Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tapailin eronnutta miestä, jolla lapsia.
Lapsiviikoilla lapset menivät aina kaiken edelle. Mikä on ihan oikein, mutta lapsettomana haluan kumppanin, joka pystyy antamaan mulle ykkössijan (kuten minäkin hänelle).
Voi pojat jos tuo olisi ollut miehen kirjoittama, ei ollenkaan hyvä.
Minusta sinun pitäisi asettaa rajoja. Ei ole oikein että mies painostaa sinua viettämään jatkuvasti aikaa hänen ja lapsensa kanssa jos tietää että sinä tarvitset omaa aikaa niin kovasti että mietit eroa!
Minä olin myös uusperheessä. Lapsi oli meillä joka viikonloppu ja puolet lomista. Olin tulla hulluksi.
Mulle on ollut aina selvää että en lähde miehen matkaan kenellä on jo lapset tehtynä.
Koska jollain lailla siinä on aina ne eksät mukana, välillä voi olla tosi rumiakin eroja taustalla ja ne kummittelee.
Koen että en myöskään ole niin yli äidillinen että pystyisin kohtelemaan miehen lapsia yhtä hyvin kuin omia, joten siksi haluan olla rehellinen itselleni enkä lähde moisiin mukaan.
Naapurissa on juuri tällainen vastaava keissi. Miehellä oli vaimo ja lapset tehty, sitten lennosta vaihtoi 10 vuotta nuorempaan naiseen ja nyt miehellä on sitten teini-ikäisiä lapsia ja vaippaikäisiä lapsia. Miehen otsasta pullottavat suonet ja punaiset silmät kertoo ihan tarpeeksi miten auvoista se arki on. Mut kun piti saada nuori nainen.. :D
Christiiina kirjoitti:
Miksi ne henkilöt,jotka valittavat uusperhearkea, edes ovat halunneet muuttaa yhteen henkilön kanssa,jolla on lapsi?
Minulle ainakin selvisi vasta yhteenmuuton jälkeen, että miehen mielestä hänen ja lapsensa menevät minun tarpeiden ja toiveiden edelle. Hänellä oli ollut jokin oletus, että minä olen se (ainoa) jonka pitää joustaa, sopeutua ja mielistellä. Ai niin, ja alkaa ilmaiseksi lapsenvahdiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää muuttaa yhteen asumaan? Ei varmaan lapsetkaan tykkää siitä, että omassa kodissa häärii vieras aikuinen, joka ei edes tykkää heistä. En ikinä toisi kotiin uutta miestä. Voisin olla suhteessa, mutta molemmat omassa kodissa niin kauan kuin lapset kotona. Sen jälkeen tilannetta voisi harkita.
Vierailija kirjoitti:
Huh, mitä tarinoita. Meillä uusperhe, jossa
- lapset tulevat vain juuri silloin, kun sopimuksessa lukee
- lasten toinen vanhempi ei sanele, miten meillä eletään
- lapset eivät häiritse, eli eivät möykkää, ovat muutenkin hyväkäytöksisiä ja vieraskoreita
- lapsilla omat huoneet, eli ovat paljon siellä, ovat siis jo isompia
- mies hoitaa omat lapsensa, eikä sysää tätä vastuuta äitipuolelle.
Todella, todella surullista, että lapset eivät koe toista kotiaan kodiksi vaan ovat "vieraskoreita". Missä lapsi ja nuori voi sitten turvallisesti purkaa oloaan ja olla oma itsensä (keskenkasvuinen), jos ei kotonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä.
No en kyllä itsekään miettisi jotain hotellinpitäkän katetta.
Jos on maksettu all-inclusive niin siihen kuuluu ne limpsat ym. Limsathan ovat silloj rajoituksettomassa käytössä. On kyllä huomioitu hinnassa. Ei ne lapset nyt tolkuttomasti juo, en olisi nipottanut. Sehän on juuri osa tuollaisen loman riemua kun voi syödä jätskin tai juoda limpsaa silloin kuin huvittaa.
Taisit vain näyttää valtaasi kun olit maksanut matkan.
Taisi olla miehen ja lasten onni kun otit hatkat.Se on totta, että uusperhe ei sovellu kaikille ihmisille.
Itse jouduin luovuttamaan, en kestänyt enkä ollut ymmärtänyt miten paljon miehen entinen elämä vaikuttaa minunkin elämääni.
Vaikka en ollut nipottaja, ehkä olin liiankin ymmärtäväinen oman itseni kustannuksella. Vaikutti jo hyvinvointiini.
