Lue keskustelun säännöt.
Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.
01.10.2022 |
Mun mielestä lapsella on oikeus jättää hyvästit läheiselle mummilleen. Läheisen menehtyminen on osa tätä elämää, ja jokainen meistä kuolee vuorollaan. Kuolemaa ei pidä lakaista pois näkyvistä.
Minusta kaiken ikäiset ja luonteiset lapset voi viedä katsomaan lähiomaista viimeisen kerran. Minusta lähiomaisen ruumiin näkeminen ei ole asia, jota kauhistellaan, vaan se on osa suruprosessia kuileman kohdatessa. Toki jos ruumis on pahan näköinen (onnettomuus tms) niin silloin asiaa pitäisi miettiä, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Mitä mieltä av-raati on asiasta?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että ruumiita katsotaan vieläkin. En ole käynyt yhdessäkään tällaisessa hautajaisessa vaikka aika monissa on tullut käytyä.
En minäkään. Vaikka olen ainakin 30 hautajaiset ollut. Aina on arkku ollut kiinni.
Se arkku on voinut olla hetken auki siellä kappelin kylmätilan puolella, ennen kuin arkkua lähdetään siirtämään kappeliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
Mä olin 12 v, kun isän äiti kuoli syöpään 60-vuotiaana. Näin mummon viimeisen kerran kuolleena, kun makasi siellä kappelin alakerran tilassa. Kun omaiset olivat nähneet, niin kansi kiinni ja sitten siunaustilaisuus ja hautaus.
Mulla on mummosta paljon muistoja, ei yksin tuo, kun hän oli kuolleena. Ei siitä kuolleen mummon näkemisestä ole mitään traumaa ja haittaa tullut.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta lapsella on oikeus jättää jäähyväiset!!! Käsittämätöntä tämä höpötys muusta. Itse lapsena kävin.
Ilmeisesti kävit ja nyt koet oikeudeksesi huutamisen jäähyväisiä koskevassa keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään, että ruumiita katsotaan vieläkin. En ole käynyt yhdessäkään tällaisessa hautajaisessa vaikka aika monissa on tullut käytyä.
En minäkään. Vaikka olen ainakin 30 hautajaiset ollut. Aina on arkku ollut kiinni.
Nykyään aika usein lähimmät käy katsomassa ruumishuoneella.
Kaikki kuolleet ei näytä karmealta, osa varmasti.
Mutta ei kannata viedä ihan pieniä katsomaan ruumista. Kyllä hautajaiset antaa selvyyden siitä, että se kuollut kuopataan, ja siinä on tarpeeksi murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oman muistini mukaan käynyt hautajaisissa mukana pienestä pitäen. Olin yläasteella kun kysyttiin haluanko käydä katsomassa papan avointa arkkua ennen kuin hautajaiset alkavat. Menin mielenkiinnosta, en ollut ennen nähnyt kuollutta. Tästä jäi hyvät muistot, sillä pappa näytti rauhalliselta ja nukkuvalta. Toki väri oli kalpea, mutta hän näytti levolliselta ja tämä antoi lohtua. Olin tyytyväinen että kävin katsomassa. Tuli sellainen olo, että papalla on nyt kaikki hyvin. Mutta en ole halunnut tämän jälkeen mennä enää katsomaan avointa arkkua, en koe sen tuovan enää mitään lisäarvoa.
Näin anoppini kuolevan silmieni edessä, uskon ettei se poistu koskaan verkkokalvoiltani. Olen iloinen, että satuin paikalle mieheni sijaan. Ilmoitin asiasta miehelleni ja hän ei halunnut tulla paikalle ja hyvä ettei tullut. En todellakaan haluaisi nähdä vastaavaa omasta äidistäni. Jätin anopille hyvästit siinä tilanteessa ja en toivottavasti enää koskaan näe ruumista. Menen mieheni kanssa hautajaisiin, katsotaan otetaanko pienet lapset mukaan. Tuskin, sillä he ovat jo oman surunsa käsitelleet ja päässeet asiassa eteenpäin. Muistelevat mummia lämmöllä, hautajaiset eivät toisi mitään lisäarvoa tilanteeseen. Mielestäni hautajaisten tehtävä on auttaa surutyössä ja tätä lapset eivät tarvitse. Anoppi halusi hautajaiset merellä pienellä porukalla ja tämä sopii erittäin hyvin.
