Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Voisitte vaan suosiolla tosiaan jättää uusperheet väliin. Eikö maailmassa löydy ihan riittävästi lapsettomia, ettei tarvitse pilata viattomien lasten elämää vain hädin tuskin "sietämällä" heitä? Ihan kauhea tilanne lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt minä tajuan miksi lapset ja nuoret voivat niin pahoin. Eroperheitä on paljon ja lisää tulee ja sen jälkeen näitä pahoja äitipuolia, joiden kanssa pitäisi pienten lasten yrittää toimeen tulla. Hyi mitä sakkia!! Narsismi on levinnyt kulovalkean tavoin nuoriin naisiin ja äiteihin. Oksettavaa kommentteja. Eikö nämä vajaat tajua, että kun tutustuvat ja alkavat seurustella, että lapset kuuluvat samaan pakettiin. Pitäisi tajuta heti lopettaa se suhde eikä leikkiä ymmärtävää äitipuolta ja yrittää hajottaa isän ja lasten suhdetta. Tuollainen on juuri sitä narsismia! Kuvitellaan itsestä liikoja ja jos kaikki ei toteudu oman mielen mukaan, niin lähdetään kikuttelemaan ja kilpailemaan lapsen kanssa. Voi prkl teitä vajiksia, pilaatte lasten elämän.
Itsellä ei ole ikinä tullut mieleen aliarvioida kenenkään lapsia, vaan hyväksyä ne ja kasvattaa kaikista saman vertaisia. Lapset tykkäävät minusta ja se on niin ilmiselvää, että sitä oikein ihmetellään.Nyt kaikki narsistiäitipuolet, tehkää perheelle palvelus ja lähtekää pois, lasten ei pidä teidän takuanne kärsiä. Mies, lasten isä ei ole teidän omistuksessanne. Lapset tulevat aina eka.
JA SAMAT SANAT ILKEILLE ISÄPUOLILLE! Te lasten isät ja äidit, seuratkaa niitä äiti-ja isäpuolia ja kyselkää lapsiltanne miten sujuu ja miten heitä kohdellaan. Viekää heti lastensuojeluun, jos ilmenee ilkeilyä ja aliarviointia. Lasten ei tarvitse vajiksista kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Olin 6v suhteessa miehen kanssa, jonka lapset olivat meillä vuoroviikoin. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kun miehen exä eli lasten äiti meni uusiin naimisiin ja sai lapsen uuden miehensä kanssa, lapset eivät halunneet mennä äidilleen enää ollenkaan. Olivat alakouluikäisiä silloin. Uudella vaimolla oli 3 lasta ennestään, joten porukkaa siellä riitti.
Pikku hiljaa mieheni lapset alkoivat viettää kaiken vapaa-aikansa meillä, tulivat suoraan koulusta meille ja iltaisin sai puoliväkisin viedä äidilleen. Eihän siitä mitään tullut mies oli munaton ja taipui kaikkiin lasten/exän toiveisiin. Minä menetin järkeni ja halusin ulos koko kuviosta. Erohan siitä tuli. Lapset ovat nyt jo lähes aikuisia. Itse olen lapseton. Nyt on kokemus lapsiperheen arjesta, kiitollinen olen siitä. Ahdisti vuosikaudet se tilanne.
Kiitos sinulle, että lähdit, saivat lapset pitää isänsä ja kotinsa eikä ollut paha äitipuoli sekoittamassa perheen elämää.
No tämäkin ketju todistaa taas kerran sen, minkä useimmat keski-ikäiset miehet tietävät. Suomalaiset naiset ovat pohjimmiltaan täysiä mulkkuja. Siis suurin osa. He ovat sitä perhe-elämässä, he ovat sitä työelämässä ja he ovat sellaisia toisilleen. Harmi.
EN OLE KOSKAAN AJATELLUT, ETTÄ: Uusperhe ei ois minua varten , Mutta mitä nyt olen saanut huomata miten paljon , on sitä riitaa lasten suhteen ja ilmenee mustasukkaisuutta, ja Lasten huonoa kohtelua, sitä katkeruutta, Kyllä!
Tämmöisiä Ikäviä varjopuolia ,
Aina riitaa myös rahasta , jos on hankittu omaisuutta , sitte siinä tulee ero.Syntyy semmoinen soppa että menee sopat ja vellit sekasin.