Eli luovutin kun huomasin olevani suunnattoman väsynyt.Veit sanat suustani. Aloittaja tuntuu siltä, että kun oli (hyvää hyvyyttään ja sädekehä loistaen) maksanut matkan niin piti näyttää valtaansa.
Naettava selitys miettiä jotain hotellin pitäjän katetta, täysin keksitty veruke. Kate on kyllä otettu huomion hinnoissa. Ei sitä maksavan asukkaan tarvitse surra.Sanon nyt suoraan että viitsitkin lapsellisesti pilata lasten ilon naurettavalla nipotuksellasi. No, sehän oli tarkoituskin.
Mies oli ihan oikeassa. Voin vain kuvitella mitä hallitsemista ja nokkimista pidit kotona. Ihan tulee hyytävä tunne lasten puolesta.
Et ollut ehkä soveliain ihminen uusperheeseen.
Itse en voi sietää ai-paikoissa porsastelua esim lapsien repimistä noutopöydässä. Ihan ydinoerheellisenä olen lapseni opettanut, että ottaa vain sen minkä varmasti syö ja hakee tarv lisää. Joku limpsan rillitys (ja mikä tahansa muukin ahnehtiminen) siksi että se on ilmaista on todella noloa ja huonokäytöksistä. Niin lapselle kuin aikuisellekin. No ei yleensä siksi harrastetakaan enää ai-paikkoja, liian paljon tuollaisia juntteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, mitä tarinoita. Meillä uusperhe, jossa
- lapset tulevat vain juuri silloin, kun sopimuksessa lukee
- lasten toinen vanhempi ei sanele, miten meillä eletään
- lapset eivät häiritse, eli eivät möykkää, ovat muutenkin hyväkäytöksisiä ja vieraskoreita
- lapsilla omat huoneet, eli ovat paljon siellä, ovat siis jo isompia
- mies hoitaa omat lapsensa, eikä sysää tätä vastuuta äitipuolelle.Todella, todella surullista, että lapset eivät koe toista kotiaan kodiksi vaan ovat "vieraskoreita". Missä lapsi ja nuori voi sitten turvallisesti purkaa oloaan ja olla oma itsensä (keskenkasvuinen), jos ei kotonaan?
Olen sitä mieltä, että lapsella voi olla vain yksi koti. Minun lapseni olivat aikanaan. Vuoroviikkolapsia 5-6 vuoden ajan. aikuiseksi tultuaan kerran keskustelimme lasten kanssa vuoroviikkoilusta, ja molemmat sanoivat, että koti oli aina minun luonani, ei isän.
Isä on hyvin aktiivinen isätyyppi, eli olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä voi olla vain yksi koti. Ja miksi se oli minun luonani, niin varmaan sen vuoksi, että minä olin vuosia kotona lasten ollessa pieni. Sama tyyli jatkui minun kotonani eron jälkeen, kun isän kotiin tuli toisen naisen tyyli, sisustus ja tavat.
Ja mikäli lapset ovat viikonloppulapsia, niin on päivänselvää, että he kokevat kodiksi lähivanhemman kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vuoroviikkolapsi, joka puhuu aina, että "menee isälle" ja "tulee kotiin". Ei koe isän kotia kodiksensa, vaikka tosiaan puolet ajasta siellä viettää ja hänellä on siellä oma huone ja tavarat. Isä on aika autoritäärinen ja uusi vaimo ja pikkuvelikin siellä on. Lapseni käyttäytyy siellä aina kiltisti eikä halua aiheuttaa häiriötä, ei kai oikein voi olla "oma itsensä". Surullista.
Tosi surkeeta toi, että joku äitipuoli iloitsee, että lapset uppoutuvat pelimaailmaan, joten eivät ole häiriöksi. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi surkeeta toi, että joku äitipuoli iloitsee, että lapset uppoutuvat pelimaailmaan, joten eivät ole häiriöksi. Huh huh.
Minusta se on luonnollista. Aika harva on niin lapsiystävällinen, että haluaisi leikki ja laulaa muiden lasten kanssa.
Tulin ex-miehen lasten kanssa hyvin toimeen mutta mies itse oli valitettavasti ongelmainen tapaus. Hän yritti saada myös minun ja lasten välille riitaa siinä onnistumatta. Jos mies olisi ollut tervehenkinen, niin mielelläni olisin jäänyt suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt. Huomenna se on ohi. Mikä helpotus.
Sama täällä. Nyt sen tajusin. Mutta kerron miehelle vasta myöhemmin. Haluan nauttia ensin kesälomasta. Yksin tosin, kun mies viettää sen mieluummin lasten kanssa reissussa.
