Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.

Vierailija kirjoitti:

Poika mukaan.

Ilman muuta.

Minä olin 9-vuotias ja minut jätettiin kotiin. Isosisko 12 v mukana hautajaisissa.

Muistan vieläkin kuinka nöyryyttävää oli.

Hautajaisvieraat tulivat sitten meille muistokahveille ja kaikki tietenkin kysyivät miksen minä ollut mukana.

En keksinyt sanoa muuta kuin että olen sairas niin en voinut tulla mukaan. Olin sitä varten pukeutunut pyjamaankin, että todella uskoisivat, ja jäin lymyilemään makuuhuoneeseen.

Häpesin silloin, että minussa pitää olla jotain pahasti vialla kun en kelpaa mukaan.

Ap ei edelleenkään puhunut hautajaisista, vaan kuolleen ruumiin katsomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten huono on nykyään ihmisten lukutaito tai luetun ymmärtämisen taito. Täälläkin monet höpisevät, etteihän ole kysymys kuolleen mummon katsomisesta vaan hautajaisista puhutaan. Ei, millään ei vaan uskota, vaikka on korjailtu, ettei ole kyse hautajaisista vaan mummon ruumiin näyttämisestä ja katsomisesta.

Aloittaja tarkoittaa, että 10-vuotias viedään katsomaan kuollutta mummoaan naamasta naamaan. Hän haluaisi viedä, mies ei.

Ja hakee tälle omalle kannalleen puolusteluja, ilmeisesti. Mies on toista mieltä ja niin minäkin. Toivottavasti pystyy pitämään pintansa.

Täällä jotkut eivät ole saaneet traumoja tai suvussa on tapana ja ei näytä pahalta jne. Tämä on vain se oma, henkilökohainen kokemus. OK, ei ole saanut, mutta hyvin monet ovat.

Minä olen niiden ihmistem kannalla, että noin nuori ei osaa ehkä tajuta miltä kuollut näyttää ja mieluummin ei viedä. Voi järkyttyä ja jäädä mieleen pitkäksi aikaa.

Itse olin jo aikuinen kun äitini kuoli vanhainkodissa. Näin hänet ennen arkkuun laittamista. Onhan ihminen erilainen, kuin liikkumaton täysin hiljainen ihmisen kuori. Se ei varsinaisesti peloittanut, mutta onhan se ihan erilainen kuin elävä ihminen.

Älkää viekö kun ei koskaan voi tietää miten se tuohon lapseen vaikuttaa. Miksi ottaa riski kun ei voi tietää? Pitää ajatella lasten kannalta, ei oman itsensä tai jonkun suvun rituaalin ylläpitämistä.

Mieluummin muisto elävästä mummosta ja sitten jäähyväiset hautajaisissa omaisten läsnäollessa kun arkku on kiinni.

Iso osa näistä vastaajista, ei edes ymmärrä, että joissain suvuissa käydään katsomassa ruumista ja siksi puhuvat vain hautajaisista, joissa taas ei yleensä ole siunaamistilaisuudesa arkun kansi auki.

En veisi lasta katsomaan kuollutta, etenkään jos aikaa on jo kuolemasta kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

5-6 vuotias lapsi ymmärtää kuoleman elämän loppumisena. Jos joku haluaa mennä vainajaa katsomaan , ei ole pakko katsoa kasvoja. Voi pitää kasvoliinan paikallaan ja katsoa vaikka kättä. Siitäkin jo saa varmistuksen että henki on lähtenyt.

Itse en ymmärrä, että katsotaan monta viikkoa vanhaa vainajaa. Kasvot on kuopalla , hampaat näkyy tai puuttuu, väri voi olla mitä vain sateenkaaren väriä.

Ei kai monta viikkoa vanhoja vainajia enää näytetä? Niin ainakin minulle on sanottu.

Kyllä näytetään, ei ne mädäntyneitä sentään ole kun ovat olleet kylmiössä. Mutta ei ne kivaltakaan näytä. Esimerkiksi isoisäni haudattiin 3 viikkoa kuolemansa jälkeen ja kyllä sitä ruumista käytiin katsomassa, vaikka ei olisi pitänyt. Kellekään ei tullut kuin ahdistunut olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.

APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.

Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.

AP

Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.

Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.

Ylisuojella?

Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.

Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?

Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.