Elatusmaksuja .
Ei ei !
En halua mihinkään tämmöiseen !
Sitä ei tiedä miten väkivaltaisesti miehen Ex käyttäytysi.
Onhan lehdissä paljon ollu juttua, että mustasukkaisuus johti hirveään tekoon murhaan tappioon!
Miksi ihmeessä mä lähtisin moiseen?
Entä Leskeksi jääny mies?
..Ei sekään ,
En osaa kuvitella että olisin Äitipuoli.
Lesken ei tarvitse maksaa elatusmaksuja.
Eli jos heillä ei olisi tullut Avioeroa silloin ei ois tarvinnut maksaa elatusmaksuja.
Ja tapella Oikeudesta lapsen vanhemuudesta..
Kyllä se Lapseton mies pitää olla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ylipäätään alatte parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla entuudestaan lapsia, jos pieninkin ajatus on, ettei niitä halua sitten katsella, vaikka kuuluvat pakettiin?
Juuri tästä syystä, en ikinä ottaisi kumppania, jolla on jo entuudestaan lapsia, koska minusta ei olisi sellaiseen.
Lähipiirissä ystävä alkoi seurustella naisen kanssa, jolla lapsia. Tästä valitti joka kerta, "ei jaksa katsella toisten kersoja nurkissaan". Lopputulos? Ystävä sai tahtonsa läpi, entisen viikko-viikko systeemin sijaan, lapset ovat nyt äidillään vain joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan.
Sääliksi käy lapsia.
Kun mullakin mies alkoi mököttää, jos minulla oli yhtään muuta menoa tai harrastuksia, kun hän näki lapsiaan. Ne on hänen lapsiaan, ja minä en ole kodinhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen olin niin poikki jatkuvasta sirkuksesta... Vihdoin sain nukkua silloin kun itselle sopi, suihkuunkin pääsen ennen yötä, koti on paikka missä saan levätä työpäivän jälkeen. Mies oli kyllä sysännyt lastenhoidon yksin minulle... Hölmö minä. Oli kovan työn ja hermojen venytyksen takana että sain asialliset välit ex:n lapsiin. Heillä ei isän puolelta mitään kuria. Oikean kumppanin kanssa tämä ei varmaan olisi ollut niin kuormittavaa. No, tämä suhde vei energiat niin että olen ollut vuosia itsekseni.
Poistuin mielelläni kuvioista ennen kuin miehen lapsista ehti tulla teinejä. En halunnut rahoittaa heidän kulujaan. Poika söi paljon jo lapsena, mitenköhän paljon maksoi teinin ruokkiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Ai antakaa rauha vihata meidän lapsia viikon rauhassa?
Hyi kuinka myrkyllistä sakkia. Tuskin te olisitte tyytyväisiä siinä ydinperheessäkään, perhe on usein nimittäin juuri sellainen, kuin millaisen aikuiset siitä itse rakentavat.
Kyllä. Perheen aikuiset rakentavat. Ja sille rakennushommille on exien annettava rauha.
Kunnioitettava että uusperhe on PERHE.
Se on niiden aikuisten elämänyksikkö. Ja jos ei kunnioitusta siihen löydy, toisten kotiin...
Se koti on niiden, jotka siellä asuu. Ei muiden.Kotirauha!
Exät, älkää häiritkö uusperheen elämää!
Ymmärtäkää että he ovat nyt perhe.
Ei ylimääräistä yhteydenottoa tai itsensä tyrkyttämistä exän suvun juhliin. Tai muistojen vaalimista niin että hypit nykyisen varpaille. Poista parisuhdemateriaalit netistä, viilennä sopivasti suhteita entisiin sukulaisiin.Et voi vaalia muistojasi astumalla toisen varpaille.
Ja muistakaa jokainen puolustaa sitä perhettä mikä teillä on nyt edessänne, omaa kotianne.[/quote
Kuulostaapa epävarmalta. Ne entiset ovat lapsiensa vanhempia aina ja kuuluvat samaan sukupuuhun, eikä se fakta muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Ai antakaa rauha vihata meidän lapsia viikon rauhassa?
Hyi kuinka myrkyllistä sakkia. Tuskin te olisitte tyytyväisiä siinä ydinperheessäkään, perhe on usein nimittäin juuri sellainen, kuin millaisen aikuiset siitä itse rakentavat.