Olen iloinen, ettei tänä päivänä enää perinteet ole niin vahvalla sijalla. On hyvin tärkeää, että jokainen voi toimia itselle parhaalla tavalla. Jos haluat mennä oman suvun perinteen mukaan niin mene. Mutta toivottavasti annat muiden harkita miten itse toimisi asiassa. AP:n kannattaa tehdä miehensä kanssa kompromissi asian suhteen.
Ennen vanhaan oli tapana, että vainaja oli kotona hautajaisiin asti ja arkku auki hautajaisten ajan. Ensimmäinen muistoni varhaislapsuudesta on kun olin kolmevuotias ja näin naapurin mummon arkussa. Ei ollut pelottava kokemus, mutta paljon myöhemmin, kun isäni oli kuolinvuoteella ja veljeni vei viisivuotiaan poikansa häntä katsomaan., niin veljenpojalle jäi pitkäksi aikaa kammo kuolleita kohtaan. Siitä päättelen, että ihmiset kokevat asian eri tavalla, joten etukäteen on reaktiota mahdoton sanoa. Itse olin laittamassa äitiäni arkkuun heti kuoleman jälkeen ja silloin hän näytti vain rauhallisesti nukkuvalta. Kun hautajaisissa menin katsomaan äitini ruumista, häntä ei enää tunnistanut. Siitä lähtien en enää ole mennyt vainajia katsomaan. Haluan säilyttää kuvan elävästä ihmisestä. Olen nähnyt eläissäni satoja vainajia johtuen ammatistani . Olin 23-vuotiaasta alkaen vanhainkodin johtaja ja kävin kaikissa hautajaisissa, joihin omaiset kutsuivat. Vainajan lähtiessä vanhainkodista henkilökunta kokoontui veisaamaan virren "Oi jos mä matkamies maan" ja arkku oli silloin auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni asia on hyvä käydä lapsen kanssa hyin läpi etukäteen ja jonkun on hyvä käydä katsomassa vainajaa ennen kuin lapsi päästetään katsomaan. Lapselle on annettava mahdollisuus kieltäytyä ja muuttaa mieltään missä kohden hyvänsä. Aina voi ottaa valokuvan ja katsoa sitä myöhemmin.
Oma pappani kuoli sydänkohtaukseen, kun olin 17. Mummoni painosti ja oli loukkaantunut, kun en halunnut mennä katsomaan ruumista vaan halusin säilyttää muistoni hänestä elävänä. En ole kertaakaan katunut päätöstäni. Myöhemmin aikuisena kummisetäni kuoli ja hän oli ortodoksi, joten arkku oli auki ja jouduin väkisin näkemään ruumiin. Olisin mieluummin ollut näkemättä. Ei näyttänyt yhtään häneltä, vaikka muuten oli ihan ok. Lautumat kyllä näkyivät, vaikka oli varmaan laitettu hautajaisia varten.
En lukenut kaikkia viestejä, mutta ainakin koronan alettua vuonna 2020, ei ole ollut mahdollista käydä katsomassa ruumishuoneella vainajaa ennen hautajaisia. Myöskin hautajaisissa on ollut suljettu arkku.
Mutta tämä voi tietenkin vaihdella paikkakunnittain.
