaneet on sitten joskus itsekkäitä.
Neljän äiti
Kuka on tunkenut kenen seuraan?
Ohis
No eikö tuo ap sitä tässä itke, kun lapsi ei näe tätiään? Ja täti toimii vastoin siskonsa haluja.
sama
En ole missään vaiheessa pakottanut siskoani näkemään lastani. Totesin vain, että täti on lapselle tuntematon eikä halua pitää yhteyttä. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi siskon käytöksen enkä usko, että välimme tästä välttämättä korjaantuvat entisenlaisiksi. Ap
Miksi sun siskon pitäisi olla sun kanssa missään tekemisissä? Ehkä hän elää parempaa elämää ilman sua ja sun muksua.
No sitten on näin. Turha kuitenkaan toivoa että minuakaan kiinnostaa pätkän vertaa, jos hän saa joskus lapsen. Tai ketään muutakaan niistä kaikista, joita hän ei enää tapaa tai pidä yhteyttä.
Elämä on täynnä valintoja, ja tämä keskusteluketju osoittaa monen lapsettoman kohdalla, miten sokeaksi sitä tullaan kun oikein antaumuksella keskitytään uimaan siinä omassa ongelmassa.
Ap
Tai miten sokeaksi voi tulla ihminen, jolla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Lapsen saaneiden ja lapsettomien välillä on ja tulee aina olemaan kuilu, koska ikinä ei voi täysin tajuta sitä, mitä ei ole kokenut.
Lapsettomuus kriisinä on niin paljon muutakin kuin kateutta jostain, mitä toisella on. Monelle se on koko elämän uudelleen ajattelemista: miten vietät elämäsi, kun lapsia ei tulekaan ja mistä löytää tarkoitus elämään? Se on pohjatonta yksinäisyyttä perhejuhlien aikaan ja pelkoa yksinäisestä vanhuudesta. Se on olemassa oleva hoivavietti, jota ei saa mihinkään kanavoitua. Ei muiden lasten hoitaminen korvaa vanhemmuutta. Ne muiden lapset ovat muiden lapsia, eivät omiasi. Et sinä niiden muiden lapsille ole äiti, se tuki ja turva, joka haluaisit jollekin olla.
Minäkään en tätä ymmärtänyt, ennen kuin jouduin sairauteni vuoksi tekemään päätöksen, etten edes yritä tulla vanhemmaksi. Se suru kesti ja kesti. Monet itkut itkettiin toisten raskauksien takia, mutta pysyin hiljaa ja nielin tunteeni. En halunnut pilata toisten iloa. Ymmärrän silti niitäkin, jotka alkavat vetäytyä ihmissuhteista tämän vuoksi, ja ymmärrän niitä, jotka loukkaantuvat, kun toinen vetäytyy.
On niitä kuule muillakin kriisejä. Osa jää leskeksi hyvin nuorena, osalla menee itsellään terveys vaikka syövän takia, osa ei ikinä löytänytkään kumppania, jonkun lapsi on vaikeasti vammainen. Ei nämä muut ihmisryhmät vaadi samanlaista kananmunan kuorilla kävelyä kuin lapsettomat. Ette ole mitenkään erityisasemassa epäonnen ja surun suhteen. Jos ei normaalia elämää siedä niin täytyy itse käsitellä ongelmansa siihen pisteeseen, että sietää. Ei taida olla muissa vika.
Mistä sait käsityksen, että olisin sitä mieltä, ettei muilla ole kriisejä? Lue viestini 94. Siinä juuri selitin, etten minä puolestani voi ymmärtää niitä perheellisen huolia, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä. Kunhan selitin tilannetta omalta kannaltani viestissä, johon vastasit.
Jos sen viestin luit, varmaan huomasit, etten ole omista fiiliksistäni edes niille ihmisille avautunut, joiden raskaudet ovat muistuttaneet omasta surustani, niin en nyt ihan tavoita, kuinka kenenkään olisi täytynyt kananmunankuorilla tämän asian suhteen kanssani kävellä. Aina olen onnitellut raskauksista ja sisaruksen lapsia hoitanut. Sisarus ei varmasti edes tiedä, että salaa yksin itkin, kun hän oli kertonut perheenlisäyksestä ensimmäisen lapsen kohdalla. Keskimmäinen oli jo helpompi. Jälkimmäisen kanssa sitten olin suruni jo käsitellyt ja tunsin puhtaasti vaan onnea, että sukuun tulee vielä vauva.