Kyllä. Perheen aikuiset rakentavat. Ja sille rakennushommille on exien annettava rauha.
Kunnioitettava että uusperhe on PERHE.
Se on niiden aikuisten elämänyksikkö. Ja jos ei kunnioitusta siihen löydy, toisten kotiin...
Se koti on niiden, jotka siellä asuu. Ei muiden.Kotirauha!
Exät, älkää häiritkö uusperheen elämää!
Ymmärtäkää että he ovat nyt perhe.
Ei ylimääräistä yhteydenottoa tai itsensä tyrkyttämistä exän suvun juhliin. Tai muistojen vaalimista niin että hypit nykyisen varpaille. Poista parisuhdemateriaalit netistä, viilennä sopivasti suhteita entisiin sukulaisiin.Et voi vaalia muistojasi astumalla toisen varpaille.
Ja muistakaa jokainen puolustaa sitä perhettä mikä teillä on nyt edessänne, omaa kotianne.
Kuulostaapa epävarmalta. Ne entiset ovat lapsiensa vanhempia aina ja kuuluvat samaan sukupuuhun, eikä se fakta muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko aina pakko muuttaa samaan asuntoon kaikkien miesten kanssa??
Maksumiestä haetaan. Eron jälkeen moni halusi rakentaa pesää minun asuntooni. Ei onistunut toista kertaa.Omissa asunnoissa säilyy myös hyvät välit. Tulevan EX anopin tytär piti huolen ettei raha viipynyt tilillä. Anoppi kävi säänöllisesti Haukkumassa ja hätistelemässä minua asunnosta Jonka lainat ja muut kulut maksettiin minun tililtäni vaikka meillä oli saman suuruiset tulot. Anoppi painosti,uhkaili ja kiristi tytärtään eroamaan. Luuli tyttärensä saavan kaiken kun haukkui minua Erokäräjillä. Minä muutin uuteen asuntoon, EX muutti ikvanhaan murenevaan taloon. Meni hetken kun autokin vaihtui vanhasta mossesta Uuteen Mersuun.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun itsellä oli 0 lasta ja katsoin kaverien uusperhe virityksiä.
Mietin, en koskaan lähde tuohon. Vaikka lapsista pidän, minun kodissa ei toisen naisen lapset asu.
Kumma juttu, että tässäkin asiassa puolison entiset pitää nostaa jalustalle - eikä hyvällä. Erityisesti tuo lause "vaikka lapsista pidän, minun kodissa ei toisen naisen lapset asu". Ketä varten elät? Itseäsikö vai puolisosi eksiä? Kannattaisiko katkeruuden ja mustasukkaisuuden sijaan vaikka hyväksyä se, että meillä kaikilla on historiamme ja sinäkin olet vain yksi vastaantulija puolisosi elämän polulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Ai antakaa rauha vihata meidän lapsia viikon rauhassa?
Hyi kuinka myrkyllistä sakkia. Tuskin te olisitte tyytyväisiä siinä ydinperheessäkään, perhe on usein nimittäin juuri sellainen, kuin millaisen aikuiset siitä itse rakentavat.
Kyllä. Perheen aikuiset rakentavat. Ja sille rakennushommille on exien annettava rauha.
Kunnioitettava että uusperhe on PERHE.
Se on niiden aikuisten elämänyksikkö. Ja jos ei kunnioitusta siihen löydy, toisten kotiin...
Se koti on niiden, jotka siellä asuu. Ei muiden.Kotirauha!
Exät, älkää häiritkö uusperheen elämää!
Ymmärtäkää että he ovat nyt perhe.
Ei ylimääräistä yhteydenottoa tai itsensä tyrkyttämistä exän suvun juhliin. Tai muistojen vaalimista niin että hypit nykyisen varpaille. Poista parisuhdemateriaalit netistä, viilennä sopivasti suhteita entisiin sukulaisiin.Et voi vaalia muistojasi astumalla toisen varpaille.
Ja muistakaa jokainen puolustaa sitä perhettä mikä teillä on nyt edessänne, omaa kotianne.
Kuulostaapa epävarmalta. Ne entiset ovat lapsiensa vanhempia aina ja kuuluvat samaan sukupuuhun, eikä se fakta muutu.