Hauskaa kuinka omat kokemukset on ihan samoja kuin mitä tämä ketju on täynnä. Miehellä menee lapset aina kaiken edelle, suunnitelmat muuttuu, yhdessä sovitut asiat muuttuu, oletetaan että minä olen ainoa joka joustaa, vain miehen tarpeilla ja halailla on väliä, koska lapset. Tuntuu, ettei edes haluta yrittää ratkaista erimielisyyksiä ja saada suhdetta toimimaan, vaan aina vaan vedotaan lapsiin. Eksä on jatkuvasti läsnä jollain tavalla, muistoja entisestä elämästä hierotaan naamaan, sukulaiset puhuvat eksästä,
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.
Tätä en ymmärrä ettei voisi vaihtaa pitsihärpäkkeitä oman makusi mukaiseksi. Onhan kyseessä sinunkin kotisi. Ei mies voi kaikkea määrätä.
Luojan kiitos ettei meillä tarvinnut elää uusperhe-elämää muuten kuin loma-aikoina. Lapsen äiti teki sen helpoksi muuttamalla 600 km päähän eron jälkeen. No me sitten kävimme mieheni tapaamassa lasta joka kk 600 km päähän, mutta hyvin sekin onnistui.
Olihan se aluksi vaikeeta kun exà yritti kaikenlaista, mutta lopulta huomasi ettei temppuilu tehoa meihin. Ollaan jo vuosia oltu normihyvissä väleissä. Ja vasta olimme mieheni ja exän jk mukavissa häissä. Exät ja nyxän sujuvasti yhdessä ja istuimme samaisessa pöydässä. Myös morsiamen vanhemmat olivat aikanaan eronneet, ja isä uusissa naimisissa - morsiamen àiti ei tuonut uutta kumppaniaan juhliin. Meistà tuli kaverit hänenkin kanssa. Ja puhuimme että tavataan seuraavan kerran Etelä-Ranskassa - vuokrataan iso talon mistä löytyy paljon huoneita ja jaetaan kulut kaikkien kesken. Kiva nähdä onnistuuko.
Vuoden jälkeen huomasin, että minusta ei ole elämään toisen lapsien kanssa.
Miehellä oli lapsi joka viikonloppu. Kaikki koulun lomat jne.
Olin vuoden jälkeen aivan loppu.
Eikä meillä ollut kahdenkeskistä aikaa juuri ollenkaan.
Minulla on jo aikuiset lapset.
En ymmärrä aloitusta lainkaan. En vaan ymmärrä. "Tykkään miehestä valtavasti, mutta en tykkää yhtään hänen sukulaisistaan, enkä tahdo elää hänen kanssaan arkielämää". No hommaa hyvä ihminen sellainen mies, jolla ei niitä sukulaisia ja arkielämää ole, vaan voi sinun kanssasi viettää sitä ihanaa vapaa-aikaasi aina vaan. Lienetkö itsekään mikään ihanne-äitipuoli. Tai isäpuoli.
Olin 6v suhteessa miehen kanssa, jonka lapset olivat meillä vuoroviikoin. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kun miehen exä eli lasten äiti meni uusiin naimisiin ja sai lapsen uuden miehensä kanssa, lapset eivät halunneet mennä äidilleen enää ollenkaan. Olivat alakouluikäisiä silloin. Uudella vaimolla oli 3 lasta ennestään, joten porukkaa siellä riitti.
Pikku hiljaa mieheni lapset alkoivat viettää kaiken vapaa-aikansa meillä, tulivat suoraan koulusta meille ja iltaisin sai puoliväkisin viedä äidilleen. Eihän siitä mitään tullut mies oli munaton ja taipui kaikkiin lasten/exän toiveisiin. Minä menetin järkeni ja halusin ulos koko kuviosta. Erohan siitä tuli. Lapset ovat nyt jo lähes aikuisia. Itse olen lapseton. Nyt on kokemus lapsiperheen arjesta, kiitollinen olen siitä. Ahdisti vuosikaudet se tilanne.
Siinä vaiheessa kun olin lapsi ja äidin piti saada uusi mies joka yritti olla kuten isäni mutta oli oikeasti täysi luuseri. Tämän tuloksena ei ollut lapsena oikeaa isää lainkaan, paitsi niinä hetkinä kun pääsin isän luo lomalle. Aikuisena olikin sitten aikas vaikaa alkaa olla isänä omille lapsille koska lapsuuden isämalli puuttui. Kaikesta jäi valtava katkeruus YH äiteijä ja uusioperheitä kohtaan. Hyi olkoon mitä kärsimystä lapsille!
Nyt. Huomenna se on ohi. Mikä helpotus.