Hautajaiset on kuitenkin kaunis tilaisuus muistella lähiomaista, etenkin jos hän on ollut läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mummoni kuoli pari vuotta sitten, kävin häntä katsomassa vielä sairaalassa samana päivänä jolloin hän nukkui pois. Olisi ollut mahdollista käydä katsomassa vielä kuolinpäivän seuraavana päivänä, mutta en halunnut. Viimeiset hetket olivat jo jotenkin järkyttävät, mieluummin olisin jättänyt nekin väliin ja muistellut millainen mummo oli terveenä. Olen sentään jo 30. Itse en veisi omia lapsia.
Googlella löytyy varmasti ihan ammattilaisten näkemyksiä ja ohjeita asiasta, ei tarvitse täällä riidellä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole hyvä asia näyttää vainajaa noin nuorelle lapselle.
Minut vietiin katsomaan pappaa kun olin 10 v.Jäi kyllä trauma siitä ja tuli painajaisunia jälkikäteen,, en olisi halunnut mutta kerrotttin että pappa vaan siinä arkussa nukkuu.Vieläkin on muistikuva siitä tilanteesta ja olen jo 60- vuotias.Sen jälkeen en ole arkussa ketään katsonut, hautajaisiin toki olen osallistunut.Parempi olisi minulle ollut muistikuva eläväisestä, mukavasta papasta joka antoi karkkirahaa kauppa-autolle.
Olen samaa mieltä miehesi kanssa, en veisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.
Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.
AP
Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.
Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.
Ylisuojella?
Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.
Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?
Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.
AP
Olin katsomassa sairaalassa poisnukkunutta äidinisää 6-vuotiaana. Vastoin palstamammojen odotuksia en traumatisoitunut tai nähnyt painajaisia.
Ei 10-vuotias mene rikki kun näkee ruumiin, etenkin kun vainaja on laitettu kauniisti levolle sänkyyn ja tilanne on ennakoitu.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään katso mielelläni kuolleita. Ruumis ei näytä samalta kuin elävä ihminen, parempi säilyttää muisto elävästä ihmisestä kuin ruumista.
Miehesi on oikeassa.
Vainaja ei ole sama kuin ruumis. Vainajaa käydään katsomassa osana surutyötä. Mitä pienempänä lapsena tottuu näkemään vainajia, niin sitä vähemmän siihen liittyy dramatiikkaa. On hyväksi myös omalle mielelle ymmärtää kuolevaisuutensa.
Otsikosta ajattelin että kyse hautajaisiin menosta, mutta olikin ruumiin katsomisesta.
En veisi katsomaan vainajaa. Kaikki ei halua nähdä kuollutta. Vaikka kuolema on elämän päätepiste ja kaikille se tulee ei kuolleen näyttämisessä pienelle lapselle ole mitään järkeä. Pikemminkin se voi traumatisoida.
Oma äitini ei ole halunnut nähdä vainajia, ei isäänsä eikä äitiään eikä myöskään puolisoaan eli isääni.
Katsoin ukkini kappelissa ennen siunaustilaisuutta yhdessä mummon kanssa. Kun isäni kuoli sairaalassa oli meitä läheisiä siellä ja minä ja siskoni ja tyttäreni katsottiin isä. Äiti ja nuorempi tyttäreni olivat käytävällä eivätkä halunneet katsoa vainajaa.
Mielestäni jokaisen tulee itse päättää haluaako katsoa vai ei ja aikuinen ei voi pakottaa lastaan katsomaan kuollutta.
Me ihmiset olemme kovin erilaisia ja täytyy kunnioittaa jokaisen valintaa. Miehesi on oikeassa.
Toki menette hautajaisiin koko perheellä.
Olen itse lääkäri eli työni puolesta useita kertoja käynyt toteamassa kuoleman ja ollut ruumiinavauksissakin mukana. En menisi katsomaan omia kuolleita läheisiäni kuin heti kuoleman jälkeen esim. vuodeosastolle. Kylmiössä muuttuvat hyvinkin nopeasti enkä sellaista muistoa itselleni kaipaisi.
Ihminenhän on elävänäkin tyhjä astia. (Ainakin fyysikon mielestä)