AP

Oikein. Vainajan katsominen ei ole mikään mukava tilanne, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se on osa surutyötä, siinä sopii itkeä ja surra urakalla. Hautaan laitto tuntuu vainajan nähtyään paljon luonnollisemmalta eikä silloin traumatisoi liikaa. Vanhukset jo saattavat jättää vainajan katsomisen väliin, kun jo tietävät surutyönsä prosessin. Surutyö kannattaa opetella jo lapsena, kun se on helppoa, niin ei kärsi niin paljoa kun aikuisena joutuu kumminkin kohtaamaan surua ennemmin tai myöhemmin.

Tämä päättelyketju ontuu. Suru ei ensinnäkään ole mitään 'työtä', jonka voi opetella ja sitten jatkossa pääsisi helpommalla. Toiseksi jokainen kokee surun eri tavalla, joten ihmisestä riippuu, miten hän surun ja vainajan näkemisen kokee.

Lapsella ei vielä ole välineitä käsitellä asiaa kuten aikuisella, ja etenkin herkälle lapselle kokemus voi olla järkyttävä. Miksi ottaa riski, kun se ei ole mitenkään välttämätöntä?Lapselle on turvallisempaa muistaa rakas ihminen elävänä.

Miksi ruumista pitää katsella/tuoda porukkaa katselemaan sitä?

Kertoisko joku?

Itse olen saattanut koko perheeni lapsista lähtien hautaan, mutten siltikään ymmärrä mitä hyvää siitä kuolleiden toljottelusta seuraa?

Sanoisin että tää riippuu ihan lapsesta, siinä on eroja miten herkästi järkyttyy tuollaisesta (niinkuin aikuisillakin on). Joten lasta kuunnellen tekisin päätöksen, lapselle pitää tietenkin kertoa ensin mitä olisi odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Anteeksi mutta nyt nauratti. Oletko nyt tosissasi vai vitsailetko vakavalla aiheella? Hautaustoimisto eo todellakaan laita mitään "hymyä" :D Apua :D Se on vainajan naama joka vetääntyy kasaan ja siksi voi näyttää irvistykseltä, tai hymyltä jos sen nyt sellaisena haluaa nähdä. Suu yleensä loksahtaa auki, se on tavattu sitoa harsolla kiinni sillä tavalla pään ja leuan ympäri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Unohdin mainita, että itse ruumis ei juuri ollut muuttunut.

Tyttäremme oli tuolloin noin 10-vuotias. Kysyimme, haluaako tulla katsomaan pappaansa. Hän ei halunnut/uskaltanut. Emme painostaneet mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

5-6 vuotias lapsi ymmärtää kuoleman elämän loppumisena. Jos joku haluaa mennä vainajaa katsomaan , ei ole pakko katsoa kasvoja. Voi pitää kasvoliinan paikallaan ja katsoa vaikka kättä. Siitäkin jo saa varmistuksen että henki on lähtenyt.

Itse en ymmärrä, että katsotaan monta viikkoa vanhaa vainajaa. Kasvot on kuopalla , hampaat näkyy tai puuttuu, väri voi olla mitä vain sateenkaaren väriä.

Ei kai monta viikkoa vanhoja vainajia enää näytetä? Niin ainakin minulle on sanottu.

Jos omainen haluaa katsoa, ei seurakunnalla ole mitään laillista syytä estää. Voi vain suositella, ettei katso. Paitsi jos arkku on sinetöity tai kuollut koronaan.

Yhden vainajan olen käynyt katsomassa ja näytti ihan levolliselta, mutta jääköön tuo sitten yhteen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Anteeksi mutta nyt nauratti. Oletko nyt tosissasi vai vitsailetko vakavalla aiheella? Hautaustoimisto eo todellakaan laita mitään "hymyä" :D Apua :D Se on vainajan naama joka vetääntyy kasaan ja siksi voi näyttää irvistykseltä, tai hymyltä jos sen nyt sellaisena haluaa nähdä. Suu yleensä loksahtaa auki, se on tavattu sitoa harsolla kiinni sillä tavalla pään ja leuan ympäri. 

En todellakaan vitsaile tällaisella asialla.

Ennen hautaustoimistoa suu oli hieman auki ja suunpielet alaspäin hieman. Sillä tavalla, kuin ihmisellä normaalisti on, kun makaa rentona selällään.