Onko sellainen läheinen suhde, jos toinen ei tiedä sinun tuskaasi? Minun mittapuilla ei. - eri
Ei olekaan läheinen. Emme ole läheisiä, eikä meillä ole sellaista yhteyttä, että keskustelisimme tunneasioista. Tästä olen kovin surullinen, mutta se ei ole se pointti, vaan se, että lapsettomien ajatellaan automaattisesti olevan ihmisiä, jotka vaativat erityiskohtelua oman tuskansa varjolla. Kun meitäkin on, jotka eivät sitä tuskaansa kaikille kuuluta.
Lapsen saaneille ystäville olen voinut jossain vaiheessa puhua siitä, että lapsettomuuden hyväksyminen on ollut kova pala ja toisten raskaudet ovat olleet vaikeita. En kuitenkaan ole heitä syyllistänyt tunteistani tai vaatinut erityiskohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä ihme, että siskosi ottaa etäisyyttä. Sinä arvatenkin käännät puukkoa haavassa ja hehkutat onneasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta jos et painosta häntä asiasta, tai syyllistä häntä tunteistaan ja annat hänen olla poissa elämästäsi. Hän palaa elämääsi, jos palaa kun on käsitellyt tunteensa.
Itselläni meni yhden kaveri porukan kanssa välit poikki vastaavan tilanteen takia. Koska he eivät suostuneet käsittämään miltä minusta tuntuu, ja että haluan yhdestä kaveriporukan henkilöstä etäisyyttä, joka tuli raskaaksi. Ja syyllistyivät tunteistani ja yrittivät pakottaa pyytämään kyseiseltä henkilöltä siitä anteeksi että blokkasin hänet ja en onnittelut
Mutta toisen kaveriporukan kanssa ei mennyt, koska siinä kaikki ymmärsivät että otan nyt etäisyyttä ja palaan sitten kun minulla on oma vauva. Ja olivat tosi empaattisia ja lähinnä huolissaan minusta. Ja ymmärsivät täysin miltä minusta tunruu
Ihan noin niin kuin kysäisen vain, että kävikö sulla yhtään edes mielessä, että miltä siitä henkilöstä tuntui, kenet sinä blokkasit? Hän ilmeisesti ei ollut kuitenkaan tehnyt sinulle mitään väärää tai muutenkaan ansainnut tulla blokatuksi. Sinä siis oletat, että muiden täytyy olla sinua kohtaan empaattisia, mutta et ole alkuunkaan sitä itse muita kohtaan. Olisin kuulunut tuohon ensiksi kuvailtuun kaveriporukkaan.
Kyllä minulla on oikeus valita, kenet pidän elämässäni ja ketä en. Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ja jos suhde aiheuttaa enemmän tuskaa kuin hyvää oloa, sitä ei ole tervettä ylläpitää.
Ja itse blokkasin hänet sillä mielellä, että hän ei ehkä koskaan tule olemaan elämässäni, eikä tulekaan olemaan. Hänelle itselleen kyseisen asian hyväksyminen oli vaikeampaa (varmaan koska koki että olisi itse saanut suhteessamme enemmän positiivista kuin negatiivista. Itse taas olisin saanut vain todella paljon negatiivista mielenterveydelleni), mutta olisi voinut itse käytöksellään vaikuttaa oliko hänen elämästäni poistaminen lopullista vaiko ei. Toisen kaveriporukan mielläni otan takaisin elämääni, kun saan vauvan, koska he ymmärtävät minua.Mitä jos et saa ikinä vauvaa? Entä oletko varma, että tämä toinen kaveriporukka on valmis ottamaan sinua takaisin elämäänsä, jos olet siitä vuosikausia poissa?
Miksi manata huonoa onnea lapsen saantiin, kun lapsettomuuteni oli tuolloin sosiaalista (mies ei ollut valmis) ja ollaan vasta kuukausi yritetty miehen kanssa vauvaa? Voi olla että olen tälläkin hetkellä raskaana ja en vielä tiedä. Ja sitten käy niin, mieluummin pidän kuitenkin oman ne vuodet mielenterveyteni, kuin ketään tiettyä ihmistä elämässäni. Sama periaate on ihan normaalia parisuhteita ajatellessa, niin miksei niin saa ajatella kaverisuhteista? On ihan normaalia lopettaa parisuhde josta tulee vaan tuskaa, niin miksei kaverisuhde?