Epävarmalta, itsekkäältä ja ennen kaikkea epävakaalta. Olisi karmeaa olla tuollaisen eksääni vihaavan pirttihirmun kanssa. Vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Poistuin mielelläni kuvioista ennen kuin miehen lapsista ehti tulla teinejä. En halunnut rahoittaa heidän kulujaan. Poika söi paljon jo lapsena, mitenköhän paljon maksoi teinin ruokkiminen?
Jätit siis perheen ja ehkä sinuun jo kiintyneen lapsen, koska et halunnut osallistua perheeseen kuuluviin menoihin? Poika söi paljon?
Onneksi pääsivät sinusta eroon. Olet narsisti.
Vierailija kirjoitti:
No tämäkin ketju todistaa taas kerran sen, minkä useimmat keski-ikäiset miehet tietävät. Suomalaiset naiset ovat pohjimmiltaan täysiä mulkkuja. Siis suurin osa. He ovat sitä perhe-elämässä, he ovat sitä työelämässä ja he ovat sellaisia toisilleen. Harmi.
Kyllä. Täällä kommentoivat naiset ovat myrkkyä. Kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus huutavat joka ikisestä "minähän en toisen naisen lapsia katso" "nehän ovat vain miehen, eikä minun lapsia, miksi minun pitäisi niitä sietää" tyylisissä kommenteissa. Kuka mies tuollaista narsistia katselee?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et rakasta puolisosi lapsia?
Suhteen alussa olette tutustuttaneet toisenne omille lapsillenne ja olette siinä vaiheessa todennäköisesti viettäneet aikaa yhdessä. Eikö kaikki onnistunut tässä vaiheessa? Oletko joskus aiemmin viettänyt aikaa puolisosi lasten kanssa ilman muita aikuisia? Millaisia tunteita olet silloin kokenut näitä lapsia kohtaan? Oletteko bondanneet kunnolla?
Itse näen tosi omituisena tilanteen, jossa päädytään muuttamaan yhteen, mikäli toinen osapuolista ei kykene rakastamaan toisen puolison lapsia. Eikös näissä tilanteissa pitäisi tehdä päätöksiä lapset edellä? On mahdollista asua eri asunnoissa ja säilyttää parisuhde, mikäli rakkaussuhdetta lapsiin ei muodostu. Mutta saman katon alle muuttaminen on iso päätös.
Argh! Et voi olla tosissasi!
Miksi en rakasta puolisoni lapsia...?! Siksi koska en ole heitä halunnut elämääni eikä meillä ole mitään muuta yhteistä, kuin osoite ja rakkaus siihen mieheen. Se ei riitä syyksi rakastaa heitä. En rakasta myöskään puolisoni ystäviä tai vanhempia taikka omia työkavereita, vaikka heidän kanssaan vietän suurinpiirtein saman verran aikaa.
Ei rakkaus ole sellaista, mikä mystisesti syttyy, kun muutetaan saman katon alle. Sivistyneesti hoidetaan hommat heidän kanssa ja se riittää. Tämä sopii myös heidän isälleen, jota syvästi rakastan ja hänen kanssaan haluan elämäni jakaa. Lapset nyt tulevat siinä sivussa, kun hän on ne aikaisemmin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua istua mieheni lapsen vieressä sohvalla koska lapsi koskee minuun, tarkoituksetta toki, jakuvasti. Tönii, hiplaa jalallaan, kääntyilee sohvalla, ja sohva heiluu, laskee jalkaa jalkani päälle tms. Tuo on jos nyt ei ahdistavaa, niin niin ärsyttävää, että istun aina omassa nojatuolissani johon ei mahdu kuin yksi. Miehen toinen lapsi istuu normaalistsi minuun koskematta sohvalla, joten hän ei haittaa.
Olen halaillut omaa lastani ylipaljon koko hänen lapsuutensa ajan (minä en muista itsekoskaan istuneeni vanhempieni sylissä tai että minua olisi halattu, joskaan en muista sitä ikinä halunneenikaan) mutta siinä n. 10-vuotiaana lapsi antoi ymmärtää, ja suusanallisestikin sen ilmoitti että hän ei enää halua että häneen tungetaan kiinni. Siihen lpppui halailut muissa kuin poikkeustilanteissa.