Hautaustoimiston oli liimannut huulet yhteen ja suunpielet hieman ylöspäin. Eli sellainen kevyt hymy.

Eipä halunnut ukkikaan mummoa käydä katsomassa, vaikka oli sodan käynyt mies ja avioliitossa 65 vuotta. Eikä menneet muutkaan koska ukki ei mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.

APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.

Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.

AP

Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.

Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.

Ylisuojella?

Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.

Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?

Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.

AP

Oikein. Vainajan katsominen ei ole mikään mukava tilanne, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se on osa surutyötä, siinä sopii itkeä ja surra urakalla. Hautaan laitto tuntuu vainajan nähtyään paljon luonnollisemmalta eikä silloin traumatisoi liikaa. Vanhukset jo saattavat jättää vainajan katsomisen väliin, kun jo tietävät surutyönsä prosessin. Surutyö kannattaa opetella jo lapsena, kun se on helppoa, niin ei kärsi niin paljoa kun aikuisena joutuu kumminkin kohtaamaan surua ennemmin tai myöhemmin.

Tämä päättelyketju ontuu. Suru ei ensinnäkään ole mitään 'työtä', jonka voi opetella ja sitten jatkossa pääsisi helpommalla. Toiseksi jokainen kokee surun eri tavalla, joten ihmisestä riippuu, miten hän surun ja vainajan näkemisen kokee.

Lapsella ei vielä ole välineitä käsitellä asiaa kuten aikuisella, ja etenkin herkälle lapselle kokemus voi olla järkyttävä. Miksi ottaa riski, kun se ei ole mitenkään välttämätöntä?Lapselle on turvallisempaa muistaa rakas ihminen elävänä.

Kyllä ensimmäisellä kerralla ja muilla kerroilla on eroa. Jatkossa tiedät mistä on kyse ja miten toimitaan, joten asiassa on myös "oppimisaspekti". -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Anteeksi mutta nyt nauratti. Oletko nyt tosissasi vai vitsailetko vakavalla aiheella? Hautaustoimisto eo todellakaan laita mitään "hymyä" :D Apua :D Se on vainajan naama joka vetääntyy kasaan ja siksi voi näyttää irvistykseltä, tai hymyltä jos sen nyt sellaisena haluaa nähdä. Suu yleensä loksahtaa auki, se on tavattu sitoa harsolla kiinni sillä tavalla pään ja leuan ympäri. 

En todellakaan vitsaile tällaisella asialla.

Ennen hautaustoimistoa suu oli hieman auki ja suunpielet alaspäin hieman. Sillä tavalla, kuin ihmisellä normaalisti on, kun makaa rentona selällään.

Hautaustoimiston oli liimannut huulet yhteen ja suunpielet hieman ylöspäin. Eli sellainen kevyt hymy.

Nyt hei.. :D

Ap on itsepäinen jankkaaja joka ei halua ymmärtää että muitakin tapoja ajatella ja toimia kuin hänen omansa. Jos aapeen tapauksessa on ollut ok katsoa vainajia niin sitä se ei välttämättä ole lapsiensa kohdalla. Puolet geeneistä tulee sieltä miehen suvusta, ehkäpä jopa herkkyyttäkin.

Itse traumatisoiduin lapsena puheista, olin tuolloin 6-vuotias kun murrosikäinen poika pelotteli kuolleilla ruumiilla ja hautausmailla. Aiheutti painajaisia ja pelkotiloja pitkään.

Oman isän näkeminen kuolleena muutama tunti kuolemansa jälkeen oli ok, olen keski-ikäinen. Isä oli vahamaisen näköinen ja aivan kalpea, silitin kättä ja poskea sekä hiuksia. Hyvästelin.

Kun oli hänen arkkuun laittonsa olin sairaalan kappelilla, mutten halunnut nähdä enää isää sillä tiedän vainajan ulkonäön muuttuvan ja en enää tässä vaiheessa halunnut nähdä häntä kun kuolemasta oli jo useita päiviä. 

Toivon totisesti että aloittajan mies pysyy päätöksessään eikä anna viedä lasta katsomaan vainajaa. Hautajaiset ovat eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Anteeksi mutta nyt nauratti. Oletko nyt tosissasi vai vitsailetko vakavalla aiheella? Hautaustoimisto eo todellakaan laita mitään "hymyä" :D Apua :D Se on vainajan naama joka vetääntyy kasaan ja siksi voi näyttää irvistykseltä, tai hymyltä jos sen nyt sellaisena haluaa nähdä. Suu yleensä loksahtaa auki, se on tavattu sitoa harsolla kiinni sillä tavalla pään ja leuan ympäri. 