Ja vielä tähän lisänä, että jos joku minun kaverini ottaisi minuun etäisyyttä jos tulen nyt raskaaksi, ymmärtäisin tätä kyllä todella hyvin niinkuin tämä toinen kaveriporukkani. Ja ottaisin asenteen, että hän palaa sitten kun jos on valmis palaamaan ja annan hänelle tukea asiaan jos hän pyytää. Mutta en todellakaan tuputtaisi itseäni hänen elämäänsä ja kunnioittamisen hänen rajojaan.
Ihmiset saattavat antaa eri asioihin empatiaa ja ymmärtää eri tunteita, riippuen mitä ovat itse kokeneet elämässään ja mitä pitävät tärkeänä.
Sä siis ymmärrät muita ihmisiä, jos he toimisivat kuten sinä toimit. Ja et ymmärrä niitä, jotka eivät toimi kuten sinä (kaveripiiri, joka ei hyväksynyt, ettö blokkasit yhden heistä mielivaltaisesti).
Tuo ei ole empatiaa.
Tämä toinen kaveriporukka ei tunne empatiaa minua kohtaan, vaan itse sanoivat että eivät pysty käsittämään miltä minusta tuntuu. Joten miksi tuntisin enää empatiaa heille? Joko molemmat kaverit ymmärtävät toistensa tunteita, tai sitten eivät ja kaverisuhde ei ole enää terve ja se pitää lopettaa. Ja mieluummin haluan kavereita, joiden kanssa pystymme puhumaan kaikesta, kuin sellaisia joiden kanssa pitää sensuroida itseään, koska on jotain asioita joita he eivät ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteista saa kyllä vetäytyä, jos niissä on liian kivualiasta olla. Mitään velvollisuutta ei ole pitää yhteyttä edes sukulaisiin. Älä myöskään odota, että kaikilla on yhtä hyvät valmiudet ja taidot selviytyä vaikeuksiensa kanssa kuin sinulla.
Tottakai on oikeus vetäytyä. Kuitenkin vuosien välien katkaiseminen ei enää ole vetäytymistä toki kaikilla on oikeus katkaista välit lopullisesti ihan minkä syyn takia. Ja samaan aikaan voi olla totta, että välien katkaisija käyttäytyy toisen kannalta väärin, omalta kannaltaankin tuhoaa enemmän ja itsekkäästi.
Jos kyseessä olisi ongelmallinen suhde muuten, niin välien etäännyttäminen tai katkaiseminen voi olla tervettä, mutta sitä se ei ole jos kaikki hyvin ja toinen saa lapsen. Lapsen saaneelle se on julma hylkääminen ja lapsettomalla on julma suru, mutta tervettä on mennä hakemaan apua sen sijaan, että purkaa sen toisiin.
Älä sinä kuvittele tietäväsi, millaiset valmiudet tai taidot minulla on, sillä olet väärässä.
En kuvitellut, vaan sinä kuvailit valmiuksiasi ja taitojasi kommentissasi. Ap:n sisko on oma ihmisensä, joka selviytyy parhaansa mukaan. Esim. avun hakemisesta on helppo ulkopuolisen huudella, mutta se vaatisi tietoisuutta, uskallusta ja varojakin, joita kaikilla ei ole. Toki jos jonkun keinot selviytyä ovat muille haitallisia, niiden muiden on sitten hyvä vetää omat rajansa, kuten ap on nyt ilmeisesti tehnytkin.
Tuota en kyllä ymmärrä, miten kukaan muu voisi "hylätä" toisen kuin aikuinen lapsensa, muiden välillä kun ei ole kyse riippuvuussuhteesta, vaan täysin vapaaehtoisuuteen perustuvasta valinnasta. Ap:n siskon näkökulmasta kaikki ei myöskään selvästikään "ollut hyvin", koska hän kärsi suhteessa. Toki ap voi olla surullinen siitä, ettei suhde siskon kanssa ole mahdollinen.
Näin kalliina aikoina on ihanaa kun ei ole elätettäviä eikä joudu konkurssiin niiden takia. 😁
Minä en ole halunnut lapsia koskaan ja onni oli löytää samanhenkinen mieskin jollekka eivät ne ole pakkomielle ja minä riitän hänelle eikä lapsia tarvita.