Kaikki ihmiset eivät vain pidä halailusta, ja on ihan loogista että se menee myös geeneissä se että toisten ihmisten jatkuva itsessä fyysiesti kiinni oleminen ahdistaa.
Mieheni kyljessä nyhjään kyllä, ja pidän siitä kun hän koskee, mutta kyllä siinäkin raja menee, ja lähtöpassit tulee jos tulee kesken aekareiden koskettelemaan.
Sitä toisen tilantarvetta täytyy muiden ihmisten myös kunnioittaa. Mieheni lapset eivät halaile minua, koska tietävät että en tykkää siitä.
Ymmärrän, että on hankalaa, mutta kannattaa yrittää hyväksyä kaikenlaiset ihmiset ja rakastaa heitä.
Käyttäjä34671 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et rakasta puolisosi lapsia?
Suhteen alussa olette tutustuttaneet toisenne omille lapsillenne ja olette siinä vaiheessa todennäköisesti viettäneet aikaa yhdessä. Eikö kaikki onnistunut tässä vaiheessa? Oletko joskus aiemmin viettänyt aikaa puolisosi lasten kanssa ilman muita aikuisia? Millaisia tunteita olet silloin kokenut näitä lapsia kohtaan? Oletteko bondanneet kunnolla?
Itse näen tosi omituisena tilanteen, jossa päädytään muuttamaan yhteen, mikäli toinen osapuolista ei kykene rakastamaan toisen puolison lapsia. Eikös näissä tilanteissa pitäisi tehdä päätöksiä lapset edellä? On mahdollista asua eri asunnoissa ja säilyttää parisuhde, mikäli rakkaussuhdetta lapsiin ei muodostu. Mutta saman katon alle muuttaminen on iso päätös.
Argh! Et voi olla tosissasi!
Miksi en rakasta puolisoni lapsia...?! Siksi koska en ole heitä halunnut elämääni eikä meillä ole mitään muuta yhteistä, kuin osoite ja rakkaus siihen mieheen. Se ei riitä syyksi rakastaa heitä. En rakasta myöskään puolisoni ystäviä tai vanhempia taikka omia työkavereita, vaikka heidän kanssaan vietän suurinpiirtein saman verran aikaa.Ei rakkaus ole sellaista, mikä mystisesti syttyy, kun muutetaan saman katon alle. Sivistyneesti hoidetaan hommat heidän kanssa ja se riittää. Tämä sopii myös heidän isälleen, jota syvästi rakastan ja hänen kanssaan haluan elämäni jakaa. Lapset nyt tulevat siinä sivussa, kun hän on ne aikaisemmin tehnyt.
Alkamalla suhteeseen perheellisen miehen kanssa olet samalla halunnut myös lapset elämääsi.
Nyt minä tajuan miksi lapset ja nuoret voivat niin pahoin. Eroperheitä on paljon ja lisää tulee ja sen jälkeen näitä pahoja äitipuolia, joiden kanssa pitäisi pienten lasten yrittää toimeen tulla. Hyi mitä sakkia!! Narsismi on levinnyt kulovalkean tavoin nuoriin naisiin ja äiteihin. Oksettavaa kommentteja. Eikö nämä vajaat tajua, että kun tutustuvat ja alkavat seurustella, että lapset kuuluvat samaan pakettiin. Pitäisi tajuta heti lopettaa se suhde eikä leikkiä ymmärtävää äitipuolta ja yrittää hajottaa isän ja lasten suhdetta. Tuollainen on juuri sitä narsismia! Kuvitellaan itsestä liikoja ja jos kaikki ei toteudu oman mielen mukaan, niin lähdetään kikuttelemaan ja kilpailemaan lapsen kanssa. Voi prkl teitä vajiksia, pilaatte lasten elämän.
Itsellä ei ole ikinä tullut mieleen aliarvioida kenenkään lapsia, vaan hyväksyä ne ja kasvattaa kaikista saman vertaisia. Lapset tykkäävät minusta ja se on niin ilmiselvää, että sitä oikein ihmetellään.
Nyt kaikki narsistiäitipuolet, tehkää perheelle palvelus ja lähtekää pois, lasten ei pidä teidän takuanne kärsiä. Mies, lasten isä ei ole teidän omistuksessanne. Lapset tulevat aina eka.