En todellakaan vitsaile tällaisella asialla.

Ennen hautaustoimistoa suu oli hieman auki ja suunpielet alaspäin hieman. Sillä tavalla, kuin ihmisellä normaalisti on, kun makaa rentona selällään.

Hautaustoimiston oli liimannut huulet yhteen ja suunpielet hieman ylöspäin. Eli sellainen kevyt hymy.

Kuulostaa oudolta. Yleensä vainajalle laitetaan heti side kasvojen ympärille, jotta kasvoille jää neutraali ilme.

Vaikka kuolema on luonnollinen, ei kuollutta ole pakko mennä/viedä katsomaan. Maailmassa on paljon ns. luonnollisia asioita, eikä niitä ole pakko kenenkään todistaa. Kohta kuolevan ihmisen voi hyvästellä elävänä ja kertoa kuinka tärkeä hän on ollut Ei kuollutkaan haluaisi että lapsille häntä näytetään, en ainakaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.

APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.

Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.

AP

Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.

Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.

Ylisuojella?

Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.

Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?

Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.

AP

Oikein. Vainajan katsominen ei ole mikään mukava tilanne, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se on osa surutyötä, siinä sopii itkeä ja surra urakalla. Hautaan laitto tuntuu vainajan nähtyään paljon luonnollisemmalta eikä silloin traumatisoi liikaa. Vanhukset jo saattavat jättää vainajan katsomisen väliin, kun jo tietävät surutyönsä prosessin. Surutyö kannattaa opetella jo lapsena, kun se on helppoa, niin ei kärsi niin paljoa kun aikuisena joutuu kumminkin kohtaamaan surua ennemmin tai myöhemmin.

Meillä saa itkeä ja surra oikein urakalla kotona ja tietenkin hautajaisissa. Ei ole pakko lääkitä itseään hautajaiseten ajaksi zombieksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.

Kävimme katsomassa miehen isää heti, kun saimme tiedon (muutaman tunnin päästä. Oli toki jo kylmiössä) ja sitten monen päivän päästä uudelleen, kun oli arkussa.

Minua häiritsi se, että arkkuun hänelle oli liimattu huulet yhteen ja laitettu hymy. Ennen hautaustoimiston toimenpiteitä hänellä oli hieman suu auki ja ei mitään hymyä tosiaankaan.

Anteeksi mutta nyt nauratti. Oletko nyt tosissasi vai vitsailetko vakavalla aiheella? Hautaustoimisto eo todellakaan laita mitään "hymyä" :D Apua :D Se on vainajan naama joka vetääntyy kasaan ja siksi voi näyttää irvistykseltä, tai hymyltä jos sen nyt sellaisena haluaa nähdä. Suu yleensä loksahtaa auki, se on tavattu sitoa harsolla kiinni sillä tavalla pään ja leuan ympäri. 

En todellakaan vitsaile tällaisella asialla.

Ennen hautaustoimistoa suu oli hieman auki ja suunpielet alaspäin hieman. Sillä tavalla, kuin ihmisellä normaalisti on, kun makaa rentona selällään.

Hautaustoimiston oli liimannut huulet yhteen ja suunpielet hieman ylöspäin. Eli sellainen kevyt hymy.

Lisään tähän vielä, että miehen täti oli saman hautaustoimiston laittama. Käytiin hänen kohdallaan katsomassa vasta hautaustoimsiton laittamana. Hänelle ei oltu tehty hymyä.

Hänellä oli suu jäänyt ilmeisesti erittäin auki ja sitä ei oltu saatu läheskään kiinni. Se oli pari senttiä edelleen auki ja siihen oli liimattu muutama irtonainen tekohammas!!!! Nöytti kamalalta ja vieraalta. Myös kauöa oli jostain syystä runsaasti paisunut. (Hoikka ihminen). Mieheni oli lähin omainen, joten saatiin tietää kuolinsyy. Se oli sydänkohtaus.

(Hänellä oli kyllä omat tekohampaat, mutta oli varmaan jääneet hänen kotiinsa, kun kuoli yöllä)