Minä vihaisin sitä eniten jos kaupassa pitäisi centtejä laskea mihinkä ne riittävät. Meillä elämä on sellaista ettei kaupassa tarvitse käydä laskukoneen kanssa vaan voidaan ostaa ihan mitä tarvitaan ja kalliita herkkujakin. Köyhät lapsuuden olot riittivät niin että ei niitä enää haluta. Me emme tarvitse mitään köyhää lapsiperhettä jatkaakseen sukuamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.
Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa.
Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Näin kalliina aikoina on ihanaa kun ei ole elätettäviä eikä joudu konkurssiin niiden takia. 😁
Minä en ole halunnut lapsia koskaan ja onni oli löytää samanhenkinen mieskin jollekka eivät ne ole pakkomielle ja minä riitän hänelle eikä lapsia tarvita.
Minä vihaisin sitä eniten jos kaupassa pitäisi centtejä laskea mihinkä ne riittävät. Meillä elämä on sellaista ettei kaupassa tarvitse käydä laskukoneen kanssa vaan voidaan ostaa ihan mitä tarvitaan ja kalliita herkkujakin. Köyhät lapsuuden olot riittivät niin että ei niitä enää haluta. Me emme tarvitse mitään köyhää lapsiperhettä jatkaakseen sukuamme.
Jatkan vielä että me olemme menneet töihin, minä 17 vuotiaana ja puolisoni 18 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.
Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa.
Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.
Joo, ja varmaan köyhyydestä valittavankin pitäisi yrittää ymmärtää rikkaan elämän haasteita ja paineita, ja ottaa osaa sekä myötäelää niissä varakkaan vaikeissa elämäntilanteissa joita rikkaus tuo mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi päiväksi sisaresi hoitoon. Loppuu kateus.
Tuo olisi törkeästi tehty jos joku ei saa omaa lasta niin ei sitä korvata jollain hoito lapsella😫 vaan väännetään vain puukkoa haavassa.
Olen eri kuin tuon kirjoittaja, mutta et vissiin tajunnut vitsiä? Sillä hoitolapsella ei tässä olisi yritetty korvata omaa lasta, vaan näyttää sille lapsettomalle, ettei se lapsiarki ole niin auvoista, vaan oikeastaan aika rasittavaa monesti.
Ai niin, mutta kun lapsettomien kuullen ei koskaan saisi sanoa, jos pikkulapsiperheen äitiä väsyttää tai rasittaa. Lapsettoman ongelmia kyllä pitää jaksaa kuunnella, vaikka tuo on vapaa käyttämään arki-iltansa ihan mihin huvittaa.
Vaihda sitten kaveri piirisi perhellisiin ja olet ihan väärässä seurassa jos olet lapsettomien seurassa.
Ja sitten lapseton valittaa, kun perheelliset vain tapaavat toisiaan ja hänet jätetään ulkopuolelle. Että koittakaa nyt päättää :) Pointti kai on se, että ystävyyssuhteen kuuluisi aina olla vastavuoroinen. Eli, jos lapseton haluaa empatiaa, ymmärrystä ja ehkä kuuntelijaakin ystävältään, jolla on lapsi, tulisi myös lapsettomalta irrota empatiaa, ymmärstyyjä ja halua kuunnella niitä lapsen saaneenkin elämän haasteita.
Minä en ymmärrä miksi lapseton haluaisi jotain ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperheelliseltä 😮
Alue: Aihe vapaa
Mistä sait käsityksen, että olisin sitä mieltä, ettei muilla ole kriisejä? Lue viestini 94. Siinä juuri selitin, etten minä puolestani voi ymmärtää niitä perheellisen huolia, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä. Kunhan selitin tilannetta omalta kannaltani viestissä, johon vastasit.
Jos sen viestin luit, varmaan huomasit, etten ole omista fiiliksistäni edes niille ihmisille avautunut, joiden raskaudet ovat muistuttaneet omasta surustani, niin en nyt ihan tavoita, kuinka kenenkään olisi täytynyt kananmunankuorilla tämän asian suhteen kanssani kävellä. Aina olen onnitellut raskauksista ja sisaruksen lapsia hoitanut. Sisarus ei varmasti edes tiedä, että salaa yksin itkin, kun hän oli kertonut perheenlisäyksestä ensimmäisen lapsen kohdalla. Keskimmäinen oli jo helpompi. Jälkimmäisen kanssa sitten olin suruni jo käsitellyt ja tunsin puhtaasti vaan onnea, että sukuun tulee vielä vauva.